Mitä mieltä olette siitä, että lapselle puhutaan joulupukista?
On kiva, että lapsi saa keskittyä omaan lapsenmaailmaansa esim. joulupukin kautta.
Mutta entä, kun lapsi vihdoin saa tietää, ettei joulupukkia oikeasti ole olemassa vaan hänelle on valehdeltu kaikki nämä vuodet? No, suurin osa lapsista varmasti ymmärtää ja ottaa asian ihan huumorilla siinä vaiheessa, kun saa tietää asiasta, mutta mitä järkeä asiassa sinänsä on? En nyt halua mitenkään osoittaa vastustavani asiaa, haluan vain kuulla muiden mielipiteitä asiasta, koska parasta aikaa pohdin, opetanko lastani uskomaan joulupukkiin.
Minä en ole koskaan uskonut joulupukkiin. Meillä on kyllä kotona käynyt aina joulupukki, mutta olen aina tiennyt sen olevan isoveli tai joku muu ja että äiti on ostanut lahjat. Minulle joulu merkitsee nykyään tilaiusuutta kokoontua yhteen läheisteni kanssa, lahjat eivät merkitse niinkään paljoa.
Nykyään joulu on muutenkin niin kaupallin juhla, lapsetkin tuntuvat vain odottavan joulupukkia ja listaavat pitkää listaa lahjoista, joita vaativat saada. Kun joulu vihdoin saapuu ja joulupukki tuo ison kasan lahjoja lapsille, jaksavat lapset kerran vilkaista lahoja, ja ehkä jollain oikein huippumakeella lelulla leikkiäkin hetken, mutta jonkun ajan päästä sekin on unohtunut johonkin nurkkaan.
Minä olen aina arvostanut kaikkia saamiani lahjoja, koska olen tiennyt saavani ne läheisiltäni. Olen myös itse lapsesta asti ostanut joulahjoja perheenjäsenilleni, joten olen oppinut myös antamaan, enkä vain saamaan.
Kertokaahan, mitä mieltä te olette asiasta.
Joulupukki - Mitä mieltä?
66
4316
Vastaukset
- näinmeillä
Vaan isi ja äiti antaa lahjat.
Onhan meitä huonoiksi vanhemmiksikin haukuttu, mutta ei me koeta mitään tarvetta sepittää lapselle jostakin mielikuvitusolennosta totena.- BB51
Itse olen kohta 14v. poika, ja vieläkin vanhemmat ja sukulaiset uskottelevat, että pukki on olemassa. Itse olen pitkän aikaa jo uskonut ettei ole tosi. Ihmettelen että luulevatko vanhemmat että uskon vai mitä, kun joka joulu "tontut" tuovat lahjat sillävälin kotiin kun olen ulkona vaarini houkuttelemana.
- Jouluista mieltä
Haukunpa minäkin, ette anna lastenne elää normaalia Joulupukkihössötyslapsuutta joka on tosi nastaa KAIKKIEN lasten mielestä. Aika ankeeta...
- Cloetta..
pitää ja saa olla. Joulupukki on satuolenta ja kyllä lapset uskovat peikkoihin sun muihinkin ikätasonsa mukaisesti. Eipä ole koskaan tullut eteeni lasta, jolla olisi minkäänlaisia traumoja joulupukkikuvioista. Minusta joulun perinnen kaikkine tapoineen ja traditioineen on hauskaa yhdessäoloa. Uskonnollinen näkökulma on asia erikseen ja jokainen voi siitäkin lähtökohdasta juhlia joulua, Itse koe ettei joulu ole mitenkaan vakava juhla vaan ennen kaikkea lapsenmielinen ja lastenmielinen juhla, jolloin aikuisetkin lähtevät leikkiin mukaan.
- lapsellinen..
Olen 48-vuotias viiden lapsen äiti ja kahden lapsen mummi.
Olen kolmilapsisesta perheestä, missä kävi joulupukki joka joulu aina siihen asti, kun olin 12-vuotias. Nuorin veljeni oli tällöin 11- vuotta.
Muistan, että ainakin ala-asteen (silloisen kansakoulun) toisella luokalla uskoin joulupukkiin ihan täysillä.
Jossakin vaiheessa pikku hiljaa hiipi epäilys, että joulupukkimme oli isän työkaveri, mutta silti oli kiva, että hän kävi meillä vielä muutamia vuosia.
Vanhempani eivät sanoneet minulle, ettei joulupukkia ole, vaan itse se tietoisuus jossakin vaiheessa valkeni.
Omista lapsistani nuorimmat taisivat uskoa joulupukkiin vielä ala-asteen viidennelläkin luokalla. Vielä sen jälkeenkin käytin isommille lapsillenikin ilmaisua "joulupukin tulo", vaikak tiesin, etteivät he usko enää siihen.
Minusta oli kammottavaa kuulla eräänä kesänä seuraava tarina tuttavaltani, jonka ainoa lapsi (7 v.) oli syksyllä aloittamassa koulun:
Tämä tuttavani sanoi lapselleen keskellä kesää, ihan ys kaks vain, lapselleen, että joulupukkia ei sitten ole olemassakaan!
Lapsi oli aivan hämillään, ja ihmeissään, mutta äiti jatkoi, että kerron tämän siksi, ettei sinua sen vuoksi alettaisi kiusata koulussa, että uskot vielä joulupukkiin.
Minusta tuo oli kaamea tapa ilmoittaa asiasta lapselle.
Lpaet kyllä hoksaavat jossain vaiheessa joulupukkijuttujen olevan satua, eikä sitä tarvitse heille erikseen täräyt6tää.
Minulle, eikä meidän lapsille, eikä kenellekään tuntemistani henkilöistä ole tullut minkäänlaisia traumoja siitä, että heitä on "jekutettu" kertomalla joulupukista. Ja onhan hän olemassa - olen nähnyt monta kertaa ;)- -----------
Minä muistan, kun ala-asteen kolmannella luokalla pari luokkalaistamme poikaa uskoi vielä joulupukkiin ja tämän paljastuttua he joutuivat naurunalaisiksi. Toinen oli muutenkin kiusattu, koska hän oli vähän yksinkertainen. Tämä yksinkertaisempi alkoi jääräpäisesti väittelemään muille vastaan, että "Mistäs ne lahjat sitten tulee, jos ei pukki niitä tuo??"
Silloin se tuntui minusta uskomattomalta, että joku vielä uskoi niin isona pukkiin. Itse olin 4-5 vuotias, kun serkkuni pamautti, ettei pukkia ole. Tieto oli minulle tosi hämmentävä ja tuli yllätyksenä, mutta sitten kun rupesin miettimään, niin tuntui ihan järkeenkäyvältä, että pukki onkin satua.
Omalle isälleni oli myös käynyt niin, että ennen ensimmäisen koulupäivän alkua hänen isänsä oli sanonut, ettei joulupukki ole totta. Varmasti kova pommi, kun noin odottamatta kerrotaan lapselle jotain tuollaista.
