Jos näen tien poskessa pökertyneen tai auton konepelti pystyssä, en tarjoa apuani, vaan soitan sopivan matkan päästä poliisille tai 112. Jos lähtee auttamaan, voi joutua ryövätyksi.
En pysähdy auttamaan
Tilja
27303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
'Mehän ' halusimme niin kovasti olla myös eurooppalaista. Tämä vaan on sitä arkipäivää Euroopassa, et tullaan toimeen niiden sääntöjen ja lieveilmiöiden kanssa.
mutta katson millaisessa tilanteessa. Viimeksi autoin miestä, joka kertoi kymmenien autojen ajaneen ohi. Häneltä oli loppunut bensiini (toki oma syy) ja bensa-asemalle Joroisiin oli aika huikonen. En sensijaan pysähtynyt äskettäin, kun tummahiuksinen miesjoukkio yritti pysäyttää.
Itselläni on yksi tiellejääminen muistoissa ja se käyköön vaikkapa juhannuskevennyksestä. Olin tullut yöllä pitkältä reissulta ja tankki oli melko tyhjä. Aamulla piti viedä tytär kouluun ja ajattelin käydä ensin tankkaamassa. Jäin lapseni kanssa hiljaiselle tieosuudelle (moottoritie oli juuri valmistunut). Tuli sentään yksi auto ja ajoi ohi! Puin raivoissani nyrkkiä autolle. Auto jarrutti välittömästi ja kääntyi takaisin. Sitten palvelu pelasikin. Huoltoasemalle saapui kohta sinihaalarinen mies (firman huoltomies) auttamaan rouvan takaisin autolle ja katsomaan, että varmasti pääsee turvallisesti jatkamaan matkaa.
Vieläkö väitätte, että nyrkistä ei ole apua?
Joo, johan -80luvullakin varoiteltiin tuosta. En minäkään nykyisin, ei siinä nainen paljoa voi, jos ryövätä aikovat. Apua toki soitan, jos näen sen tarpeelliseksi. Nykyisin kuitenkin puhelin lienee kaikilla mukana, jotka autolla liikkuvat. Onnettomuus, kolari, on eriasia, kuin konepelti ylhäällä.
Olen lukenut näitä positiivisesti eri kulttuureihin integroitumisjutskoja, joten olen tullut siihen tulokseen, että ei meillä ole mitään pelättävää, ennakkoluuloja vain. Pysähdellään ja kysytään mikä hätänä ja autetaan se on sitä lähimmäisen rakkautta ja empatiaa pulassa olevia kohtaan ; ) Jos tulee turpiin sehän on vain meidän suomalaisten vika.
Hyvää Juhannusta Tiljallekin ; ) Lähdemme kohta perukkaan, pysähdymme tervehtimään kummipoikaamme joka on mamuisän yksi kuudesta. Tosin isä on korkeasti koulutettu ja työskentelee kansainvälisissä tehtävissä.
Lähimmäisenrakkaus = nykyaikaan pelkkää sontaa . Kukaan ei ole sen arvoinen .
JOS tulee turpaan se on suomalaisten oma vika.
Voi hyvät hyssykät.
Mitä ihmeen pelkäämistä on teillä, jotka ette pysähdy? Kuinka te voitte turpiinne saada?
Miksi ei kukaan ihminen olisi lähimmäisenrakkauden arvoinen? Tietysti voi teoretisoida, että ihminen, joka on itse kykenemätön tuntemaan empatiaa, ei ansaitsisi lähimmäisenrakkautta, mutta tästäkin vanhatestamentillisesta koston ajatuksesta on luovuttu jo kaksituhatta vuotta sitten.
Jussia! Tuo pelko kaiketi alkoi jo yli parikymmentä vuotta sitten. Lehdistä sai lukea liian paljon näitä tarinoita. Olikin vain konepelti avattu, ja apua pyydettu pysäyttämällä, sitten ryöstö, pahimmassa tapauksessa autonkin kaappaus.
Taisi silloin olla itäisen ja eteläisen maan kansalaiset asialla.
Vieläkin noita juttuja saa aina välillä lukea. Poliisitkin silloin varoittelivat.
Toki pysähdyn, jos on ulosajo, kolari, ja muita ei vielä ole paikalla. Hälytän apua. En yksin mene katsomaaan miten käy, jos se konepelti on pystyssä.
Jos ei pysähdy, ei voi saada turpiinkaan, ja niin ollen pelko on mielestäni liioiteltua. Muutenkin hämmästelen kirjoittajien ajatuksen kulkua tuossa syyllisyyskysymyksessä, kun minun oikeustajuni mukaan vika on sen, joka ryöstää ja raiskaa. Tietysti se useimmiten on suomalainen, mutta ei välttämättä aina.
Varovaisuus on tarpeen, mutta jos ei poistu autosta, on sentään aika hyvässä turvassa.
perin surullista jos todellakin olet tuohon johtopäätökseen päätynyt.
