Kun kattelee tuota kalustoa kokoontumisissa niin väkisin tulee mieleen että miksi aina lähes uusi,hieno, tehokas pyörä? Eikö ajelu ilman kaikkia hienouksia ole mitään?
Kävin tapahtumassa jossa noin 150-200pyörää paikalla,yritin sieltä löytää samanmoisen kun omani mutta en löytänyt kun yhden vastaavan. Honda sevenfifty vm 97 eli pyörien toyota corolla. Ei mitään turhaa ei liikoja tehoja ja halpa ylläpitää kaikinpuolin. Tälläistä pystyy pitään hieman huonommassakin raha tilanteessa. Näitähän luulis olevan kaikilla niinkuin corolla kansalla yleensä? Miksi siis hommataan se " näyttäytymispyörä" ?
Kävin tapahtumassa jossa noin 150-200pyörää paikalla,yritin sieltä löytää samanmoisen kun omani mutta en löytänyt kun yhden vastaavan. Honda sevenfifty vm 97 eli pyörien toyota corolla. Ei mitään turhaa ei liikoja tehoja ja halpa ylläpitää kaikinpuolin. Tälläistä pystyy pitään hieman huonommassakin raha tilanteessa. Näitähän luulis olevan kaikilla niinkuin corolla kansalla yleensä? Miksi siis hommataan se " näyttäytymispyörä" ?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Harrastus nyt helposti karkaa hyppysistä. Itsellenikin on käynyt vähän niin, että pyörien koko ja määrä on kasvanut ikäänkuin huomaamatta. Helposti etsii aina vaan lisää mukavauutta moottoripyöräilyyn ja tavallaan erkanee koko moottoripyöräilyn perimmäisestä olemuksesta, kun pyörä alkaa muistuttaa yhä enemmän autoa.
Pojalla on HooDee Sporster 883. Kun heitän lenkin sillä, tunnen palaavani juurilleni ja asian ytimeen. Siinä on kaikki eikä mitään ylimääräistä.
Tai no, jouset siinä vois olla jo tehdasvarusteena...
Samalla voisi kysyä että miksi yleensä hommatan moottoripyörä maahan jossa sillä voi ajaa periaatteessa vain puoli vuotta?! Mitään hyötyajoa pyörillä ei voi ajaa koska tavaran kuljettaminen on lähes mahdotonta ilman suuri laukku/tavaratelineitä. Edes viinapullo ei mahdu useinpien pyörien satulan alle muusta "hyötytavarasta" puhumattakaan. Aina olet pyörällä sään armoilla. On kylmää,kuumaa. Sataa vettä ja tuulee. Kypärän sisällä desibelitasot sitä luokkaa että työpaikoilla moinen meteli vaatisi kuulosuojaimien käyttöä. Lisäksi luonnonvaroja moottoripyöräily kuluttaa turhaan. Suuri määrä motoristeja ajelee samoihin kokoontumispaikkoihin/tapahtumiin omilla pyörillä vaikka ajamalla autolla useampi kaveri samassa kyydissä fossiilisten polttoaineiden kulutus ja päästöt pienenisivät tältä osin. Tosin eihän se silloin enää olisi mikään moottoripyöien kokoontumistapahtuma.
Jos moottoripyöräilyä yrittää perustella järkisyillä niin vaikeaksi menee. Toisaalta harrastuksena se on mitä mukavin. Kallista usein kyllä mutta niin on moni muukin vapaa-ajan viettotapa. Moni haluaa siksi tehdä harrastuksensa vielä mieleisemmäksi joten "tarvittava" pyörä on usein hankittava ehkä "liioitellun mieleinen" siis tehokkain,nopein,suurin tai kallein. Ja jos raha ei ole este niin mikäs siinä. Lisävarusteiden valmistajat ja myyjät pitävät huolen siitä että uusia "tuning-tarpeita" ilmestyy kokoajan ja joka vuosi. Raha ja tavara siis liikkuu ja vaihtaa omistajaa. Ja motoristit tekevät pyöristään mieleisiään kunne ovat saaneet sen nk.valmiiksi niin silloin esiin astuu tylsistyminen ja on aika ostaa/vaihtaa uuteen pyörään.....
