Vimalakirtin opetuksesta löytyi mielenkiintoinen kuvaus valaistumisesta tai siitä mitä se on:
'Valaistumista ei oivalla täydellisesti ruumis eikä mieli. Valaistuminen on
kaikkien merkkien poistaminen. Valaistuminen on vapaa kaikkia kohteita koskevista ennakkokäsityksistä. Valaistuminen on vapaa kaikkien tarkoituksellisten
ajatusten toiminnasta. Valaistuminen on kaikkien vakaumusten tuhoutuminen.
Valaistuminen on vapaa kaikista erittelevistä rakennelmista. Valaistuminen on
vapaa kaikesta epäröinnistä, hengentoiminnasta ja kiihtymyksestä. Valaistumi-
nen ei ole mukana missään sitoumuksissa. Valaistuminen on takertumattomuuden
saapuminen vapauden kaikista totunnaisista asenteista ansiosta.
Valaistumisenperusta on dharmadhatu. Valaistuminen on todellisuuden oivaltaminen. Valaistuminen oleilee todellisuusrajalla. Valaistuminen on vailla dualismia, koska siinä
ei ole mieliä eikä asioita. Valaistuminen on yhdenvertaisuutta, koska se on
yhdenvertainen äärettömän avaruuden kanssa.
Valaistuminen on rakentamaton, koska se ei synny eikä tuhoudu, ei pysy eikä
käy läpi minkäänlaista muodonmuutosta. Valaistuminen on täydellinen tieto
kaikkien elävien olentojen ajatuksista, teoista ja taipumuksista. Valaistuminen ei
ole kuuden aistiperustan ovi.
Valaistuminen on väärentämätön, koska se on vapaa vaistonvaraisesti toisiaan seuraavien elämien mielenmyrkyistä. Valaistuminen ei ole jossain eikä ei missään, ei ole missään paikassa tai missään ulottuvuudessa. Koska valaistuminen ei sisälly mihinkään, se ei ole todellisuudessa.
Valaistuminen on vain nimi ja tuo nimikin on yhdentekevä. Valaistuminen,
pidättäytymisestä ja ryhtymisestä vapaa, on energiaton.
Valaistumisessa ei ole kiihtymystä, koska se on luonnostaan täysin puhdas. Valaistuminen on säteilyä, olemukseltaan puhdasta. Valaistuminen on vailla subjektiivisuutta ja täysin vailla
objektia. Valaistuminen, joka lävistää kaikkien asioiden samanarvoisuuden, on
erilaistumaton. Valaistuminen, jota ei osoiteta esimerkillä, on vertaamaton.
Valaistuminen on hienovarainen, koska se on äärimmäisen vaikea oivaltaa.'
'Valaistumista ei oivalla täydellisesti ruumis eikä mieli. Valaistuminen on
kaikkien merkkien poistaminen. Valaistuminen on vapaa kaikkia kohteita koskevista ennakkokäsityksistä. Valaistuminen on vapaa kaikkien tarkoituksellisten
ajatusten toiminnasta. Valaistuminen on kaikkien vakaumusten tuhoutuminen.
Valaistuminen on vapaa kaikista erittelevistä rakennelmista. Valaistuminen on
vapaa kaikesta epäröinnistä, hengentoiminnasta ja kiihtymyksestä. Valaistumi-
nen ei ole mukana missään sitoumuksissa. Valaistuminen on takertumattomuuden
saapuminen vapauden kaikista totunnaisista asenteista ansiosta.
Valaistumisenperusta on dharmadhatu. Valaistuminen on todellisuuden oivaltaminen. Valaistuminen oleilee todellisuusrajalla. Valaistuminen on vailla dualismia, koska siinä
ei ole mieliä eikä asioita. Valaistuminen on yhdenvertaisuutta, koska se on
yhdenvertainen äärettömän avaruuden kanssa.
Valaistuminen on rakentamaton, koska se ei synny eikä tuhoudu, ei pysy eikä
käy läpi minkäänlaista muodonmuutosta. Valaistuminen on täydellinen tieto
kaikkien elävien olentojen ajatuksista, teoista ja taipumuksista. Valaistuminen ei
ole kuuden aistiperustan ovi.
