Jos kelaa omaa elämää, niin jotenkin tuntuu että se loppui silloin kun loppui varhaislapsuus. Ennen oli ystäviä, millä kenelläkään ei ollut mitään päämäärää, oli vaan ystävyys. Monta vuotta ikävöin pohjoispohjanmaata ja sitä paikkaa joka tuntui oikeasti kodilta. Paikka missä ihmiset eivät teeslkennelleet, eivätkä käyttäneet häikäilemättömästi toisia hyväksi, eivätkä valehdelleet.
Montako kertaa ihminen sitten pystyy juurtumaan jonnekkin. Minusta tuntuu ettei tähän maahan saa juuria enää millään. Onko muut osanneet juurtua, vai kaipaatteko jotakin. Tuntuuko elämä aidolta?
Montako kertaa ihminen sitten pystyy juurtumaan jonnekkin. Minusta tuntuu ettei tähän maahan saa juuria enää millään. Onko muut osanneet juurtua, vai kaipaatteko jotakin. Tuntuuko elämä aidolta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuskin mikään oikeasti on aitoa.
Omilta juurilta repäistyn makua tässä tosiaan on. Toistakymmentä asuinpaikkakuntaa olen asustanut. Tämä viimeinen tuntuu vihoviimeiseltä. Muija täällä pitelee.
Kalastamisen mahiskin on ½ tunnin ajomatkan päässä. Vene sinne on vietävä mennessään ja kalavarkaat vievät pyydyksetkin. Asiahan on selvä - kalatiskiltä on helpompaa.
Mut tää juuriltaan tempaisu on ainakin joka kolmannen suomalaisen osa. Se vaikuttaa monilla terveyteen liittyvillä ongelmilla.
Lähdin minäkin maailmalle,alkuvuodet oli pelkkää biletystä,sitten tuli mies ja vaikeudet,tyhmä kun olin,siitä saa kärsiä koko kroppa.Sekin loppui aikanaan,työtä tehtiin kahdessa vuorossa,silti jaksoi ja sai aikaan jotain.
Sitten elämä seisahtui taas suhteen vuoksi.Siitäkään ei tullut mitään,ollako narsistin vankina ja tehdä kaikki niinkuin hän halusi,muuten olin hankala ihminen.
Nyt olen yksin,olen kelannut elämääni,vaikeuksia on ollut vaikka muille jakaa,ystävät katoaa pikkuhiljaa omiin oloihinsa,elämiinsä.
Juurillani käyn usein,takaisin en osais muuttaa,kaupungissa saa olla ns.rauhassa.Ehkä olen luotukin erakoksi,joskus häivähtää mielessä ajatus kanssakulkijasta,mutta näin kuuskymppisenä en enää alistuisi/sopeutuisi ainakaan asumaan toisen kanssa.
Olemassa olo kylläkin,ajoittain.
Onko tämä aitoa,mene ja tiedä,tähän olen ajautunut ja olen pääosin tyytyväinen.Vanhetessa vaatimukset ja toiveet vähenee,näin se vaan on.