Laitan tähän oman käännökseni pitkästä artikkelista, joka käsittelee Buddhan suhtautumista ideaan Jumalasta / jumalista. Niiden jotka lukevat hyvin sujuvaa englantia, kannattanee lukea artikkeli alkuperäisenä osoitteesta
http://www.buddhistinformation.com/buddhist_attitude_to_god.htm
Buddhalainen asenne jumaliin
tri V.A. Gunasekara
Johdanto
Tämä kirjoitus perustuu lähinnä theravada-buddhalaisuuteen, mutta suurin osa materiaalista soveltuu myös muihin buddhalaisiin perinteisiin. Theravada-perinne, jota kutsutaan myös eteläiseksi buddhalaisuudeksi, perustuu paalinkielisiin teksteihin, jotka ovat vanhimpia olemassaolevista buddhalaisista kaanoneista ja joiden sanotaan olevan lähimpänä Buddhan itsensä opetuksia.
Buddhalaisuuden mahayana-perinteissäkään ei ole paikkaa jumalalle, ja todellakin jotkut varhaiset intialaisiset mahayana-filosofit ovat kiistäneet jumalten palvomisen vieläkin voimakkaammilla termeillä kuin mitä theravada-kirjallisuudessa on käytetty. Jotkut Intian ulkopuolella kukoistaneet myöhäisemmät mahayana-koulukunnat antoivat jonkin verran ”jumalallisuutta” transsendentille Buddhalle, pitäen eläviä buddhia tämän adi-buddhan ilmentymänä. Mutta edes tässä ei voida puhua siitä, että Buddha olisi muutettu monoteististen uskontojen Jumalan tasoiseksi olennoksi.
Buddhalaisuus ei-teistisenä uskontona
Buddhalaisuus on uskontojen joukossa ainutlaatuinen koska sillä ei ole paikkaa Jumalalle soteriologiassaan. Todellakin, useimmat aasialaisista uskonnoista (mahdollisesti poislukien jotkut hindulaisuuden äärimmäisen palvonnalliset muodot) ovat olennaisilta osiltaan ei-teistisiä siinä mielessä, että Jumalalla ei ole niissä sitä keskeistä sijaa joka hänelle annetaan monoteistisissä uskonnollisissa perinteissä. Mutta buddhalaisuus menee pidemmälle kuin useimmat näistä muista uskonnoista siinä että se on selkeästi anti-teistinen, koska jo Jumalan peruskäsite on ristiriidassa joidenkin buddhalaisen maailmankuvan perusteiden ja siinä olevien ihmisten roolin kanssa (ks. alempana oleva osa ”Käsite Jumalasta ja buddhalaisuuden periaatteet”).
Buddhalaisuus ei kuitenkaan ole ateistinen siinä mielessä kuin modernin sekularismin, rationalismin, humanismin jne. voisi sanoa olevan ateistinen (vaikka buddhalaisuudella onkin paljon yhteistä näiden kanssa). Buddhalaisuuden pääpaino ei ole Jumalan olemassaolon kiistämisessä. Pääpaino on kehittää menetelmä paeta maailmallista pahaa. Tämä pitää sisällään sellaisen mielen kehittämisen menetelmän ja eettisen käyttäytymisen omaksumisen, joka on riittävä tyydyttämään pisimmälle menevät henkiset vaatimukset. Todellakin vain hyvin pieni osa Buddhan laajoista keskusteluista käsittelee suoraan kysymystä Jumalasta. Hän on enemmän kiinnostunut opettamaan tien henkilökohtaiseen vapautumiseen ja parantamaan ihmiskunnan hyvinvointia sekä tässä maailmassa, että tulevissa. Tämä tavoite leimaa useimpia Buddhan keskusteluja, jotka myöhemmin koottiin lukuisiksi buddhalaisuuden kaanoneiksi.
Buddhan asenne kysymykseen Jumalasta ei ollut epäselvä tai agnostinen kuten toisinaan näkee teistisyyteen nojaavien kirjoittajien väittävän. Buddha on kertonut kantansa Jumalaan selkein ja yksiselitteisin käsittein.
Jumalan käsite
Alkuun on tarpeen selvittää mitä tarkoitetaan käsitteellä ”Jumala”. Tätä käsitettä käytetään kuvaamaan ylivertaista olentoa jolla on kaikkivoipaisuuden ja kaikkitietävyyden ominaisuudet, joka on luonut maailmankaikkeuden ja kaiken siinä olevan ja on ihmisille lakien antaja. Yleensä Jumalan ajatellaan kantavan huolta ihmisolentojensa hyvinvoinnista ja niiden lopullisesta pelastumisesta jotka seuraavat hänen käskyjään. Jumala on siten jonkilainen henkilö, ja kysymys siitä onko tuollaista yksikköä olemassa vai ei, on perustavaa laatua kaikille teistisille systeemeille.
Tästä jumalhenkilön käsitteestä poiketen jotkut modernit teologit ovat tulkinneet käsitteen ”Jumala” tarkoittavan jonkinlaista abstraktia hyvän periaatetta (tai ”olemisen perustaa”). Tämä näkemys kehittyi ensin muinaisissa Intian Upanishadeissa, joissa Jumala rinnastetaan abstraktiin periaatteeseen (Brahman). Muinaiset intialaiset filosofit kykenivät ylläpitämään tuota näkemystä koska heillä oli myös teoria karmasta, joka tosiasiassa tekee Jumal-henkilön tarpeettomaksi. Myös buddhalaisilla on teoria karmasta, mutta se eroaa hindujen vastaavasta ja tekee jumaluuden vieläpä enemmän tarpeettomaksi. On vaikea perustella sitä, että monoteistiset teologit joilla ei ole karman käsitettä käyttävät termiä ”Jumala” kuvaamaan abstraktia todellisuutta; voi epäillä tämän olevan lähinnä tapa selittää parhain päin jumal-henkilön käsitteestä syntyvät ristiriidat. Itse asiassa teistisen uskonnon varsinainen harjoittaminen jatkuu aivan samoin kuin Jumala olisi todellinen henkilö, tavalla tai toisella.
Aivan kuten buddhalaisuus hylkää ylivertaisen Jumalan, se myös hylkää käsitteen maailmankaikkeudessa toimivasta abstraktista jumalan käsitteestä. Brahmanista ei keskustella lainkaan buddhalaisissa teksteissä, ja jopa Intiassa kyse saattaa olla buddhalaisuuden jälkeisestä yrityksestä sopeuttaa usko Jumalaan/jumaliin Buddhan antamaan vahvaan kritiikkiin. Siten meidän täytyy tutkia buddhalaisuuden asennetta ylivertaiseen, maailmankaikkeutta hallitsevaan Jumal-henkilöön.
