Doxal. Onko hyvä yhdistelmä?
Tsolpideemin maksimi plus melatoni on minulla sama kuin neljä tuntia unta. Lääkärini soitti minulle ja sanoi, että ei siihen oikein mitään voisi enää lisää laittaa. Tai ei ainakaan puhelimitse. Edellä mainittu lääkitys toimi noin pari vuotta. Sitä ennen imovane toimi kolme viikkoa, tenoxia piti nostaa koko ajan ja lopuksi olin "pöllyssä" vielä iltapäivällä. Kun kerroin lääkärille, että tenoxia piti ottaa 35 mg nukkuakseen ja 20 mg herättyäni kolmen neljän tunnin nukkumisen jälkeen - lääkäri repi reseptin ja sanoi, ettet kai sinä tätä tarvitse? Vastasin, että en tosiaankaan, jos on muita lääkkeitä. Löytyi mirtatsapiini joka toimi ensin ja sitten olin nukuksissa melkein koko päivän. Vuotta myöhemmin sillä ei ollut mitään vaikutusta. Ei edes lihottanut ...
Jne erilaisia yhdistelmiä ja lääkkeitä onnistuen ja epäonnistuen.
Tätäkään yhdistelmää ei olisi tullut jos doxali olisi vaikuttanut jotenkin. Koska en pidä valvomisesta (tulee migreeni), ajattelin, että tsolpideemia, melatoonia ja bonukseksi doxalia 25 mg:tä. Sattui olemaan vielä lääkekaapissani. Se bonus riitti tällä kertaa. Tuoteselosteen mukaan doxalia voi ottaa reippaasti enemmänkin ilman ongelmia. Kysyn lääkäriltä viimeistään löytämästäni yhdistelmästä unilääkkeiden uusimisen yhteydessä. Siis uusiiko hän reseptit.
Ihmetyttää miten lääkäreitä koulutetaan. Eikö niille muka kerrota, että potilaiden suhteen lääkkeiden siedon suhteen on eroavaisuuksia? Verenpainelääkityksenikin on samanlainen esimerkki. Kun kerroin, että kahden verenpainelääkkeen yhdistelmä sai aikaan sen, että verenpaine oli optimissa, niin sen jälkeen reseptit uusittiin ilman rutinoita. Myöhemmin ihan siitä huolimatta, että kummankin lääkkeen ylimmillä annostasoilla mennään.
Jos joku nyt ihmettelee, niin osa lääkkeistä on terveyskeskuslääkärin määräämiä, osa työterveyden lääkärin määräämiä. Jälkimmäiseen en luota pätkääkään. Enkä ensimmäiseenkään. Ne ovat tällä kertaa ihan one night standeja. Vakituinen terveyskeskuslääkäri, erittäin pätevä, sellainen jolle ei tarvinnut tolkuttaa koko ajan, että minä olen kipeä, auta! on virkavapaalla. En rukoile, että joku tekisi työnsä. Minä odotan, että tekisi. Jos ei tee, menen työterveyslääkäriin, terveyskeskukseen, työterveyslääkäriin ...
Ihme ja kumma ne ymmärtävät, viimeistään sitten kun käyt valittamassa samasta asiasta monta kertaa. Yleensä kolme kertaa viimeistään riittää. Siis vaikka kyseessä olisi hidasjärkisempikin lääkäri.
Minua ei kiinnosta lääketiede enkä osaa sitä. Siitä huolimatta tuntuu siltä, että minä voisin opettaa lääketieteen surkimuksille, siis, jopa Töölön sairaalan nuijille - vaikka he osaavatkin nukuttaa ennen ja leikkauksen aikana - he eivät näytä tajuavan mitään kuinka nukahtamisvaikeuksista kärsiviä potilaita hoidetaan.
Siihen riittäisi esim tulevien potilaiden täyttämien päivittäisten lääkkeiden käytön lukeminen.
Tsolpideemin maksimi plus melatoni on minulla sama kuin neljä tuntia unta. Lääkärini soitti minulle ja sanoi, että ei siihen oikein mitään voisi enää lisää laittaa. Tai ei ainakaan puhelimitse. Edellä mainittu lääkitys toimi noin pari vuotta. Sitä ennen imovane toimi kolme viikkoa, tenoxia piti nostaa koko ajan ja lopuksi olin "pöllyssä" vielä iltapäivällä. Kun kerroin lääkärille, että tenoxia piti ottaa 35 mg nukkuakseen ja 20 mg herättyäni kolmen neljän tunnin nukkumisen jälkeen - lääkäri repi reseptin ja sanoi, ettet kai sinä tätä tarvitse? Vastasin, että en tosiaankaan, jos on muita lääkkeitä. Löytyi mirtatsapiini joka toimi ensin ja sitten olin nukuksissa melkein koko päivän. Vuotta myöhemmin sillä ei ollut mitään vaikutusta. Ei edes lihottanut ...
