En ole koskaan oikein ymmärtänyt itseäni rakkausasioissa. Olen sitä tyyppiä, joka ihastuu harvoin mutta sekoaa siitä aivan täydellisesti pitkäksi aikaa. Tällä hetkellä olen aivan masentunut ja allapäin, yhä, vaikka olen tiennyt jo pitkään, ettei mielenkiintoni kohde pahemmin välitä minusta. Yritän selittää itselleni, että kärsin yksinäisyydestä ja tahtoisin kovasti joukon ystäviä täyttämään hiljaisuutta, mutta tosiasia on, että sellaisesta yksinäisyydestä en kärsi. Minun on vain ikävä. Minun on jotenkin vaikea hyväksyä, että tämä menee näin. Pidän itseäni kuitenkin ihan järkevänä ihmisenä, mutta rakastuneena muistutan mielenterveysongelmaista. Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka ottavat nämä asiat kylmän rationaalisesti. Okei, se ei tykännyt minusta, siirrytään eteenpäin. Minä nyt sitten ilmeisesti vain olen tunneihminen.
Mitä luulette, onko totta, että ihminen sekoaa rakastuessaan? Vai onko se sittenkin vain romantiikannälkäisen kuvitelmaa? Millaisia te olette rakastuneina? Entä pettyneinä tai ikävöidessänne?
Mitä luulette, onko totta, että ihminen sekoaa rakastuessaan? Vai onko se sittenkin vain romantiikannälkäisen kuvitelmaa? Millaisia te olette rakastuneina? Entä pettyneinä tai ikävöidessänne?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olisi kiva tietää ikäsi? Minulla on aika samanlainen tilanne. Ikävä pitkäaikaista ihastusta kohtaan ei vain lakkaa. Tyhjä olo koko ajan, eikä sitä tyhjää oloa täytä muut ihmiset kuin vain tämä yksi ihminen. Ei parhaat ystävät ei kaverit vain kyseinen henkilö pystyy täyttämään tämän tyhjän olon. Olen aivan huumassa aina monta päivää kun pääsen vaikka vain hetkeksi juttulemaan häneen kanssaan.
Jos kyseinen nainen jonain päivänä paljastuisi minulle heteroksi en tiedä miten siitä selviäisin. Nyt voin elää edes pienessä toivossa hänen suhteensa. Ei tää oo enää kivaa, tää tosissaan vaikuttaa jo mielentilaan ja tulee masentunu olo. Tiedän, että saisin tyttöystävän kädenkäänteessä, mutta vain tämä yksi nainen herättää tunteita minussa. Yritetään kestää ja jaksaa...vaikka vain unelmoiden rakkaistamme.
Ja minä olen AIVAN samoilla linjoilla. Ihastun myöskin todella harvoin, mutta kun sitten kunnolla ihastun, niin se kestää ja kestää, ja olen ihan "sekaisin", hyvin sanottu tuo että "muistutan mielenterveysongelmaista", sillä sellainen olo kieltämättä välillä tulee!! :D
Ja minullakin sellainen ikään kuin tyhjä olo, tai todella turhautunut, etenkin sellaisten hetkien jälkeen, kun on ensin päässyt vaikka vaihtamaan muutaman sanan tämän ihastuksen kohteen kanssa, muttei koskaan kuitenkaan mitään sen enempää, niin tulee jotenkin niin turhautunut olo siitä ettei saa olla toisen kanssa enemmän ja lähemmin ja kauemmin.. :/ Eikä sitä "tyhjää" oloa todellakaan täytä kaverit tai muut läheiset ihmiset, vain tämä yksi tietty..
Ja mielentila ja olo kyllä vaihtelee ihan laidasta laitaan. Toisaalta olen ollut koko kevään ihan hirmuisen onnellinen, mutta toisaalta on hetkiä jolloin tulee surullinen olo kun järkeilee ettei mitään oikeasti koskaan voi tulla. Huoh, kai se sitten joku päivä menee ohi tämäkin ihastus, ja tulee ehkä joku uusi jonain päivänä.. ehkäpä joskus vielä joku sellainen jonka kanssa voisi jotain enemmänkin syntyä.