Buddhalaisuudessa kerrotaan devoiksi kutsuttujen olentojen olemassaolosta. Tämä termi käännetään tavallisesti ”jumaliksi” (pienellä j:llä ja monikossa). Käsite deva tarkoittaa kirjaimellisesti hohtavaa tai loistavaa olentoa, ja kuvaa enemmän heidän fyysistä ulkonäköään kuin yliluonnollisia voimia (kuten niiden kääntäminen ”jumaliksi” antaa olettaa). Välttääksemme sekoittamisen ylivertaiseen Jumal-henkilöön, kutsumme näitä buddhalaisen kosmologian olentoja devoiksi. Myös monet muut uskonnot väittävät, että on olemassa ”jumaliksi” tai ”enkeleiksi” kutsuttuja ei-ihmis –olentoja, mikäli näiden ajatellaan olevan ihmisiä paremmassa tilanteessa (suhteessa materiaalisiin olosuhteisiin tai olemassaoloon). Buddhalaisessa kosmologiassa on 32 olemassaolon tasoa, joista jotkut korkeimmista ovat joko meditatiivisen keskittymisen tiloja tai varsinaisia devojen maailmoja. Yleisesti ottaen meillä on suora kosketus vain kahteen näistä 32:sta tasosta (ihmisten ja eläinten). Näiden kahden maailman alapuolella sanotaan olevan olemassaolon tasoja ja niitä leimaa suurempi kärsimyksen ja epätyydyttävyyden aste. Näiden tasojen fyysisen sijainnin ei tarvitse olla huolenamme, sillä buddhalaisen maailmankaikkeuden mitat ovat vielä suuremmat kuin mitä moderni astronomia kertoo, ja siten tilaa on kaikille näille olemassaolon tasoille.
Pohdittaessa buddhalaista asennetta Jumalaan nämä devat voidaan unohtaa, sillä devat ovat olennaiselta osaltaan irrelevantteja ihmisten tilanteen kannalta. Olentoja syntyy deva-maailmoihin heidän keräämistään karmisista tekijöistä johtuen, ja kun nämä karmiset tekijät ovat kuluneet loppuun, he voivat päätyä mihin tahansa muista olemassaolon tasoista, riippuen jäljellä olevasta karmastaan. Devoilla ei ole mitään erityisiä voimia vaikuttaa toisiin, ja he eivät kykene pelastamaan toisia, sillä edes he itse eivät ole ”pelastettuja”. Buddhalaisuudessa pelastuminen tulee vain täydestä valaistumisesta, jonka saavuttaa parhaiten ihmisten maailmassa.
Buddhan aikainen vedalainen ja brahmaaninen uskonto väitti, että jumalia on suuri määrä ja monet niistä luonnonvoimien henkilöitymiä. Brahmaaninen teologia oli silti edennyt siihen pisteeseen, että yhtä näistä jumalista pidettiin ylivertaisena muihin nähden, ja jonka nähtiin jopa olevan luojajumala (Ishvara). Tätä ylintä jumalaa voidaan siten pitää Lähi-Idästä syntyneiden monoteististen uskontojen yhden Jumalan vastineena.
Ylimmälle jumalalle on annettu eri nimiä brahmaanisessa ja myöhemmässä hindulaisessa kirjallisuudessa, mutta buddhalaisissa teksteissä ylintä jumalaa kutsutaan Maha-Brahmaksi (tai vain Brahmaksi) joka oli brahmoiksi kutsuttujen jumalten päällikkö. Buddhalaisten tekstien Brahmaa voi pitää myöhemmin Lähi-Idässä syntyneen kolmen monoteistisen uskonnon jumalan vastineena. Ensimmäinen näistä kolmesta uskonnosta oli juutalaisuus, joka ylensi yhden jumalistaan, Yahweh:in, ainoaksi jumalaksi n. kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Seuraavaksi kristinusko omaksui saman jumalan (nimellä Jehovah) ja kyseinen jumala esitettiin Jeesuksen ”isänä”. Lopulta islam otti ainoalle jumalalleen nimen Allah. Saadaksemme selville Buddhan näkemyksen Jumalasta meidän täytyy siten tutkia hänen suhtautumistaan Brahmaan.
Tässä kohdin täytyy hankkiutua eroon eräästä yleisestä väärinkäsityksestä, joka on se, että Buddha olisi jonkinlainen jumalhahmo. Theravada-perinteessä Buddhaa pidetään ylimpänä valaistuneena ihmisopettajana joka on tullut viimeiseen syntymäänsä samsarassa (buddhalainen olemassaolon kehä). Edes mahayana-perinteet, joilla on taipumus ajatella transsendenttisten buddhien kautta, eivät suoraan väitä Buddhan olevan Jumala. Siten Buddhalla ei voi nähdä olevan jumalan kaltaista roolia buddhalaisuudessa.
Buddhalainen näkemys Jumalasta
Buddhalaisissa teksteissä Maha-Brahman esitetään väittävän omaavansa seuraavat ominaisuudet:
”Minä olen Brahma, Suuri Brahma, Ylin, Voimakas, Kaiken näkevä, Hallitsija, Kaikkien Herra, Tekijä, Luoja, Johtaja joka laittaa jokaisen paikalleen, Muinainen, Kaiken olevan ja tulevan Isä. ” (Digha Nikaya, II, 263).
Buddha hylkää kaikki nämä Maha-Brahman väitteet, sanoen niiden johtuvan Maha-Brahman omista tietämättömyydestä johtuvista harhoista. Hänen mielestään Maha-Brahma on vain tavallinen deva, jolla kenties on suurempi karmallinen voima kuin muilla jumalilla, mutta yhtä kaikki vain deva ja siten ei-valaistunut ja samsarisen prosessin alainen oman karmansa määräämänä. Suttissa (sutrissa) kuten Brahmajala sutta ja Aggaa Sutta, Buddha torjuu Maha-Brahman väitteet ja osoittaa hänen olevan karmisen (ts. kosmisen) lain alainen. Vaikka hän onkin pitkäikäinen, Maha-Brahma tuhoutuu maailman jokaisen väistämättömän hajoamisen ja uudelleenkehittymisen syklin lopussa. Khevadda Suttassa Maha-Brahma joutuu tunnustamaan kyselevälle munkille että hän ei kykene vastaamaan esitettyyn kysymykseen ja opastaa munkkia kysymään asiaa Buddhalta. Tämä osoittaa selkeästi että Brahma tunnustaa Buddhan ylivertaisuuden.
Buddhalainen näkemys on että vaikka jumalat saattavatkin elää mukavampaa elämää ja addiktoitua kaikkiin aistinautintohin, viisaudessa he voivat olla jäljessä ihmisiä. Heidät kuvataan jopa tulemaan saamaan oppia munkeilta ja jopa maallikoilta. Myöhemmin hinduismin uudelleenheräämisen ja Jumal-kulttien leviämisen myötä buddhalaiset olivat yhä enemmän äänessä Jumalan ja hänen seurueessaan olevien vähäisempien jumalten teeskentelyjä vastaan. Intialainen buddhalainen filosofi Nagarjuna (100-luvulla j.a.a.) ilmaisi yleisesti jaetun buddhalaisen näkemyksen kirjoittaessaan:
Jumalat ovat ikuisia konnia
Kykenemättömiä poistamaan pysymättömyyden kärsimyksen
Ne jotka palvelevat ja kunnioittavat heitä
Voivat jopa tässä maailmassa upota surun mereen
Tiedämme jumalten olevan valheellisia, eikä niillä ole konkreettista olemassaoloa;
Siksi viisas ei usko heihin
Maailman kohtalo riippuu syistä ja olosuhteista
Siksi viisas ei nojaa jumaliin.
