En kestä enää..
Täytin tänä vuonna 19v. Asun omassa kämpässä, 2 kissaa. Ongelmana alkaa olemaan,, kaikki. Elämässäni on tapahtunut niin paljon liikaa asioita, mitä en voi/jaksa kertoa tässä, joten yrittäkää ymmärtää.. Käyn A-klinikalla, olen käynyt kuraattorilla puoli vuotta ja kerran a-klinikan lääkärillä, kävin 5 kertaa yhdessä samanlaisessa paikassa, josta minut ohjattiin nuorisopsykiatrian lääkärille juttelemaan jne,, siellä en ole vielä käynyt kun aika on hieman myöhemmin. En itse tiedosta masentuneisuuttani tms. en koskaan "angstaa" kavereille, vaik kun jään yksin, on kamalin. en viiltele, enkä ajattele itsetuhoisia ajatuksia. En näe tulevaisuudessa mitään, en välitä yhdestä henkilöstä perheessäni, en välitä sukulaisista, en kiinnostu kavereiden asioista, stressaan rahaa, joka päivä, sillä sitä ei ole, joudun ottamaan pikavippejä että saan kissoille ruokaa. En luovu kissoistani mistään hinnasta, sillä se olisi sama kun tappaisin itseni. Vaikka stressaan rahaa, en näkyvästi, esitän kavereille ettei ole ongelmia, kerron porukoille että on ruokaa ja on rahaa jos ne kysyy, en halua apua kavereilta, en halua että ne tarjoo mitään.
Laskuja on tällä hetkellä n. 300e edestä, ensi kuun vuokra pitäisi maksaa kohta, katsastuskin olisi, autostakaan en voi luopua syistä, joten sitä ei kannata ehdottaa. Sulakkeet paloi, sain muut toimimaan paitsi keittiön, no eihän jääkaapissa muuta ollutkaan kuin voipurkki ja pari muuta. Ihan sama, en saa ruokaa, kun ei ole rahaa ostaa sulaketta, eikä ole bensaakaan, kauppa on pitkän matkan päässä, ei pyörää, kun se pöllittiin, voisin toki kävellä.. Hajosi kuulokkeet, kissa söi tietokoneen hiiren johdon poikki, kengät hajoaa, hammastahna loppuu, shampoo loppuu, meikit loppuu, vessapaperi loppuu.. Mistähän revin tuonlaisiin pikku juttuihinkin rahat? Sossulle on aika ensi kuun alussa, mielenkiinnolla odotan miten he voisivat hetkellisesti auttaa..
Vihaan koulun käymistä, tulevan luokkani ihmiset ovat 3v nuorempia, käyn koulua syksyllä vaan että saan tukia, Vihaan alaa mitä opiskelen, en halua muuttaa tästä kaupungista, eikä täällä ole mitään muita kiinostavia aloja. En pysty puhumaan juuri alussa mainituille henkilöille kunnolla, en ole koskaan voinut puhua lapsena ongelmistani tai mistään, minkä numeron sain kokeesta tai mitä tein kavereiden kanssa, ketään ei koskaan kiinostanut, joten en kerro asoistani kuin harvoin, ja silloinkin eri tavalla miten ne on, kuraattorille en halua puhua perheeni asioista, koska tiedän että käyn pillittämään siinä kuin pieni kakara. Paikassa, jossa kävin 5 kertaa, itkin 2 kerralla niistä, kun päädyttiin asiaan, jonka en edes tiennyt vaivaavan, näköjään vaivaa, sillä en itkisi asiaa joka ei vaivaa. Olen flunssassa melkein koko ajan, tai joltain osin kipeä, en iloitse muusta kuin kännissä olemisesta, aamulla vaivaa rahat, vihaan ruokaa, vihaan pikaruokaa, sillä kun on nälkä ja on semmoisen lähellä, menen ostamaan. Jälkeenpäin kadun todella paljon sitä... Mitä vittua tässä enää jaksaa? Kestän kyllä, vielä.. en tiedä kuinka kauan, tuntuu että olen niin turha ihminen, on kavereita ja ulkopuolisen silmin minulla mene hyvin, mutta ei mene.
Vihaan tätä paskaa.