Minä olen sitä mieltä, että lasten pitäisi antaa uskoa pukkiin niin kauan kuin haluavat, eikä heille tarvitsisi pamauttaa totuutta päin kasvoja. Lapset aivan varmasti tajuavat viimeistään ennen ala-asteen viimeisiä luokkia, ettei pukkia ole. Miksipä pilata pienten lasten ilo ja jännitys joulusta ja riistää heiltä joulupukki?
- On olemassa
Me tarvitsemme rituaaleja tai riittejä niinkuin jotkut sanovat. Joku viettää joulun joulupukkikeskeisesti joku Jeesus-keskeisesti. Kumpikin vaihtoehto on hyvä.
Uskonnollisissa perheissä keskitytään Jeesuksen syntymään. Ihan hyvä. Jotkut ovat sitä mieltä että tämäkin on satua ja jotkut toiset taas uskovat vakaasti asiaan.
Vähemmän uskonnollisissa perheissä on joulupukki tärkeällä sijalla. En ajattele, että tämä olisi valhetta. Joulupukki on omalta osaltaan symboli hyvästä sydämmestä, hyvästä tahdosta ja unelmista, joita me kaikki tarvitaan. Edellyttäen tietysti ettei tuo markkinahenkisyys mene överiksi.
Tiedän perheitä, joissa joulupukin käynti on osa joulun ohjelmaa, siinä missä jouluruoka, haudalla käyminen, jne. siltikin vaikka kaikki ovat aikuisia ihmisiä ja kukaan ei oikeasti usko joulupukkiin. Heillä joulupukin käynti on tärkeä osa arjesta irrottautumiseen.
Omilta lapsiltani en ole tätä elämystä kieltänyt.
Joskus olen esikouluikästen lasten jopa kuullut harmittelevan, kun heillä ei ole koskaan joulupukki käynyt kotona, eivätkä he ole pukkia päässeet vanhempien vakaumuksesta johtuen näkemään edes kauppakeskuksessa joulun aikaan.- Kerokaapa
Aloittajan kysymys koski joulupukkia, mutta kuinkas on pääsiäinen noitineen, tipuineen ja pupuineen tai entäpä juhannus, keskikesän juhla taikoineen ja kokkoineen, jota juuri on vietetty.
Onko niin, että henkilö joka ei usko joulupukkiin, ei uskompääsiäisnoitiinkaan, eikä juhlista mitenkään juhannustakaan. - Tonttutyttö90
Kerokaapa kirjoitti:
Aloittajan kysymys koski joulupukkia, mutta kuinkas on pääsiäinen noitineen, tipuineen ja pupuineen tai entäpä juhannus, keskikesän juhla taikoineen ja kokkoineen, jota juuri on vietetty.
Onko niin, että henkilö joka ei usko joulupukkiin, ei uskompääsiäisnoitiinkaan, eikä juhlista mitenkään juhannustakaan.Kyllä meilläkin on joulupukki käynyt koko lapsuuteni ajan jouluisin kylässä, ja kiva rituaalihan se on tietysti ollut, vaikka olenkin tiennyt, että joulupukin vaatteissa onkin oma veljeni ym.
Mietinkin, että voisiko perinnettä jatkaa ilman, että valehtelee lapselle. Jos lapsi kysyy, onko joulupukkia olemassa, niin voisiko esim. vastata, että mitäs itse asiasta ajattelet, ja että joulupukki on olemassa sille, joka siihen uskoo ym.
Siskoni 8-vuotias tytär on joskus itkien kysynyt, että onko joulupukkia olemassa sittenkään, ja siskoni oli jatkanut "valehtelua", eikä kertonut totuutta.
Pointtini siis on, että voisiko joulupukki jatkaa kylässä käymistä jouluisin, mutta lapsille tehtäisiin ymmärrettäväksi, että ihmiset ostavat ja antavat lahjoja toisilleen, ja joulupukki tulee jakamaan lahjat, ja tällä tavalla pitää joulupukkia edelleen yhtenä joulun rituaalina.
Samoin pääsiäisenä ja muina juhlapyhinä. Kyllä minä olen aina viettänyt juhlapyhiä, ja käynyt esim. juhannuksena keräämässä kukkia tyynyn alle, mutta olen aina ajatellut niiden olevan vain hauskoja rituaaleja enkä ottanut niin todesta niitä. Enemmän kaikki juhlapyhät ovat kuitenkin olleet minulle tilaisuuksia kerääntyä läheisten kanssa kokoon.
Ja edelleen kaikki tekevät omat päätöksensä tällaisten asioiden suhteen, samoin minä, haluan vaan kuulla, mitä muut ajattelevat tästä! :) - lapsellinen..
Tonttutyttö90 kirjoitti:
Kyllä meilläkin on joulupukki käynyt koko lapsuuteni ajan jouluisin kylässä, ja kiva rituaalihan se on tietysti ollut, vaikka olenkin tiennyt, että joulupukin vaatteissa onkin oma veljeni ym.
Mietinkin, että voisiko perinnettä jatkaa ilman, että valehtelee lapselle. Jos lapsi kysyy, onko joulupukkia olemassa, niin voisiko esim. vastata, että mitäs itse asiasta ajattelet, ja että joulupukki on olemassa sille, joka siihen uskoo ym.
Siskoni 8-vuotias tytär on joskus itkien kysynyt, että onko joulupukkia olemassa sittenkään, ja siskoni oli jatkanut "valehtelua", eikä kertonut totuutta.
Pointtini siis on, että voisiko joulupukki jatkaa kylässä käymistä jouluisin, mutta lapsille tehtäisiin ymmärrettäväksi, että ihmiset ostavat ja antavat lahjoja toisilleen, ja joulupukki tulee jakamaan lahjat, ja tällä tavalla pitää joulupukkia edelleen yhtenä joulun rituaalina.
Samoin pääsiäisenä ja muina juhlapyhinä. Kyllä minä olen aina viettänyt juhlapyhiä, ja käynyt esim. juhannuksena keräämässä kukkia tyynyn alle, mutta olen aina ajatellut niiden olevan vain hauskoja rituaaleja enkä ottanut niin todesta niitä. Enemmän kaikki juhlapyhät ovat kuitenkin olleet minulle tilaisuuksia kerääntyä läheisten kanssa kokoon.
Ja edelleen kaikki tekevät omat päätöksensä tällaisten asioiden suhteen, samoin minä, haluan vaan kuulla, mitä muut ajattelevat tästä! :)Lasten tultua sen ikäisiksi, että he alkavat miettiä, miten joulupukki ennättää ostaa ja jakaa lahjat kaikille maailman lapsille, heille voi kertoa, että vanhemmat, ystävät, kummit ja mummit auttavat joulupukkia ostamalla itsekin lahjoja. Lapsille voi myös kertoa, että ei ole aivan automaattisesti selvää, että joulupukki tulee, vaan joihinkin perheisiin hän jättää vain lahjat oven taakse. Joissakin perheissä tontut käyvät jakamassa ne.