Mahapajaparamitashastra [Lamotte I, p. 141]
Lännessä on tuotu esiin lukuisa väitteitä Jumalan olemassaolon todisteeksi tai sitä vastaan. Jotkut näistä Buddha ennakoi. Yksi suosituimmista on ”ensimmäisen syyn” väite, jonka mukaan kaikella täytyy olla syy ja Jumalaa pidetään maailmankaikkeuden ensimmäisenä syynä. Buddhalainen syyn ja seurauksen teoria kertoo, että jokaisella asialla täytyy olla olemassaololleen (sitä edeltävät) ehdot, ja että tämän lain täytyy myös ulottua ”Jumalaan” jos sellainen yksikkö on olemassa. Mutta kun ”ensimmäisen syyn” teoria väittää Jumalan luovan kaiken, se jättää Jumalan pois tämän lain piiristä. Kuitenkin jos poikkeuksia tehdään Jumalan suhteen, sellaisia poikkeuksia voitaisiin tehdä myös muiden asioiden suhteen, mikä olisi ristiriidassa ensimmäisen syyn periaatteen kanssa.
Buddhan tavallisimmin käyttämää argumenttia kutsutaan nykyään ”argumentiksi pahasta” jota voisi buddhalaisessa mielessä kutsua argumentiksi dukkhasta (kärsimys tai epätyydyttävyys). Sen mukaan dukkhan empiirinen tosiasia ei sovi yhteen kaikkivoipaisen ja kaikkitietävän olennon kanssa, joka on myös täysin hyvä. Seuraavat säkeet Bhuridatta Jatakasta tuovat tämän selvästi esiin.
Jos koko maailman luojaa
He kutsuvat Jumalaksi, joka jokaisen olennon herra on
Miksi hän määrää sellaista onnettomuutta
Eikä luo sopusointia?
Jos koko maailman luojaa
He kutsuvat Jumalaksi, joka jokaisen olennon herra on
Miksi ovat vallalla petos, valheet ja tietämättömyys
Ja hän luo sellaista epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta?
Jos koko mailman luojaa
He kutsuvat Jumalaksi, joka jokaisen olennon herra on
Silloin hän on paha herra (,Oi Aritta)
Tietäen mikä on oikein hän antaa vääryyden hallita!
Buddhan mukaan kolme Jumalalle tavallisimmin annettua ominaisuutta (kaikkivoipuus, kaikkitietävyys ja hyväntahtoisuus ihmiskuntaa kohtaan) eivät voi kaikki olla yhteensopivia dukkhan olemassaolon kanssa.
Buddhalaisesta näkökulmasta klassinen teistinen väittämä siitä, että ”Jumala loi ihmisen omaksi (ts. Jumalan) kuvakseen” täytyy kääntää päinvastaisesti. Ihminen on luonut Jumalan omaksi (ts. ihmisen) kuvakseen! Ja kun ihmisen oma kuva muuttuu, silloin muuttuu hänen Jumalansakin. Siten nykyaikana feminismin nousun myötä jotkut yrittävät muuttaa Jumalan sukupuolen miehestä naiseksi (tai jopa sukupuolettomaksi). Vapauttaakseen itsensä ihmiskunnan on päästävä eroon harhoistaan ja yksi niistä on jumalan olemassaolo.
Käsite Jumalasta ja buddhalaiset periaatteet.
Hyvin irrallaan Jumalan käsitteen torjuvista lausunnoista on olemassa perustavaa laatua oleva yhteensopimattomuus Jumalan ja buddhalaisuuden peruskäsitteiden kanssa. Olemme jo maininneet, että Jumala ei sovi yhteen buddhalaisen kausaliteetti-käsityksen kanssa. Kausaliteetti sisältyy teoriaan alkuriippuvuusketjusta (dependent origination), joka on yksi Buddhan valaistumisessa oivaltamista asioista. Varmuudella mitään tämän teorian kaltaista ei ole esitetty ennen Buddhaa.
Buddhalaisuuden perustavaa laatua oleva käsitys on että kaikilla ilmiöillä (sisältävät kaikki elolliset olennot) on poikkeuksetta kolme olennaista ominaisuutta. Nämä ovat dukkha (selitetty aiemmin), anicca (pysymättömyys) ja anatta (itsettömyys). Jumalan ominaisuudet eivät sovi yhteen näiden olemassaolon universaalien tunnusten kanssa. Siten Jumalan täytyy olla vapaa dukkhasta; hänen täytyy olla ikuinen (eikä siten aniccan alainen); hänellä täytyy myös olla erityinen muuttumaton identiteetti (ja siten häneltä puuttuu anattan ominaisuus).
Toinen Jumal-idean seuralaisilmiö, joka on perusteiltaan ristiriidassa buddhalaisuuden kanssa on, että Jumala toimii viimeisenä tuomarina ja kykenee päättämään menevätkö yksilöt taivaaseen vai helvettiin. Buddhalaisuuden mukaan yksilöiden päämäärän määrää karman laki johon mikään ulkoinen prosessi ei kykene sekaantumaan. Vain yksilöt kykenevät (teoillaan) määräämään karmisen kohtalonsa; edes Buddha ei kykene ”antamaan anteeksi” tai muuten sekaantumaan karmiseen prosessiin. Buddhalaisuudessa ei yksinkertaisesti ole tilaa Jumalalle vaikka sellainen olisi olemassa.
Myöskään ei ole paikkaa sijaiskärsimykselle, tai ”kärsivän” Jumalan suorittamalle ihmisen syntien sovitukselle. Buddha vakuuttaa, että ”itse synnyttää kamman (karman) ja itse poistaa sen”. Buddhalaisuuden mukaan kukaan (ja tämä sisältää jumalat tai Jumalan) ei voi pelastaa toista. Tämä on Buddhan ratkaisevan tärkeä periaate, jota ei voi sovittaa yhteen Jumalan julistettujen ominaisuuksien tai tekojen kanssa.
Buddhalainen polku pelastukseen perustuu tekoihin (mukaanlukien mielen jalostaminen meditaatiolla), ei rukoukseen. Buddhalaisille Jumala näyttää olevan turha olento, odottaen kaikkien toisten rukoilevan ja palvovan häntä. Todellakin tuollaiset rukoukset näyttävät olevan määräävä tekijä henkilön pelastumisessa, ei välttämättä hänen tekemänsä hyvät tai pahat teot. Mutta kuten yllä mainittiin, buddhalaisuudessa yksilön karman määräävät hänen tahdonalaiset tekonsa.
