Istun tuolilla. Kyynel vierähtää poskelleni. En uskalla katsoa ylös. En uskalla katsoa isääni silmiin. En sen jälkeen mitä olen tehnyt.
Hengästyneenä juoksin skolen pihaan. Katsoin kelloon ja huokasin. Taas myöhässä.
- Turha mun on enää mennä tunnille, huokasin puoli ääneen ja lysähdin maahan istumaan
Vaivuin ajatuksiini. Kaikki oli yhtä peetä. Kaverit ja harrastukset jäi Helsinkiin –niin, ja Marko- kun muutettiin Vaasaan. Me ollaan asuttu täällä jo kaksi viikkoa enkä mä ole saanut vielä yhtään kaveria.
- Moi, kuulin jonkun sanovan.
Hyppäsin ylös ja käännyin. Edessäni seisoi Saku. se muistutti suuresti Markoa. Sama tumma tukka ja ihanat suklaa silmät. Mun sydäntä vihlas.
- Sä olit Kati. Eiks nii? Saku kysy.
- Joo, vastasin ja punastuin hennosti
Mä vaan seisoin siinä jäykkänä.
- Palaako, se kysy ja sytytti tupakan.
- Ei, henkäisin.
- Mut anna silti.
Saku katto mua vähän oudosti, mutta anto silti sätkän. Tärisevin käsin sytytin sen ja vedin ekat henkoset. Yskäisin. Se oli pahaa. Päässä alko huipata ja mua oksetti. Poltin sätkän loppuun ja olisin voinut kuolla.
- Ethän sä olekaan ihan dorka, Saku sano ja heitti sätkän maahan.
- Tulisitsä messiin kun me lähetään illalla kaupungille.
- Joo, vastasin kiitollisena, vaikka en tiennyt keitä ”me” olisivat.
- Okei, nähdään torilla kymmeneltä, Saku sano.
Me tolkatiin vielä vähä aikaa ja sit Saku lähti sen kavereitten luo.
Illalla mä en meinannut lähtee torille ollenkaan, mutta muutin viime hetkellä mieleni. Puin ylleni beigen topin ja musta vanhat farkkuni. Nappasin naulakosta farkkutakkini ja lähin oottaa dösää.
Olin torilla vähä yli kymmenen ja etsin katseellani Sakuu. Huomasin sen yhes porukas torin laidalla. Meinasin jo lähtee vetää, mut Saku kerkes jo huomata mut.
- Moi! se huus.
- Tuu tänne!
Kävelin jengin luo ja moikkasin Sakua. En tuntenu porukasta muita ku Sakun ja mun luokkalaisen Kamillan. Muut oli jotain lukiolaisii.
- Tää on Kati, Saku esitteli mut porukalle. Sit se meni halaa jotain tyttöö ja mun silmissä musteni
Kaivelin taskujani. Olin pölliny broidilta askin röökii. Nyt en saa olla pelkuri! ajattelin ja vedin askin esiin.
- Onks kellää tulta., kysyin ja joku heitti mulle sytkärin.
Vedin pitkän henkosen ja pidättelin yskän puuskaa.
- Sähä ootki iha hyvä tyyppi! yks iso kokonen kundi sano ja löi mua selkää.
Siinä mä sit polttelin ja kuuntelin ku toiset heitti läppää.
- Lähettäiskö jatkoille?! Saku huusi äänensä kuuluville.
Porukast kuulu hyväksyvää mutinaa, ja niin me sit lähettiin kohti Sakun kämppää. Mä olin jo aikeissa mennä
kotiin kun mua koputettiin olalle. Käännyin.
- Et kai sä oo lähössä?! sama kundi joka oli lyöny mua selkää kysy. Sillä oli kai pakkomielle toisten hakkaamiseen.
- No nii mä vähä ajattelin sanoin, ja hymyilin pienesti.
- Mut et sä voi, nyt vasta juhlat alkaa! se örähti ja nauroi.
Tais olla pikkusen kekkulissa. Nyökkäsin ja lähin valuu massan mukana kohti määrän päätämme. Mua vähän hirvitti ku en tienny minne me oltiin menossa, mut jätkä jonka kaa olin jutellu kulki mun vierellä –sen nimi oli Mikko- ja nauro jonku jutuille. Se oli varmaan ihan hyvä tyyppi ajattelin itsekseni ja leikittelin ajatuksella tehä Saku mustasukkaseks, mut luovuin ajatuksesta. Sitä tais kiinnostaa tommonen tekoblondikana enemmän. No omapahan on menetyksensä! Yhdyin Mikon ja sen kaverin juttuun ja ennen ku huomasinkaan olimme jo ison omakoti talon edessä ja porukkaa alko valuu sisään.
