Usko loppuu. Mikä mättää kun 1v4kk ikäinen poitsu saa ihan järjettömiä kiljumisraivareita, millon mistäkin. Kun leikkiautot ei tottele, kun tarjolla on puuroa, kun äiti tiskaa tms.. On ollut synnytyslaitokselta asti vaativa ja erittäin huomionkipeä lapsi ja vaikkei vieläkään ole periksi annettu missään (eli esim puuroa korvattu voileivällä joka on pojan herkkua) mutta raivareita tulee nykyään tuon tuostakin ja ovat ihan käsittämätöntä kiljumista rääkyä ja sätkypotkimista. Alkuun ajattelin että ovat satunnaisia kohtauksia antaa mennä vaan jos helpottaa mutta nyt saa niitä vähän väliä ja sillon ei kelpaa mikään. Ei edes syli ei tutti (joka muuten on rakas unilelu kyllä) ei kelpaa mikään ja jos yrittää huomiota viedä muualle kiukusta saattaa kiljurääky jopa yltyä.
Voiko olla että johtuu siitä että isä joka aiemmin oli pojan kanssa enemmän kotona kuin nykyisin, poika sitä kaipaa ja jotenkin sitä rääkyy? Nykyisin poika rääkyy kun isä lähtee töihin ja kokopäivän saa kohtauksia - kunnes isä tulee. Isä saa pojan rauhoittumaan syliin ottaen mutta minä en. Mutta isä onkin nykyään töissään jopa 14 tuntia vuorokaudessa ja viikonloput myös eli ihan sama kuin olisin yksin aina kotona lapsen kanssa. Kävi jo mielessä joko poika äitiin kyllästyy vaikka käydään kylillä toisissa pikkulapsiperheissä, mammakerhoissa kaupungilla leikkipuistoissa.. ei mökötetä kotona aina.
Miehelläni on 4v poika joka käy meillä isäviikonloppuisin ja ne viikonloput on vieläkin pahempia, nyt kun tämä pienempikin on oppinut kerjäämään huomiota ja saamaan sitä isältään.. nyt kun isä huomioi vanhempaa poikaansa jota harvoin näkee enemmän pojan ollessa meillä tämä pienempi on ihan mahdoton. Siis IHAN mahdoton. Raivareiden päälle tulee jatkuva herjanteko jolla hän ilmeisesti siis huomiota hakee. Ollaan yritetty että kun raivoaa ei huomioida kiljumista ja ollaan yritetty sitäkin että yritetään kääntää tilanne pois kiukusta mutta kun mikään ei tunnu auttavan.. Olen ihan kädetön jo ja tämä vaan pahenee kokoajan tämä tilanne. Kuka näissä ongelmissa osaa auttaa ja löytää tähän syyn? Vai onko ihan normaalia tämän ikäiselle? Onneksi ei tee tätä julkisilla paikoilla kuin ainoastaan jos erehdytään päästämään esim torilla irti kävelemään omin jaloin. Silloin kuria ei saa pidettyä vaan pitää saada juosta ja riehua.. Jos poika pysyy alusta asti rattaissa kaupunki- ja kauppareissut onnistuu, onneksi, vielä. Mutta arvatkaa millaista showta oli sukulaistytön hääjuhlassa..
Auttakaa joku mitä osaatte tilanteeseen sanoa? Alkaa jo tulla äidiltä itku kun on niin avuton olo ja nämä kohtaukset saa pinnan kiristymään äärimmilleen. Kaukana leppoisa kotielämä.. todella kaukana.
Voiko olla että johtuu siitä että isä joka aiemmin oli pojan kanssa enemmän kotona kuin nykyisin, poika sitä kaipaa ja jotenkin sitä rääkyy? Nykyisin poika rääkyy kun isä lähtee töihin ja kokopäivän saa kohtauksia - kunnes isä tulee. Isä saa pojan rauhoittumaan syliin ottaen mutta minä en. Mutta isä onkin nykyään töissään jopa 14 tuntia vuorokaudessa ja viikonloput myös eli ihan sama kuin olisin yksin aina kotona lapsen kanssa. Kävi jo mielessä joko poika äitiin kyllästyy vaikka käydään kylillä toisissa pikkulapsiperheissä, mammakerhoissa kaupungilla leikkipuistoissa.. ei mökötetä kotona aina.