Epäilemättä buddhalaisuuden ja teististen uskontojen moraalisäännöksissä on joitakin yhtäläisyyksiä. Myötätunnon kaltaisia asioita painotetaan kaikissa uskonnoissa. Mutta buddhalaisuudessa tämä ei ilmesty taivaallisesta käskystä, eikä näiden hyveiden harjoittamisessa ole samanlaista rajoitusta kuin joissakin teistisissä uskonnoissa.
Jumal-idean sitkeys
Buddha torjui Jumalan käsitteen noin 2500 vuotta sitten, kenties juuri siihen aikaan kun idea yhdestä ylivertaisesta Jumalasta alkoi ilmetä Intiassa ja Lähi-Idässä. Modernin tieteen kehityksen ja sen myötä että löydettiin luonnolliset selitykset ilmiöille joita ennen pidettiin Jumalan aikaansaannoksina, jotkut filosofit ovat ilmaisseet uudelleen Jumal-olettamuksen perusvirheet käyttäen lähtökohtinaan modernia tiedettä ja logiikkaa (eikä Buddhan dhammaa). Miten buddhalaisuus selittää jumal-idean sitkeyden?
Ilmiölle on monia syitä. Jotkut niistä johtuvat sosiaalisista tai muista tekijöistä. Nämä sisältävät teististen uskontojen institutionalisoitumisen, valtavien taloudellisten resurssien käytön tuon idean levittämiseen (mukaanlukien massamedia) ja vanhemmille annetun laillisen oikeuden määrätä lapsensa uskonnosta. Sijaiskärsimys tai pelastuminen rukouksen tai anteeksiannon kautta on myös houkutteleva idea, sillä se sallii tehdä monia moraalirikoksia joista ei tarvitse maksaa. Niihin emme puutu tässä. Buddhalaisesta näkökulmasta perussyyt ovat tietämättömyys ja pelko, joista pelko on pohjimmiltaan tietämättömyyden synnyttämää. Ateistisen materialismin epäonnistuminen Jumal-idean poisajamisessa ei ole johtunut siitä että sen argumentit olisivat virheellisiä teistien esittämiin argumentteihin verrattuna, vaan siitä että myöskään se ei ole kyennyt poistamaan tietämättömyyttä.
Tässä tarkoitettua tietämättömyyttä (avijja) ei voi poistaa muodollisella koulutuksella tai tieteellisen tiedon levittämisellä. Ovathan monet johtavat tiedemiehet itsekin täysin teististen otaksumiensa harhoissa. Tieteen edistys on johtanut vain vähäiseen teististen uskontojen heikkenemiseen, ja joka tapauksessa teologeista on tullut taitavia ”uudelleentulkitsemaan” dogmaa, samanaikaisesti kun suuri yleisö toimii kuten aina ennenkin.
Buddha itse oivalsi tietämättömyyden kaiken läpitunkevan luonnon, johtuen titaanimaisesta kamppailustaan vapauttaa itsensä. Aluksi hän jopa osoitti haluttomuutta kertoa eteenpäin tietoaan haasteen valtavuudesta johtuen. Joka tapauksessa hän julisti tietoaan myötätunnostaan maailmaa kohtaan koska hän tunsi että ainakin muutama ”joilla on vain vähän tomua silmissään” kykenisi täysin hyötymään hänen ajatuksistaan. Buddhalaiselta kannalta katsoen teismin sitkeys, kaikkine historiassa nähtyinen pahoine seurauksineen, on väistämätön seuraus tietämättömyyden sitkeästä jatkumisesta.
Vaikka älyllinen ja tieteellinen tieto ei ole ainoa (tai edes olennainen) viisauden komponentti, se voisi nykyajan korkeiden koulutuksellisten saavutusten maailmassa olla hyvä perusta sille. Mutta se mitä todella tarvitaan on mielen jalostamista (bhavana, samadhi). Tätä kutsutaan yleensä ”meditaatioksi” vaikka tämä käsite on varsin riittämätön kuvaamaan tarkoitetun asian koko merkitystä. Monet nykypäivän ”meditaatio-opettajista” eivät opasta buddhalaiseen mielen jalostamiseen, ja jopa monet niistä jotka väittävät niin tekevänsä saattavat ottaa kirjaimellisen näkemyksen muutamasta klassisesta, asiaa käsittelevästä buddhalaisesta tekstistä. Buddhalainen polku edellyttää oikeaa tasapainoa kolmen komponentin välillä: viisaus, moraalisuus (eettisyys) ja mielen jalostaminen. Näillä kaikilla kolmella alueella täytyy edistyä samanaikaisesti, ja keskittyminen vain yhteen niistä – erityisesti ”meditaatioon” pitkälle tyylitetyssä muodossa – ei ole tasapainoinen polku. Buddha on pyytänyt oppilaitaan erityisten opettajien sijasta pitämään oppaanaan dhamman. Buddhan viimeinen opastus seuraajilleen oli ”työskennelkää ahkerasti kohti omaa pelastustanne” Buddhan opetukset (dhamma) ainoana oppaana.
Buddhan polkua ei voi seurata jos henkilö on Jumalan käsitteen sokaisema. Tämän vuoksi Jumal-idean kaikkien seurannaisvaikutusten oikea ymmärtäminen on olennaista kenelle tahansa joka haluaa edetä buddhalaista polkua täydelliseen vapautumiseen.
Jumala = turha olento
21
1798
Vastaukset
- tco
Siinä oli hyvä selostus paljon puhutusta aiheesta. Pidähän kopio tallessa niin voit laittaa tänne sitten kun kysellään.
Tuotahan kysellään tasaisissa sykleissä.- ava
- viestisi varmasti vastasi monien kysymyksiin.
Lisäisin vielä että niin kristinuskossa kuin muissakin selkeästi Jumalan/Jumalien/jumaluuksien palvontaan perustuvissa uskonnoissa on paljon hyvää ja arvokasta halukkaiden omaksuttavaksi :) - Sipoon Siddha
ava kirjoitti:
- viestisi varmasti vastasi monien kysymyksiin.
Lisäisin vielä että niin kristinuskossa kuin muissakin selkeästi Jumalan/Jumalien/jumaluuksien palvontaan perustuvissa uskonnoissa on paljon hyvää ja arvokasta halukkaiden omaksuttavaksi :)"Lisäisin vielä että niin kristinuskossa kuin muissakin selkeästi Jumalan / Jumalien /jumaluuksien palvontaan perustuvissa uskonnoissa on paljon hyvää ja arvokasta halukkaiden omaksuttavaksi :)"
En minäkään sitä halua kiistää, enkä ajattele että tuo artikkeli olisi sellaiseen pyrkinytkään. Siinä pyrittiin selvittämään perusteellisesti se miten Buddha ajatteli jumalista. Tämän ajattelin olevan hyödyllistä, kun niin monella on halu sekoittaa jumalat buddhalaisuuteen.