Täytin tänä vuonna 19v. Asun omassa kämpässä, 2 kissaa. Ongelmana alkaa olemaan,, kaikki. Elämässäni on tapahtunut niin paljon liikaa asioita, mitä en voi/jaksa kertoa tässä, joten yrittäkää ymmärtää.. Käyn A-klinikalla, olen käynyt kuraattorilla puoli vuotta ja kerran a-klinikan lääkärillä, kävin 5 kertaa yhdessä samanlaisessa paikassa, josta minut ohjattiin nuorisopsykiatrian lääkärille juttelemaan jne,, siellä en ole vielä käynyt kun aika on hieman myöhemmin. En itse tiedosta masentuneisuuttani tms. en koskaan "angstaa" kavereille, vaik kun jään yksin, on kamalin. en viiltele, enkä ajattele itsetuhoisia ajatuksia. En näe tulevaisuudessa mitään, en välitä yhdestä henkilöstä perheessäni, en välitä sukulaisista, en kiinnostu kavereiden asioista, stressaan rahaa, joka päivä, sillä sitä ei ole, joudun ottamaan pikavippejä että saan kissoille ruokaa. En luovu kissoistani mistään hinnasta, sillä se olisi sama kun tappaisin itseni. Vaikka stressaan rahaa, en näkyvästi, esitän kavereille ettei ole ongelmia, kerron porukoille että on ruokaa ja on rahaa jos ne kysyy, en halua apua kavereilta, en halua että ne tarjoo mitään.
Laskuja on tällä hetkellä n. 300e edestä, ensi kuun vuokra pitäisi maksaa kohta, katsastuskin olisi, autostakaan en voi luopua syistä, joten sitä ei kannata ehdottaa. Sulakkeet paloi, sain muut toimimaan paitsi keittiön, no eihän jääkaapissa muuta ollutkaan kuin voipurkki ja pari muuta. Ihan sama, en saa ruokaa, kun ei ole rahaa ostaa sulaketta, eikä ole bensaakaan, kauppa on pitkän matkan päässä, ei pyörää, kun se pöllittiin, voisin toki kävellä.. Hajosi kuulokkeet, kissa söi tietokoneen hiiren johdon poikki, kengät hajoaa, hammastahna loppuu, shampoo loppuu, meikit loppuu, vessapaperi loppuu.. Mistähän revin tuonlaisiin pikku juttuihinkin rahat? Sossulle on aika ensi kuun alussa, mielenkiinnolla odotan miten he voisivat hetkellisesti auttaa..
Vihaan koulun käymistä, tulevan luokkani ihmiset ovat 3v nuorempia, käyn koulua syksyllä vaan että saan tukia, Vihaan alaa mitä opiskelen, en halua muuttaa tästä kaupungista, eikä täällä ole mitään muita kiinostavia aloja. En pysty puhumaan juuri alussa mainituille henkilöille kunnolla, en ole koskaan voinut puhua lapsena ongelmistani tai mistään, minkä numeron sain kokeesta tai mitä tein kavereiden kanssa, ketään ei koskaan kiinostanut, joten en kerro asoistani kuin harvoin, ja silloinkin eri tavalla miten ne on, kuraattorille en halua puhua perheeni asioista, koska tiedän että käyn pillittämään siinä kuin pieni kakara. Paikassa, jossa kävin 5 kertaa, itkin 2 kerralla niistä, kun päädyttiin asiaan, jonka en edes tiennyt vaivaavan, näköjään vaivaa, sillä en itkisi asiaa joka ei vaivaa. Olen flunssassa melkein koko ajan, tai joltain osin kipeä, en iloitse muusta kuin kännissä olemisesta, aamulla vaivaa rahat, vihaan ruokaa, vihaan pikaruokaa, sillä kun on nälkä ja on semmoisen lähellä, menen ostamaan. Jälkeenpäin kadun todella paljon sitä... Mitä vittua tässä enää jaksaa? Kestän kyllä, vielä.. en tiedä kuinka kauan, tuntuu että olen niin turha ihminen, on kavereita ja ulkopuolisen silmin minulla mene hyvin, mutta ei mene.
