paikalla? Luin mielenkiintoisen artikkelin siitä, että yleensä nukkumista julkisella paikalla ei hyväksytä. Muistui mieleen risteily Tukholmaan joskus kauan sitten. Emme oikein pystyneet nukkumaan hytissä ja olimme lopen uupuneita Ruotsiin saapuessamme. Pienet torkut piti ottaa, mutta missä? Puiston penkki arvelutti. Sitten keksin: kirjasto. Lukusaliin menimme ja nukuimme vuorotellen toisen pitäessä vahtia. Miten olette ongelman ratkaisseet, jos olette olleet vastaavassa tilanteessa?
Nukkuminen julkisella
1943
202376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
käyn vilkasemassa juttujanne täälläkin, yleensä sinun luen, koska ne ovat niin elämänläheisiä. Oikeestaan tännehän minnäkin olisin "kuulunut" kesäkuun neljänteen saakka. Tai jonnekin muualle yhtä hyvin, koska ikähän on numeroissa mitä on. Oli kiva synttäreillä saada mm. kortti: Näytät edelleen 21-vuotiaalta, mutta sisäpuolella luki....sopivalla säällä, kaukaa ja sopivassa valossa. Hyvä niinkin...hehheh.
Nukkumisesta ulkona...tulee mieleeni...Tulin Malagasta aika pitkällä lennolla tyttäreni perheen luona oltuani viikon ja olin tosi väsynyt ahtaassa suljetussa tilassa istuttuani, joten Helsingissä pötkäytin odotussalin penkille ihan sikeesti nukkumaan, kun vielä piti muutama tunti odotella jatkolentoa pienkoneella.
Toinen kerta muistuu mieleeni, kun nukuin autossani keskellä Tallinnaa, odottelin aamulaivaa, puoleltaöin sinne ajettuani Haapsalun läheltä vuosisadan pahimmassa myrskyssä Uudenvuodenaattoiltana.
No, etten yltyisi lavertelemaan taas yli laidan...toivottelen elämäntäyteistä kesää Sinullekin!
Terveisin susmorsian.
Olen nukkunut lentoaseman penkillä, vaikka Helsinki-Vantaan lentoaseman penkit eivät ole kovin mukavat nukkumista ajatellen.
Yölennon jälkeen on joutunut vielä odottelemaan jatkolentoa.
sanoistasi. Eiväthän nuo rajat ole niin tarkasti säädetty, kun esim. se, että täällä kellonaika muuttuu ykskaks sanaksi "eilen". Lentokentillähän näkee noita nukkujia, varmaan tuhkapilvien aikaan pilvin pimein, luulisin. Se on myös sosiaalisesti sallittua. Eikö tuohon aikaan vuodesta tullut kylmä, muistan heinäkuussa Kiteellä joskus kauan sitten, kun yritimme nukkua autossa. Kylmä tuli, vaikka lämmittäjä oli tosi lähellä.
Sinun tavastasi kirjoittaa ja "keskustella" asioista.
koska en kiinnitä huomiota nikkiin, vaan asiaan. Sanasi lämmittävät mieltä. Mieliala nousee kuten lämpötila ulkona eli lupaa hyvää keskikesän suureen juhlaan.
en ole koskaan joutunut odottelemaan niin kauan lentokentällä, että olisi nukuttanut. Viime vuosilta tulee mieleen vain lento Tampereelta Lontooseen. Siellä oli sumua ja oli epävarmaa pääsisimmekö lähtemään. Lento sieltä oli myöhässä ja siksi pääsimme aamuyöllä matkaan Tampereen kansainväliseltä lentokentältä, jossa ei ole edes kunnolla istumapaikkoja. Lapset huusivat, mutta aikuiset olivat ihmeen rauhallisia ja iloisia siitä, että yleensäkin pääsimm matkaan.