Joulun odottaminen on lapsille jännää aikaa. Varsinkin kun elämä on nykyisin niin hektistä, on hyvä,
että lapset joutuvat miettimään, tuleeko joulupukki, ja jos tulee, niin mihin aikaan. Nykyisin monet lapset saavat kaiken heti, eikä heidän kärsivällisyytensä meinaa kestää millään pientäkään odottelua. - Tonttutyttö90
lapsellinen.. kirjoitti:
Lasten tultua sen ikäisiksi, että he alkavat miettiä, miten joulupukki ennättää ostaa ja jakaa lahjat kaikille maailman lapsille, heille voi kertoa, että vanhemmat, ystävät, kummit ja mummit auttavat joulupukkia ostamalla itsekin lahjoja. Lapsille voi myös kertoa, että ei ole aivan automaattisesti selvää, että joulupukki tulee, vaan joihinkin perheisiin hän jättää vain lahjat oven taakse. Joissakin perheissä tontut käyvät jakamassa ne.
Joulun odottaminen on lapsille jännää aikaa. Varsinkin kun elämä on nykyisin niin hektistä, on hyvä,
että lapset joutuvat miettimään, tuleeko joulupukki, ja jos tulee, niin mihin aikaan. Nykyisin monet lapset saavat kaiken heti, eikä heidän kärsivällisyytensä meinaa kestää millään pientäkään odottelua.Ihan hyviä lisäselvityksiä, mutta minun mielestä kuitenkin edelleen olisi tärkeämpää opettaa lapsi arvostamaan ajanviettoa läheisten kanssa ja saamisen lisäksi myös antamaan lahjoja. :) Joulupukin voisi säilyttää hauskana rituaalina, niin että joulupukki tulee jakamaan meidän toisilleen ostetut lahjat.
- lapsellinen..
Tonttutyttö90 kirjoitti:
Ihan hyviä lisäselvityksiä, mutta minun mielestä kuitenkin edelleen olisi tärkeämpää opettaa lapsi arvostamaan ajanviettoa läheisten kanssa ja saamisen lisäksi myös antamaan lahjoja. :) Joulupukin voisi säilyttää hauskana rituaalina, niin että joulupukki tulee jakamaan meidän toisilleen ostetut lahjat.
Kyllä lapset oppivat antamaankin lahjoja, viimeistäään siinä iässä, kun alkavat epäilemään joulupukin olemasaoloa.
Ja varsinkin, jos ovat nähneet, että vanhemmatkin ostavat lahjoja "auttaakseen joulupukkia".
Aivan pienten lasten lahjojen ostelu tuntuu aika typerältä, koska lapset ostavat vain ostamisen ilosta,
ja silloin tulee ostettua sellaista turhaa krääsää, jota jokaiselle kertyy kotiin muutenkin ajan saatossa.
Toki ajatus on kaunis, mutta enpä tiedä vielä ketään ihmistä, joka ei olisi oppinut ostamaan ilman "ostamisen opettelua". Toki aikuinen voi olla lasten kanssa ostamassa lasten antamaa lahjaa, että lahjaan tulisi edes jonkinlainen järki. - Kerrankin yhdessä
Tonttutyttö90 kirjoitti:
Ihan hyviä lisäselvityksiä, mutta minun mielestä kuitenkin edelleen olisi tärkeämpää opettaa lapsi arvostamaan ajanviettoa läheisten kanssa ja saamisen lisäksi myös antamaan lahjoja. :) Joulupukin voisi säilyttää hauskana rituaalina, niin että joulupukki tulee jakamaan meidän toisilleen ostetut lahjat.
"arvostamaan ajanviettoa läheisten kanssa "
"Joulupukin voisi säilyttää hauskana rituaalina, niin että joulupukki tulee jakamaan meidän toisilleen ostetut lahjat."
Hienoja ajatuksia, noinhan sen kuuluisi mennäkin.
Nykyajan kiireisessä elämänrytmissä pitää olla joskus hetki aikaa keskittyä läheisten kanssa yhdessäoloon. Ja Jouluhan on ihan oivallinen ajankohta rauhoittua ja olla läheisten kesken. Joulupukki tuo tullessaa lisämausetta tähän harvinaiseen tilanteeseen.
Tämänhän voisi lapsille kertoa alunperin ilman mitään satuja ja valheita.
Voi olla, että tonttujen kurkistelu ja joulupukki on tavallaan aikoinaan ollut jonkunlainen kasvatus- tai kurinpitokeinokin: oletteko olleet kilttejä -tyyliin. Siinähän sitä lapsen ajatusmaailma menee aivan sekaisin, jos juuri on tehnyt jonkun kolttosen ja sitten jolupukki ilmestyy kuitenkin melkoisen lahjavuoren kanssa. Kurinpitokeinona en todellakaan tätä asiaa ymmärrä. Ehkä ja toivottavasti se onkin jo mennyttä aikaa siinä missä puoli vuosisataa sitten olleet 'Koivunimen Herratkin'.
Ajat ja tavat muuttuvat ja kehittyvät ja meidän kaikkien tulisi pysyä mukana. Nykyisin monet asiat hoituvat tietokoneella virtuaalimaailmassa. Henkilökohtaisesti haluasin säilyttää joulun ja joulupukin perinteet nimenomaan sen läheisten yhdessäolon tähden. - Tonttutyttö90
lapsellinen.. kirjoitti:
Kyllä lapset oppivat antamaankin lahjoja, viimeistäään siinä iässä, kun alkavat epäilemään joulupukin olemasaoloa.
Ja varsinkin, jos ovat nähneet, että vanhemmatkin ostavat lahjoja "auttaakseen joulupukkia".
Aivan pienten lasten lahjojen ostelu tuntuu aika typerältä, koska lapset ostavat vain ostamisen ilosta,
ja silloin tulee ostettua sellaista turhaa krääsää, jota jokaiselle kertyy kotiin muutenkin ajan saatossa.
Toki ajatus on kaunis, mutta enpä tiedä vielä ketään ihmistä, joka ei olisi oppinut ostamaan ilman "ostamisen opettelua". Toki aikuinen voi olla lasten kanssa ostamassa lasten antamaa lahjaa, että lahjaan tulisi edes jonkinlainen järki.Tähän vielä sen verran, että ensimmäinen joululahja, jonka itse ostin, oli tiskiharja äidilleni. Taisin olla tuolloin jopa alle kouluikäinen, en ole aivan varma. Ei varmasti ollut mikään listan toivotuin lahja, mutta varsin hyödyllinen ainakin! Olisi lahja ollut mikä tahansa, niin ei sillä ole väliä, tärkeintä on kokea saamisen ja antamisen ilo. Miten vilpittömästi minäkään tuon tiskiharjan äidilleni ostin, ja varmasti äiti oli tyytyväinen lahjaansa. ;) Muistan myös, että kun olin 10-vuotias ja isoveljeni oli muuttanut opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, niin ostin hänelle tiskirättejä joululahjaksi. :)
- lapåsellinen..