Kuljin joukon hännillä sisään suureen taloon. No musta se ainaki oli iso. Jätin kengät eteiseen ja menin olohuoneeseen. Katoin orvosti porukkaa joka nauro ja kittas kaljaa. En mä kyllä haluis juua, mut kyllä mäki voisin nauraa ja jutella jonkun kaa. Saku tais huomata mun surkeen ilmeen ja tuli mun luo. Ilokseni huomasin et se oli heivannu sen blondin nyhjääjän jonekki. Meijän luokse tuli toinenki poika ja Saku esitteli mut sille. Se oli Lauri, Sakun ”bestis”.
- Tehä olisitte söpö pari! Lauri nauro ja iski mulle silmää
- Niimpä, Sakuki nauro ja rutisti mua, mut ei se tehny sitä sillee romanttisessa mielessä vaan jotenki kaverillisesti. Silti mä punastuin ja yritin nauraa huolettomasti mukana. Vaikka kyllä mulle Sakun ystävyyski kelpais…
- Lauri!!! mitä sä siellä teet?! huusii vahvasti meikattu tyttö ja lähti tulee meitä kohti.
- Joo, tää on mun tyttöystävä Niina! Lauri huokas muka vaivaantuneesti ja suikkast Niina poskelle suukon. Tytön ilme pehmeni heti ja se hymyili mulle:
- Kukas sä oot?
- Kati Saarela, sanoin ja vastasin hymyyn.
- Asut sä suvilahessa. Aattelin vaan ku sine muutti uus perhe, tais olla Saareloita, se kysy.
- Joo! asut sä siellä?! Kysyin toiveekkasti.
- Taijan asua, Niina nyökkäs ja naurahti sit:
- Sun iso veljes on tosi hyvän näkönen! Lauri pukkas sitä kylkeen, mut Niina vaan nauro. Se tuntu heti aluks jo tosi kivalta!
- Mä oon lähössä kotiin ja sä voisit tulla samaa matkaa, Niina ehotti.
- Joo, mä innostin. Saku ja Lauri saatti meijät ovelle ja me astuttin ulos pimeeseen syysiltaan. Mä en tienny missä dösäpysäkki oli, mut päätin seurata Niinaa.
Pian me oltiinki pysäkillä ja meijän onneks siellä oli dösä just lähössä. Istuttiin sisään ja matka jatku silleen et Niina puhu ja mä kuuntelin. Olin ihan tyytyväinen, sillä mä halusin kuulla mielummin ku joutua ite valottaa mun taustaa. Sain tietää et Niina ja Lauri oli seukannu jo vuoden ja suhde oli vakava. Sit et Saku oli ”villi ja vapaa”, niinku Niina filosofioi. Mun sisällä läikähti kivasti. Niina oli mun kaa samassa koulussa mut eri luokalla, kyllähä mä sen tiesin olinhan mä ollu jo jonku aikaa skolessa.
Kohta me oltiin jo perillä ja noustiin pysäkiltä. Niina jäi jo melkein heti pois kelkasta ja mä jatkoin viimeset 200 metrii yksin. Mä näytin saaneen Niinasta kaverin. Kaikki oli käyny tosi nopeesti siihen verattuna et en kahen viikon aikan ollu saanu muita kavereita. Niina kyllä meikkas paljon, mut se ei ollu semmonen tyhmä kana niinku monet muut. Ulkonäköhän voi pettää. Viimein saavuin kotiovelle ja astuin sisään.
- Onks täälä ketään?! Huhuilin mut kukaan ei vastannu. No eipä tietenkään.
- Shit! Mä olisin saanu nukkuu vielä puol tuntia, huokasin ja nousin istumaan. Hieroin silmiäni ja menin keittiöön. Katsoin pöydälle ja näin lapun: Kulta! Tulin eilen töistä myöhään enkä kerennyt nähdä sinua ollenkaan. Isä tulee illalla Dubaista ja Perttu on herättyäsi mennyt jo kouluun. Ota jotain jääkaapista ja ota rahaa kulhosta. hyvää koulupäivää. Äiti
- Se paapoo mua niinku jotain pikku lasta! tuhahdin puoliääneen, mutta tunsin silti hyvää oloa. Äiti sentään välitti musta. Otin jääkaapista aamupalaa ja aloin lukea lehteä. Syötyäni puin vaatteet pääleni ja nappasin purkista kympin. Mihinköhän mä tätä tarvin? ajattelin mutta laitoin sen taskuuni. Samassa huomasin tupakka-askin taskussani ja äkkinäinen pahan olon tunne valtasi mut. olikohan Perttu huomannu?!
