Menetys

Taijuskaliina kirjoitti:

Istun yksin,
katselen tyhjyyteen silmin kyyneleisin.
Tiedän, ettet ole enää täällä,
vaikka mua välillä käytkin katsomassa täällä maan päällä.
Kävit äskenkin,
kyl mä sen huomasin.
Enhän tiedä vaikka oisit täällä koko ajan,
onneksi ainakin käyt toisinaan.
Sä tiedät kuinka mulla on ikävä,
miks mun on tätä paskaa enää kestettävä.
Seuraavan kerran kun tuut kattoo mua,
ota mut mukaan ja anna olla osa sua.
Ei mulla täällä mitään oo enää,
koko ajan vaan vaikeemmaks tulee tää.
Mä tiiän et sä oot ainoo joka tajuu,
oothan ainoo jolle voin oikeesti mistään puhuu.
Ja tajuisit muutenki,
tajusithan sä aina ennenki.
Kai tällä kaikella on joku tarkotus,
ainakin se, et nyt tiijän mitä on rakkaus.
Sitä ei voi kuolema hajottaa,
ihan vaan hetkeks se erottaa.
Toivon et sä kohta jo tulisit,
ja viimein mut mukaan ottasit.
Jos et pian niin tee,
on mun pakko täältä yksin lähtee.
Lupaatko mua vastaan tulla,
ja ikuisesti mun kanssa olla.
Tiijänhän mä ettei mun tarvii ees pyytää tota,
sitte ku oon siellä ei me enää ikinä erota.
Tulisit jo, en jaksa enää,
tän kaiken paskan seassa yksin elää.
Tahdon vaan sun luo,
siis seuraavaks mulle enkelin siivet mukanas tuo.
Jos oisin tajunnu sinä iltana,
oisin lähteny sun kanssa.
Sun kanssa olisin vaan nukahtanu uneen ikuiseen,
ikuiseen, mutta niin onnelliseen.
Mun elämän tarkoitus olit sä,
siks ihan turha on nyt mun elämä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä