Vanhuksia nuoremmista erottavat se, ettei käy töissä, ettei ole niin liikunnallinen ja että elämän tahti on verkkaisempaa. Tuo vieraantuminen heijastuu vanhusten asemaan niin, että vanhuksen on vaikeampi saada ääntään kuulluksi. Siksi olisi hyvä, jos voisi vedota oman ammattialansa nuorempiin työntekijöihin tullakseen vahvemmin kuulluksi, liikkua niin paljon kuin pystyy - edes istuksia maisemia katselemassa, käydä pitkillä kävelyillä elämää katselemassa tai jos kävisi vaikka kesällä joka päivä järvessä uimassa, niin kaikki pitäisivät virkeänä ja jaksavaisena, eläisikin pidempään ja terveempänä - sekä puuhastella monenlaista, milloin puutarhanhoitoa, milloin runoutta ja filosofiaa, milloin jotakin harrastusta, jossa saa jotain kivaa aikaan. Olisi siinä sitten, mistö jutustella monenlaisen väen kanssa, hyvä tapa olla yhteisön jäsen, sen eläväisen elämän osa. Jos elää parhaansa mukaan sellaista vanhuutta kuin mistä muut nuoremmat haaveilevat, niin on luonnostaan esikuvana, mallina ja mukavana juttutoverina. Mutta jos ei edes yritä, niin ei malliksi käy. Hyvä tahto itseään kohtaan, yritys aloittaa jotain uutta ja nauttia elämästä on se, mikä nuorempiin tekee vaikutuksen ja tuo asemaa: ystävyyttä ja sitä kautta sananvaltaa ystävyyden hangessä.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Käytäntö monella saattaa rajoittaa kaikkia ideoitasi. Meitä iäkkäitäkin on monenlaisia, mutta aivan oikeassa olet, että hedelmällinen kanssakäyminen eri ikäisten välillä on mahdollista. Monellakaan ei ole suvussaan ehkä niin paljon eri-ikäisiä nuoria, myös tapaamispaikat ovat sattumasta silloin kiinni.
Mutta oikeassa olet, joskus työelämäni aikana juttelin monenlaisten ihmisten kanssa aamiastunnilla, puistossa
auringossa istuessani.
Vieläkin vaihdan muutaman sanan ihan sattumoisin tapaamieni ihmisten kanssa, nuorisoa on kyllä omasta takaa
melko monia eri ikävaiheissaan olevia.
Yleensä kerhot ja askartelupiirit ovat tapaamispaikkoja,luennot joskaan ei keskustelu niissä ole suotavaa. Lukeminenhan on monelle hyvinkin antoisaa, samoin uimahallit kuntosaleineen tarjoaa myös juttukavereita saman harrastuksen piirissä:D
Sitten täytynee muistaa, että on olemassa sukupolvien välinen eriasteisuus kypsymisessä. Aina on ollut ilo huomata kaunis käytös nuorissa, jotka osaavat kuunnella.
Ammatillisessä mielessä lähestyä saman alan ihmisiä, saattaa tuoda shokin yrittäjälle, niin paljon uutta on sen jälkeen ehtinyt tulla työmenetelmiin, mielenkiintoista sinänsä, mutta enpä menisi tutkimaan työkiireiden keskellä uusia metodeja:D
Sen sijaan keskustella alan ammattilaisen kanssa olisi "ehkä" jotakin, vaikk'en näe koneiden kehittymisen kovin antoisana, tulokset toki. Lastenlasten kanssa saan sen informaation joka kiinnostaa, ja tiedejulkaisuista poimin sen myös.
Puutarhani antaa liikuntaa enemmän kuin voin suorittaa, joudun ulkoistamaan osan jo nyt.
Tällainen kirjoittamisyhteys antaa myös sekä virikkeitä, että ajattelemisen aiheita.
Virkeätä eläkkeeläoloa toivottaen!
ett ei se ol enä pali kummonenka. Kukka ei ot meijän kannaottojamm yhtikäs mikskä. Kyll auttamattomast on pudott kelkast se jälkke, ko päivätyä ova tullu tehdyks. Ja mitäst me enä semssi tyäasioitakki ruvetais murettima,kyll seuraava sukupolv niist hualen pitä,jos nimittäisi ova onnistunn jonku tyäpaika ittelles saama. Harrastuksi meill on tarjoll vaik kui pali,jos vaa viitti. Komioi kirjastoi joka paikass . Teatterei ja muit tapattumi jokattel ,mist valitt. Ystäväpiiri tuppa kyll harventuma luannolise poistuma kautt,mutt sill me ei mahdett mittä. Ja mää olen kyll vahvast sitä miält,ett jos noit nuaremppi tarkemmi kuulustele,ei olla oikke samall aaltopituudell. Tava ja tottumukse ova ny erilaissi ja varsinki kiälenkäyttö semmost,et ei oikke ymmärr,tarvittekost niit voimasanoi niin kauhiast käyttä.
Määki meni koittama semsse yhdistyksehe,ko ol muu ikkäsiän ihmissi ja vanhoi tutuijakki. Ensmäitteks joku köökkerska näyt jotta kaffekupin pohja, ett kat ny,kui huanost tua on tiskann,sanos nimenki oikke. Rupes ittiäs kehuma,ett ei hän kumminka. Tuli siihen tulokse,ettän ole ny tyysti vääräs paikass,enk ol enä sinn pakannukka. Täyty vaa ne oma harrastukses keksi iha ite,mist ei onneks viäl ol oll puutett.
mitään tarvetta tehdä nuoriin vaikutusta tai antaa mallia. Arvostuksen saa kyllä jos sen on ansainnut! Niin on kaikessa, vanhemmuudessa ystävyydessä, ja myös oman itsensä arvostuksessa. Siinä minusta ohjenuoraa ikääntymiseen, asemaa en ymmärrä kaivata.