Tonttutyttö90 kirjoitti:
Tähän vielä sen verran, että ensimmäinen joululahja, jonka itse ostin, oli tiskiharja äidilleni. Taisin olla tuolloin jopa alle kouluikäinen, en ole aivan varma. Ei varmasti ollut mikään listan toivotuin lahja, mutta varsin hyödyllinen ainakin! Olisi lahja ollut mikä tahansa, niin ei sillä ole väliä, tärkeintä on kokea saamisen ja antamisen ilo. Miten vilpittömästi minäkään tuon tiskiharjan äidilleni ostin, ja varmasti äiti oli tyytyväinen lahjaansa. ;) Muistan myös, että kun olin 10-vuotias ja isoveljeni oli muuttanut opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, niin ostin hänelle tiskirättejä joululahjaksi. :)
Totta kyllä, että lasten täytyy oppia myös antamaan, eikä vain ottamaan.
Olen kanssasi samaa mieltä siitäkin, että esim. tiskiharja oli aivan järkevä ostos.
Onkin tärkeää opettaa lasta käyttämään rahat järkevästi, eikä ostamaan vain ostamisen ilosta.
Aivan pienet lapset eivät osaa aina ajatella, mikä on kenellekin järkevää, ja heidän kanssaan olisikin järkevämpää olla joku varttuneempi henkilö mukana. Tietysti vanhemmat voisivat laatia myös oman "toivelistan", kuten lapsetkin ;)
Nykyisin lapsilla (pienilläkin) on aika paljon rahaa käytössä, ja tuntuu, että ostavat kaikenlaista ihan vain hetken mielijohteesta.
Mielestäni sellainen ostaminen ei ole järkevää. lapsellinen.. kirjoitti:
Kyllä lapset oppivat antamaankin lahjoja, viimeistäään siinä iässä, kun alkavat epäilemään joulupukin olemasaoloa.
Ja varsinkin, jos ovat nähneet, että vanhemmatkin ostavat lahjoja "auttaakseen joulupukkia".
Aivan pienten lasten lahjojen ostelu tuntuu aika typerältä, koska lapset ostavat vain ostamisen ilosta,
ja silloin tulee ostettua sellaista turhaa krääsää, jota jokaiselle kertyy kotiin muutenkin ajan saatossa.
Toki ajatus on kaunis, mutta enpä tiedä vielä ketään ihmistä, joka ei olisi oppinut ostamaan ilman "ostamisen opettelua". Toki aikuinen voi olla lasten kanssa ostamassa lasten antamaa lahjaa, että lahjaan tulisi edes jonkinlainen järki.ainoa tapa lahjojen hankkimiseen? Voisiko niitä valmistaa itse?
- kfsdfkosd
Kerrankin yhdessä kirjoitti:
"arvostamaan ajanviettoa läheisten kanssa "
"Joulupukin voisi säilyttää hauskana rituaalina, niin että joulupukki tulee jakamaan meidän toisilleen ostetut lahjat."
Hienoja ajatuksia, noinhan sen kuuluisi mennäkin.
Nykyajan kiireisessä elämänrytmissä pitää olla joskus hetki aikaa keskittyä läheisten kanssa yhdessäoloon. Ja Jouluhan on ihan oivallinen ajankohta rauhoittua ja olla läheisten kesken. Joulupukki tuo tullessaa lisämausetta tähän harvinaiseen tilanteeseen.
Tämänhän voisi lapsille kertoa alunperin ilman mitään satuja ja valheita.
Voi olla, että tonttujen kurkistelu ja joulupukki on tavallaan aikoinaan ollut jonkunlainen kasvatus- tai kurinpitokeinokin: oletteko olleet kilttejä -tyyliin. Siinähän sitä lapsen ajatusmaailma menee aivan sekaisin, jos juuri on tehnyt jonkun kolttosen ja sitten jolupukki ilmestyy kuitenkin melkoisen lahjavuoren kanssa. Kurinpitokeinona en todellakaan tätä asiaa ymmärrä. Ehkä ja toivottavasti se onkin jo mennyttä aikaa siinä missä puoli vuosisataa sitten olleet 'Koivunimen Herratkin'.
Ajat ja tavat muuttuvat ja kehittyvät ja meidän kaikkien tulisi pysyä mukana. Nykyisin monet asiat hoituvat tietokoneella virtuaalimaailmassa. Henkilökohtaisesti haluasin säilyttää joulun ja joulupukin perinteet nimenomaan sen läheisten yhdessäolon tähden.mä oon sanonu lapsille, että tontut käy katsomassa että onko lapset kilttejä ja jos on oikein tuhma, niin voi olla ettei saa ollenkaan lahjoja. mutta että tontut näkee ne kaikki kiltitkin teot. ne ovat tärkeitä myös! mä en oo ottanu tätä niin vakavasti, eikä meidän lapset oo nähtävästi kovinkaan hämmentyneitä ollu :) meillä on jääkaapin ovessa lista (joka lähetetään joulupukille) siihen, laitetaan tähti jos tekee jotain kilttiä ja tuhman merkki jos on tuhma, ja itseasiassa ei ole tuhmanmerkkiä tarvinnu laittaa kertaakaan, jos on lapsi kiukutellu ja on maininnu tuhman merkin laittamisesta, niin kyllä on alettu totella itku silmässä ettei saa laittaa :P mutta meillä on kyllä muutenki tosi kilttejä lapset. ja tottelevaisia.
- Vääryyttä vastaan!
Ei lapselle muitakaan satuja. Ei mitään tarinoita mistään. Uskonnon kertomukset pois.
Ei esikuvia menneistä suurmiehistä. Ei ihailtavia kertomuksia vanhoista muka hyvistä ajoita.
Lapsen ei tule uskoa mihinkään.
Ei piirrettyjä televisiosta, ei sarjafilmejä, ei hämähäkkimiehiä, ei Tarzania.
Valhetta, valhetta.
Aikuisiksi kasvettuaan he voivat uskoa puolueisiin, diktaattoreihin, uskontoon, oikeuteen ja kohtuuteen, auttavaan puhelimeen, poliisiin, mutta lapsille ei saa antaa mitään harhakuvaa hyvyydestä, anteliaisuudesta, rakkaudesta ja hyvästä mielestä, jonka edustajaksi tyhmät aikuiset ovat herttaisen ja kiltin Joulupukin kehittäneet siitä pelottavasta olkipukista, jolla aikaisempina vuosisatoina peloiteltiin niin aikuisia kuin lapsiakin.
Lapselle ei pidä kertoa valheita mistään, kuten esimerkiksi siitä, että kauniilla käytöksellä voisi ansaita joululahjaksi toivomuksen mukaiset lahjat. Lahjat ostetaan, jos on rahaa. Siihen ei kersan käytös vaikuta.
Rehellisyys maan perii.
Mielikuvitus pannaan!
Sadut kieltoon!- Tonttutyttö90
No, eipäs nyt tarvitse innostua liioittelemaan sentään. Jos luen lapselleni satukirjaa peikoista ja hän kysyy, onko peikkoja oikeasti olemassa, niin ryhtyisinkö muka valehtelemaan, että onhan niitä?