eli tämä laajalti tunnettu rakastaja- raju on alkanut kirjjoitella tänne mutta eihän siinä mitä , antaa kirjoitella vaan, jospa tulisi jotain vähän "uuttakin " ns asiaa kun on pakkolujettu tätä romanssia jo iät-ajat. hehee, ei me mitään pöljiä olla, hoksataan asia kun kohdalle sattuu vaikkei meille edes kuuluisi vai ? romanssi uutisten pakkosyöttö alkaa tympiä joskus------ eikä vuosinimmari ole muka tunteakseen... voi anna mun kaikki kestää
kampaajalla, ja joka kerta hiusvärin vaikutusaikana..eihän se tietysti ole niin julkinen kuin joku laiva tms., muttei kotikaan :)
Junassakin olen nukkunut, sekä linja-autossa, kun on tarpeeksi väsynyt uni tulee vaikka seisten. Poikamme kertoi palvelusaikanaan nukkuneensa puuta vasten neljän vuorokauden valvomisen jälkeen sissijotoksella, kuulemma heräsi siihen kun sukset alkoivat luistaa alta..
nukuttu, junassa, linja-autossa, kampaajallakin. Nukahdan kyllä herkästi, jopa keinutuolissa, kutoessani.
en nukahtele, miesystävältäni kyllä. Sanoo, että aikanaan työelämässä oli hyötyä siitä, että voi ottaa ruokatunnilla pikkutorkut. Junassa ja linja-autossa olen myös nukkunut. Yhteen aikaan matkustin aamujunalla Vaasaan ja oli vaihto Seinäjoella. Aina oli pelko siitä, etten heräisi kuin vasta Oulussa. Nuorena ei makuuvaunupaikkoja ostettu, vaan istuttiin ja torkahdeltiin. Mitenhän onnistuisi pitkä valvominen. Pitääköhän koota porukkaa ja kilpailla vaikkapa Raatalan humpparallissa?
esikoista, nukuin töistä tultuani pari tuntia, mutta ihan kotona. Keinutuoliinkaan en ole nukahtanut, vaikka sellainen minulla on aina ollut, joten herkemmin Sinulla tuo uni tulee. Kampaajalla on kyllä nautinnollista, kun kampaaja pesee hiuksia ja hieroo päätä.
sellaisessa julkisessa paikassa, missä yleensäkin ihmiset tapaavat ottaa pikku unet ilman että se herättää hämmennystä kanssaihmisissä. Puistojen penkit on mielestäni tarkoitettu ainakin kolmelle istujalle, en ainakaan suositulla paikalla valloittaisi penkkiä itselleni.
Nurmikolla nukkuminenkin tulisi kysymykseen vain jos on porukassa. Yksinäinen nukkuja varmaan herättää ohikulkijoissa vähän hämmennystä ja epätietoisuutta, että pitäisikö mennä katsomaan onko kaikki kunnossa.
Joskus teetätin farmarimalliseen autooni auton sisustuksen väriset patjat ja vuodevaatteet ja hankin peittävät näkösuojat ikkunoihin, etteivät ohikulkijat kiinnittäisi huomiota. Silti tuntui epämukavalta nukkua vilkkaammilla paikoilla, levähdysalueilla tms.
Otan yleensä hytin/edullisen päivähuoneen tukikohdaksi, etenkin jos on univelkaa jo alunperin.
Hoitoloissa ja jopa hammaslääkärissä saatan melkein nukahtaa, mutta kampaajalla en, asento on liian pysty kai.
työtavat ja -välineet ovat ajan myötä muttuneet hienovaraisemmiksi, mutta en silti nukahtaisi. Eikös siinä lonksahda suu kiinni? Kun on suu täynnä kaikenmaailman tököttäviä rautoja. Yksi tuttu kulki yksin pitkin maailmaa mahdollisimman edullisesti ja kirjoitti matkoistaan paikallislehteen. Yöpyi silloin tällöin myös puistoissa. Itse olen arka, en uskaltaisi.
ihan umpiuneen pystyisin hammaslääkärillä nukahtamaan, mutta sellaiset kevyet pikku torkut helpostikin.
