Minulla on neljä lasta. Vanhin tytär on nyt 22 ja hänellä on jo puolenvuoden ikäinen lapsi. Hän sai suoritettua lukion ja ammattikorkean ja on naimissa, murrosikä meni upeasti ei mitään raivokohtauksia tai suuria maailman kaatumisia.
Toinen lapseni poika on 17 ja opiskelee lukiossa, seurustellut jo 4 vuotta saman tytön kanssa ja nyt he miettivät yhteenmuuttamista mutta olen varovaisesti ilmaissut mielipiteeni että odottaisivat että olisivan täysi-ikäisiä (täyttävät jo ensi vuonna :/ ) mutta pojan murrosikä sujui myös hyvin ja vain muutaman kerran olin "typerä ja paska äiti" muuta mullistavaa ei ollut.
Ongelma on kolmas lapseni, tyttö 15 vuotta. Murkku ikä alkoi jo 13 vuotiaana ja siitä asti monta kertaa viikossa hän huutaa ja melttoaa kuika kurjaa hänellä on asua minun kanssani samassa talossa kuinka pilaan hänen elämänsä. Olen itseni mielestä, vanhempien lasteni mielestä, omien sisarrusten mielestä ym. hyvin rauhallinen, arvostava ja hyvin lapsensa kasvattanut äiti, niin itsekkin siis tosiaan olen luullut mutta en enää.
Kaiken tämän huutamisen lisäksi hänen huoneensa ovat paukkuvat todella lujaa niin että jäähyksi se otettiin muutamaksi päiväksi pois, koska taulu tippusi seinältä ( onneksi oli sohva alla) tämän tapahtuman jälkeen soitin perheneuvolaan ja selitin tilanteen mutta heidän mielestään hän on vain normaali teini.
Nyt kaksi päivää sitten hän taas suuttui minulle koska sanoin että vaikka on kesäloma hänen ei tarvitse hillua kaupungilla yökausia vaan sanoin että kotiin on tultava kello 23. minusta jo tuo aika on myöhä noin nuorelle, mutta muihin lapsiini olen aina voinut luottaa ja jotenkin ajattelin että hänelle samat säännöt..
mutta hän tosiaan suuttui ja otti kaapista minun erittäin arvokkaan ja kalliin maljakon ja heitti lattialle. Ei minulle se maljakko lapseeni nähden ollut tärkein vaan tietysti lapseni. Eilen ihan vain että saadaan tilannetta rauhotettua hän lähti vanhempieni luo vähäksi aikaa, ja nyt minun tarvitsi keksiä mitä teen..
Eli auttakaa, mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä? Olen ajatellut soittaa sinne perheneuvolaan mutta omien sisarruksien mielestä ei kannata sekoittaa sosiaalityöntekijöitä tähän...
Toinen lapseni poika on 17 ja opiskelee lukiossa, seurustellut jo 4 vuotta saman tytön kanssa ja nyt he miettivät yhteenmuuttamista mutta olen varovaisesti ilmaissut mielipiteeni että odottaisivat että olisivan täysi-ikäisiä (täyttävät jo ensi vuonna :/ ) mutta pojan murrosikä sujui myös hyvin ja vain muutaman kerran olin "typerä ja paska äiti" muuta mullistavaa ei ollut.
Ongelma on kolmas lapseni, tyttö 15 vuotta. Murkku ikä alkoi jo 13 vuotiaana ja siitä asti monta kertaa viikossa hän huutaa ja melttoaa kuika kurjaa hänellä on asua minun kanssani samassa talossa kuinka pilaan hänen elämänsä. Olen itseni mielestä, vanhempien lasteni mielestä, omien sisarrusten mielestä ym. hyvin rauhallinen, arvostava ja hyvin lapsensa kasvattanut äiti, niin itsekkin siis tosiaan olen luullut mutta en enää.
Kaiken tämän huutamisen lisäksi hänen huoneensa ovat paukkuvat todella lujaa niin että jäähyksi se otettiin muutamaksi päiväksi pois, koska taulu tippusi seinältä ( onneksi oli sohva alla) tämän tapahtuman jälkeen soitin perheneuvolaan ja selitin tilanteen mutta heidän mielestään hän on vain normaali teini.
Nyt kaksi päivää sitten hän taas suuttui minulle koska sanoin että vaikka on kesäloma hänen ei tarvitse hillua kaupungilla yökausia vaan sanoin että kotiin on tultava kello 23. minusta jo tuo aika on myöhä noin nuorelle, mutta muihin lapsiini olen aina voinut luottaa ja jotenkin ajattelin että hänelle samat säännöt..
mutta hän tosiaan suuttui ja otti kaapista minun erittäin arvokkaan ja kalliin maljakon ja heitti lattialle. Ei minulle se maljakko lapseeni nähden ollut tärkein vaan tietysti lapseni. Eilen ihan vain että saadaan tilannetta rauhotettua hän lähti vanhempieni luo vähäksi aikaa, ja nyt minun tarvitsi keksiä mitä teen..
