Olen kuullut jostain että naaraskissa voisi stressaantua kiimastaan tai muuten että kiimasta voisi olla sille jotain haittaa. Onko tämä totta?
Minulla on vuoden vanha tyttökissa, jolla on kiimaa silloin tällöin. Sellainen kiehnäys-mau'unta-kiimajakso kestää yleensä päivän-pari. Kissani ei merkkaile tai muutenkaan "sekoile" pahemmin, se lähinnä maukuu paljon mutta ei yötä päivää, kiehnää, nostelee takapäätään ja muutenkin on paljon hempeämpi. Eikä vaikuta minun silmissäni stressaantuneelta tai muutenkaan surkealta. Syökin ihan normaalisti jne.
Ajattelin ettei minulla ole mitään kiirettä vielä käydä leikkauttamassa kissaa kun minua ei sen kiima häiritse, mutta jos kiima todella on kissalle stressaavaa tai muuten ikävää, niin tietysti veisin sen pikaisesti leikattavaksi.
Valaisisiko joku vähän asiaa?
Minulla on vuoden vanha tyttökissa, jolla on kiimaa silloin tällöin. Sellainen kiehnäys-mau'unta-kiimajakso kestää yleensä päivän-pari. Kissani ei merkkaile tai muutenkaan "sekoile" pahemmin, se lähinnä maukuu paljon mutta ei yötä päivää, kiehnää, nostelee takapäätään ja muutenkin on paljon hempeämpi. Eikä vaikuta minun silmissäni stressaantuneelta tai muutenkaan surkealta. Syökin ihan normaalisti jne.
Ajattelin ettei minulla ole mitään kiirettä vielä käydä leikkauttamassa kissaa kun minua ei sen kiima häiritse, mutta jos kiima todella on kissalle stressaavaa tai muuten ikävää, niin tietysti veisin sen pikaisesti leikattavaksi.
Valaisisiko joku vähän asiaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jotkut kissat kiimailevat todella usein ja pitkiä aikoja. Aiheuttaa sen että kissa syö tosi huonosti, ja sillä kuuluu valtaosa ajasta joko kiiman alkamiseen, päällä olemiseen tai loppumiseen.
On se rasitus elimistölle jos koko hereillä olo ajan pitää kiemurrella ja sitä urosta kaipailla.
Tuollainen kiima silloin tällöin on ihan eri asia. Olen omistanut myös norjalaisen metsäkissan joka leikattiin vasta yli 10-vuotiaana. Se kiimaili pari kertaa vuodessa sanoen hur hur ja se oli siinä. Tuo leikkaus (tai leikkaamattomuus) koitui lopulta sen kohtaloksi. Leikatessa siltä löytyi kohdusta hormonaalisia muutoksia, ja vuosi myöhemmin se lopetettiin koska sillä oli levinnyt nisäsyöpä.
Sitähän ei tiedä, mitä olisi tapahtunut jos se olisi leikattu nuorempana.
Leikkaamattomille kissoille voi lisäksi tulla helposti kohtutulehdus, joka voi olla kohtalokas. Oma tyttökissani alkoi kiimailla kunnolla vasta noin 1,5 vuoden iässä. Enää ei pienet naukaisut ja hieman lisääntynyt huomionkipeys riittäneet, vaan mouruamista jatkettiin öisin reilun viikon ajan, pyllyä tyrkytettiin jokaiselle tuolin jalalle ja pöydän kulmalle, nurkkaankin merkkailtiin ja laihduttiin. Kiimojen hurjistuttua niitä myös alkoi tulla jopa kahden viikon välein. Leikkaus tasasi kissan luonnetta selvästi ja nyt sillä on selvästi helpompaa, kun ei tarvitse vähän väliä naukua poikaystävän perään. :)