- Tuskin, huokasin ja lähin pysäkille. Ilokseni huomasin Niinan yksin pysäkillä.
- Moi!! huusin ja heilutin kättäni. Niina vastasi tervehdykseen ja yhdessä jäimme odottamaan dösää.
Kaivoin askin taskustani.
- Poltatsä?! Niina kysy ihmeissään.
- En! sanoin jäykkyyttä äänessäni ja heitin askin maahan. Niina huomasi viileyden äänessäni eikä sanonut ennä vähään aikaan mitään. Hiljaisuuden vallitessa menimme sisään dösään. Istuimme takana ja parin pysäkin kuluttua sisään tuli ruskea hiuksinen silmälasipäinen tyttö.
- Moi Ella! tuu tänne taakse istuu!!! Niina kiljahti tytön nähdessään. Ella istuutui viereeni ja Niina esitteli mut. Tyttö vain nyökkäsi hiljaa ja hymyili pienesti.
- Et tainnu olla eilen Sakulla?? Niina sanoi
- Mmm…mä en oikein tykkää paikoista joissa on paljon porukkaa, Ella huokasi
- Luin muute eilen tosi hyvän romaanin! se tais olla Alcottia. Niina pyöritteli silmiään:
- Mä en älyä miten toi jaksaa aina vaan lukee.
- Lukeminen on kuule sivistävää, Ella sanoi pilke silmäkulmassaan.
- Kantsis kuule sunkin alottaa!
Tytöt jatkoa juttuaan mut mä vaivuin omiin mietteisiini: Mitenköhän noi on kavereita vaikka ne on niin erilaisia? Na jaa mut Ella vaikuttaa tosi kivalta. Kyllähän mäki luen paljo. Mieleeni tulvahti muistikuvia. Mä kirjastossa. Mun vieressä Marko, se nauraa jollekin ja sen nauru helisee ihanasti. Mä tapasin sen kirjastossa ja siitä meijän juttu lähti. Marko oli tosi luova ja se rakasti kirjoja, ja mä, no, mä rakastin sitä.
Hengästyneenä juoksin skolen pihaan. Katsoin kelloon ja huokasin. Taas myöhässä.
- Turha mun on enää mennä tunnille, huokasin puoli ääneen ja lysähdin maahan istumaan
Vaivuin ajatuksiini. Kaikki oli yhtä peetä. Kaverit ja harrastukset jäi Helsinkiin –niin, ja Marko- kun muutettiin Vaasaan. Me ollaan asuttu täällä jo kaksi viikkoa enkä mä ole saanut vielä yhtään kaveria.
- Moi, kuulin jonkun sanovan.
Hyppäsin ylös ja käännyin. Edessäni seisoi Saku. se muistutti suuresti Markoa. Sama tumma tukka ja ihanat suklaa silmät. Mun sydäntä vihlas.
- Sä olit Kati. Eiks nii? Saku kysy.
- Joo, vastasin ja punastuin hennosti
Mä vaan seisoin siinä jäykkänä.
- Palaako, se kysy ja sytytti tupakan.
- Ei, henkäisin.
- Mut anna silti.
Saku katto mua vähän oudosti, mutta anto silti sätkän. Tärisevin käsin sytytin sen ja vedin ekat henkoset. Yskäisin. Se oli pahaa. Päässä alko huipata ja mua oksetti. Poltin sätkän loppuun ja olisin voinut kuolla.
- Ethän sä olekaan ihan dorka, Saku sano ja heitti sätkän maahan.
- Tulisitsä messiin kun me lähetään illalla kaupungille.
- Joo, vastasin kiitollisena, vaikka en tiennyt keitä ”me” olisivat.
- Okei, nähdään torilla kymmeneltä, Saku sano.
Me tolkatiin vielä vähä aikaa ja sit Saku lähti sen kavereitten luo.
Illalla mä en meinannut lähtee torille ollenkaan, mutta muutin viime hetkellä mieleni. Puin ylleni beigen topin ja musta vanhat farkkuni. Nappasin naulakosta farkkutakkini ja lähin oottaa dösää.
Olin torilla vähä yli kymmenen ja etsin katseellani Sakuu. Huomasin sen yhes porukas torin laidalla. Meinasin jo lähtee vetää, mut Saku kerkes jo huomata mut.