- Vääryyttä vastaan
Tonttutyttö90 kirjoitti:
No, eipäs nyt tarvitse innostua liioittelemaan sentään. Jos luen lapselleni satukirjaa peikoista ja hän kysyy, onko peikkoja oikeasti olemassa, niin ryhtyisinkö muka valehtelemaan, että onhan niitä?
...ettei peikkoja ole kuin saduissa. Vai sanotko, että ne ovat valhetta?
No mikset selitä lapselle, että joulutontut ja -pukit ovat samanlaisia satuolentoja kuin peikot ja keijukaisetkin?
Mikset sano, että joulun aikana haluamme antaa lahjoja toisillemme ja joulupukki on samanlainen satuolento kuin ne satuolennot, joita nähtiin lasten näytelmässä teatterissa tai televisiossa.
Miksi sanotaan, että joulupukki on valhetta, mutta kaikki muut satuolennot ovat mielikuvitusta? Minua raivostuttaa, että mielikuvituksen leikkiä pidetään pahana ja valheellisena, ja kuitenkin kaikki aikuiset seuraavat tv-sarjoja innolla. Uskooko joku todella inkkaritarinoita ja scifiä?
Joulupukki edustaa kuitenkin aina pelkästään myönteisiä asioita.
Sitä sitten pidetään valheellisena. - Hyvää kesää
Vääryyttä vastaan kirjoitti:
...ettei peikkoja ole kuin saduissa. Vai sanotko, että ne ovat valhetta?
No mikset selitä lapselle, että joulutontut ja -pukit ovat samanlaisia satuolentoja kuin peikot ja keijukaisetkin?
Mikset sano, että joulun aikana haluamme antaa lahjoja toisillemme ja joulupukki on samanlainen satuolento kuin ne satuolennot, joita nähtiin lasten näytelmässä teatterissa tai televisiossa.
Miksi sanotaan, että joulupukki on valhetta, mutta kaikki muut satuolennot ovat mielikuvitusta? Minua raivostuttaa, että mielikuvituksen leikkiä pidetään pahana ja valheellisena, ja kuitenkin kaikki aikuiset seuraavat tv-sarjoja innolla. Uskooko joku todella inkkaritarinoita ja scifiä?
Joulupukki edustaa kuitenkin aina pelkästään myönteisiä asioita.
Sitä sitten pidetään valheellisena.juuri sanonut, että heillä kävisi pukki mutta että lapset tietäisivät että pukki on satuolento? Ei hän ole kieltämässä lapsiltaan joulun viettoa, vaan pohtii että haluaako hän uskotella lapsille jonkun satuolennon todeksi.
Minusta ap voi toimia miten haluaa. Tuskin kukaan lapsi on saanut hirveitä traumoja siitä, että joulupukkia ei olekaan olemassa. Toisaalta joulupukkiin uskominen ei ole mitenkään välttämätöntä lapsuuden juhlapyhistä nauttimiseen vaan tärkeintä on juurikin se yhdessäolo ja rakastaminen ja lapsen vinkkelistä tietenkin myös ne lahjat.
On jotenkin kiva, että ap jaksaa tällaisia miettiä, eiköhän hän tee ihan oikean ratkaisun, oli se sitten mikä tahansa. - Tonttutyttö90
Hyvää kesää kirjoitti:
juuri sanonut, että heillä kävisi pukki mutta että lapset tietäisivät että pukki on satuolento? Ei hän ole kieltämässä lapsiltaan joulun viettoa, vaan pohtii että haluaako hän uskotella lapsille jonkun satuolennon todeksi.
Minusta ap voi toimia miten haluaa. Tuskin kukaan lapsi on saanut hirveitä traumoja siitä, että joulupukkia ei olekaan olemassa. Toisaalta joulupukkiin uskominen ei ole mitenkään välttämätöntä lapsuuden juhlapyhistä nauttimiseen vaan tärkeintä on juurikin se yhdessäolo ja rakastaminen ja lapsen vinkkelistä tietenkin myös ne lahjat.
On jotenkin kiva, että ap jaksaa tällaisia miettiä, eiköhän hän tee ihan oikean ratkaisun, oli se sitten mikä tahansa.Näin on! Nämä ovat kuitenkin mielipideasioita, joista voi olla hyvin montaa mieltä, ja varmasti kaikki mielipiteet ovat loppupeleissä ihan yhtä hyviä. :)
- fjdklsaö
Tonttutyttö90 kirjoitti:
Näin on! Nämä ovat kuitenkin mielipideasioita, joista voi olla hyvin montaa mieltä, ja varmasti kaikki mielipiteet ovat loppupeleissä ihan yhtä hyviä. :)
että ihan lapsena 3-7 vuotiaana, pukki oli ihan ehdoton. Ja siihen uskoi aivan täysillä.
Sitten se muuttui sellaiseksi "hemmoksi" joka vaan tulee käymään jouluna (vähän tällainen uskoako vaiko eikö uskoa...) .
Sitten sen vaan jotenkin hokasi, että se onkin naapuri tms. ja että vanhemmat ja sukulaiset ostavat lahjat.
Parempi antaa lapsen vain itse hoksata koko juoni...
- sdfghjkjhgff
Varsin optimistinen näkemys. Minusta kyseessä on lähinnä aikuistumisriitti. Lapsi oppii, että ihminen voi uskoa kaikenlaiseen olemattomaan ja että totuudenpuhujaa ei kukaan rakasta. Jotakin sinnepäin..
- aiaiaiiii
minä ainakin pelkäsin lapsena joulupukkia ja olin helpottunut kun sain tietää "joulupukin" olevan naapurimme hassuihin vaatteisiin ja partaan pukeutuneena.
minusta niin oli helpompi. Muistin miten pettynyt, vihainen ja häpeissäni olin joulupukki-salaisuuden paljastuttua minulle lapsena, enkä halunnut saman toistuvan oman perheen kanssa.
Kerroimme lapsille, että joulupukki on tarua ja satuleikki, jota ihmiset leikkivät joulun aikaan. Koska meillä oli tapana harrastaa monenlaisia, luovia mielikuvitusleikkejä, joissa eläydyttiin erilaisiin rooleihin, joulupukki sopi kuvioon ihan hyvin. Lapset eläytyivät leikkiin niin, että usein pohdittiin yhdessä joulupukin vierailun jälkeen missä kulki toden ja leikin raja.
Kun tyttäremme oli 3-vuotias mietimme yhdessä, kenet pyytäisimme meille joulupukiksi. Päädyimme mukavaan eläkeikäiseen naapurin mieheen, ja poikkesimme yhdessä kysymään suostuisiko hän meille joulupukiksi, jos me hankkisimme hänelle varusteet. Askartelimme yhdessä kotona joulupukille parran ja veimme sen ennen joulua naapurille. Hän oli kertonut muiden varusteiden löytyvän kotoaan.