Niimpä, siksi jos pysähdyn, suljen ovet ensin. Mutta noista jutuista se pelko lähti. Ihan hesan taajamassa ja ulosmenoteillä, sitä harrastettiin. He olivat vain vierailijoita, ei täällä asuvia, rekkaritkin vieraan valtakunnan.
Olen paljon baltiassa ajellut, siellä samasta aiheesta aikoinaan varoiteltiin. Jokaisessa maassa löytyy rikollisuutta, myös suomalaisten muissa maissa tekemiä, saati täällä.
Huomannut olen varovaisemmaksi iän myötä tulleeni, varmaan omien voimavarojen hupenemista, niin varoo tilanteita.
En pelkää liikkua asuinalueellani, vaikka maahanmuuttajia asuu tuhansia, ihan hyvin pärjäämme. Lapseni paras kaveri on albaani, jo vuosia. Kuulun erääseen ryhmään, jossa myös maahanmuuttajia. Jopa näitä erään pelkäämiä somaleja, tai muita afrikan tummia. Fiksuja suomenkielentaitoisia ihmisiä. Kukaanhan ei kieltä opi hetkessä, mutta joka vuosi satoja ylioppilaita heistäkin kirjoittaa.
Taloyhtiössämme asuu kaikista muista maanosista paitsi australiasta ihmisiä.
venakot vetää naganin esiin, jos menee auttamaan
Venakko = venäläinen nainen.
pysähdyn ja pyrin auttamaan. Tulla ryövätyksi ei ole juolahtanut mieleen, mutta muuta harmia on auttamisesta ollut. Kerran nuorisojoukon autosta oli moottoritiellä loppunut polttoaine ja lähdin hakemaan. Kun takaisin tulin oli jo poliisi paikalla, koko porukka oli enemmän tai vähemmän juovuksissa ja poliisi suhtautui minuunkin varsin ynseästi. Sanoin että kuskiksi ilmoittanut vaikutti selvältä ja niin olikin, mutta hänellä ei ollut ajokorttia.
Talviliukkaalla näin kun sivutiellä kuorma-auto jäi mäkeen ja alkoi liukua taaksepäin. Lopulta kellahti katolleen syvään ojaan. Minulla oli tuore ensiapukurssi takanani ja katsoin velvollisuudeksi käydä katsomassa kuinka kävi. Romuttuneesta ohjaamosta kaveri kuitenkin kömpi ehjänä ulos ja pyysi minulta kyydin työpaikalleen. Pyysi vielä mukaan tuekseen, kun hän käy pomolleen kertomassa tapahtumasta. Rajut haukut saimme molemmat.
Monesti olen kiskonut autoja ojasta tai lumihangesta, kun olen isolla maasturilla ollut liikkeellä. Kerran jossakin Mänsälän pohjoispuolella en auttanut, vaan soitin poliisilla. Kuski oli niin jurrissa, että juuri ja juuri pystyssä pysyi.
Työmatkalla Venäjällä vähän ennen Vaalimaata virkapukuinen kaveri ase olallaan pysäytti. Epäröin hetken, mutta pysähdyin. Kaveri oli nuorehko sympaattinen rajavartija ja pyysi tupakkaa. Minulla oli ja annoin hänelle askin. Juttelimme tovin sekalaista kieltä ikään kuin ystävinä.
Yhä pysähdyn ja pyrin auttamaan jos kanssakulkija on pulassa, harvoin enää on niin kiirettä, etten voisi sitä tehdä. Pahoihin kolaripaikkoihin en onneksi ole joutunut. En tiedä mitä tekisin, riittäisikö rohkeuteni ja taitoni.
Sä, tai kaveris on kirjoittaneet aiheesta ihan kaikille palstoille tässäkin portaalissa. Yks lehtijuttu, ja mamuvastainen idioottilauma on heti liikkeellä. Typerää touhua, joku mamu pesee pian sunkin anuksesi kun joutuu sulle vaihtamaan vaipat kun oot ihan ite paskantanut vaippoihisi.
=DW=
Samasta asiasta meinasin äsken kommentoida.
Ainakin tällä 6-kämmenisten palstalla näyttäisi olevan enemmän sääntö, kuin poikkeus, että jokaiseen aloitukseen isketään kiinni maahanmuuttajavastaisin kirjoituksin, jos ei sitten jo aloituskin ole tehty siinä mielessä.
tässä idioottimaisesti käyttäytyy? Jospa kävelisit peilin eteen ja katsoisit itseäsi oikein tarkkaan. Vastaus löytyy sieltä peilistä!
Minulle jäi epäselväksi, mitä mahdoit viestilläsi tarkoittaa. Miksi nikin "vaipoistavaippoihin" käytös on idioottimaista? Nimittely ei ole keskustelua.
sinä kenelle vastasin ja kirjoittaisit vasta sitten.
Nyt katsoin, ja korjaan kysymykseni: mikä nikin "..." käytöksessä on idioottimaista? "Idioottilauma" on turhan raju kuvaus, mutta samaa ilmaisua sinäkin käytit ja itse asiaahan se ei miksikään muuta. "..." kirjoittaa täyttä asiaa, ja sen totuuden me kaikki tiedämme.
kuvaus...