- Moi! se huus.
- Tuu tänne!
Kävelin jengin luo ja moikkasin Sakua. En tuntenu porukasta muita ku Sakun ja mun luokkalaisen Kamillan. Muut oli jotain lukiolaisii.
- Tää on Kati, Saku esitteli mut porukalle. Sit se meni halaa jotain tyttöö ja mun silmissä musteni
Kaivelin taskujani. Olin pölliny broidilta askin röökii. Nyt en saa olla pelkuri! ajattelin ja vedin askin esiin.
- Onks kellää tulta., kysyin ja joku heitti mulle sytkärin.
Vedin pitkän henkosen ja pidättelin yskän puuskaa.
- Sähä ootki iha hyvä tyyppi! yks iso kokonen kundi sano ja löi mua selkää.
Siinä mä sit polttelin ja kuuntelin ku toiset heitti läppää.
- Lähettäiskö jatkoille?! Saku huusi äänensä kuuluville.
Porukast kuulu hyväksyvää mutinaa, ja niin me sit lähettiin kohti Sakun kämppää. Mä olin jo aikeissa mennä
kotiin kun mua koputettiin olalle. Käännyin.
- Et kai sä oo lähössä?! sama kundi joka oli lyöny mua selkää kysy. Sillä oli kai pakkomielle toisten hakkaamiseen.
- No nii mä vähä ajattelin sanoin, ja hymyilin pienesti.
- Mut et sä voi, nyt vasta juhlat alkaa! se örähti ja nauroi.
Tais olla pikkusen kekkulissa. Nyökkäsin ja lähin valuu massan mukana kohti määrän päätämme. Mua vähän hirvitti ku en tienny minne me oltiin menossa, mut jätkä jonka kaa olin jutellu kulki mun vierellä –sen nimi oli Mikko- ja nauro jonku jutuille. Se oli varmaan ihan hyvä tyyppi ajattelin itsekseni ja leikittelin ajatuksella tehä Saku mustasukkaseks, mut luovuin ajatuksesta. Sitä tais kiinnostaa tommonen tekoblondikana enemmän. No omapahan on menetyksensä! Yhdyin Mikon ja sen kaverin juttuun ja ennen ku huomasinkaan olimme jo ison omakoti talon edessä ja porukkaa alko valuu sisään.
Kuljin joukon hännillä sisään suureen taloon. No musta se ainaki oli iso. Jätin kengät eteiseen ja menin olohuoneeseen. Katoin orvosti porukkaa joka nauro ja kittas kaljaa. En mä kyllä haluis juua, mut kyllä mäki voisin nauraa ja jutella jonkun kaa. Saku tais huomata mun surkeen ilmeen ja tuli mun luo. Ilokseni huomasin et se oli heivannu sen blondin nyhjääjän jonekki. Meijän luokse tuli toinenki poika ja Saku esitteli mut sille. Se oli Lauri, Sakun ”bestis”.
- Tehä olisitte söpö pari! Lauri nauro ja iski mulle silmää
- Niimpä, Sakuki nauro ja rutisti mua, mut ei se tehny sitä sillee romanttisessa mielessä vaan jotenki kaverillisesti. Silti mä punastuin ja yritin nauraa huolettomasti mukana. Vaikka kyllä mulle Sakun ystävyyski kelpais…
- Lauri!!! mitä sä siellä teet?! huusii vahvasti meikattu tyttö ja lähti tulee meitä kohti.
- Joo, tää on mun tyttöystävä Niina! Lauri huokas muka vaivaantuneesti ja suikkast Niina poskelle suukon. Tytön ilme pehmeni heti ja se hymyili mulle:
- Kukas sä oot?
- Kati Saarela, sanoin ja vastasin hymyyn.
- Asut sä suvilahessa. Aattelin vaan ku sine muutti uus perhe, tais olla Saareloita, se kysy.
- Joo! asut sä siellä?! Kysyin toiveekkasti.
- Taijan asua, Niina nyökkäs ja naurahti sit:
- Sun iso veljes on tosi hyvän näkönen! Lauri pukkas sitä kylkeen, mut Niina vaan nauro. Se tuntu heti aluks jo tosi kivalta!
- Mä oon lähössä kotiin ja sä voisit tulla samaa matkaa, Niina ehotti.
- Joo, mä innostin. Saku ja Lauri saatti meijät ovelle ja me astuttin ulos pimeeseen syysiltaan. Mä en tienny missä dösäpysäkki oli, mut päätin seurata Niinaa.