Jne erilaisia yhdistelmiä ja lääkkeitä onnistuen ja epäonnistuen.
Tätäkään yhdistelmää ei olisi tullut jos doxali olisi vaikuttanut jotenkin. Koska en pidä valvomisesta (tulee migreeni), ajattelin, että tsolpideemia, melatoonia ja bonukseksi doxalia 25 mg:tä. Sattui olemaan vielä lääkekaapissani. Se bonus riitti tällä kertaa. Tuoteselosteen mukaan doxalia voi ottaa reippaasti enemmänkin ilman ongelmia. Kysyn lääkäriltä viimeistään löytämästäni yhdistelmästä unilääkkeiden uusimisen yhteydessä. Siis uusiiko hän reseptit.
Ihmetyttää miten lääkäreitä koulutetaan. Eikö niille muka kerrota, että potilaiden suhteen lääkkeiden siedon suhteen on eroavaisuuksia? Verenpainelääkityksenikin on samanlainen esimerkki. Kun kerroin, että kahden verenpainelääkkeen yhdistelmä sai aikaan sen, että verenpaine oli optimissa, niin sen jälkeen reseptit uusittiin ilman rutinoita. Myöhemmin ihan siitä huolimatta, että kummankin lääkkeen ylimmillä annostasoilla mennään.
Jos joku nyt ihmettelee, niin osa lääkkeistä on terveyskeskuslääkärin määräämiä, osa työterveyden lääkärin määräämiä. Jälkimmäiseen en luota pätkääkään. Enkä ensimmäiseenkään. Ne ovat tällä kertaa ihan one night standeja. Vakituinen terveyskeskuslääkäri, erittäin pätevä, sellainen jolle ei tarvinnut tolkuttaa koko ajan, että minä olen kipeä, auta! on virkavapaalla. En rukoile, että joku tekisi työnsä. Minä odotan, että tekisi. Jos ei tee, menen työterveyslääkäriin, terveyskeskukseen, työterveyslääkäriin ...
Ihme ja kumma ne ymmärtävät, viimeistään sitten kun käyt valittamassa samasta asiasta monta kertaa. Yleensä kolme kertaa viimeistään riittää. Siis vaikka kyseessä olisi hidasjärkisempikin lääkäri.
Minua ei kiinnosta lääketiede enkä osaa sitä. Siitä huolimatta tuntuu siltä, että minä voisin opettaa lääketieteen surkimuksille, siis, jopa Töölön sairaalan nuijille - vaikka he osaavatkin nukuttaa ennen ja leikkauksen aikana - he eivät näytä tajuavan mitään kuinka nukahtamisvaikeuksista kärsiviä potilaita hoidetaan.
Siihen riittäisi esim tulevien potilaiden täyttämien päivittäisten lääkkeiden käytön lukeminen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siis eihän ne uskalla antaa nukahtamislääkettä - ellei nukutuslääkäri ole sänkysi vieressä laitteineen. Olin sappileikkauksessa Meilahdessa. Sama juttu. Kärsin sapen leikkauksesta siinä kuin muutkin - tai enemmän. Nuppiani särki niin saatanasti. Sain aamusta asti odottaa Tramalia. Hyvä lääke ainakin minulle. Tosin nopeavaikutteinen. Sain sen iltapäivällä.Jonka jälkeen lääkäri kävi kysymässä miten täällä voidaan? Tottakai hyvin, kun vihdoin sai lääkettä ...
Enkä usko sattumaksi ajoitusta. Aiemmin oli nimittäin sanottu, ettei Tramalia saa. Hyvä, että sai edes sairaalassa. Sanottakoon, että kolme kertaa vuorokaudessa on kerta liian vähän. Tämä niin kuin asiakaspalautuksena.
Potilaat pitäisi hoitaa. Ainakin sairaalassa. Tällä en tarkoita, että henkilökunta ei tekisi töitään. Sitä pitäisi vain olla niin paljon, että se voisi tehdä työnsä kunnolla. Ihan sillä tavalla, että potilas tuntisi olevansa hoidossa eikä sairaalaan tunkeutuja. Muutoin ei kannata puhua, että meillä on julkista sairaudenhoitoa. Siinä tapauksessa kannattaa vain vaieta.