Keskikesän vehreys lumoaa
on juhannus kesän juhlaa.
Kokot rannoilla loimuaa
aurinko säteitään tuhlaa.
Koivut taivahalle kumartaa
kiireistä on lintuin lento.
Järven pinnasta kuvastaa
sinitaivas, myös pilvi hento.
Liput Suomen liehuu
kotomaastamme kertoen.
Sydämessä tunteet riehuu
kunnioitusta tuntien.
Hyvää, iloista juhannusta kaikille
ja muistimatkoja mahtavia runoratsulle. Toivoo Tulenlieskat.
on juhannus kesän juhlaa.
Kokot rannoilla loimuaa
aurinko säteitään tuhlaa.
Koivut taivahalle kumartaa
kiireistä on lintuin lento.
Järven pinnasta kuvastaa
sinitaivas, myös pilvi hento.
Liput Suomen liehuu
kotomaastamme kertoen.
Sydämessä tunteet riehuu
kunnioitusta tuntien.
Hyvää, iloista juhannusta kaikille
ja muistimatkoja mahtavia runoratsulle. Toivoo Tulenlieskat.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Tuon piha polun hiekkaa
vastustaa ei voi jäniskään
hyppii ensin siksakkiin
siitä hiekkaan kellahtaa
tossut vilahtelee
kun nuori jänis piehtaroi
hyvältä tuntuu, oi, oi
hiekkaa karvan juureen
taakse korvienkin muistaa
hartioitaan hiekkaan hieroo
sitten turkin puistaa
ruohoakin syödä muistaa
on jäniksellä juhannus.
Nyt on eessä taikain yö
eipä kiristele vyö,
vaatteen heitän kukkaketoon
tällä vastaan tehtyyn vetoon,
siellä juosten varpain paljain
aivan keskiyöstä alkain.
Lähteeseenkin kurkistan
ja kauan siinä odotan
kenen kasvot sieltä peilaa
vai elelenkö ilman heilaa?
Punon kukkaseppeleen
lemmikeistä, hiuksillein
Valkoruusun vielä taitan
tyynyn alle sen mä laitan
Kaiken jälkeen vielä on
juhannussauna verraton.
Kiukaan urut soittelee
löyly kuuma hyväilee....
Villasukat jalkaan vielä
konjakin viimeksi tahdon niellä.
Lapsen mielin jaksaa kantaa
muistot hauskat, pitkin rantaa,
kun kuljettiin porukalla tutulla.
Juhlat alkoi jutulla
kokko pitäis laittaa,
vanhan huussin rantaan kiskoivat
illalla sen liekkeihin pistivät.
Juhlaväki suuresti ihaili;
saatiin kokko vähin eväin
päästiin huussista pienin vaivoin,
juhlassa on lupa hauskanpitoon.
Kuka keksi oivan konstin,
ei käynyt purkuhomma lujille,
kipinät kun sinkoili juhannus taivaalle.
Hyvät ol pippalot teillä ja meillä
ja kahveeta riitti heillä.
Manta silmiä vielki hieroo
ourosti kattoo kieroo.
Kahveeta liikaa tais juora
lisä kattilal joku tais tuora.
Näin aamust viel väsyttää
mut uppee on jussin sää.
Nyt ei stte enempää
päiväunille, taas väsyttää.
Sitten sieltä taas ko herräät
neuvojakin varmaan perräät
Kattos ensteks viel'kö kiero?
Sano: " Manta elä ennää hiero!"
Kopauta hellemmiten takaraivoon
saapi silmä yhteyten aivoon:D
Sitten kyllä kaikki toimaa
noin jos Ville Mantaans hoivaa.
Kesäisiä terveisiä! hi...hi..hiii
On suomen suvi kaunis ja lämmin
luontokin kukoistaa ihanammin
nyt viettää saamme keskikesänjuhlaa
suomenliputkin tuulessa hulmuaa.