Toisaalta, aloittaja soittaisi yleiseen hätänumeroon ohitettuaan konepelti pystyssä olevan auton...
Toisessa aloituksessa taisi pitää lähestymiskiellon rikkojan tappamista ampumalla luonnollisena poistumana.
Pitäisikö hypätä suoraan debiiliin?
Ei vaan, eihän se todellakaan ole korrektia. Tänäpänä.
Tiedätkö muuten millainen on papiljottikampaus? Kauhee työ rullien laittamisessa, voin sanoa. Jonkun pitäis tulla äkkiä takavarikoimaan kaikki harjat ja kammat multa, etten mä tapani mukaan loppujen lopuksi vedä niitä kiharoita auki kohta kun otan rullat pois.
Juuri poliisi varoitti Kalajoen juhannusjuhlijoita valvomaan omaisuuttaan. Kas kun ulkomaalaistaustaiset varastavat teltoista kaiken viemisenarvoisen.
Niinkö siinä tiedotuksessa sanottiin?
Kerropa, jos oli telkkarissa, missä ohjelmassa!
Ulkomaalaistaustaista. Niillä sanoilla se lukee tuollakin iltalehden uutisissa. Ulkomaalaistaustaisiksi mainittiin myöskin ne nuorukaiset, jotka pahoinpitelivät koiranulkoiluttajan Pikku-Huopalahdessa pari iltaa sitten.
Mitä minun käsityksiini tulee, niin en tarvitse lehtiuutisia. Olen toiminut ammatissa, jossa olen tavannut ulkomaalaistaustaisia ihmisiä päivittäin (eilen muuten oli viimeinen työpäivä ja jään eläkkeelle). Minulla on omat käsitykseni ja niitä ei tämän palstan keskustelut muuta suuntaan taikka toiseen.
Vielä muutama vuosi sitten sai mieshenkilökin apua maantiellä, vaikkapa aamuyöllä. Naiskuljettajalta. Tuskinpa seuraava juttu onnistuisi tänä päivänä.
Minut oli kutsuttu kaverini (nyt entisen kaverin) luokse kylään. Pieneen korpikylään. Meninkin. Porukkaa oli paikalla jokunen pari. Kaikki olivat jo umpi juovuksissa. Kekiyöllä sitten se kuuluisa juoppojen välinen nainti ja mustasukkaisuustappelu. En viitsinyt jäädä moista seuraamaan, vaan lähdin kävelemään poi koko hommasta. Viisi kilometriä käveltyäni, takaani tuli henkilöauto. Kello olikin jo siinä kahden paikkeilla yötä. Arasti näytin "anovaa" haluani kyytiin pääsemisestä.
Yllätyksekseni auto pysähtyikin. Autoa ajoi keski-ikäinen nainen. Avasin sivuoven ja toivotin hyvän yö toivotuksen, sekä kerroin että olen hieman "maistanut" , jalkapatikkaan jäänyt, joka tarvitsisi kyydin kotiin, kolmen kymmenen kilsan päässä olevaan kaupunkiin. Sanoin olevani vaaraton, vaikkakin maistissa. " Hyppää kyytiin", kuului vastaus. Kerroin siinä ajettaessa syyn outoon aikaan kävelyyni maantiellä. Totesi vain että tutultahan tuo kuulostaa. Hyvä tuurini jatkui siitä eteenkin päin. Sillä erää vain . Hän sattui olemaan kotini lähellä olevan leipomon työntekijä, joka oli menossa töihin. Pääsin kotiovelleni asti.
Tänään tuskin kukaan nais-autoilija noukkisi maantieltä yksinäistä kulkijaa aamuyöllä autoonsa. Ainakaan pikku kännistä äijäihmistä. Mistähän moinen luottamuksen muutos johtuukaan.
on heitteillejättö.
Eipä siinä talvipakkasilla ole muuta vaihtoehtoa, pysähdyttävähän se on, ainakin jos ei asutusta näy ja ETENKIN, jos on selvästi humalainen.
En minä oikeastaan juuri humalaista kulkijaa niinkään pelkäisi, kerrankos sitä kännissä lähdetään toikkaroimaan vaikka talosta toiseen kun viinat loppuu.
Enemmän (ei paljon) mietitytti kesäisenä hellepäivänä metsätaipaleella kyytiä viittoileva mies, jolla oli vesuri kädessään. Taisin jopa tarkoituksella vilkaista, onko vesurin terä verinen. Kyllä melkein samantien ajattelin, että onkohan sydänkohtaus menossa, kaveri oli vähän huonon näköinen. En enää edes viivytellyt oven avaamisen kanssa ja vesuri takakonttiin komennolla, kuten ensin aioin.
Mies oli useamman tunnin rehkinyt tienvartta raivaten ja juoma oli loppunut jo aikoja. En tiedä oliko verensokeritkaan kohdillaan. Vein parin kolmen kilsan päähän kotiinsa ja varmistin, että pärjää.
Järkevä tilannearvio pitää tietysti aina tehdä, mutta mielestäni on aina varmistettava onko todellista avuntarvetta.