Kai se hammaslääkäri ja apulaisensa sitten ovat pitäneet suutani auki. Jos tosi syvään uneen pystyisin vaipumaan, niin ehkä suu loksahtaisikin auki?
En ole kovin arka, mutta en liioin vasiten hae harmeja, joten etenkin määrätyt puistot jätän väliin jo muutenkin. Vaikka olen vähän nuuka ja pidän melko askeettisestakin meiningistä, niin kovin epämukava yöpyminen matkoilla ei minulle käy, mieluummin maksan yöpymisestä (ja wc:stä) ja säästän vaikka syömisissä. Maastossa on eri asia, voin nukkua vaikka puun oksalla.
työtoverini ihmettelivät, kun kolmikymppisenä vielä harrastin tulevan mieheni kanssa telttailua. Juhannusmatka pohjoiseen oli kesän kohokohtia. Ajattelimme mennä vielä kerran kunhan pääsisin eläkkeelle. Se matka ei sitten toteutunut. Miesystäväni kanssa yövymme hotellissa. Elokuun loppupuolella 2009 teimme matkan pohjoiseen muistojen maisemiin ja hyvin oli yösijoja tarjolla ilman ennakkovarausta. Mukavuudenhalu on lisääntynyt iän karttuessa.
Samat liikennevälineet, kun moni jo maininnut. Lisäksi laivan kerrosaulassa, monet reissut nukuttu, nuorena. Samoin erilaisilla asemilla, hiekkarannoilla, makuupussissa.
Jostain kolmekymppisestä lähtien, ainoastaan makuusijoiksi luokitelluissa paikoissa, paitsi lentokentät, koneet.
Jos väsy tulee, vuokraan huoneen vaikkapa pariksi tunniksi, ei iso investointi.
nuorena varattu hyttiä, vaan nukuttiin salongeissa, js oli onnea saada hyvä paikka. Nytkin nukkujia näkee siellä sun täällä.
Nukuttiin päät vastakkain puiston penkillä kauniina kesäyönä. Siihen tuli polkupyörä poliisi joka tiedusteli passia. Pikkuisen katsoi pitkään kun tytöt tempaisi farkujen vetoketjun aiki ja kaivettiin passi esiin.
Ruotsin laivan kansipaikalla tuli nukuttua nuoruudessa ja se ainoa kerta kilpajuonnin tilanteessa sammuin kappelin sohvalle kauan sitten - sen voi laskea nukkumiseksi.
Jyväskylämn linjaauto aseman syvennykseää ulkopuolella. Liftatessa kelpasi maitolavat, ohrapellot, Kuusen alla, kivijalan vieressä. Olihan niitä reissatessa paikkoja ja etenkin Enontekiössä bussipysäkille levitettiin makuupussit keskellä päivää oltiin niin väsyksissä.
Eipä niissä 60-luvun alkupuolen 3000:tonnin paateissa montaa hyttiä ollutkaan.
Oli rikkaiden touhua.
Eikä niissä ollut salonkejakaan, eikä vielä kansituolejakaan.
Viimemainittuja alkoi ilmestymään mainitsemani vuosikymmene puolivälin jälkeen.
Nukuttiin missä sattui tilaa olemaan.
Ahtain oli Viiking1:n.
Vielä 60-luvun puolivälin jälkeen.
Jos muistini pelaa.
En koskaan varannut mitään.
Menin satamaan kuikuilemaan.
Sitten kuplan hankkimisen jälkeen jouduin muutaman kerran ajamaan edes takaisin Norrtäljen ja Kappelskärin välillä.
Tarvittaesaa nukuin autossa.
Kerran tuli laivuri herättämään kun olin jonossa niin hännillä etten uskonut mahtuvani siihen paattiin.
Edessäni jonottaneet olivat lähteneet ajamaan kilpaa toiseen satamaan.
Huoletonta elämää jonka muutaman vuoden kuluttua katkaisi laiskuus ja vakiintumisen halu.