Oi nuoruus muistot ihanat
oli kokoilla silloinkin tunnelmat
mieleen jäi ajat kauneimmat
telttaretket parhaimmat.
Tämä pieni runo kertokoon
et nurkkaa ain muistanut oon
runoratsuni sammui pois
sitä herätellä jos vois.
Nyt on sittä jo toenen päevä
juhannuksesta jälellä ennee,
aevoessa läekähti ilon häevä
on tämä kesä nii hemppee.
Pikkunen lintu niin iloisena
pikku nokkansa aukaisee.
Sirittää laulun suu avoimena
elämän riemuaan laulelee.
Pyrähtelee jo oksallansa
siipiä pieniä harjoittelee.
Emo se einettä nokassansa
siivillä somilla kannattelee.
Riemua kesän kun turvassa pesän
pikkuiset linnut nukkua saa.
Toisilleen hetken viel' sirittää
unilaulujansa virittää.
Leinikit poimin,
lempikukkani.
Niistä kimpun laitoin,
kuivamaan panin.
Sitten talven niitä,
ihailen maljassa,
eteisen.
Viileetä ja tuulista
aito suomen nykykesä.
Vehreys voittaa
heinäsirkka soittaa
kesäbluussia vienosti.
Hyttyset ininällään
sivusävelen antaa.
Juhannus kadonnut
muistilokeroon
joukkoon entisten.
Leinikkejä minäkin taitan
kynttelikköön alassuin laitan.
Riippumaan yläpuolella pöydän
keväällä jälleen siitä ne löydän.
Juhlistaahan ne koko kesän
ilahduttaen kesäisen pesän.
Pöytäliina hörhelöpitseineen
romantiikkaa luo koko huoneeseen.
Ikkuna auki, ja verho on valkea
kestä en kovin harmaata arkea.
Verhoissa perhoset ommeltu on
applikointi nimi sen työmuistelon.
Kahvi ja jäätelö nyt kyllä maistuu
illalla ehkä jokin syötävä paistuu.
Viitsis en millään nousta ja keittää
enkä minä haluakaan tarinaa heittää.
Gevalia pikakahvit laittaa taidan
heitänpä tuolille tämänkin paidan....hei to
Perhoset, vaaleat
ylös alas lentää.
Kukat kedolla tuoksuu hunajaisesti,
kutsuen perhosia luo.
Kesää juhannuksen jälkeenkin
juhlia saa monta viikkoa yhä.
Sade ilman raikastaa
perhoset huilii hetken vaan.
Hiljaisuuden metsäpolulla
lintu siivillään rikkoo.
Keinussaan hän istuu radiota kuunnellen,
soi hiljaa tango vanha tulinen.
Riippakoivun oksia vieno tuuli keinuttaa,
märkiä hiuksia aurinko kuivattaa.
Kesä jatkuu jälkeen juhannuksenkin
on uusi päivä uudet, lämpimät tuuletkin.
Hän vaipunut on mietteisiin
havahtuu pian lasten meteliin.
Naapurin lapset riemuissaan ilakoi
ja kesäillan kaihoisa valssi soi.
Kutsuu syömään äitikkä lapsiaan
hän jää perään katsomaan.
Hän pyyhkeensä narulta sieppaa
ja vauhdilla rantapolulle kieppaa.
Korkealle kivelle tekee uinti retken
siellä viivähtää hän hetken.
Ja kesä jatkuu heinäkuussa.
tapaa tyttö ja hän illansuussa.
On toiveiden täyttymys heinäkuu
omiksi toistensa, kun lupautuu.
Kesäyö, keskiyö,
eikä aurinko laske lainkaan.
Kesäyö, keskiyö,
mitä huuliltas maistaa sainkaan.
Rakkauden huuman,
niin hellän, niin kuuman.
Sä oothan vain mun,
sinut haluan, kun
on kesäyö.
Kesäkuu, heinäkuu,
kesän kauneimmat kuukaudet jatkuu.