Artikkelin sisältö ei mielestäni myöskään ollut hyökkäys niitä kohtaan jotka uskovat jumaliin. Kristityllä palstalla tuo artikkeli tosin saattaisi olla väärässä paikassa :-P
Buddhalaisilla on oppimista kristityiltä vaikkapa kehitysavussa ja muussa sosiaalisessa auttamisessa. Siihen esim. Dalai Lamakin on viitannut. - tco
ava kirjoitti:
- viestisi varmasti vastasi monien kysymyksiin.
Lisäisin vielä että niin kristinuskossa kuin muissakin selkeästi Jumalan/Jumalien/jumaluuksien palvontaan perustuvissa uskonnoissa on paljon hyvää ja arvokasta halukkaiden omaksuttavaksi :)Kyseenalaistatko nimimerkkini lainausmerkeillä ava, vai onko niillä joku muu merkitys?
Olen herkällä päällä, siksi kysyn - ava
tco kirjoitti:
Kyseenalaistatko nimimerkkini lainausmerkeillä ava, vai onko niillä joku muu merkitys?
Olen herkällä päällä, siksi kysynsilkkaa ajattelemattomuuttani lainausmerkit laitoin - hyvin yleistähän niiden käyttäminen nimimerkkien yhteydessä on.
Yritänpä muistaa olla loukkaamatta moisella, kun seuraavan kerran kommentoin kirjoituksiasi tai kun aatoksia vaihdamme. - Sfinksin nenä
ava kirjoitti:
silkkaa ajattelemattomuuttani lainausmerkit laitoin - hyvin yleistähän niiden käyttäminen nimimerkkien yhteydessä on.
Yritänpä muistaa olla loukkaamatta moisella, kun seuraavan kerran kommentoin kirjoituksiasi tai kun aatoksia vaihdamme.Tuo oli varsin mainio teksti ja suomeksi vieläpä käännettynä. Hieman hämmentäisin soppaa, sillä olen itse ymmärtänyt valaistumisen olevan mahdollista kaikissa kuudessa valtakunnassa, meidän ihmisten maailma on instrumenttina kaikkein käytännöllisin, mutta samat ilmiöt voidaan toistaa viidessä muussakin ja vice versa.
Eli vaikka ylemmät ja alemmat valtakunnat tässähetkessä käsitetään lähinnä fantasioimalla, lukemattomille olennoille ne ovat "arkipäivää", velvollisuuksia, rutiineja, iloja, suruja aina täynnä yllätyksiä ja täysin ennakoimattomia kokijalleen. oman käsitykseni ihmisen ainutlaatuisuudesta olen vaihtanut laveampaan kokemukseen joka ei sulje pois valaistuneita jumalia tai nälkäisiä haamuja, se otammeko vastaan myös näiden buddhien näkemyksen, riippuu karmallisesta, kokonaisvaltaisesta, aikaan, paikkaan ja persoonaamme määritellystä läsnäololosta. Karkeasti kuvaisin asian siten että valaistuneet jumalat opettavat jumalia, valaistuneet eläimet eläimiä.. jne.. Eli jokainen ikäänkuin hoitaa omaa tonttiaan, kun kuolemme ja saavumme aiempaa poikkeavaan valtakuntaan, olemme silti karmillisten lakien piirissä, mahdollisuudet sekä hämmentyä että selkeytyä ovat samat, puitteet luonnollisesti poikkeavat aiemmista mikäli kierrämme sattumanvaraisesti Bardojen läpi. Eikö olisikin iloinen yllätys kun tässä elämässä kiihkeästi tavoittelemamme selkeys, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, valkenisi meille nälkäisenä haamuna.
Letkeää kevättä kaikille :) - tco
Sfinksin nenä kirjoitti:
Tuo oli varsin mainio teksti ja suomeksi vieläpä käännettynä. Hieman hämmentäisin soppaa, sillä olen itse ymmärtänyt valaistumisen olevan mahdollista kaikissa kuudessa valtakunnassa, meidän ihmisten maailma on instrumenttina kaikkein käytännöllisin, mutta samat ilmiöt voidaan toistaa viidessä muussakin ja vice versa.
Eli vaikka ylemmät ja alemmat valtakunnat tässähetkessä käsitetään lähinnä fantasioimalla, lukemattomille olennoille ne ovat "arkipäivää", velvollisuuksia, rutiineja, iloja, suruja aina täynnä yllätyksiä ja täysin ennakoimattomia kokijalleen. oman käsitykseni ihmisen ainutlaatuisuudesta olen vaihtanut laveampaan kokemukseen joka ei sulje pois valaistuneita jumalia tai nälkäisiä haamuja, se otammeko vastaan myös näiden buddhien näkemyksen, riippuu karmallisesta, kokonaisvaltaisesta, aikaan, paikkaan ja persoonaamme määritellystä läsnäololosta. Karkeasti kuvaisin asian siten että valaistuneet jumalat opettavat jumalia, valaistuneet eläimet eläimiä.. jne.. Eli jokainen ikäänkuin hoitaa omaa tonttiaan, kun kuolemme ja saavumme aiempaa poikkeavaan valtakuntaan, olemme silti karmillisten lakien piirissä, mahdollisuudet sekä hämmentyä että selkeytyä ovat samat, puitteet luonnollisesti poikkeavat aiemmista mikäli kierrämme sattumanvaraisesti Bardojen läpi. Eikö olisikin iloinen yllätys kun tässä elämässä kiihkeästi tavoittelemamme selkeys, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, valkenisi meille nälkäisenä haamuna.
Letkeää kevättä kaikille :)Buddha opetti että Anagamit eli "ei palaajat" eivät enää palaa ihmiselämään kuten nimikin kertoo vaan valaistuvat jossain puhtaammassa todellisuudessa, en nyt muista tarkalleen millä olemisen tasolla. Kaikki muut valaistumiset tapahtuu täällä.
Ilmeisesti valaistuminen on teoriassa mahdollista missä tahansa mutta olosuhteet ovat muilla tasoilla niin vaikeat että se on käytännössä mahdotonta.
Keväitä vaan sinnekin - Sfinksin nenä
tco kirjoitti:
Buddha opetti että Anagamit eli "ei palaajat" eivät enää palaa ihmiselämään kuten nimikin kertoo vaan valaistuvat jossain puhtaammassa todellisuudessa, en nyt muista tarkalleen millä olemisen tasolla. Kaikki muut valaistumiset tapahtuu täällä.
Ilmeisesti valaistuminen on teoriassa mahdollista missä tahansa mutta olosuhteet ovat muilla tasoilla niin vaikeat että se on käytännössä mahdotonta.