Jouluaattona pikku-tyttö aristeli vähän pukkia, ja sanoi vierailun alussa epäröiden kuin itseään rohkaistakseen: "Minä tiedän, että joulupukki on oikeasti naapurin Pave?" Vierailun jälkeen todettiin, että meidän joulupukki oli mukava mies. - Yhtenä jouluna naapurin vävy oli tullut pukin avustajaksi ja helisteli oven takana heleä-äänistä vaskikelloa. Joulupukki kertoi tulleensa porolla, joka helisteli kelloa talomme katolla. Vierailun jälkeen meillä mietittiin, tuliko Pave ihan oikeasti porolla, kun hän oli meillä joulupukkina.
Lahjojen suhteen teimme myös oman ratkaisun. Tavarataivas ja hirmuiset lahjavuoret eivät olleet meidän perheen juttu. Emme halunneet uskotella, että joulupukki palkitsee lahjoilla lasten kiltteyden. Koska ystävät halusivat muistaa lapsia ja toivat lahjapakettejaan jo ennen joulua, me vanhemmat pakkasimme pukinkonttiin vain jonkin pikkupaketin omissa nimissämme. Ystävät ihmettelivät alkuun, kun pyysimme heitä kirjoittamaan oman nimensä pakettikortteihin, mutta totesivat idean ihan hyväksi. Myös lapset voivat pienestä pitäen valmistella omia joulupakettejaan perheenjäsenille sekä jouluvieraille ja antaa ne pukinkonttiin piilotettavaksi. Lahja muistutti antajastaan pitkään ja antaja sai ansaitsemansa kiitokset.
Muistan kuinka hankalaa oli aikoinaan lapsuudenkodissa yrittää suojella pienempien joulupukki-uskoa ja iloitsin, ettei sellaisia asioita tarvinnut miettiä omassa kodissamme. Meillä ei kyselty eikä ihmetelty televisioruudussa riisuttuja pukin naamareita, jotka olivat ärsyttäneet nuorempana. Joulun alla keskusteltiin joulupukki-kysymyksestä yhdessä ja Paven muutettua muutaman vuoden päästä, lapset hoitivat itse pukin roolin. Kukaan ei koskaan kysynyt: "Onko joulupukki oikeasti olemassa?" Jos joku kysyi lapselta, uskoiko tämä joulupukkiin, kysymys herätti kummastusta.
Meille joulupukki on tosi ja ihastuttava yhteinen leikkimielinen asia, jonka voimme halutessamme ottaa uudelleen jouluohjelmaan.- taru-äijä
optimisti-orvokki kirjoitti:
Muistin miten pettynyt, vihainen ja häpeissäni olin joulupukki-salaisuuden paljastuttua minulle lapsena, enkä halunnut saman toistuvan oman perheen kanssa.
Kerroimme lapsille, että joulupukki on tarua ja satuleikki, jota ihmiset leikkivät joulun aikaan. Koska meillä oli tapana harrastaa monenlaisia, luovia mielikuvitusleikkejä, joissa eläydyttiin erilaisiin rooleihin, joulupukki sopi kuvioon ihan hyvin. Lapset eläytyivät leikkiin niin, että usein pohdittiin yhdessä joulupukin vierailun jälkeen missä kulki toden ja leikin raja.
Kun tyttäremme oli 3-vuotias mietimme yhdessä, kenet pyytäisimme meille joulupukiksi. Päädyimme mukavaan eläkeikäiseen naapurin mieheen, ja poikkesimme yhdessä kysymään suostuisiko hän meille joulupukiksi, jos me hankkisimme hänelle varusteet. Askartelimme yhdessä kotona joulupukille parran ja veimme sen ennen joulua naapurille. Hän oli kertonut muiden varusteiden löytyvän kotoaan.
Jouluaattona pikku-tyttö aristeli vähän pukkia, ja sanoi vierailun alussa epäröiden kuin itseään rohkaistakseen: "Minä tiedän, että joulupukki on oikeasti naapurin Pave?" Vierailun jälkeen todettiin, että meidän joulupukki oli mukava mies. - Yhtenä jouluna naapurin vävy oli tullut pukin avustajaksi ja helisteli oven takana heleä-äänistä vaskikelloa. Joulupukki kertoi tulleensa porolla, joka helisteli kelloa talomme katolla. Vierailun jälkeen meillä mietittiin, tuliko Pave ihan oikeasti porolla, kun hän oli meillä joulupukkina.
Lahjojen suhteen teimme myös oman ratkaisun. Tavarataivas ja hirmuiset lahjavuoret eivät olleet meidän perheen juttu. Emme halunneet uskotella, että joulupukki palkitsee lahjoilla lasten kiltteyden. Koska ystävät halusivat muistaa lapsia ja toivat lahjapakettejaan jo ennen joulua, me vanhemmat pakkasimme pukinkonttiin vain jonkin pikkupaketin omissa nimissämme. Ystävät ihmettelivät alkuun, kun pyysimme heitä kirjoittamaan oman nimensä pakettikortteihin, mutta totesivat idean ihan hyväksi. Myös lapset voivat pienestä pitäen valmistella omia joulupakettejaan perheenjäsenille sekä jouluvieraille ja antaa ne pukinkonttiin piilotettavaksi. Lahja muistutti antajastaan pitkään ja antaja sai ansaitsemansa kiitokset.
Muistan kuinka hankalaa oli aikoinaan lapsuudenkodissa yrittää suojella pienempien joulupukki-uskoa ja iloitsin, ettei sellaisia asioita tarvinnut miettiä omassa kodissamme. Meillä ei kyselty eikä ihmetelty televisioruudussa riisuttuja pukin naamareita, jotka olivat ärsyttäneet nuorempana. Joulun alla keskusteltiin joulupukki-kysymyksestä yhdessä ja Paven muutettua muutaman vuoden päästä, lapset hoitivat itse pukin roolin. Kukaan ei koskaan kysynyt: "Onko joulupukki oikeasti olemassa?" Jos joku kysyi lapselta, uskoiko tämä joulupukkiin, kysymys herätti kummastusta.
Meille joulupukki on tosi ja ihastuttava yhteinen leikkimielinen asia, jonka voimme halutessamme ottaa uudelleen jouluohjelmaan.olen itse sitä mieltä ettei kannata opettaa siitä joulupukista mitää, koska myöhemmi se vaa pettyy ku tajuaa ettei sitä oo olemassakaa...
4-vuotias vesselini näki viime joulun aikaa kirpparilla ton punanuttuäijän ja sanoi sille päin naamaa:"sua ei oo olemassakaa, mä en usko suhu." siinä lähti äijä äkkiä takahuoneeseen :P - uskova
taru-äijä kirjoitti:
olen itse sitä mieltä ettei kannata opettaa siitä joulupukista mitää, koska myöhemmi se vaa pettyy ku tajuaa ettei sitä oo olemassakaa...