Elokuu, täysikuu,
sydän arkana antautuu.
Tää ei loppua saa,
tahdon vain rakastaa.
Kesän jatkuvan
yhä haluan
ja sinun rinnallain kulkevan.
Kuin henkäys hento, yli karkeiden sanojen.
Kauniimpaa voiko olla milloinkaan....
kuin ihmisen kaipuu noin sanoiksi saa.
Kuljin kukkien seassa
päivänkakkarain ja matarain,
Pikku pupu-jussi piilossa ojassa
siihen nukahtanut oli kai.
Hiukan kosketin mä sitä
hädissään se hyppäsi ja voi,
pelkkää takaraajaa vielä mitä
jätin rauhaan raukan pelkäsikin noin.
Sitten tuli mieleen kesän vaara suuri,
punkki, jossain vaanii kulkijaa,
jospa tänään vielä mukana on tuuri
toivoin todella ja nautin vaan.
Lintu lauloi suven virttä somaa
kuuntelin mä tuota, pysähdyin
mielein virkistyi ja hyräelin omaa
pian sanojakin muistin, häkellyin.
Laulu vanha joku mies sen laulaa
"huulillasi hehkuu kesän muistot"
Nyt aika on nauttia kesän rauhaa
kun kukkivat pellot ja puistot.
Tilli porkkana persilja
kurtturuusu päivänlilja,
lanttu nauris turnipsi
voikukka leinikki rypsi,
ukonputki ukonhattu
mustikka koristevattu,
pelargonia valkovuokko
vesiheinä savikka,
horsma kultapallo akileija
keltahanhikki varjolilja,
Aivovoimistelua aamusta varhain
harjoitus kaikista parhain.
On kuollut ja olen lukenut hänen runojaan ,Ja hänen runonsa: Ihminen tarvitsee ihmistä .On ajatuksia herättävä.
Runot puhdistaa aivoja ,ikävää että juuri hän kuoli aivokasvaimeen, Suren häntä.
jätti runot meille ohjeeksi ja lohduksi,
ajattelijan antamat--näkijän--kokijan.
Surunkin keskellä kiitollisuus
rakkaudesta meihin--- ajoittain eksyneihin.
Kiitos Tommy elämäntyöstäsi.
Hän poissa nyt on
ajatus,, mieli sanaton.
Rakkauden tunne runoissaan
saa meidät hänet muistamaan.
Silloin tällöin syttyy kirkas tähti,
ei sammu, taivaalle vain lähti.
Hän rakkauden meille jätti
kauniina sanoina runoissaan,
niissä hänet tavataan.
Huhheijaa vihta vasta puuttuu
saunanlämpö ulkoilmaan muutti.
Lämmön sylissä muotoutuu
ei vaan liikaa notkistusi,
kas luut vanhat luokalle jos jää
alemmmaksi taipuu niska pää.
Kylmään suihkuun vaikka kastelukannun alle
lämmön sylissä kamppailevalle.
Kylmän pyyhkeen nyt hameeksi kiedon
hyvin se lisäsi helteen siedon.
Jääteetä hörppään niin maittavaa
varonhan päivää niin paistavaa.
Pyyhettä kastelen koko ajan
lämmin on ahjossa sepän pajan.
Seppä vain takoo ja rautaa muokkaa
kukaan ei kahvia hälle tuokkaan.
Jääteetä laitan termoskannuun
ettei Ilmarista ottaisi pannuun.
Kanssani kutsun teetä juomaan
siestan varjoon ja tuulten huomaan.
kuuluu ikkunani lähellä
aamun taivas jo rusoittaa
ilolla aamuataivasta tervehdin
tuuli nukkuu
puutkin uinuu
vain satakieli kirkkaasti laulaa
yön lämpö haihtunut pois
tullakseen uusin voimin
nyt lämpenee maankamara
paisuvat juurikkaat
mullan lämmössä kasvaa sato
pöytäämme anteja maaemon
runsauttaan ihastellen
omenoita punakoita marjasia
makoisia saamme nauttia suvella
kukat taittaa vihdat laittaa
karjankin ruoholla lihoittaa
satakielen kanssa me kilpailtiin
Luojamme suuruutta laulettiin tahollamme kumpainenkin.
