Munuaistulehdus

Kokemusta on munuaisaltaan tulehduksesta, jonka vuoksi 4-vuotias kissa oli tehohoidossa ja joutui syömään n. 5 viikon antibioottikuurin. Ruokahalun normaaliksi palautuminen vei ainakin meillä oman aikansa, koska toki vakava sairastuminen, hoidot lääkityksineen ja niistä aiheutunut stressi vei voimia.

Sairastelun aikana kissa oli laihtunut paljon ja aluksi se söi hyvin pieniä annoksia. Tärkeintä alussa on, kuten teillekin ilmeisesti on sanottu, että kissa ylipäätänsä söisi ja paino alkaisi taas nousta. Ensimmäisinä päivinä kissalle tarjottiin vain tuttuja herkkuruokiaan, ja erikoisruokavalioon siirryttiin lääkärin ohjeistuksen mukaisesti vasta vähitellen muutaman päivän kuluttua. Meillä ei jouduttu pakkosyöttämään eikä antamaan ruokahalua kiihottavaa lääkettä ja myös erikoisruokavalio (kuivaruoka) alkoi maistua, joten siinä mielessä tämä alkuvaihe oli ”helpompi”.

Vaikka aluksi tilanne oli todella vakava, kissan ruokahalu kuitenkin vähitellen palautui ennalleen, varsinkin kun elämä muutenkin normalisoitui ab-kuurin päättymisen jälkeen (lääkkeenanto oli kissalle aika stressaavaa). Varsinkin toipumisvaiheen alussa kissan syömisiä tuli seurattua todella tarkasti ja heti huolestuin, jos kisu jollakin kerralla söi vähemmän. Viime kontrollikäynnillä kreatiniini oli 180 ja urea 11,9 eli munuaisarvot ovat jääneet koholle. Myös meillä kissa on ollut aina todella valikoiva ruuan suhteen ja melko hoikka. Ei se erikoisruokiaankaan mitenkään ahmimalla ahmi, mutta ruoka maistuu ja pirteä ja oma leikkisä itsensä se nyt muutaman kuukauden jälkeen on.

Toivottavasti teilläkin kisun ruokahalu tulee pian takaisin.

uskon rakkauteenne!

Toivoa on.

maksamakkaraa ostat sille...

paistat raakaa maksaa mitä ostat kaupasta sille voissa paistat sopivasti.. ja paat öljyä siihe ja kannattaa murskata aika pieniks ne palaset ja vähä vettäki voi pistää joukkoo lipittää sitte sitä saa siit energiä.

lääkettä jos ei suostu ottamaa, ni voin sekaa pienee määrää..ja sitte kissan ikenee pistät sen ja katot et nuolee sen siitä sitte.. syö meinaa väkisinki sen lääkkeen sit.
takaapäin vaan ja rauhoitellen kehuen sitä kissaa..pääätä silitellen toisellä kädellä..

papuja vaan vaikka kunnolla kukkuroittain niitä sen etee ni eiköhän se muutamia syö ainakin..

ihan todellä vähän lihalientä pikkulääkkeen verran puolet vaikka pikkulääkkeestä siis sitä lientä ja veteen sulatettuna mutta kuitenki jäähdytettynä..

Onko kissan ruokahalu jo parantunut? Entä jotain uutta verikokeista?

Onko muilla kokemuksia munuaistulehduksesta? Meillä kissalla petti tasapaino tänään, vein eläinlääkärille niin CREA oli 1595 ja muutkin arvot pilvissä. Kissa on nyt kotona tipan kanssa ja huomenna mennään uudestaan verikokeille. sai morfiinia sekä antibioottia mahdollisen bakteeritulehduksen hoitoon

Mun kollikissa (Tupu) 16 vee jouduttiin lopettamaan eillen kun munuaistulehdus söi sen kaikki lihakset ja sen etujalat eivät enää kantanu...ja muutenkin oli hoiperteleva... mourus vähän välilä kipujaan yöt oli pahimpia. nuoruudessaan Tupu painoi parhaimmillaan 6-7 kiloa....eillen eläinlääkärilla 3 kiloa...melkein 4 . kissa oli pelkkää luuta ja nahkaa.... Tupu oli kadoksissa 2 viikkoa ja suurin osa muutoksista tapahtui tänä aikana. luultavasti oli niin kipeä ettei halunnut tulla kotia. päädyin lopettamispäätökseen sen takia että Tupu oli jo niin vanha ja eläinlääkäri sanoi että hoito olisi vain vääjäämättömän siirtämistä...vanhat kissat ei toivu niin kuin nuoret. ja kyll mä sen tiesin jo toissapäivänä kun kattelin sen tuskia ..lopettaminen oli parhain päätös.. ikävä on vain suuri ...osa minusta olisi halunnut antaa kaikki mahdollisuudet Tupulle mutta osa minusta ei halunnut nähdä Tupua siinä kunnossa enkä usko että Tupukaan olisi halunnut sellaista elämää mikä ois hänen osakseen tullut jos oisin jatkanut hoitoa.. sain viettää aivan valtavan ihania hetkiä Tupun kanssa...nyt yritän totutella siihen ajatukseen etten saa enää ikinä silittää Tupun turkkia tai katsella hänen touhujaan.. suuren aukon Tupu jätti sydämeen.

Hei. Ymmärrän, että tämä ketju on tosi vanha mutta haluaisin tavoittaa Indian omistajan ja Mariian. Minun kissallani oli urea yli 50 (hänen välineissä asteikko jostain syystä loppuu 50:een) ja crea 758. Nämä toki tosi korkeat arvot mutta olisiko sittenkin ollut mahdollista, että kissalle olisi voinut tarjota hieman jatkoaikaa ilman kärsimystä? Omassa tapauksessani menin suostumaan lääkärin ehdotukseen tehdä välittömästi eutanasia, vaikka teki mieli ottaa kissa kainaloon ja juosta karkuun pyytämään muualta toinen arvio. Jos luette tämän niin huhuilkaa minua facebook-ryhmässä "Munuaissairaat kissat". Olen siellä omalla nimelläni mutta jos huhuilette Heli1:stä niin vastaan yksityisviestillä.