.... itse olen hyvin tuore motoristi vielä, mutta olen hahmottanut moottoripyöräharrastuksen aika intiimiksi tai ainakin henkilökohtaiseksi asiaksi. Tarkoitan, että pyörä voi olla uutuuttaan kiiltelevä bemari tai syljen ja sinitarran voimalla kasassa pysyvä pommi ja silti ne molemmat ovat omistajiensa silmäteriä ja heijastelevat heidän persoonaansa. Kysehän on lopulta resursseista joita motoristi pyöräänsä uhraa. Hän joka värkkää parkkipaikalla vanhasta pyörästä ajokuntoisen kulkupelin, uhraa siihen osaamisensa, työpanoksensa, rakkauttaan ja aikaansa. Hän joka ostaa kaupasta hienointa mitä rahalla saa, uhraa siihen taloudellisia resurssejaan.
Kukaan meistä ei voi arvioida näiden pyrään uhrattujen resurssien merkitystä omistajalleen ja siksi itse ajattelen niin, että oli pyörä minkälainen tahansa, niin se on aina hieno ja sitä ihastellaan aina sen vahvuuksien mukaan. Lisäksi moottoripyöriä voi harrastaa niin monesta lähtökohdasta ja monella tavalla. Joillekin se itse tekeminen ja pyörän kanssa nysvääminen on olennainen osa motorismia ja toiset taas haluavat vain ajaa ja arvostavat kaikkia hienoja teknisiä uutuuksia. Ei sitä vanhaa pyörää aina valita varallisuuden puutteen takia, vaan asiaan voi myös vaikuttaa arvostukset ja toiveet siitä mitä sen pyörän kanssa voi tehdä.
Itse aloitin moottoripyöräilyn varsin edullisella ja vanhahkolla pyörällä. Etsin netistä kaikki mahdolliset ohjekirjat ja räjäytyskuvat ja olen opetellut parhaani mukaan itse tekemään siihen huollot ja korjaukset. Olen hyvin epätekninen henkilö, mutta ainakin puolet innostusta on ollut tajuta, että ihmiset näitä tekee. Ajaminenkin on ihan toisenlaista kun ymmärtää mahdollisimman paljon sen välineensä teknisistä ratkaisuista. Helinöille ka kolinoille sun muille alkaa ilmaantua sisällöllistä merkitystä ja se pyörä alkaa juttelemaan minulle.
En halua väheksyä uusia ja hienoja pyöriä, mutta sellainen kaupasta ostettu kiiltävyys on kyllä kokenut pienen inflaation ja joku vanhempi "vaatimattomampi" pyörä saattaa helposti kiinnittää huomion näiden korskeiden kiiltävien muskelihirmujen seasta. Kokoontumisajoissa en ole vielä viitsinyt käydä, mutta katukuvassa kyllä näkee ihan kaikenlaisia moottoripyöriä ja ne kaikki siis ihan joka ikinen on hieno. Ja toinen tosi hieno juttu motorismissa on se, että oli pyörä vaikka kuinka korskea nykypyörä tai rautalangalla kasassa pysyvä vanha tiumppi niin aina sen kuskin kanssa voi jutella ja jokaisella on omat ajatuksensa motorismista eikä toisten pyörille ikinä irvistellä.
Oikein huvittaa miten oma silmä työrien suhteen on muuttunut kun niitä kaupoissa ja parkkiksilla olen katsellut. Sen pyrän yleisilmeen sijaan huomaa pian miettivänsä esim. , että mitenkähän työläs tuo takarengas on irroittaa tai mitenkähän tuo on saanut tuon ketjun puoleisen takasvingin pysymään noin siistinä (kun itse olen soteknut sen tosi törkyiseksi liialla rasvaamisella;-)).
ei harrastuksessa tarvitsekkaan aina olla järkeä, pääasia etta tykkää.
niin(ainakin mulla),että kun se moottoripyöräily on harrastus, toisille niinkuin mulle, erittäin rakas siihen vain yksinkertaisesti tahtoo panostaa. En usko kenenkään hankkivan pyörää vain "näyttäytyäkseen". Esim. mulla autona on ihan perus micra vm.95, mut pyörä on 2010 jammu xj6, sitä ennen 09 rytkönen, sitä ennen 06 fz6.