Karhu kyläileen lähti
ihmisiä töllistellen.
Karhujahtiin poliiseja
joku asukkaista komentaa.
Ei ymmärrä karhu parka,
pakoon pinkoo nalle arka.
Miksi kansa kylvää kuolemaa,
ja luontoa näin rakastaa.
Kertoilee säätila heinäkuun,
kesän lämmön jatkuvan.
Liian kuumaa oisko ulkoiluun
hiostavalta tuntuu ja ukkostuvan.
Mielikuvassa lapsuuden ajan
ajatus mieleen hypähti.
Ukkosen, välkkyvän salaman
muistot näin jysähti.
Mukulakivillä taivaan kaduilla,
luoja kärryillään ajelee.
Taivaanvuohet laukkaa rapuilla
ja kipinät lentelee.
Helle muistoja kirvoittaa
ja ajatuksia mennehistä .
Mieltä ajan virvoittaa
ottaa iloa myös entisistä.
Sadepisarat kimmeltävät
auringon tultua esiin.
Joka lehden kärjessä ne
viipyvät saaden pihan
näyttämään sadunomaisen kimaltavalta.
Ilma on kevyt hengittää ja ilo ei voi
olla syntymättä tuoreudesta
ja luonnon hyvinvoinnista.
Palava rakkaus loistaa punaisena hehkuen
vuorostaan kaiken vehreyden keskellä
sormustinkukkien kellot taas
ovat kainosti alaspäin.
Mustarastas häärii innokaasti nurmella
ilta-aterioimassa. Äkkinäistä liikettä kavahtaa
joten istun ja mietin elämää.
Enempää en halua kertoa
elämästäni vain kiitän.
Ei uneton yö ole vihollinen,
ei tällainen kesäyö.
Hiljaisuutta kuuntelen:
vain oma sydän lyö.
Ei kuulu muuta,
ei suhista tuuli puuta.
Ei liverrä linnut, ei käki kuku.
Kukaan ei valvo, vain minä en nuku.
Helle iholla hikeä repii
käsi otsaa heilahtain pyyhkii.
Kolmisenkymmentä astetta
lisää antaa kastetta.
Etelän tuulonen hiuksia
uuteen muotoon kampaa.
Helpotusta henkii tähän
hikeä irtoo enää vähän.
Onhan tämä ihka urpoo
jalatkin kun hiukka turpoo!
Olen vähän paksujalka
silmään taisi tulla malka.
Suu vaan nauruun vetäytyy
runo hassu kuin titityy.
Enhän sitä kyllä myy.
siinäpä on suurin syy.
Ihan silti pirtsikka
on tää aika vanha likka.
Onnellinen on ja rakastaa
tuntetans ei anna pakastaa.
Grillin tuoksu ilmassa leijuu
minä jo istun valmiina keinuun.
Ruoho niin pehmee on varpaitten alla
yhtikäs pilvee ei taivaan alla:D
Haitari soi ja tunnelma yltyy
kohta se vatsakin mummelilla kyltyy.
Tuoretta kurkkua popsii vain
Kylläpä maukasta ruokaa sain.
On ilta niin kauniin perjantain!
Ei ennen kuumuutta ollut näin
ei hionnut tuplamitalla.
Kestänyt on jo päivää monta
tää on tavatonta.
Sauna tarpeeton pihanperällä
kun ei jaksa laahustaa.
Koiraeläimet pitkällään retkottaa
eivät jaksa onneksi räykyttää.