Keväitä vaan sinnekinJep, tossa äsken hieman googletin ja huomasin sinun maininneen erilaiset valaistumisen tasot ja Anagamin aiemmin tällä forumilla. Buddhan kerrotaan olleen Setaketu niminen jumala Tusita taivaassa, Harkinnan ja päättelyn seurauksena hän koki itselleen parhaimmaksi syntyä ihmismaailmaan, ja ilokseen huomasi meidän elinkaaremme olevan juuri tarkoitukseen sopiva, ei liian lyhyt, ei kuitenkaan tarpeettoman pitkä.
Eri koulukunnat, opettajiensa, historiansa, lähteittensä jnejne.. mieltävät ja konkretisoivat valaistumisen toistaan poikkeavilla, toisinaan yhdenmukaisilla kriteereillä, hyvä näin, olkoon näin.
Viehättävä totuus, joskin äkkiseltään pöyristyttävä, minä, sinä ja kaikki loput olemme olleet kaikissa maailmoissa, sekä helvetissä että jumalina, "been there, done that" "here today, gone tomorrow". Palaaminen tai lähteminen, joko metaforana tai todellisesti, itseisarvona, vailla tarkoitusta, erikseen määrittelemättömänä toimena, on kutakuinkin takertumista.
Jumalilla on aikaa, leppäkertuilla huomattavasti niukemmin, käsityskyvyissä ero vain kasvaa, silti varmuudella molemmat sekä syntyvät että kuolevat ja täten ovat ikäänkuin samassa veneessä, tahoillaan vilpittömästi taitojensa ja olosuhteiden puitteissa eloaan mieltymyksiensä mukaan siedettäväksi ohjaillen, kuten me ihmiset myös.
Jumalalla tuli sääli ja myötätunto vertaistensa sikäli ylimaallisesta että samalla riittämättömästä näkemyksestä, hän vilpittömästi halusi auttaa, mutta aika, mitä nyt oli aivan älyttömästi, oli loppumassa, hyvien aikeittensa ja suotuisen karman siivittämänä hän syntyi ihmiseksi, suoritti kykyjensä mukaan hyveitä sekä opiskeli ja kehitti oikeaa näkemystä, kuoltuaan hän, kuten oli odottanutkin, palasi takaisin jumalaksi, mikä kaikkein mukavinta, kokemuksistaan rikastuneena saavutti valaistumisen ja suoritti karmanpyörän kääntämisen taivastasollaan, itseään soveliaimpana instrumenttina kuulijakuntaansa nähden suhteutettuna käyttäen. Gautama toteutti jokseenkin samanlaisen prosessin meidän ihmisten parissa, oivallinen instrumentti mestarillisesti esiteltynä sekä yleiset että yksilölliset erot hienojakoisesti huomioiden, vailla imartelua, juuri meille, ihmisille, paras.
Keskellä kaaosta, hämmennyksen ollessa syvimmillään, kuin hurrikaanin silmässä, mönkiessämme muurahaisena jonain heinäkuisena, kuivan kuumana iltapäivänä kalliolla , syntyy selkeys, väkevämpi kuin mikään aiemmin kokemamme, ymmärrys joka ei järkytä, ilo joka ei pakahduta, harkinta ja päättely vailla empimistä, tätäkö se on? me toteamme, samalla tiedämme, tätä se on. Oikea aika, paikka ja karmillinen syy/seuraus ketju suotuisissa olosuhteissa on tuottanut jälleen uuden Buddhan.
Pahoittelut mikäli ylläoleva teksti vain lisää hämmennystä, tiettyä kepeyttä ja välimatkaa ottaen sen kirjoitin. - tco
Sfinksin nenä kirjoitti:
Jep, tossa äsken hieman googletin ja huomasin sinun maininneen erilaiset valaistumisen tasot ja Anagamin aiemmin tällä forumilla. Buddhan kerrotaan olleen Setaketu niminen jumala Tusita taivaassa, Harkinnan ja päättelyn seurauksena hän koki itselleen parhaimmaksi syntyä ihmismaailmaan, ja ilokseen huomasi meidän elinkaaremme olevan juuri tarkoitukseen sopiva, ei liian lyhyt, ei kuitenkaan tarpeettoman pitkä.
Eri koulukunnat, opettajiensa, historiansa, lähteittensä jnejne.. mieltävät ja konkretisoivat valaistumisen toistaan poikkeavilla, toisinaan yhdenmukaisilla kriteereillä, hyvä näin, olkoon näin.
Viehättävä totuus, joskin äkkiseltään pöyristyttävä, minä, sinä ja kaikki loput olemme olleet kaikissa maailmoissa, sekä helvetissä että jumalina, "been there, done that" "here today, gone tomorrow". Palaaminen tai lähteminen, joko metaforana tai todellisesti, itseisarvona, vailla tarkoitusta, erikseen määrittelemättömänä toimena, on kutakuinkin takertumista.
Jumalilla on aikaa, leppäkertuilla huomattavasti niukemmin, käsityskyvyissä ero vain kasvaa, silti varmuudella molemmat sekä syntyvät että kuolevat ja täten ovat ikäänkuin samassa veneessä, tahoillaan vilpittömästi taitojensa ja olosuhteiden puitteissa eloaan mieltymyksiensä mukaan siedettäväksi ohjaillen, kuten me ihmiset myös.
Jumalalla tuli sääli ja myötätunto vertaistensa sikäli ylimaallisesta että samalla riittämättömästä näkemyksestä, hän vilpittömästi halusi auttaa, mutta aika, mitä nyt oli aivan älyttömästi, oli loppumassa, hyvien aikeittensa ja suotuisen karman siivittämänä hän syntyi ihmiseksi, suoritti kykyjensä mukaan hyveitä sekä opiskeli ja kehitti oikeaa näkemystä, kuoltuaan hän, kuten oli odottanutkin, palasi takaisin jumalaksi, mikä kaikkein mukavinta, kokemuksistaan rikastuneena saavutti valaistumisen ja suoritti karmanpyörän kääntämisen taivastasollaan, itseään soveliaimpana instrumenttina kuulijakuntaansa nähden suhteutettuna käyttäen. Gautama toteutti jokseenkin samanlaisen prosessin meidän ihmisten parissa, oivallinen instrumentti mestarillisesti esiteltynä sekä yleiset että yksilölliset erot hienojakoisesti huomioiden, vailla imartelua, juuri meille, ihmisille, paras.
Keskellä kaaosta, hämmennyksen ollessa syvimmillään, kuin hurrikaanin silmässä, mönkiessämme muurahaisena jonain heinäkuisena, kuivan kuumana iltapäivänä kalliolla , syntyy selkeys, väkevämpi kuin mikään aiemmin kokemamme, ymmärrys joka ei järkytä, ilo joka ei pakahduta, harkinta ja päättely vailla empimistä, tätäkö se on? me toteamme, samalla tiedämme, tätä se on. Oikea aika, paikka ja karmillinen syy/seuraus ketju suotuisissa olosuhteissa on tuottanut jälleen uuden Buddhan.