Miehelläni on 4v poika joka käy meillä isäviikonloppuisin ja ne viikonloput on vieläkin pahempia, nyt kun tämä pienempikin on oppinut kerjäämään huomiota ja saamaan sitä isältään.. nyt kun isä huomioi vanhempaa poikaansa jota harvoin näkee enemmän pojan ollessa meillä tämä pienempi on ihan mahdoton. Siis IHAN mahdoton. Raivareiden päälle tulee jatkuva herjanteko jolla hän ilmeisesti siis huomiota hakee. Ollaan yritetty että kun raivoaa ei huomioida kiljumista ja ollaan yritetty sitäkin että yritetään kääntää tilanne pois kiukusta mutta kun mikään ei tunnu auttavan.. Olen ihan kädetön jo ja tämä vaan pahenee kokoajan tämä tilanne. Kuka näissä ongelmissa osaa auttaa ja löytää tähän syyn? Vai onko ihan normaalia tämän ikäiselle? Onneksi ei tee tätä julkisilla paikoilla kuin ainoastaan jos erehdytään päästämään esim torilla irti kävelemään omin jaloin. Silloin kuria ei saa pidettyä vaan pitää saada juosta ja riehua.. Jos poika pysyy alusta asti rattaissa kaupunki- ja kauppareissut onnistuu, onneksi, vielä. Mutta arvatkaa millaista showta oli sukulaistytön hääjuhlassa..
Auttakaa joku mitä osaatte tilanteeseen sanoa? Alkaa jo tulla äidiltä itku kun on niin avuton olo ja nämä kohtaukset saa pinnan kiristymään äärimmilleen. Kaukana leppoisa kotielämä.. todella kaukana.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vuosikkaan kanssa vielä ihan yhtä paha tilanne ole, mutta varmaan tulevaisuudessa nähdään tuota ja paljon. JO nyt saa usein kiukkukohtauksia milloin mistäkin, yleensä suuttuu minulle. Isänsä kanssa kyllä viihtyy ja on kuin enkeli. Toistaiseksi en ole muuta keinoa keksinyt, kuin antaa hänen heittäytyä maahan, sanoa että tuo on ihan typerää kiukuttelua ja antaa huutaa. Alan touhuta omia hommiani, enkä noteeraa sen enempää. Yleensä kiljuu aikansa (pari minuuttia) ja alkaakin touhuta omiaan. Jos huuto jää päälle niin yritän kääntää huomiota muualle, jossei onnistu niin sama homma uudelleen.
Uhmaikä alkamassa! Ihan normaalilta kuulostaa...
Tervetuloa uhmiksen äidiksi! Tulet kasvamaan ihmisenä ja äitinä vielä paljon ja pinnasi pitenee. Enää noin 16 vuotta jäljellä ja lapsi on aikuinen!
Lapsi kokeilee, mitä maailmassa tapahtuu, kun tekee niin ja tekee näin. Ja aikuisen tehtävä on kestää sitä kokeilua niin kuin kiviseinä. Se, joka on lasta lähinnä ja eniten hänen kanssaan, saa ikävä kyllä kokeilusta suurimman osan ja on turvallisin testattava lapsen kannalta. Mummoille ja kummeille näytetään sitten sitä parempaa puolta...
Jos ja kun tunnet itsesi voimattomaksi, ota yhteyttä neuvolaan ja perheneuvolaan. Tee se ennen kuin omat hermosi ovat totaalisesti riekaleina, jo pari keskustelukertaa voivat antaa kummasti voimia tilanteeseen.