Hei,
Olen sitten PIKKUHILJAA kyllästynyt nappailemaan paria kourallista lääkkeitä per päivä, ja vain siksi että pysyisin työkykyisenä. Sairastan haavaista paksusuolentulehdusta ja narkolepsiaa. Molemmat ovat autoimmuunisairauksia, joita ei saada parannettua. Lääkkeillä pysyn jotenkuten työkykyisenä. Mitä nyt vähän muisti reistailee kun narkolepsian takia välillä lääkityksestä huolimatta hieman outo. Suolistosairaus taas vaatii, kuten myös narkolepsiakin, säännöllisen päivärytmin. Etsipä sellainen työ, jossa tämä vaade täyttyy! Kaiken lisäksi oikean pakaran alaosassa on joku vanhan revähtymän arpikudos, jonka takia en pysty istumaan kauaa kerrallaan. Siihenkään eivät ole fysioterapiat tai lääkehoito auttaneet.
Vakavasti puhuen, en tunne itseäni oikeasti työkykyiseksi. Olen kävelevä zombi matkalla lähimpään vessaan ripuloimaan. Autoa saan ajaa vain piristeiden kanssa, mutta silti joudun välillä pysähtymään nokosille. Tää koko paketti on, katson olevani oikeutettu sanomaan, aivan perseestä. Huippu on se, että käyttämistäni lääkkeistä osa aiheuttaa melkoisella varmuudella syöpää tai vakavia maksavaurioita(solusalpaaja), kortisoni syö luuni ja sekoittaa hormonitoiminnon. Piristeet aiheuttavat suun kuivumista, ajoittain sekavuutta ja unettomuutta. Lisäksi lääkkeistä aiheutuu esim. päänsärkyä, johon joudun syömään kodeiinia sisältäviä kipulääkkeitä kun ibuprofeiini pannassa. En ihan oikeasti enää jaksa tätä. Olen yrittäjä, ja erittäin pienituloinen sellainen.
Mikä on menettely sairaseläkkeelle pääsemiseksi? Entä onko eroa käykö yksityisellä vai terkkarissa? Tuloista en viitsi edes kysyä.. Ja kauanko koko prosessi noin suurinpiirtein kestää? Minulla onett kaksi lasta, ja olen päättänyt että nyt riittää. Olen yhteiskunnallekin tarpeellisempi koti-isänä kuin väkisin itsensä töihin lääkkeillä raahaavana zombiena.
Olen sitten PIKKUHILJAA kyllästynyt nappailemaan paria kourallista lääkkeitä per päivä, ja vain siksi että pysyisin työkykyisenä. Sairastan haavaista paksusuolentulehdusta ja narkolepsiaa. Molemmat ovat autoimmuunisairauksia, joita ei saada parannettua. Lääkkeillä pysyn jotenkuten työkykyisenä. Mitä nyt vähän muisti reistailee kun narkolepsian takia välillä lääkityksestä huolimatta hieman outo. Suolistosairaus taas vaatii, kuten myös narkolepsiakin, säännöllisen päivärytmin. Etsipä sellainen työ, jossa tämä vaade täyttyy! Kaiken lisäksi oikean pakaran alaosassa on joku vanhan revähtymän arpikudos, jonka takia en pysty istumaan kauaa kerrallaan. Siihenkään eivät ole fysioterapiat tai lääkehoito auttaneet.
Vakavasti puhuen, en tunne itseäni oikeasti työkykyiseksi. Olen kävelevä zombi matkalla lähimpään vessaan ripuloimaan. Autoa saan ajaa vain piristeiden kanssa, mutta silti joudun välillä pysähtymään nokosille. Tää koko paketti on, katson olevani oikeutettu sanomaan, aivan perseestä. Huippu on se, että käyttämistäni lääkkeistä osa aiheuttaa melkoisella varmuudella syöpää tai vakavia maksavaurioita(solusalpaaja), kortisoni syö luuni ja sekoittaa hormonitoiminnon. Piristeet aiheuttavat suun kuivumista, ajoittain sekavuutta ja unettomuutta. Lisäksi lääkkeistä aiheutuu esim. päänsärkyä, johon joudun syömään kodeiinia sisältäviä kipulääkkeitä kun ibuprofeiini pannassa. En ihan oikeasti enää jaksa tätä. Olen yrittäjä, ja erittäin pienituloinen sellainen.