Kilot itteltä pudota pläiskähtää
Aivoihin kai sentää kipinä jää,
kunnon kesäsää ja aatoksetkin väsähtää.
Vielä sekaan jouduin
omituiseen sekametsään
aholla kesäisen laidan
laitoin mä ylleni värikkään paidan.
Niinpä katsoa taidan, mitä
onko tää keski, länsi vai itä?
Vikkelään hyörin, katson ja pyörin,
jospa se linja pilkahtais taas
kelläpä mieli nyt olis maass'.
Taivasta tähyillen, hukkaa en
sisäistä lastani varjelen
karkuun kehoitan lähtemään
liikaa jos sattuu se näkemään.
Selville vesille halajaa, missä
on laajuutta avaraa. Silloin
laulutkin kirkkaammin soi
riimien kahleita muotoilla voi.
Ihan laps' ei niistä pidä, miksi
pelkääkö sanoja niinkuin kipsi.
Kuria oppia, ohjat ohjat nyt tiukkaan !
lensi jo pyllylleen saveen liukkaan.
Nauraen kieri, sivellen savea
tästäkö teit'mut'---- saven valaja?
Hengenkin puhalsit itsestäsi
sitä saan kantaa sisässäni. Kiitos mä meen ny.....
Nyt on helle ja liiankin kuumaa
eikä ilmakaan liiku yhtään tuumaa.
Liikkuu perhosetkin kevein siivin että
terälehdeltä kukkaan etsien mettä.
Säätiedote lupaili ukkossäätä
se virkistäis kroppaa ja etenkin päätä.
Kesä pitääkin olla kaunis ja lämmin
näkee vuoden ajatkin selkeämmin.
Miten ihanaa onkaan tää,
tiatsikan luona istahtaa.
Voi tunteita ymmärtää
ja luontoa runon lukemaa.
Iloa runot antaa elämään,
silloin kun päivä tylsyttää.
Ketjussa kivoja runoja nään
ja alkaa taas aivoissa jyskyttää.
Kiitos siis luonnon vaihtelusta
niissä paljon runollisuutta.
Kirjoittajille kiitos maistelusta
jokaisessa runossa on uutta.
Helle kyllä väsyttää
ja jalkojakin heikottaa.
Mut turha on sitä mässyttää
parempi vain kai hekottaa.
Mukavaa hellekarkotusta
ja pitkää suihkutusta.
Terveisin Tulenlieskat
Mielelläni olisin nukkunut
minä aittani lattialla.
Mutta veteeni olisin hukkunut
sitä lipitin kas aikalailla.
Nyt on niin mukavan viileää
vielä taidan jotakin syödä.
Ja kello vast'yli puolenyön
ehti kaksitoista se lyödä.
Sain nukkua sentään tuntia kaks
kun kauan en jaksanut lukea.
Ei mökkini ollut sen kauemmaks
ei tarvinnut vaatetta pukea.
Mun mieleni oli niin seesteinen
sen ihan hartaus täytti.
Kun rukoukseen hiljaiseen
ja kiitokseen menevän näytti.
Muistui mieleen talvi
päässäni oli vanha pipo
pipossa oli tupsu
keltainen väriltänsä
talipalloksi hömötiainen tupsua luuli
kateellinen talitiainen kirkui, se on minun
minä puun oksaan riitakappaleen heitin
jo pelkäsin tikan tupsulle tulevan
jos tikka luulisi pääni olevan puinen
ja otsaani koputtaisi.
Talvi se on tullut kun joulussa ollaan
milläs sitten sä lämmität pollaa?
Jos piposi tauluna tikalla puussa
ja tintillä tupsu talipallona suussa.
Onko kutoja kunnossa koossa puikot
onko taito tallella kavennukset suipot?
Sitten taidolla tupsua kokoamaan,
erivärisillä langoilla se kiinni ommellaan!
hitto soikoon
näillä helteillä
mopot vinkuu
mekot sinkuu
näillä kymmenillä
ei voi haaveilla
leskeydestä edes kesän.