Vihaan tätä paskaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Outoo, vaikka oot niin köyhä niin tietokone kumminkin on
... että taas tulee paskaa niskaan täälläkin, tietenkin mulla tietokone on, on myös tv, huonekalut jne. About kaikilla on nykyään tietokone, oisit edes pistänyt että outoo että mulla on auto. Voi anteeksi kauheesti kun en maininnut mistä olen joka ikisen "arvotavarani" saanut :)) Saattoi olla että joskus oli rahaa, nyt ei ja that's it. En kaipaa vastauksia alle 18-vuotiailta, enkä kiitos haluisi lukea mitään haukkumis juttuja. V*tun hienoa kiitos vaan.
niin helppoa se on. Menet kyseleen töitä, ja turha sanoa että ei kumminkaan löydy. Kyllä löytyy jos viitsii vaan kysellä. Ekana menisin paikaliselle kaupungin/kunnantalolle ja etsit sieltä pikkupomoja joilta niitä töitä saa. jos sietlä ei muka löydy niin kiertelemään kaikki kylän firmat läpi vamasti löytyy jotain siivoushommia tai vastaavia. työvoimatoimistosta kannattaa pysyä erossa ne kusipäitä kaikki siellä ja niistä ei ole apua. Itellä oli kans rahat tiukassa kun muutin omaan kämppään mutta onneksi kun kävin kysyyn niin pääsin kaupungille viemärityömieheksi. palkka ei kyllä päätä huimaa mutta kyllä sillä elää kun yksin asuu.
ja pahoittelen kirjoitus virheitä ynnä muita piene humalatilan vuoksi.
Onko sinulla oikeasti tarvetta pistää asiasi kuntoon? Vai ajatteletko niin, että yhteiskunnan pitää elättää sinut ja kissasi?
" joudun ottamaan pikavippejä että saan kissoille ruokaa." Ja pyh! Voisit mieluummin vaikka jakaa mainoksia kuukauden ajan, sillä ruokkisit kissasi ja itsesi muutaman kerran!
" En luovu kissoistani mistään hinnasta, sillä se olisi sama kun tappaisin itseni." Niin tärkeitä kuin lemmikit ovatkin, älä puhu soopaa! Vähäsen suhteellisuudentajua, pyydän!
" esitän kavereille ettei ole ongelmia" Hyvänen aika sentään. Älä lähde kapakkakierrokselle, vaan sano, ettei nyt ole varaa, jos meinaat vuokrankin maksaa. Mikä siinä on vaikeaa?
" kerron porukoille että on ruokaa ja on rahaa jos ne kysyy" Jos perheesi lainaisi sinulle muutaman kympin suurimpaan äkkitarpeeseesi, välttyisit viemästä itseäsi syvemmälle taloudelliseen ahdinkoon. Perheen kanssa on takaisinmaksusta paljon helpompi sopia kuin pikavippifirman.
"Laskuja on tällä hetkellä n. 300e edestä" Kyllähän tuollaisen rahan pystyy hankkimaan! Ehkä olisi mahdollista sopia velkojien kanssa, miten pystyisit maksamaan?
"Vihaan koulun käymistä, tulevan luokkani ihmiset ovat 3v nuorempia," Miten koulun käymistä voi vihata? Viha on erittäin vahva tunne, ja sitä paitsi hyvin tuhoisa sinulle itsellesi. Mitä tähän kuuluu se, että tulevat luokkakaverisi ovat kolme vuotta nuorempia? Me kaikki tulemme läpi elämämme opiskelemaan eri-ikäisten ryhmissä, paras alkaa totutella siihen!
"Vihaan alaa mitä opiskelen, en halua muuttaa tästä kaupungista, eikä täällä ole mitään muita kiinostavia aloja" Omapahan on valintasi, älä ruikuta! Sanot kuitenkin alaasi kiinnostavaksi, mutta vihaat (!) sitä?
Kaiken kaikkiaan on aika vaikea uskoa, että 19-vuotias ei vielä tiedä, että jos on ongelmia, ne pitää selvittää yksi kerrallaan. Ei kukaan elämästä läpi mene ilman vaikeuksia, mutta ei kai niihin pidä hautumaan jäädä!
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!