Valaistuminen on väärentämätön, koska se on vapaa vaistonvaraisesti toisiaan seuraavien elämien mielenmyrkyistä. Valaistuminen ei ole jossain eikä ei missään, ei ole missään paikassa tai missään ulottuvuudessa. Koska valaistuminen ei sisälly mihinkään, se ei ole todellisuudessa.
Valaistuminen on vain nimi ja tuo nimikin on yhdentekevä. Valaistuminen,
pidättäytymisestä ja ryhtymisestä vapaa, on energiaton.
Valaistumisessa ei ole kiihtymystä, koska se on luonnostaan täysin puhdas. Valaistuminen on säteilyä, olemukseltaan puhdasta. Valaistuminen on vailla subjektiivisuutta ja täysin vailla
objektia. Valaistuminen, joka lävistää kaikkien asioiden samanarvoisuuden, on
erilaistumaton. Valaistuminen, jota ei osoiteta esimerkillä, on vertaamaton.
Valaistuminen on hienovarainen, koska se on äärimmäisen vaikea oivaltaa.'
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Vailla sisäpuolta, vailla ulkopuolta,
omasta itsestään syntynyt tietoisuus,
avara kuin taivas; koon, suunnan,
rajojen tuolla puolen
äärimmäinen täydellinen
avoimuus,
tajunnasta eroamaton
avaruus.
Tässä syntymättömässä avoimessa avaruudessa
ilmiöitä sateenkaarina,
läpinäkyvinä.
Puhtaita, epäpuhtaita maailmoja, joissa
Buddha ja tuntevat olennot - näkyvät loisteliaat,
selkeät.
[---]
Se, että pysyttelee päivin ja öin tässä tilassa,
siirtyy tähän vaivattomasti - on iloa.
Emaho!"
-Shapkar: Journey to Enlightenment
muistaa,että buddhan opettamassa valaistumisessa ei ole mistään mystisestä tahi yliluonnollisesta kokemuksesta kyse. Useimmat harjoittavat voivat pettyä pahasti tunnistaessaan mielensä luonnollisen kirkkauden, jos ovat hakeneet jotakin "kokemusta" tai tilaa budhalaisuuden avulla.
Jokainen meistä tietää luonnostaan mitä "valaistunut" mieli tarkoittaa. Meillä kaikilla on siitä kokemusta, kyse on vain tunnistamisesta.
Kaikki nuo hienot runot ja säkeet ovat oikeastaan turhia, siinä mielessä, että vailla pätevää opettajaa ne jäävät ulkokohtaisiksi ja väärinymmärretyiksi.
Ja mitä sitten, jos vaikka olisitkin valaistunut?
Mitä sitten?
Pieni hymy tai ystävällinen sana kanssaihmiselle voi auttaa paljon enemmän onnellisuuden edistämisessä kuin "valaistuneisuus".
Laadukkaan runouden ja proosan, joka panee miettimään ja ajattelemaan, lukeminen on aina paikallaan. Runous ei ole omasta mielestäni yhtään turhaa vaikka edellinen nimimerkki onkin tällaista mieltä. Buddhalaisia runoja valaistumisesta ja muista henkistä puolta rakentavista aiheista tulee ahmittua enemmän kuin lääkäri määrää;)
'Ei ole olemassa korkeampaa oivallusta kuin tämä: sinä olet tietoisuus, joka hohtaa kaikissa olevaisissa'
vaan hindulaisuutta.
Brahman,jota runosi kuvaili,on lähellä teismiäkin, tai panteismiä, muttei se budhalaisuuteen kuulu.
Sanoinkos minä muuta kuin että kyseessä on toteamus;)? Ja onhan lukijalla vapaus tulkita lukemansa vapaasti ja jokainen näkee asioissa eri puolia. Mulle tuo runo taikka toteamus näyttäytyy kaiken yhtenäisyyden kuvauksena, väläyksenä minän katoamisesta taikka toiselta kantilta katsottuna siitä kuinka kaikki on yhtä suurta tietoisuutta & minää. Näin nähtynä toteamus sopii kai yhteen buddhalaisuudenkin kanssa?