4-vuotias vesselini näki viime joulun aikaa kirpparilla ton punanuttuäijän ja sanoi sille päin naamaa:"sua ei oo olemassakaa, mä en usko suhu." siinä lähti äijä äkkiä takahuoneeseen :Pja vanhempikin lapsi voisi ihan hyvin vielä uskoa joulupukkiin. Tähän arkirealismiin ja raakaan totuuteen kerkeää tutustua myöhemminkin. Jotenkin tuntuu kovasydämiseltä touhulta.
- Joulumuorin äkäinen
taru-äijä kirjoitti:
olen itse sitä mieltä ettei kannata opettaa siitä joulupukista mitää, koska myöhemmi se vaa pettyy ku tajuaa ettei sitä oo olemassakaa...
4-vuotias vesselini näki viime joulun aikaa kirpparilla ton punanuttuäijän ja sanoi sille päin naamaa:"sua ei oo olemassakaa, mä en usko suhu." siinä lähti äijä äkkiä takahuoneeseen :Plasta ja kannustivat esiintymään ryöhkeästi ja julistamaan omaa tietoaan oikeaksi. Kun aloittaa joulupukista, ehtii hävyttömyyksissä pitkälle jo ennen kouluikää. Onneksi olkoon! Nyt voit todeta: On se komeeta, kun meijän poika jo 4-vuotiaana saa reippailla puheillaan joulupukin hämmentymään.
Jos vanhemmat eivät osaa käyttäytyä sivistyneesti, ei sitä lapsikaan opi. Vähän kunnioitusta ihmisiä kohtaan sopisi jokaisen opetella. - Hertsyykkeli!
taru-äijä kirjoitti:
olen itse sitä mieltä ettei kannata opettaa siitä joulupukista mitää, koska myöhemmi se vaa pettyy ku tajuaa ettei sitä oo olemassakaa...
4-vuotias vesselini näki viime joulun aikaa kirpparilla ton punanuttuäijän ja sanoi sille päin naamaa:"sua ei oo olemassakaa, mä en usko suhu." siinä lähti äijä äkkiä takahuoneeseen :PLapsethan särkyvät pettymyksistä tai me aikuiset emme jaksa kuunnella pettyneen lapsen parkua joten parempi suojata lapsi kaikilta pettymyksiltä ja siloittaa oikeen tie ja topata reunat pumpulilla!! HALOO!!
- jo mummeli
Onhan tuo Joulupukki ,tietysti on,saduissa.Minä kerroin lapsilleni että Jouluna leikitään koko perheen yhteinen satu,ja siihen kuului pukki.Eivät pettyneet. Isompana kun leikki loppui,. eka Joulu kun pukki ei tullut,oli tosi tyhjä...Ei sillä pukilla tarvii pelotella! Niinkuin ennen.(Jos et ole kiltti pukki tuo risuja jne..)
Hyvää Joulua! - partapoikkisilmät..
AJATTILEN OMILLA AIVOILLA ETTÄ MIKSI MUN PITÄISI NARRATA LASTA VUOSIKAUSIA JOLLAIN JOULUPUKILLA? Sikskö että jotkut muut on sitä vuosisatoja tehneet?
Mun EI TÄYDY tehdä joulun takia mitään muutakaan, kuten suursiivousta tai leipomisurakkaa.
Joululahjan antaminen perustui alunperin siihen että itämaan tietäjät vei Jeesus-lapselle lahjoja. Nykyään lahjat annetaan muka ansiosta. Lasta kiristetään lahjoilla syskystä lähtien ja silti se saa niitä vaikka ois ollut tuhmana. Tämäkö hyvä esimerkki lapselle?
Joulun alkuperä Jeesuksen syntymäjuhla pitäs olla armon juhla = oltas armollisia itelle ja toisille.
Ihminen tekee kaikista kristityistä juhlista valepukkijuhlia tavalla tai toisella. Juhannus, Johannes Kastajan juhlapäiväkin on väännetty ryyppyjuhlaksi, vaik eikös se mies saarnannu parannuksen tekemisestä.- hth**
Jos nyt ihan alkuperiin mennään, niin kristityt läjäyttivät omat juhlansa vanhojen pakanajuhlien päälle - ei se oletettu jeesuskaan keskitalvella syntynyt. Joulun kinkku on kelttien eläinuhrista peräisin, kuusipuu on elämänpuu ja valon juhla se on, koska talvipäivänseisauksen jälkeen päivät alkoivat pidentyä. Juhannus taas on ikivanha vuoden pisimmän päivän hedelmällisyysjuhla, johon on suomalaisperinteissä kuulunut runsas oluen juominen, syöminen ja muut hedelmällisyysriitit tulevan sadon takaamiseksi.
Eli vie ne uudisjuhlasi pois hyviä alkuperäisiä perinteitä pilaamasta.
- W-
Muistan vieläkin sen pettymyksen tunteen kun 10-vuotiaana tajusin tulleeni koko lapsuuteni ajan huijatuksi, ja kun sitä ei edes suoraan kerrottu että "Kuulepas Iida..asia on nyt näin, että joulupukkia ei olekaan olemassa. Sitä pukkia jota jännitit aivan täpinöissäsi koko joulunajan. Että eläpä sen tiedon kanssa nyt." Kyllä siinä menee pikkulapselta riisipuurot väärään kurkkuun. Päästyäni yli tuosta järkytyksestä en ole koskaan viettänyt joulua samalla iloisella mielellä. Joka kerta päällimmäinen ajatus oli mielessäni, että tässäkö se nyt sitten on. Joulussa, jollaiseksi se oli aina uskoteltu, ei ollutkaan mitään perää. :(
Olen päättänyt, että mikäli joskus saan oman perheen en koskaan uskottele lapsilleni mitään sellaista. En halua pilata heidän jouluaan. Ei valehtelua vakoilevista tontuista eikä kaksisataavuotiaasta joulupukista. Ei myöskään Jeesuksen syntymäjuhlahöpinöitä. Haluaisin heille joka vuosi ikimuistoisen joulun hyvän ruoan, yhdessäolon, ja vanhojen kansantarinoiden parissa. Mitä mainoin elokuva joulun aikaan katsottavaksi koko perheen kanssa on tämä Joulutarina, joka kertoo kauniisti ja samalla arvokkuutensa säilyttäen joulun tarinan. Voisin kertoa omille lapsilleni tarinoita erilaisista jouluista miten kaikki sitä viettävät ja millaisia vanhoja uskomuksia siihen liittyy auringon houkuttelemisesta takasin ja kevään ja valon kutsumisesta. Jouluperinteet kunniaan, mutta ei valehtelua. Valheessa eläminen saa joulun alla lapsen entistä enemmän rauhattomaksi, vaikka sillä tonttujen vakoilulla olisikin taka-ajatus vanhemmilla muka rahoittaa vilskettä ja remuamista kotona ja opettaa olemaan muka kilttinä. Auta armias kun se petos paljastuu lapselle niin kilttiys on kaukana ja joulut pilalla.- Kristittynä
Joulua vietetään selitys lapsille silloin vain tarinoidaan ja syödään mahd juhlallisemmin pakanauskonnot eivät tietysti joulua vietäkkään Kertoo joulun tarinan minkä ?
- Tonttunen...