Vinhasti miäs pyöräänsä polkasi
ja sanan uuren solkkasi.
Tais olla kuumuuren tuomaa
vai trehvasko Suomaa.
Suoma huomannut ei
huus Tahvo hälle kuuluvasti hei.
Suoman huulet hymyyn pinkas
kyytiin Tahvo jo vinkkas.
Oh ja oi, tuulen huminassa
pyörän viilentävässä hurmassa
Nauttii Suoma kesästä ja Tahvosta
uudenlaisesta elon ahvosta.
Vauhti hurjaks kiihtyy
takaritsillä kyydittävä viihtyy.
Turvantunne kiinni pitäen
mutkaista tietä yhtenä kiitäen.
lämmintä piisaa
hyvää tuulta puuhastaa.
naurattaa jo Liisaa
aijai se kesä, se kesä.
hiki virtaa
pitkin pirtaa
aijai kesä.
Joku kiusaa harakkaa
jostain varmaan kutittaa
kun kovin sitä naurattaa
mut harakkakin nauraa saa!
Tintti tarkkana on kovin
sen kanssa talvella jo sovin
kun täytin hälle syöttökopin
pois kirvat ruusuista, se vie vain tovin.
Sepelkyyhky jossain tuolla
ääntelevi varjon puolla
komentaa nyt poikaset sä huolla
on kuumaa niin mä janoon meinaan kuolla.
On ihan pakko ilman runomittaa sanoa, että kyllä täällä on hyviä runoilijoita!
Onkohan Tulenlieskat pitänyt kirjanpitoa, montako Runonurkkaa on vuosien mittaan synnytetty?
Kirjanpitoa ei ole lain
iloitaan runoista vain.
Parhaita ovat runoilijat
iloon palstan kirvoittavat.
Uudestaan niitä selata saa
tuovat monta tunnelmaa.
Runosuoni kun puhkeaa
on meno muhkeaa.
Ajatukset menoon lennättää
heti kun kiireeltä ennättää.
Se on ikkunan takana siellä,
tai pikkuinen polkuauto tiellä.
Runo on kuin itse elämä tää
aina se meitä yllättää.
Yön sametin pehmeys kietoutuu
ympärilleni luonnon keskellä.
Hymyilen lämmön hyvällessä olemustani
tämän taivaan alla, joka kääntyy kohta
elokuun upeisiin tähtitaivaisiin.
Puut seisovat vehmaudessaan hiljaa
tuulenkin työ on rauennut.
Aaltojen ikiaikainen liike ja temmellys pärskeineen
on yössä rauhoittunut,vain pieni virtaus kallioista pois
ja takaisin meren syliin on muisto tuulesta joka
puuskaisena kiisi yli helpomman reitin vaahtopäiden
rikkoutuessa rantaan. Kuin nektaria on ilma hengittää
ja luonto rauhaansa vaipuu täyteläisenä sylissä yön.
Tähkäpäät jo täydentyneet, kypsymisen hellää aikaa.
On aikamoista
lämpö viistoista
ja tuntuu viileeltä
aamu iholla.
Pian lämpenee
hiki taas virtailee.
Hetken hengähdys
kiva pysähdys.
Ei nukkua saa
vaikka nukuttaa.
Naapurin koirat haukullaan
saa yöt päiväks vaihtumaan.
Hirmuista on haukku tuo
ohikulkijako sen luo.
Ei oppia koirille suotu
haukkuvat kun siihen on luotu.
Naapurien väsyneet silmät sirrillään
saa hirmuisia miettimään.
Huomautus ei mitään auta
ei, ei junalauta #&#
Mihin kadonneet on runot,
lorut, monet tarut.
Kuumuusko nyt meitä rassaa,
eikö runoratsu jatka matkaa.
Hikinen on kyllä ilma,
tekis mieli olla ilkosilla.