Mikä on menettely sairaseläkkeelle pääsemiseksi? Entä onko eroa käykö yksityisellä vai terkkarissa? Tuloista en viitsi edes kysyä.. Ja kauanko koko prosessi noin suurinpiirtein kestää? Minulla onett kaksi lasta, ja olen päättänyt että nyt riittää. Olen yhteiskunnallekin tarpeellisempi koti-isänä kuin väkisin itsensä töihin lääkkeillä raahaavana zombiena.
Vastaukset 2
Vanhimmat
erikoislääkärit ovat olleet tuosta eläkeasiasta? Hakisit siis suoraan eläkettä? Minkä ikäinen olet? Kun mielellään uudelleen kouluttavatkin, sillä sitä kysyin.
Oletko ollut miten pitkiä jaksoja sairauksiesi vuoksi sairauslomilla?
En osaa sanoa kuin omasta tilanteestani, sairastan vaikeaa reumaa, unettomuutta ja depressiota, olen nyt ollut kolmatta vuotta toistaiseksi eläkkeellä. Ensin 300 pv sairauspäivärahalla, sitten kolme vuotta kuntoutustuella ja sitten toistaiseksi eläke.
Ikää tällä hetkellä 48 v.
Kovasti voimia sinulle, toivon mukaan asiat selviävät.
Olen 38- vuotias. En ole ollut sairauslomilla, vaikka niitä on toki tyrkytetty lähes automaattisesti aina lääkärissä käynnin tai lääkärille soiton yhteydessä. Kerron lääkäreille vain, että en voi olla pois töistä. Otan sitten vain sen verran kaiken maailman lääkkeitä, että pystyn skarppaamaan työpäivät läpi. Olen siis yrittäjä, eikä minulle ole mahdollista hommata ketään sijaista jotta voisin sairastaa. Ja voin kertoa, että sairauteni ovat vaikuttaneet väkisin tekemääni työhön; en esim. muista kaikkea mitä olen luvannut, tai en muista esim. tehdä laskuja asiakkailleni vaikka löytäisin laskutustiedot jostain sattumalta. Puuttuu määrätietoisuus, keskittyneisyys ja vireys. Mun työpäivän fokus on selvitä siitä työpäivästä, that´s it! En mieti sen pidemmälle, vaan pakonomaisesti veivaan sen läpi. Parhaimpanakaan sairaana päivänä en ole tyytyväinen työhöni, jos sitä täysin ulkopuolisen silmin tarkastelen. Odotan sitä päivää kun esim. verottaja lähettää kyselyn suhteellisen pienestä katteesta alallani. Mahtaako uskoa, kun sanon että en aina muista kirjoittaa ylös kaikkea mitä nopeasti tulee asiakkaalle heitettyä, tai sitten hukkaan lähetteet? Tämä voi kuulostaa etukäteiseltä selitykseltä kyseistä tilannetta varten, mutta ei valitettavasti ole. Yhtään senttiä ei ole tullut omaan taskuun minkään kirjanpidon tms. ohitse.
Kadehdin niitä, jotka uskaltavat myöntää sairauksiensa mukanaan tuomat rajoitukset. Itse yritän elää kuin kaikki olisi hyvin, vaikka apteekissakin ihmetellään kuinka ylipäätään pystyn töitä tekemään. Pisin lomani moneen vuoteen on ollut 5 päivää, jonka loman aikana pystyin vähentämään lääkitystä varsin radikaalisti etenkin piristeiden ja kipulääkkeiden osalta. Oloni oli loistava! Tunsin asioita sellaisella tunneskaalalla, jonka olin jo unohtanut. Iloitsin pienistä asioista vetisiin silmiin, vaikka pelkäsinkin katapleksista kohtausta. Eikä aamuni alkaneet kolmen vartin pöntölle-pois-pöntölle- ravaamisella kun heräsin omaan rauhalliseen tahtiini. Voisin kirjoittaa kirjan siitä miten outoja tuntemuksia väkisin työkykyiseksi lääkitty tuntee.