Mimmonen koirarotu ois hyvä mulle. Kun käyn joka päivä töissä ja koira joutus oleskelemaan aika paljon kotona. Semmoinen aika helppo rotu, jota ei tarvitse kunnolla kouluttaa muuta kuin perus koulutus.. Oon kiinnostunu isoista koirista. Pienet ei sinänsä kiinnosta paljoa. Rivitaloon ois tarkotuksena.
Millanen koira..?
Hinku
81013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
että pitää olla hyvät hermot, jos täältä kyselee.
Kaiveleppa tuolta tietoa
http://www.tunturisusi.com/koiralinkit/
Tuli mieleen dalmatialainen, tietääkseni aika hyvä oppimaan ja hyväluonteinen ja helppohoitoinen. Korjatkoon tai lisätköön joku, joka paremmin tietää.
Se vaatii paljon liikuntaa ja aikaa.
Kaveri joutui luopumaan, kun koira alkoi tuhoamaan asuntoa. Siis en suosittele dalmista mikäli sinulla ei ole paljon aikaa uhrata koiralle.
Eli siis oletko kiinnostunut isoista koirista vai Todella isoista - ts jättiroduista?
Jättikoira tarvitsee hiukan enemmän kuin peruskoulutuksen, ihan vain kokonsa vuoksi. Vaikka esim tanskandoggi on vain seurakoirana ja tyypillisesti luonteeltaan lempeä, tarvitsee se silti johdonmukaisen koulutuksen; pentukouluun olisi hyvä mennä.
Tai mites berninpaimenkoira, hovawart, leonberginkoira, landseer, newfoundlandinkoira, tiibetinmastiffi? Kaikki nuo ovat isoja, karvaisia, kuolaavia koiria :) Vai riittäisikö keskikokoinen koira, jos pienet eivät kiinnosta? Kuten isovillakoira, noutajat, bordercollie,...
Jos haluat suht helpon koulutettavan, niin paimenrotuiset ovat siitä helpommasta päästä VAIKKA eivät nekään mitään automaatteja ole. Ne haluavat kuitenkin miellyttää ihmistä enemmän kuin vinttikoirat tai alkukantaiset koirat.
Mua kyllä jotenkin kiinnostaa tuo Leonberginkoira. Sedälläni oli sellinen ja kertoi mulle myös millainen se on luonteeltaan ja kuinka helposti koulutettavissa se on. On mulla tietenkin aikaa kouluttaa poikaystäväni kanssa se ja aikaa lenkkeillä aamulla ja jälkeen iltapäivän. Ihan seuraksi ja ystäväksi kaipaan koiraa ja iso koira vetää puoleensa ehdottomasti. Ja eikös leonberginkoira ole myös lapsirakas? Pikkusiskoni on 10 vuotias ja käy usein meillä ja saattaisi myös tykätä olla koiran kanssa. Käviskö uros koira, vaikka ne onkin aika machoja ja minkä ikäisenä koiranpentua pitäisi aloittaa koulutus?
Sekä uroksista että nartuista löytyy kovia ja pehmeitä, dominoivia ja alistuvia. Mutta uroksilla taipumus dominanssiin on kyllä suurempi kuin nartulla. Jos haluatte urospennun, voitte pyytää kasvattajaa auttamaan sopivan uroksen valinnassa - hän näkee parhaiten, mikä yksilö on kingi ja mikä sosiaalinen jne.
Koiranpennun koulutus aloitetaan kun pentu on tullut kotiin, perustapojen opettelua ei ole mitään syytä lykätä: ;) MUTTA pientä pentua opetetaan leikin varjolla, ja vain lyhyitä aikoja kerrallaan, ja niin että pennulla säilyy mielenkiinto. Se tarkoittaa sellaista korkeintaan muutaman minuutin kouluttamista kerrallaan. ;) Jos pikkupennulta vaatii liikaa, niin sitä on vaikea motivoida oppimaan, jos se kokee koulutustuokiot aina pakkopullaksi... Suosittelen tutustumaan Tuire Kaimion (yksi Suomen johtavia eläinten kouluttajia) kirjaan koiranpennun kasvatuksesta. Löytyy varmasti jokaisesta kirjastosta :)
Ja tässä linkkivinkki (olet sen jo ehkä itsekin löytänyt...)
http://www.kennelliitto.fi/linkit_tiedot_roduittain.htm
Ps, leonbergien edellisessä vuosikokouksessa esitettiin että rotu liittyisi Pevisaan; näin ei kuitenkaan käynyt (en tiedä miksi). Mutta koska rodun terveyttä ei pevisan kautta valvota, niin sinun on itse osattava kysyä valitsemaltasi kasvattajalta, mikä on pennun vanhempien terveys. :) (terveet lonkat ja kyynärpäät ovat isoilla koirilla ensiarvoisen tärkeät!)
Kyllä se uros on parempi vaihtoehto meille. Loppujen lopuksi siitä saa parhaan ystävän. Katselin tuota linkkiä ja pitää kyllä alkaa selailemaan muitakin linkkejä tästä koirarodusta ja miettiä harkiten. Onko itselläsi koiraa? Ja jos on niin minkä rotuinen? :)
Mutta kiitos kaikesta avusta vaikka toisin sanoen täällä ei tiedä ketä uskoa. Mutta sä vaikutat tietävän kaiken koirista =)
Meillä on tällä hetkellä vain yksi koira, seropinarttu. Sakemanni jouduttiin lopettamaan pari vuotta sitten =( mutta tämän vuoden lopulla on tulossa toinen paimenrotuinen, toivottavasti :)
Hyvä lukea suodattimen läpi netistä löydettyjä juttuja, niin minun kuin muidenkin - ainoa joka tietää rodusta parhaiten on rotuyhdistys ja heidän nettisivunsa- tosin sielläkin saattaa sitten olla hiukan puolueellista tietoa. ;)
Kun itse lähdin etsimään sopivaa koiraa painelin ensiksi kirjastoon ja vein kotiin pinon kirjoja. Sieltä sitten luin ja paperille kirjoitin koirat joiden luonne tuntui sopivalta ja joiden ulkonäkökin miellytti. Ulkonäkö ei saa olla se valinta peruste mutta totta kai sitä haluaa koiran joka on se maailman söpöimmän näköinen.
Tämän jälkeen otin listan ja etsin netistä tietoa roduista jotka olin kirjoittanut paperille ja tulostin luonnekuvauksia ym pinoittain ja lueskelin niitä. Puhuin myös muutaman kasvattajan kanssa ja tällä hetkellä jäljellä on novascotiannoutaja ja austaralianpaimenkoira joita harkitsen.
Itse haluan koiran jonka kanssa voin harrastaa pitkiä lenkkejä, agilityä ja kaikkea mahdollista eli oikein "touhutopin"
Huomaisin että tuolla ehdotettiin esim bordercollieta sinulle mutta sanoit että haluat helpon rodun jota ei tarvitse kunnolla kouluttaa ja joka joutuu olemaan paljon kotona. Bordercollie turhautuu tuollaiseen todella äkkiä joten en suosittele. Eli ei kannata tosiaan kaikkea uskoa mitä täällä lukee.
Pieni vinkki vielä että etene rauhallisesti. Kun itse päätin että on koiran aika halusin sen koiran heti seuraavalla viikolla mutta nyt olen älynnyt että oikean rodun valitseminen vie aikaa ja pitääkin viedä sillä se koira tulee toivottavasti elämään yli 10 vuotta.