Olen aivan neuvoton, enkä tiedä, mitä tekisin. Tutustuin muutama vuosi sitten erääseen naiseen, joka kiinnitti huomioni jo silloin. Pari vuotta myöhemmin hänestä tuli minun tukihenkilöni (Olin siis alaikäisenä vuosia huostaanotettuna minusta riippumattomista syistä) ja nyt tilanteeni on sellainen, että olen korviani myöten rakastunut häneen. Olen yrittäny kuukausia kieltää koko asian, mut en pysty enää. Ajattelen häntä jatkuvasti. Olemme yhteyksissä melkeinpä joka päivä, välillä useita kertoja päivässä. Joskus tuntuu, että myös tukihenkilöni on ihastunut, mutta en tietenkään voi ottaa asiaa puheeksi. Meidän välillä ei kuitenkaan koskaan voisi tapahtua mitään, koska tukihenkilöni menettäisi työnsä enkä pystyisi antamaan sitä anteeksi itselleni. Välitän hänestä liikaa.
Olemme kumpikin etääntyneet omista kavereistamme. Hänestä on tullut tavallaan myös paras ystävä (pitkäaikainen paras kaverini on kyllä edelleenki tärkeä minulle, mutta en enää puhu samallalailla). Ikäeroa meillä on muutamia vuosia, ei kauheena kuitenkaan. Luonteeltamme olemme melko samanlaisia ja ainakun näemme, aika kuluu huomaamatta.
En tiedä, mitä tekisin. Haluan unohtaa hänet ja etsiä jonkun toisen, mutta en halua kuitenkaan menettää häntä lopullisesti. Tuntuu kuin menettäisin osan itseäni. Olemme puhuneet, että tulemme pitämään koko loppuelämämme yhteyttä. voisiko joku auttaa minua? Jos jollain olisi vaikka kokemuksia, mikä kyllä on melko epätodennäköistä. Itse en tällaista tilannetta olisi todellakaan halunnu.
Olemme kumpikin etääntyneet omista kavereistamme. Hänestä on tullut tavallaan myös paras ystävä (pitkäaikainen paras kaverini on kyllä edelleenki tärkeä minulle, mutta en enää puhu samallalailla). Ikäeroa meillä on muutamia vuosia, ei kauheena kuitenkaan. Luonteeltamme olemme melko samanlaisia ja ainakun näemme, aika kuluu huomaamatta.
En tiedä, mitä tekisin. Haluan unohtaa hänet ja etsiä jonkun toisen, mutta en halua kuitenkaan menettää häntä lopullisesti. Tuntuu kuin menettäisin osan itseäni. Olemme puhuneet, että tulemme pitämään koko loppuelämämme yhteyttä. voisiko joku auttaa minua? Jos jollain olisi vaikka kokemuksia, mikä kyllä on melko epätodennäköistä. Itse en tällaista tilannetta olisi todellakaan halunnu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mun mielestä sun pitää ehdottomasti kertoa hänelle tunteistasi.hänellä on varmaan koulutuksessa käyty läpi myös et miten menetellä tuollaisessa tilanteessa.hän voi hämmentyä aluksi mutta minusta teidän "suhde",siis tukihenkilö-asiakas-suhde ei voi kestää jos kumpikin ei ole rehellinen.en tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan.
sä vahvistut itse kun uskallat kertoa.
voimia ja peukkuja!!
Kertomisessa on vaan se ongelma, että mä voin menettää hänet kokonaan. Mikä on kyllä epätodennäköistä. mutta pointtina mulla oli aiemmin se, että kun meillä ei ole pelkästään tukihenkilö-asiakas-suhde vaan myös samalla ystävyys-suhde. Olen täysi-ikäinen omaa elämää elävä nuori nainen, enkä edes tarvitsisi enää periaatteessa tukihenkilöä. Hän on samalla ystäväni. Minulla on paljon hänen ikäisiään ystäviään, koska meillä ei ole kauheana ikäeroa. haluan eroon tunteistani, koska se ei ole hyväksi kenellekään. En haluan kuitenkaan vaikeuttaa kenenkään tilannetta.
tulevaisuus kertoo itsestään. anna ajan kulua, ja katso miten elämä kehittyy. niin kuin sanoit, et enää tarvitse tukihenkilöä, olette siis ystäviä. kertomisessa tosiaan on se vaara, että toinen pelästyy ja vetäytyy ja kaikki on sen jälkeen tosi vaivaantunutta. nauti siitä, että sinulla on ihana ystävä, ja anna kaiken muun olla, ainakin toistaiseksi.