Eli auttakaa, mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä? Olen ajatellut soittaa sinne perheneuvolaan mutta omien sisarruksien mielestä ei kannata sekoittaa sosiaalityöntekijöitä tähän...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen samaa mieltä sisaruksiesi kanssa, ei kannata sotkea sosiaaliviranomaisia asioihin. Oletko keskustellut tyttösi kanssa häntä mahdollisesti ahdistavista asioista, esim miten on kouluasiat ja kaveriasiat, onko mahdollisesti jonkinlaista ilkeilyä kaveriporukassa nykyään se on hyvin yleistä tyttöporukoissa. Onko oman terveyden suhteen ongelmia, jos häntä vaikka pelottaa jotkin asiat, nuori saattaa olla huolestunut tosi oudoista jutuista ja tietenkin ihan peruslääkärintarkastus labrakokeineen voi olla paikallaan terveydellisten syiden poissulkemiseksi.
Omien lasteni kanssa olen ongelmatilanteissa katsonut suoran ja rehellisen asioista puhumisen oleelliseksi. Jos on esim. ollut tuollaista huonoa käytöstä, raivoomista tai rajojen rikkomista oltu haluttu olla yömyöhälle ulkona, silloin olen kertonut rehellisesti miksi en voi sitä sallia ja mihin sellainen toiminta pahimmassa tapauksessa voi johtaa, kuten väkivallan uhriksi joutumiseen tai huostaanottoon. Näillä eväillä olen asiat saanut selvitettyä ja on yhteisymmärrys asioihin palannut.
Kotiintuloajoista olen tasan samaa mieltä kanssasi, voisi olla aikasempikin jos asuu kaupungissa missä liikkuu jos millasta tallaajaa iltasella. Voimia sinulle ja tytöllesi.
Meidän perheessä on aina keskusteltu avoimesti ihan joka asiasta, lapseni ovat aina voineet luottaa että voivat kertoa minulle mitä tahansa, ilman että heidän tarvitsisi pelätä että suutun tai mitään pahaa tapahtuu, toki olen aina kertonu että minua harmittaa tai olen pettynyt ja näin ja se on lapsillenikin jo sellainen että he haluavat parantaa käytöstään tai näin. Eli asioista puhutaa meillä paljon, niikuin tämänkin tytön kohdalla, mutta murrosiästä hän toisena päivänä tulee juttelemaan ja toisena ei tälläiselle äidille voi mitään puhua ym. mutta sen verran olen hänen kanssaan päässyt juttelemaan että koulussa ei ole mitään murheita ja kavereita tällä tytöllä on myös paljon. Olemme myös keskustelleet murrosiän muutoksista ja ne on ok. Olen soittanut muutaman kerran myös kouluun ja kysellyt mitä siellä tapahtuu niin välillä hän sielläkin saattaa suuttua jostakin ja raivota, mutta ei usein. Kova kuulemma on suustansa eli puhuu paljon myös oppitunneilla milloin ei kuulu, ja osasta aineista numerot ovat tippuneet numeron tai pari, ja olen asiasta huomauttanut mutta ei minulle tärkeintä ole mikään 10 keskiarvo, se on hänen koulu ja hän tekee parhaansa ja minä tuen siinä.
Mutta kiitos sinulle nauvosta! :)
lapsellasi taitaa olla vain luonne sellainen että raivoaa herkemmin. Tollanen malttinsa menettäminen on silti rangaistavaa. Että jos nuori rikkoo paikkoja, niin toki jotain seuraamusta pitää olla. Oma nuoreni on saanut olla pitkään ulkona, enkä ole seuraamuksia näistä ulkonaliikkumisien venymisistä antanut. Toki on perään kyselty, mutta silti on saanut kavereittensa kanssa olla. Häneen on voinut sillai luottaa että pitää huolta itsestään ja ei ota mitään haitallista. Luottamus on siis a ja o. ja se että kertoo minne menee.
Toki nuorikin tarvii unta, mutta meillä on nukkunut sitten kun on ollut aikaa, eli aamulla. Siksi nää menot on sitten keskittyneet viikonloppuihin.
Toiset vaan kypsyy nopeemmin kun toiset. Oma tyttöni on nyt 16 ja muuttaa kokonaan omilleen. Häntä käydään vain välillä katsomassa. Harjottelee jo tän kesän.