Veneeni otin esille
ja vakaa oli tarkoitus
se työntää vesille,
vaan tuli suru, karkoitus.
On kölirauta irrallaan,
ei omat taidot auta.
Vaan tähän tarvitaan
nyt uusi kölirauta.
Löysinkin seppämestarin,
hän apuansa tarjos.
Vaan tarjousta piankin
jo uusi huoli varjos.
On koko kölin peräpää
kuin madonsyömä hirsi.
Ei raudoittaa voi enempää,
on lopussa sen virsi.
En tiedä paikkaa toista,
kuin rauha vetten päällä.
Tai tunnelmaakaan moista
kuin veneessäni täällä.
Niin surullinen tarina,
se sentään paljon tarjos.
Viihdytti airon narina
ja monet surut varjos.
ja vakaa oli tarkoitus
se työntää vesille,
vaan tuli suru, karkoitus.
On kölirauta irrallaan,
ei omat taidot auta.
Vaan tähän tarvitaan
nyt uusi kölirauta.
Löysinkin seppämestarin,
hän apuansa tarjos.
Vaan tarjousta piankin
jo uusi huoli varjos.
On koko kölin peräpää
kuin madonsyömä hirsi.
Ei raudoittaa voi enempää,
on lopussa sen virsi.
En tiedä paikkaa toista,
kuin rauha vetten päällä.
Tai tunnelmaakaan moista
kuin veneessäni täällä.
Niin surullinen tarina,
se sentään paljon tarjos.
Viihdytti airon narina
ja monet surut varjos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
teit purrelle jo muistovirren
- älä huoli
ei tarina viel' tähän pääty
on sillä vielä vuosi eessä
ensikesän riemujuhlaan
kaihoomaansa purjehdukseen
taivaan tuuliin
kokkopuuna
Näyttää kyllä siltä, että pelkästä harmista ei synny kunnon runoa, mutta voihan edes purkaa harmitustaan, kun ei muuta voi. Vaan mitäpä tehdä, kun lahovika on lasikuidutetun veneen pinnan alla. Vene muuten on vielä ehjä ja ehjän näköinenkin. Mutta ikänsä kaikella.
Kokossa nämä lasikuitusekoitukset taitavat palaa heikosti.