Pahoittelut mikäli ylläoleva teksti vain lisää hämmennystä, tiettyä kepeyttä ja välimatkaa ottaen sen kirjoitin.Lisää kenen hämmennystä?
- Sfinksin nenä
tco kirjoitti:
Lisää kenen hämmennystä?
Aurinkoisena päivänä levähdän hetkeksi puunvarjon katveeseen, silmiä ei tarvi siristellä ja aikani oltuani voin tarkastella maisemaa ynpärilläni valpaammin, havainnoiden, värien ja muotojen selkeämpää kokonaisuutta hahmoittaen. nukahdan ja herään keskellä yötä, ooohh, ei värejä, tuskin eroitan muotojakaan.
Aistini ja fysiikkani toimivat parhaiten juuri keskivaiheilla, ei liikaa eikä niukasti. Entä mieleni, mitä se sietää, mitä kestää? Lepattavan liekin arvaamaton rauhattomuus. Hämmennys on puu jonka varjoisan puolen hillitty seesteisyys suo erinomaisen mahdollisuuden tarkastella ja ymmärtää ympäröivää todellisuutta. Tajunta vailla hämmennystä on varsin raaka suoruudessaan, varsin hämmentynyt mieli imelä runsaudessaan. Pahoitteluni mahdollisesta hämmennyksen lisäyksestä oli tarkoitettu kaikille jotka tätä ketjua lukevat, eritoten niille jotka vasta tutustuvat Buddhalaiseen traditioon ja koittavat muodostaa selkeää kokonaisuutta, ja erikseen mainiten vielä Buddhalainen kosmologia joka länsimaisille, Suomalaisille, on poikkeuksellisen eksoottinen ja värikäs aihepiiri. - tco
Sfinksin nenä kirjoitti:
Aurinkoisena päivänä levähdän hetkeksi puunvarjon katveeseen, silmiä ei tarvi siristellä ja aikani oltuani voin tarkastella maisemaa ynpärilläni valpaammin, havainnoiden, värien ja muotojen selkeämpää kokonaisuutta hahmoittaen. nukahdan ja herään keskellä yötä, ooohh, ei värejä, tuskin eroitan muotojakaan.
Aistini ja fysiikkani toimivat parhaiten juuri keskivaiheilla, ei liikaa eikä niukasti. Entä mieleni, mitä se sietää, mitä kestää? Lepattavan liekin arvaamaton rauhattomuus. Hämmennys on puu jonka varjoisan puolen hillitty seesteisyys suo erinomaisen mahdollisuuden tarkastella ja ymmärtää ympäröivää todellisuutta. Tajunta vailla hämmennystä on varsin raaka suoruudessaan, varsin hämmentynyt mieli imelä runsaudessaan. Pahoitteluni mahdollisesta hämmennyksen lisäyksestä oli tarkoitettu kaikille jotka tätä ketjua lukevat, eritoten niille jotka vasta tutustuvat Buddhalaiseen traditioon ja koittavat muodostaa selkeää kokonaisuutta, ja erikseen mainiten vielä Buddhalainen kosmologia joka länsimaisille, Suomalaisille, on poikkeuksellisen eksoottinen ja värikäs aihepiiri.Tällä palstalla on totuttu erilaisiin näkemyksiin, joten tuskin hämmenystä aiheutuu.
- Sfinksin nenä
tco kirjoitti:
Tällä palstalla on totuttu erilaisiin näkemyksiin, joten tuskin hämmenystä aiheutuu.
Jep, tänne foorumille on hiljalleen tullut lisää säännöllisesti eri aiheista keskustelevia ihmisiä ja samalla satunnaisia kävijöitä erilaisine kysymyksineen ja kommentteineen. Itse kirjoitin ensimmäisen (sic) postin tänne ensimmäisenä viime kesänä helteisenä yönä kun huomasin tämän otsikon aihepiirin tulleen mukaan uskonto keskusteluihin, säännöllisen epäsäännöllisesti käyn lukemassa mitä milloinkin on pinnalla ketjuissa, eilen sain inspiraation kirjoittaa itsekkin muutaman postin, samalla tässä tulee verryteltyä sekä tyyli että dialogi taitoja. Pääkaupunkiseudulla on runsas tarjonta Buddhalaiselle harjoittajalle, tämä foorumi on rikastuttanut käsitystäni suomalaisesta Sanghasta maanlaajuisesti, useat keskustelijat ovat inspiroineet ja ihastuttaneet sekä omalla näkemyksellään että myös aiheeseen liittyvillä tietotaidoillaan, ilokseni olen myös huomannut trollien karttavan paikkaa, lieneekö joku opetusten suojelija olevan asialla, mene ja tiedä...
Heyy,,,, its friday, weeeeee!!!! - Oppipoika
Sfinksin nenä kirjoitti:
Jep, tänne foorumille on hiljalleen tullut lisää säännöllisesti eri aiheista keskustelevia ihmisiä ja samalla satunnaisia kävijöitä erilaisine kysymyksineen ja kommentteineen. Itse kirjoitin ensimmäisen (sic) postin tänne ensimmäisenä viime kesänä helteisenä yönä kun huomasin tämän otsikon aihepiirin tulleen mukaan uskonto keskusteluihin, säännöllisen epäsäännöllisesti käyn lukemassa mitä milloinkin on pinnalla ketjuissa, eilen sain inspiraation kirjoittaa itsekkin muutaman postin, samalla tässä tulee verryteltyä sekä tyyli että dialogi taitoja. Pääkaupunkiseudulla on runsas tarjonta Buddhalaiselle harjoittajalle, tämä foorumi on rikastuttanut käsitystäni suomalaisesta Sanghasta maanlaajuisesti, useat keskustelijat ovat inspiroineet ja ihastuttaneet sekä omalla näkemyksellään että myös aiheeseen liittyvillä tietotaidoillaan, ilokseni olen myös huomannut trollien karttavan paikkaa, lieneekö joku opetusten suojelija olevan asialla, mene ja tiedä...
Heyy,,,, its friday, weeeeee!!!!Lainaus sulta:"....tämä foorumi on rikastuttanut käsitystäni suomalaisesta Sanghasta maanlaajuisesti, useat keskustelijat ovat inspiroineet ja ihastuttaneet sekä omalla näkemyksellään että myös aiheeseen liittyvillä tietotaidoillaan, ilokseni olen myös huomannut trollien karttavan paikkaa, lieneekö joku opetusten suojelija olevan asialla.."
Täytyy sanoa että mullekin tästä foorumista on ollut paljon iloa! Kun ei asu kauhean lähellä pääkaupunkiseutua, on kiva että on edes tällainen mahdollisuus "seurustella" hengenheimolaisten kanssa ja asiallisesti. Täytyy tässä kiittää kaikkia jotka mahdollistaa tämän!
- monoteistibuddhalainen
Shakyamuni oli Jumalan (Kristuksen) lähettiläs, jonka Hän lähetti ohjaamaan ihmiskuntaa oikeaan suuntaan. Dhammapada ei opeta ateismia.