Joo monen kohdalla varustelu karannut ihan täysin hanskasta.Muutenkin ällöttää ne ihan uuden näköiset pyörät ja eritoten varusteet.
Mulla hommassa kiinni noin 3000e kaikkiaan. Ensi talvena vaihdan tangon(käytetty pitää löytyä)
Mitään uutuuksia en tarvi enkä edes seuraa mitä markkinoille syydetään. Sama pyörä kelpaa seuraavat 5vuotta varmaan. Ajan patinaa pitää olla
Ei se nyt yksinkertaista ole! Asiaan voi vaikuttaa moni muukin asia, kuin vaan ns. varustelukilpailu. Olosuhteetkin voivat vaikuttaa.
Esim. minulla oli Hondan customi, mutta piti vaihtaa, kun emännän jalat puutuivat takana pitkillä matkoilla. Tuli tilalle VN1500, mutta piti vaihtaa, kun kädet eivät enään kestäneet V-koneen tärinöitä. Nyt on alla matkapyörä nelipyttyisellärivimoottorilla varustettu katteet; käsikivut pois, joten pääsee nauttimaan pyöräilystä TAAS!!!!!!
Moni muukin asia vaikuttaa, joten turha mollata ketään, koska tärkeintähän on ajaminen!?
Ei minua ainakaan kiinnosta pätkääkään joku jumalattomasti paukuttava suurikuutioinen vanha raato tai uus jolla ei ees pysy kunnolla liikenteen mukana, vaikka ois kuinka hyvässä kunnossa :).
Eniten inhoon just kovaa ääntä pyörässä ja sellaista "kakstahtisen peltistä" ääntä :) .. vielä kun ois varaa vaihtaa uuteen jossa liipasin vaihteet :)
Mitkä pyörät eivät pysy mukana esim suomen liikenne rytmissä,?
JK. En usko että sinulla mitään Pan-europeania on!! Vaan eihän nimimerkki miestä? pahenna tyhmempääkään.
Vanhoissa pyörissä ei ole abs-jarruja. Muuta syytä en tarvinnut. Aika monta kaatoa olen jo nähnyt, tosin en mitään pahempia
Se abs on muuten kuskin sormissa. Kovassakin jarrutuksessa, mutta jos ei tuntumaa ole niin ei voi mitään. En ole itsekään mikään yli-ihminen tai superkuski mutta kannattaisikohan teidän vähän harjoitella näitä ajamisen perusjuttuja. Ei ne niin vaikeita ole, ilman absejakaan.
ei ABS yms, ajonvakauttimet jne... tee tyhmästä autokuskistakaan teiden ritaria,
useimminkin päin vastoin.. tukeudutaan niihin liikaa ja kun mopo karkaa...
niin se onkin sitten hallisematonta menoa.
Ne kaadot, jotka olen jälkeenpäin nähnyt radalla ja mm org-ajelulla, ovat tulleet kokeneille kuskeille. Ainakin minuun verrattuna paljon kokeneepia. Ilmeisesti heillä ei ollut absia sormissa. Olen kyllä harjoitellut jo 70 luvulla ja lentänytkin ympäri, kun jarrutin töyssyyn liian myöään ja eturengas meni ilmassa lukkoon. Bemari on tuonut Suomeen kaikki liikenteeseen tarkoitetut pyörät jo vuosia absilla ja Honda on päättänyt, että kaikki liikenteeseen tarkoitetut valmistetaan absilla, en viitsi tähän nyt tutkia minä vuonna. Ei se varmaan ole vaikeaa ilman absejakaan, mutta en ymmärrä, miksi minun pitäisi.
Ilman abseja jarruttaminen on vaikeaa.
Jarruttaminen kyllä onnistuu abseittakin hienosti ennakoidussa tilanteessa, kuten radalla. Pidon saa maistella etukäteen ja jarrutuspaikka on etukäteen tiedossa.
Mutta kun etupyörän alla on märkä asfaltti, pyörässä matkavarustus päällä ja kaivurin nokka tulee yllättäen eteen kolmion takaa...
Veikkaan että 90% meistä jarruttaa etupyörän lukkoon tuossa tilanteessa ja kaatuu.
Jokainen ajaa millä haluaa, mitä se muille kuuluu. Ajellaan sillä mikä kivalta tuntuu. : )