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut edellä kirjotetut jutut - yhdyn siis edellisiin kirjottajiin ja ajatuksiin. Mä ihastun aivan äärettömän harvoin ja jotenkin "sekoan" siinä vaiheessa niin, ettei järki sano oikeestaan mitään... Ja siis en "sekoa" niin, että tekisin fyysisesti mitään älytöntä vaan lähinnä tunnetasolla olen aivan hukassa. Ihastuksen kohde täyttää mun koko pääni ja ku nään hänet niin vatsassa vihloo jne... Viimesimmän kohdalla turhautuminen oli jo menossa niin pitkälle, että meinasin mennä ja tunnustaa ko. ihmiselle tunteeni ja näin ollen olisin vaikeuttanut tulevia päiviäni kun häntä joudun näkemään... nimittäin tämä ko. nainen seurustelee toisen naisen kanssa ja vaikka kuinka vakuutan itselleni ettei meillä ole mitään, niin tämä toinen nainen on lähtenyt mun katseisiin ja hymyyn täysillä mukaan ja kun tää sen "toinen puolisko" on lähettyvillä ollaan molemmat ihan puissa eikä "muka tunneta" toisiamme ...
Nyt yritän "vierottaa" itseäni tästä toisen naisen ajattelusta niin välillä itkettääkin oma käytös kun yrittää olla toista huomaamatta ja sisukset huutaa ihan jotain muuta .... :/
mua panettaa tahdon teko kyrpää olikohan aito kivempi?
Jäikö lääkkeet ottamatta kenties?
onko rekkakuskis jättänyt sut kun ei oo panemassa sua
Tiedän, että helpommin sanottu kuin tehty, mutta tähän probleemaan on vain yksi ratkaisu: otat oikeasti selkoa ihastuksesi tunteista! Vatvominen ja epätietoisuudessa eläminen on joskus ihan hauskaa ja jännittävää, kunhan sitä ei kestä kuukausi- tai vuosikausia. Keskikesän kunniaksi kaikki joukolla jäätä särkemään;)!
En tiedä, mitä teet sillä tiedolla, mutta olen 24.
Ehkä eniten olen pettynyt itseeni. Annoin itseni niin pitkään odottaa, että jotakin tapahtuisi. Nyt on kulunut niin pitkä aika, että ainoa järkevä teko on tunnustaa, ettei hän koskaan ollutkaan kiinnostunut. Helppohan se on toiselle kuvitella tunteita, jotka ovatkin oikeasti omia. En ole vuosiin ollut näin hajalla. Siihen vaikuttavat varmasti monet muutkin asiat, työstressi ja se, että vietän juhannusta yksin. Jotenkin olen koko ajan pitänyt häntä mukana arjessani, piristänyt itseäni sillä, että vielä jonakin päivänä jotain tapahtuu. Että lähetän hänelle viestin, jossa pyydän treffeille, ja hän vastaa myöntävästi. Tavallaan lähetinkin sellaisen mutta en saanut vastausta lainkaan.
Minun täytyy nyt vain elää tämän pettymyksen yli, ja sitten ehkä joku päivä helpottaa. Tavallaanhan minua vain masentaa se, että yritän nyt aktiivisesti sulkea pois mahdollisuuden, jota ei koskaan ollutkaan.
Olen täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Onhan se vaikeaa mennä tunteitaan tunnustamaan kun toiselta voi saada pakit, mutta se on se ainoa keino saada ratkaisu tilanteeseen. Ja sitäpaitsi, aina on mahdollista että toinen vastaakin tunteisiin, mutta onkin yhtä ujo kuin itse olet. En oikein usko, että on ketään ihmistä, joka ei olisi otettu siitä, että joku tunnustaa ihailevansa häntä. Iloiseksihan siinä tulee. Itse ainakin tulisin, vaikken olisikaan kiinnostunut lähemmästä tuttavuudesta. Tuskin mitään kovin tylyä torjuntaa olisi luvassa,ja jos tulee niin kyseinen henkilö kannattaisi unohtaa.
On vain otettava se torjutuksi tulemisen riski, mutta se kannattaa! Itse olin samassa tilanteessa viime kesänä, jolloin olin vatsaakourivassa ihastuksessa erääseen l-naiseen, eikä elämästä ollut tulla yhtään mitään. Varovaiset flirttini eivät menneet perille, joten päätin uskaltaa kertoa suorin sanoin missä jamassa olin. Sain kakistettua ulos että olen tolkuttoman ihastunut, ja että olisi ihana päästä kosketusetäisyydelle hänen kanssaan. Hän ei ollut edes huomannut että olin ihastunut, ja olikin avoin lähentymisellemme. Siitä se alkoi, ja meillä oli ihana intohimoinen suhde, joka päättyi vasta aivan äskettäin (nyyh). Ensimmäinen suhteeni naisen kanssa :).
Niin, ja se kaikki olisi jäänyt kokematta ellen olisi ollut rohkea ja tärinästä huolimatta sanonut hänelle mitä haluan. Rohkea rokan syö, ja aina kannattaa yrittää!