Pian me oltiinki pysäkillä ja meijän onneks siellä oli dösä just lähössä. Istuttiin sisään ja matka jatku silleen et Niina puhu ja mä kuuntelin. Olin ihan tyytyväinen, sillä mä halusin kuulla mielummin ku joutua ite valottaa mun taustaa. Sain tietää et Niina ja Lauri oli seukannu jo vuoden ja suhde oli vakava. Sit et Saku oli ”villi ja vapaa”, niinku Niina filosofioi. Mun sisällä läikähti kivasti. Niina oli mun kaa samassa koulussa mut eri luokalla, kyllähä mä sen tiesin olinhan mä ollu jo jonku aikaa skolessa.
Kohta me oltiin jo perillä ja noustiin pysäkiltä. Niina jäi jo melkein heti pois kelkasta ja mä jatkoin viimeset 200 metrii yksin. Mä näytin saaneen Niinasta kaverin. Kaikki oli käyny tosi nopeesti siihen verattuna et en kahen viikon aikan ollu saanu muita kavereita. Niina kyllä meikkas paljon, mut se ei ollu semmonen tyhmä kana niinku monet muut. Ulkonäköhän voi pettää. Viimein saavuin kotiovelle ja astuin sisään.
- Onks täälä ketään?! Huhuilin mut kukaan ei vastannu. No eipä tietenkään.
- Shit! Mä olisin saanu nukkuu vielä puol tuntia, huokasin ja nousin istumaan. Hieroin silmiäni ja menin keittiöön. Katsoin pöydälle ja näin lapun: Kulta! Tulin eilen töistä myöhään enkä kerennyt nähdä sinua ollenkaan. Isä tulee illalla Dubaista ja Perttu on herättyäsi mennyt jo kouluun. Ota jotain jääkaapista ja ota rahaa kulhosta. hyvää koulupäivää. Äiti
- Se paapoo mua niinku jotain pikku lasta! tuhahdin puoliääneen, mutta tunsin silti hyvää oloa. Äiti sentään välitti musta. Otin jääkaapista aamupalaa ja aloin lukea lehteä. Syötyäni puin vaatteet pääleni ja nappasin purkista kympin. Mihinköhän mä tätä tarvin? ajattelin mutta laitoin sen taskuuni. Samassa huomasin tupakka-askin taskussani ja äkkinäinen pahan olon tunne valtasi mut. olikohan Perttu huomannu?!
- Tuskin, huokasin ja lähin pysäkille. Ilokseni huomasin Niinan yksin pysäkillä.
- Moi!! huusin ja heilutin kättäni. Niina vastasi tervehdykseen ja yhdessä jäimme odottamaan dösää.
Kaivoin askin taskustani.
- Poltatsä?! Niina kysy ihmeissään.
- En! sanoin jäykkyyttä äänessäni ja heitin askin maahan. Niina huomasi viileyden äänessäni eikä sanonut ennä vähään aikaan mitään. Hiljaisuuden vallitessa menimme sisään dösään. Istuimme takana ja parin pysäkin kuluttua sisään tuli ruskea hiuksinen silmälasipäinen tyttö.
- Moi Ella! tuu tänne taakse istuu!!! Niina kiljahti tytön nähdessään. Ella istuutui viereeni ja Niina esitteli mut. Tyttö vain nyökkäsi hiljaa ja hymyili pienesti.
- Et tainnu olla eilen Sakulla?? Niina sanoi
- Mmm…mä en oikein tykkää paikoista joissa on paljon porukkaa, Ella huokasi
- Luin muute eilen tosi hyvän romaanin! se tais olla Alcottia. Niina pyöritteli silmiään:
- Mä en älyä miten toi jaksaa aina vaan lukee.
- Lukeminen on kuule sivistävää, Ella sanoi pilke silmäkulmassaan.
- Kantsis kuule sunkin alottaa!
Tytöt jatkoa juttuaan mut mä vaivuin omiin mietteisiini: Mitenköhän noi on kavereita vaikka ne on niin erilaisia? Na jaa mut Ella vaikuttaa tosi kivalta. Kyllähän mäki luen paljo. Mieleeni tulvahti muistikuvia. Mä kirjastossa. Mun vieressä Marko, se nauraa jollekin ja sen nauru helisee ihanasti. Mä tapasin sen kirjastossa ja siitä meijän juttu lähti. Marko oli tosi luova ja se rakasti kirjoja, ja mä, no, mä rakastin sitä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tää oli tosi hyvä!Jatka :)