Taikka järveen pulahtaa,
sinne jäädä jäähtymään.
Vettä huutaa metsän puut,
kukkakedot kuivettuu.
Väsyy veden kantoon ihminen,
kun kukkiansa hoitaa, kastelee.
Musta pilvi tuolla hoi,
joko sade virkistyksen toi.
Ohi meni, ei auennut taivaan hanat,
ei auttanut huhuilut, ei sanat.
Kesä kuitenkin meillä on vailla vertaa,
sitä talvella muistella voi monta kertaa.
Kun peiton sisään käperryn,
kesän muistan, lämmön ja kauneuden.
ja lamasi kielen,
olen kaiketi aika nirppanokka,
kun ei kestä pokka,
moista herjanheittoa,käärmekeitoa.
Luen kaikki sepustukset,runoelmat, kokemukset
kuinka porkkanamaata joku kitki,
ja ihmistenpahuutta itki.
Kaiketi minä omassa haavemaassa,
joskus kuin vasikkahaassa,
kirmaan uusin tervein kintuin.
Olen jättänyt taakse nivelrikkoiset särkevät raajat,
ja uudestisyntyneenä taivallan uuteen aamuun,
kera unohtelevan rakkaan.
Elon illassa välkehti
kirkas loistava tähti,
valaisten tuikkien
hämärän karkoitti
nostaen aurinkoon lämpimään
uudelleen elämään
poisti syksyiset
synkeät varjotkin.
Sammui elämän hiljaisen
jo aivan hämyisen
kirkkaus valoineen
aurinkona loistaneen
kadoten pilviin tummuviin
ja hiipuen hiljalleen
pois syksystä elämän
tuon melkein eletyn
Jäätelötötterö ja pienilapsi
kesäheinät ja kukkien loiste
kauneutta ylistää.
Tuulonen hellä lehtiä soittaa
väreilee järvenpinta
ja kauneutta ylistää.
Kaislikossa hauki molskii
kivellä lokki päivystää
ja kauneus yllättää.
Kuumaa, järvi vilvoittaa
kesänlapsia naurattaa
ja kauneus valloittaa.
Nauraen nyt kuvailen
kun itseäni katselen.
On silmät niinkuin kampelalla
vatsa roikkuu polven alla.
Takkutukka hapsottaa
jokunen on siellä pinni.
Nenän päässä iso finni
korvissakin melko tinni.
Jalat kääntyy sisäänpäin
vaivaisenluukin siinä näin.
Persus laahaa tietä pitkin
karvat nenästäni kitkin.
Sormet oikene ei enään
vaikka niitä kuinka penään.
Leipähammas sentään on
ihan en oo hampaaton.
Sillä leipää mussutan
lisää monttuun tuputan.
Mieli mull on nauravainen
minä muija matkalainen.
Yks on asia ihan vissi
housuun tulee joskus pissi.
Kakki kovalla on aina
vaikkei mieltäni se paina.
Tulee kun on tullakseen
rupattelen itsekseen.
Astelen nyt kylään tästä
joutessani höpöttämästä.
Siellä kaffeet luvattiin
viimeks kovin kuvattiin.
Tuntenut en kuvaa omaa
ei siin ollut mitään somaa.
Mulle nauroi kovin äänin
hyvä kun taas kotiin pääsin.
Kylä vieras - 4v
sanoo,älä ota kuvaa
vauhtia niin paljon piisaa
kohta kysyy, otitko kuvan?
nyt jo melkein antaa luvan
päässään tukka töyhtö
hurmuri hän on aito.
Kesällä juostiin
Suomenlinnan vallit
Porkkalat, luolat,
ja armeijan tallit.
Aurinko kuuma,
ja sireenien huuma,
lumosi meidät.