- Noppa
Et tainnut lukea tuota juttua.
- ateisti ja buddhalainen
< ...Buddhalaisuus ei kuitenkaan ole ateistinen siinä mielessä kuin modernin sekularismin, rationalismin, humanismin jne. voisi sanoa olevan ateistinen (vaikka buddhalaisuudella onkin paljon yhteistä näiden kanssa). Buddhalaisuuden pääpaino ei ole Jumalan olemassaolon kiistämisessä... >
Mitenkä ateismin pääpaino voisi olla jumalan kiistämisessä jos ateismi ei ole oppi, vaan ateisti on ihminen joka ei jumalaan/jonka mielestä jumalaa ei ole.
Tuntuu että buddhalaisetkin ovat omineet osan ateismiin syydetystä (aiheettomasta) parjauksesta.- Sipoon Siddha
..ottaa liian vakavasti. Nähdäkseni tuossa artikkelissa ei yritetty parjata ateismia.
Onko sinulla jotain perusteita mielipiteellesi, jonka mukaan ateismi ei ole oppi?
Jos jumalaa ei mielestäsi ole, niin usein sinulta kysytään siihen perusteluja. Ja niitä löytyy mm. suomi24.fi:n ateismi-palstalta. Toki todistustaakka on jumalaan uskovilla, mutta mielestäni ateismin de facto pääpaino on jumalan olemassaolon kiistämisessä. Enkä näe siinä mitään loukkaavaa. - a&b
Sipoon Siddha kirjoitti:
..ottaa liian vakavasti. Nähdäkseni tuossa artikkelissa ei yritetty parjata ateismia.
Onko sinulla jotain perusteita mielipiteellesi, jonka mukaan ateismi ei ole oppi?
Jos jumalaa ei mielestäsi ole, niin usein sinulta kysytään siihen perusteluja. Ja niitä löytyy mm. suomi24.fi:n ateismi-palstalta. Toki todistustaakka on jumalaan uskovilla, mutta mielestäni ateismin de facto pääpaino on jumalan olemassaolon kiistämisessä. Enkä näe siinä mitään loukkaavaa.Eipä niin mutta oppi on oppi ja ateismi ei ole mielestäni sellainen. Vähän kuin sanois että alkoholismi tai anakronismi olisivat oppeja. Ateismi on sana joka kuvaa ominaista tai yl.käyttäytymistä. Älä anna tuon ismin hämätä.
Filosofian kannalta ateismi on ns.vastaoppi (a-) ja vastaopit eivät ole oppeja.)
Mutta ihan tosi, pitäis olla opinkappaleet ja kaikki.
Mitä tulee tuohon kiistämiseen kuinka voi kiistää jotain mitä ei ole olemassa?!
Tiedätkö mitä "kieltäminen" tarkoittaa filosofisessa sanastossa? Se on "ei hyväksyä", sitä nyt käytetään hassusti ja ihmiset kuvittelevat että s'oon sama kuin puhekilen kieltäminen. Väärinkäsitykset eivät auta asiaa (keskustelua) vars.kun jotkut käyttävät niitä väärin.
Joo ei ole vakavaa. Pitäis varmaan lopettaa työnteko ja mennä kotio.
- Jaldabaoth
Vastaava jumalkäsitys (tietämätön/epätäydellinen Maha-Brahma) ei ole vieras länsimaisessakaan perinteessä. Niissä antiikin uskonnollis-filosofisissa perinteissä, jotka kulkevat gnostilaisuuden, hermetismin ja uusplatonismin nimillä, ja jatkavat yhä elämäänsä lukuisissa esoteerisissa perinteissä, yleensä erotetaan kaksi jumaluutta, persoonallinen luoja-jumala sekä "jumaluus", josta ei voida sanoa mitään. Luojajumala, uusplatonismin demiurgi, sai luomishomman menemään enemmän tai vähemmän pieleen, ja erityisesti gnostilaisuuden setiläisessä suuntauksessä suhtaudutaan hyvin kriittisesti tähän luojajumalaan, joka samaistetaan Vanhan Testamentin kiivaaseen ja mustasukkaiseen jumalaan, jonka mielipuolisuuden osoitus on nimenomaan suuruudenhullu väitteensä ja vaatimuksensa, että hän on Ainoa Jumala. Tosiasiassa ko. devan (vrt. kr. dios/lat. deus) sanotaan olevan tietämättömämpi kuin ihminen ja tästä johtuen ihmisille kade ja pahansuopa.
"Korkein" tai "täydellinen" jumala on käsittämätön, kuvaamaton, esim. Plotinos käyttää sanaa "Yksi" sanan 'jumala' sijasta, ja erot esim. buddhalaisuuden ja varsinkaan joihinkin hinduismin kosmologioihin eivät ole suuren suuria - ja myös paralleeleja näiden länsimaisten perinteiden "ikuisten olentojen" sekä elämänpyörän ym. deva-systeemien välillä näyttäisi löytyvän paljon sekä käsitteiden että numerologioiden tasolla. - the man with sand in my...
Wau. kerrankin kuulee jotain järkevää aiheesta.Vakuutun kokoajan enenmän ja enenmän että buddhistit on oikeilla jäljillä(vaikka skeptikko oonkin)
- Ihmettä
Teksti oli muuten hyvä, mutta tämä kohta vähän ihmetytti:
"Khevadda Suttassa Maha-Brahma joutuu tunnustamaan kyselevälle munkille että hän ei kykene vastaamaan esitettyyn kysymykseen ja opastaa munkkia kysymään asiaa Buddhalta. Tämä osoittaa selkeästi että Brahma tunnustaa Buddhan ylivertaisuuden. "
Siis mitä helvettiä :D Kaveri osoittaa toisen jumalan epätäydellisyyden kertomalla hänestä tarinan jonka buddhalaiset ovat itse täysin päästään keksineet.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tykkään sinusta tosi tosi paljon
Siksi en pysty sisäistämään sitä, että se ei ole molemminpuolista. Sattuu liikaa. En osaa käsitellä sitä tunnetta, koska513417- 1552057
Kaupan kassalla kannataa olla kylmä käytös
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010488540.html "19-vuotias Minja ja 59-vuotias Anne työskentelevät sillä todelli2001722Mitä tehdä asialle?
Jos laitan deitti-ilmon "40-vuotias nainen etsii seuraa" niin ketään ei kiinnosta (korkeintaan paria runkkaripenaa joill1311633- 801145
- 2341104
Mitä helvettiä pakolaisille pitäisi tehdä RAJALLA?
Jos Venäjä työntää rajalle pakolaisia ja tekee Suomelle selväksi että heidän puolelleen ei ole pakolaisilla asiaa - mitä2671010- 125959
Olen pahoillani mies
Olen surullinen puolestasi, ettet saanut kaipaamaasi naista. Yrititkö lopulta edes? Teistä olisi tullut hyvä pari52919- 72875