Aloitetaan vaikka tästä. Ylä-asteella kuuluu jo alkaa miettiä tulevaa ammattia. Kaikki tiesivät. Kun OPO kysyi minne haet, kaikki osasivat vastata. Minä en. Lähdin lukioon, koska en tiennyt minne muuallekaan menisin. Ajattelin huoletta että kyllä siellä ajatukset selvenee, "unelma-ala" putkahtaa kuin tyhjästä.
Nyt olen kohta 19 täyttävä tuore ylioppilas. Olipas nopeat 3 vuotta, täytyy todeta. Koko suku hiillostaa, yli-oppilasjuhlissa joka ikinen vieras kiiluvin silmin toitotti samaa virkettä: "No, minnekäs nyt aiot hakea?"
Vastasin tietysti kuin mikäkin tilanteen herra, että nyt on välivuosi jotta saan opiskelurahaa (onnistuin saamaan kesätyön josta vielä todella pidän) jonka jälkeen armeija, ja sen jälkeen jatkan. Paskapuhetta. Eihän minulla ole vieläkään mitään hajua, minne hakisin, ja siksi välivuosi. "Time's up, buddy": mietintä-aika, joka ylä-asteella tuntui niin pitkältä, on loppu. Mutta opiskelemaanhan pitää päästä nyt heti paikalla.
Vastustan tavallaan koko opiskelun periaatetta. Toki itseään voi kehittää, mutta kun minua ei kiinnosta olla huippu-urheilija, fyysikko, tekniikan osaaja tai muukaan huippu-arvostettu ammattilainen. Mielestäni opiskelu on vastenmielistä - kuitenkin oppiminen (huomaa sanamuoto) on elämässä upea asia. Miksi pitää pyrkiä materiaaliseen menestykseen? Haluan elää arkista elämää omalla tavallani, sopivasti maustettuna, tehdä asioita omaan tahtiini. Haluan nauttia siitä että olen syntynyt tällaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa "nauttiminen" ylipäätänsä on mahdollista. Haluan kysyä itseltäni, mikä on elämän tarkoitus - en aio uppoutua siihen oravanpyörään, jota suurin osa ihmisistä kutsuu "elämäksi", vaan kyseenalaistan sen. Minullahan on asiat paremmin kuin suurimmalla osalla koko maailman väestöstä, mutta se ei näköjään riitä. Köyhyydessä elävät raatavat, jotta voivat elää, nauttia. Me elämme ja nautimme, miksi meidän pitäisi siis vielä ylittää itsemme? Eikö nykystandardeilla riitä, että olen onnellinen, vaan pitää olla jotain muutakin?
Hohhoijaa kun sisäinen filosofi otti vallan, pitänee käydä nukkumaan että huomenna jaksaa taas hyvän porukan kanssa hauskan työpäivän. Olisihan se piristävää jos joku muukin nuori voisi samaistua tilanteeseeni, joten kommentoikaa jos jaksoitte lukea.
Nyt olen kohta 19 täyttävä tuore ylioppilas. Olipas nopeat 3 vuotta, täytyy todeta. Koko suku hiillostaa, yli-oppilasjuhlissa joka ikinen vieras kiiluvin silmin toitotti samaa virkettä: "No, minnekäs nyt aiot hakea?"
Vastasin tietysti kuin mikäkin tilanteen herra, että nyt on välivuosi jotta saan opiskelurahaa (onnistuin saamaan kesätyön josta vielä todella pidän) jonka jälkeen armeija, ja sen jälkeen jatkan. Paskapuhetta. Eihän minulla ole vieläkään mitään hajua, minne hakisin, ja siksi välivuosi. "Time's up, buddy": mietintä-aika, joka ylä-asteella tuntui niin pitkältä, on loppu. Mutta opiskelemaanhan pitää päästä nyt heti paikalla.
Vastustan tavallaan koko opiskelun periaatetta. Toki itseään voi kehittää, mutta kun minua ei kiinnosta olla huippu-urheilija, fyysikko, tekniikan osaaja tai muukaan huippu-arvostettu ammattilainen. Mielestäni opiskelu on vastenmielistä - kuitenkin oppiminen (huomaa sanamuoto) on elämässä upea asia. Miksi pitää pyrkiä materiaaliseen menestykseen? Haluan elää arkista elämää omalla tavallani, sopivasti maustettuna, tehdä asioita omaan tahtiini. Haluan nauttia siitä että olen syntynyt tällaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa "nauttiminen" ylipäätänsä on mahdollista. Haluan kysyä itseltäni, mikä on elämän tarkoitus - en aio uppoutua siihen oravanpyörään, jota suurin osa ihmisistä kutsuu "elämäksi", vaan kyseenalaistan sen. Minullahan on asiat paremmin kuin suurimmalla osalla koko maailman väestöstä, mutta se ei näköjään riitä. Köyhyydessä elävät raatavat, jotta voivat elää, nauttia. Me elämme ja nautimme, miksi meidän pitäisi siis vielä ylittää itsemme? Eikö nykystandardeilla riitä, että olen onnellinen, vaan pitää olla jotain muutakin?
Hohhoijaa kun sisäinen filosofi otti vallan, pitänee käydä nukkumaan että huomenna jaksaa taas hyvän porukan kanssa hauskan työpäivän. Olisihan se piristävää jos joku muukin nuori voisi samaistua tilanteeseeni, joten kommentoikaa jos jaksoitte lukea.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.