Kesä meidät heitti
jäljellä muistojen seitti.
otatko mut
mä haluisin sut
mut jos et ota mut
ei jatku tämä jut.
kanssas vaik ois kuinka somaa
entinenkö pärjäilisi
jos kun lähtis talon isi
vaihda joskus maisemaa
kotiin tulla kivempaa
älä silti muita katto
olla voitko poika ratto
mikäs sitten hauskempaa
käy likkoja vaan narraamaan.
Asu viikko yhden luona
toisen kanssa jaa sä muona
paidat pesee ykkönen
lakanat vaihtaa kakkonen
Lättysiä yks kun paistaa
läskisoosit toisel maistaa
Parhaimmalle korun ostat
itsetuntoansa sillä nostat
toinen saakoon kukkakimpun
sydäntä kai sulla himpun?
Saunassa sut muijat pesee
siellä lootraat kaiket keseet
syksyn tullen nahat lähti
täss on sulle johtotähti.
Tuokin lato tuossa
harmaa on ja vinossa
se on niin pittoreski
taitelija tahtoi sen maalata.
Punamultaako tuohon rötisköön?
aina niin viisas isäntä vastasi.
Navetan jatkeena järven puolelle
jonka hirsien välistä näkyi järvi.
Siellä mummon raidallisen polsterin päällä sain nukkua äidin vieressä
isän ollessa sotimassa maan puolesta. Onnelliset muistot
heinän tuoksun, äidin jo noustua, katselin järven kimallusta auringossa.
Suuret koivut oli rantamaisemassa ja ne täyttivät minut kaupungin lapsen ihmetyksellä
kun ne tuulessa kuin helisivät elämää.
Mitään kiirettä en pitänyt, imin kaiken ihanan itseeni, meniin rantaan papan venesuojan luo
ja nuuhkin tervan tuoksua enkä sitä vieläkään ole unohtanut. Ladon hirsien kaunis hopenharmaa
piirtyi mieleeni--- ja harmaat riukuaidat, jotka eroittivat omenatarhan ja maakellarin. Sieltä ylhäältä mäeltä
missä mummola oli, on jäänyt mieleeni eräs kauneimmista näkymistä alas Pihlajajärvelle saarineen.
Mummeli kummeli
lettuja paistaa
ja lettupino oli suuri
Ihmettelin juuri
kun koko pino
äkkiä katosi
neljään pieneen suuhun
ja kuului kuin
yhdestä suusta:
paista huomennakin lettuja mummu.
Vaihtui helle hetken tuuleen
päätä vilvoittaa tuulettaa ajatuksia .
Heinäkuun kuumuus katkolla
aatos jossakin kaukana matkolla.
Kun palailee, mennyttä muistaa
uutta lisäillen kooten tarusirpaleita.
Arpeen menneen, tuuli puhaltaa
uusin toivein parantaa.
Unelmat on haihtuneet
realismiin vaihtuneet.
Niillä kun ei elää voi
järjen ääni hiljaa soi
Alkaa uusi aamun koi
menneessä ei hyvä olla
seistä niinkuin aukiolla.
Tahdon purttain ohjata
tulevankin kohdata.
Luopumista opettelen
katson mietin punniskelen.
Nuoripari ostaa voisi
mielellään sen heille soisi.
Kalustoineen kaikkinensa
eikä kuluis edes bensa.
Iskä voisi käydä töissä
kuutamot ja tähtivöissä
soisin voivani antaneen
pihan soman kasveineen.
Puurtaa en mä enää jaksa
kuulen kohta mik' on taksa.
Huolet kitkemiset jäädä saa
enhän sentään unhoittaa
voi aikaa ennen onnellista
ystävää niin seurallista.
Lämmöllä myös hekin muistaa
juttu meillä aina luistaa.
Kevääseen kai vielä ootan
käyköön ottamassa filmilootan.
Sitten mietin uudeks' suunnan
toisenlaiseks' elon muunnan:D
Kevään sekoittaa en anna
huolta en mä enää kanna.
On yksi parhaita runosivuja tämä. Täyttä elämää 2 vuotta sitten.