Onnea matkaan! Täällä pidetään peukkuja. Kerrothan meille miten kävi.
Aina näin paskana olevien ketjuihin ilmestyy näitä "mun elämä on parempaa kuin sun" hehkuttajia. Kaikilla ei vain käy hyvä tuuri! Antakaa toisten masennella rauhassa ilman kehuskelujanne!
No se ei kyllä ollut tarkoitus. Pahoitteluja jos joku loukkaantui. Tarkoitus oli siis vain kannustaa olemaan rohkea, koska kyllä se joskus tärppääkin. Kyse voi olla tuurista, mutta mistä sitä tietää jos ei edes yritä!
Mutta miten sen voisi tehdä?! Olen ihan neuvoton. Tiedän, että jos saisin tietää että ihastukseni kohde on naisiin päin, niin minulta löytyisi tarpeeksi rohkeutta kysyäkseni treffeille tms., selvittääkseni omia mahdollisuuksiani, mutta kun en tiedä hänen suuntautumisestaan, niin se on vielä liian "suuri pala". Tilanne kun on sellainen, että minun pitäisi jatkossakin kyseistä henkilöä nähdä. Tai no voisin kyllä järjestää elämäni niinkin etten näkisi, mutta en toisaalta sitäkään haluaisi tehdä. Ja jos tietäisin hänen pitävän naisista, ja yrittäisin jotain, ja tulisin torjutuksi, niin se olisi vielä ihan ok ja pääsisin kyllä "häpeäni" yli, mutta jos hän onkin hetero ja yrittäisin jotain ja tulisin torjutuksi, niin en tiedä.. enemmän olen ehkä huolissaan siitä miltä siitä toisesta silloin tuntuisi? Siis tarkoitan ettei hänelle tulisi tällaisen tunnustuksen jälkeen kiusallista oloa seurassani.. Kyllä on kinkkistä!! :-/
Kieltämättä tämä vatvominen ja epätietoisuudessa eläminen alkaa kuitenkin jo kyllästyttää, kun tilanne on jatkunut jo puoli vuotta..
Jospa hakeutuisit juttelemaan hänen kanssaan useammin ja pikkuhiljaa onkisit enemmän tietoa hänestä? Ihmisistä on kivaa että heistä ollaan kiinnostuneita. Jos pääset siis luontevasti jutustelemaan. Eikä ne pakit ole olenkaan häpeälliset, jos niin sattuisi käymään. Ennemmin voisit taputtaa itseäsi selkään kun uskalsit! Mutta onhan se helpommin sanottu kuin tehty. Omille tunteilleen kun ei oiken voi mitään. Ehkä sitä pelkoa voi kuitenkin koettaa uhmata sopivalla hetkellä.
Sen toisen tunteista ei minusta kannata olla huolissaan (omissa on ihan tarpeeksi :). Kaikestahan voi aina jutella, jos tilanne menee solmuun. Mutta itse tosiaan ilahtuisin, jos joku tulisi kertomaan että on minusta kiinnostunut, vaikken pystyisikään vastaamaan tunteisiin.
Elämää se vain on...
Ikäsi kiinnosti siksi, koska oma elämäni on samassa pisteessä kuin sinun. Ikäsikin heitti vain vuodella omastani. Toivotaan, että tyhjyys ja ikävä katoaa elämistämme jokin kaunis päivä.
Itsekin kuvittelen oman rakkaani aina arkeen mukaan, hän on aina aamuisin ensimmäisenä mielessä ja illalla nukahdan hänen "viereensä".
Täällä on kans yks, jolla on aika ikävä omaa ihastustaan - työkaveria. Ollaan tiiviisti vaihdeltu katseitä töissä, en kuitenkaan tiedä hänen suuntautumistaan, että onko hetero vai bi. Miehistä kyllä pitää. Olen yrittänyt selittää itselleni, että tuskin kukaan jaksaa kuukautta katsella suoraan silmiin, jos ei ole kiinnostunut. Itse ainakin vaivaantuisin moisesta enkä vastaisi katseisiin.
Mä en niinkään pelkää saada pakkeja, jos pyytäisin treffeille vaan sitä, jos juorut alkaa kulkea työpaikalla. Siksi en uskalla tehdä muuta kuin vaihtaa katseita. Enää 2 viikkoa aikaa, sen jälkeen ei ehkä enää nähdä... Olet kuitenkin tehnyt mun työpäivistäni todella aurinkoisia ja toivon, että joku pieni kohtalon pala saisi meidät avaamaan suumme, kun nähdään.
Oot niin jumalattoman ihana!!!