Itse olen 27 vuorias ja lapsuuden kodissamme käy vieläkin joulupukki!
Poikani on 8-vuotias ja on jo hieman kahdenvaiheilla,että uskoakko vai ei. Poikani on joskus ihmetellyt kuinka joulupukki oikein ehtii jokapaikkaan ja miten se ehtii paikkoihin yhtäaikaakin ja miksi joulupukilla on sama ääni kuin minun sedälläni.. Tähän olen vastannut, että aito pukki ei vaan kerkeä joka maailman paikkaan elikkä jouluna on monia pukin apulaisia. Olen myös kertonut, että minä ja sukulaiset halutaan myös ostaa lahjoja pojalleni jouluna ja idea onkin että pukki ne jakaa...oli se pukki aito tai ei :) Sepitystähän tuo on mutta poikani uskoo aivan täysin ja voin oikein nähdä kuinka poju ajattelee joulumaata ja tonttuja ja kaikkea :)
Joulupukkiin uskominen on hauskaa ja jännittävää lapsesta ja se myös kehittää mielikuvitusta.
Mielestäni joulupukkiin uskominen on enemmän perinne kuin mitään uskottelua. Täytyy myös sanoa, että jos lapsi siitä särkyy, kun tajuaa joulupukin olevan satua niin silloin on jotain mennyt kasvatuksessa pieleen ja pahasti.
Hyvää joulunodotusta ja toivottavasti joulupukki tuo paljon lahjoja :)- LINDA.A78
Joulupukki- ja tontujutut ovat ihan yhtä hauskoja vaikka niitä ei lapselle totena uskotellakkaan.
Ihan niinkuin kaikki muutkin lapselle luetut sadut ja lastenohjelmat ja myös joulupukki ja tontut ovat SATUHAHMOJA, mutta eihän se niiden asioiden hauskuutta poista??!! Miksi lapselle pitäisi valehdella. Kerronhan minä ainakin lapselle totuuden kaikista muistakin maailman asioista?!
Meillä käy joulupukki, mutta lapsemme tietävät, ja etukäteen kerromekin kuka tänä jouluna sukulaissedistä esittää joulupukkia ja hauskaa ja jännitystä riittää!
Usein lapseni kysyvätkit/varmistavat nähdessään esim. kaupassa joulupukin että "eihän se vaan ole oikea?" ja että "onhan se vaan joku setä pukeutuneena pukin asuun?". Jos uskottelisin sen olevan oikea, mielestäni olisi lapselle jopa liian outo ja pelottava juttu.
Vanhemmat ja muut sukulaiset ostavat lahjat ja näin lapsi oppii niistä kiittämään myös oikeaa henkilöä eikä mitään pukkia.
Lapsen mielikuvitus on mahtava ja kykenee saamaan hauskuuden irti joulusta ilman ihmeellistä pukkivalehtelukuviotakin! Minusta on tärkeää myös että kerron lapselle miksi joulua vietetään ihan oikeasti, ei ainoastaa pukkien, tonttujen ja lahjojen vuoksi.
- sagasdfgasdg
Uskoohan joku Jeesukseenkin; samanlaiseen taruolentoon. Ja vielä aikuisena ihmisenä. Eikö heillekin jo pitäisi kertoa satuolentojen merkityksestä ?.
- katjuliiniska
Minulle on aina opetettu että joulupukki on olemassa. Sitä vain ajan myötä/joulujen myötä tajusi että veli tai naapurin setähän se pukki olikin enkä siitä sen enempää kysellyt. Myös sen takia ettei pikkuveljeni menettäisi uskoa mutta myös siksi että miksipä minä sitä kiistämään kun tämä ns. pukki oli (ja on vieläkin vaikka 20 täytän ja veli on 17) jo osa perinnettä niin kuin kaikki jouluruokailusta saunomiseen. Ei pukin paljastumisesta traumoja syntynyt minulle, enkä ole kuullut kenenkään muunkaan öitään viettävän itkemällä itseään uneen kun pukkia ei olekaan olemassa. Eikä siitä tarvitse ottaa mitään paineita. Jos lapsi kyseenalaistaa pukin niin sano että tottakai se on olemassa, sitten kun lapsi lakkaa oikeasti uskomasta niin on hän jo sen verran vanha ettei asiasta edes kysy. Itse kun tajusin tämän salaisuuden niin olen alkanut pitämään joulupukkia enemmän joulun henkenä, perinteenä ja jouluikonina.. symbolina.
Joulupukin avulla oli helpompi tajuta miksi kerran vuodessa on päivä jolloin kaikki on erilaista ja saadaan kasoittain lahjoja (perheemme ei ole koskaan ollut kovin uskonnollinen). Lahjoistakin vielä sen verran; meidät on opetettu jo pienestä pitäen opettamaan että on kohteliasta antaa lahja kun saa lahjan. En nyt muista minkäikäisestä asti, mutta olisiko ollut noin 7v. eli ekaluokalta asti kun olen käynyt joululahja-ostoksilla. Äidin, isän ja sisarusten kanssa kierreltiin kauppaa ja kaikki kävivät äidin kanssa kahdestaan semmoisen privaatti kierroksen (muut sillä aikaa kiertelivät muualla). Vanhempien rahalla tavarat ostettiin kun omiakaan tuloja ei vielä ollut (mutta sanottiin että nämä on sitten meidän ansaitsemia rahoja vuoden mittaan kotitöistä ;D). Kaikille piti olla yksi lahja (siis koko perheelle). Äiti tietenkin tiesi mitä kaikki halusivat "isä voisi tykätä nuista hanskoista" jne. Kotona sitten sai paketoida omat lahjansa joka oli minusta (ja on vieläkin) todella mukavaa kun odottelee joulua. Joten. . Sillalailla ei tullut turhia ostoksia ja me lapset ymmärsimme antamisen ilon. Vanhempana lahjojen osto on jatkunut, omilla rahoilla. - yako
Kivahan se on uskoa
- Tenhotar
Kyllähän Joulupukki on olemassa. Olen itse 25-vuotias ja uskon Joulupukkiin. En siis kuitenkaan usko että meillä kotona kävisi se oikea Joulupukki. Joulupukki vie lahjat sellaisiin perheisiin joissa ei ole rahaa ostaa yhtään lahjoja, näin olen myöskin asian selittänyt 11-vuotiaalle siskontytölleni joka itku kurkussa sanoi että äitinsä oli sanonut ettei Joulupukkia ole olemassa. Oli muuten onnellinen tyttö kun kuuli että kyllä Joulupukki on olemassa. Teen myös Juhannuksena taikoja ja jätän Joulun aikaan savusaunan ovelle lautasellisen puuroa saunatontulle kiitokseksi että on koko vuoden taas vahtinut ettei sauna pala.
- joulumuoooorii...
Mä en oo ikinä uskonu joulupukkiin. Muistan kyllä kun alle kouluikäisenä kävi pukki ja mummolassa myöskin...mutta kyllä mä muistan ajatelleeni et tää on vaan joku pukeutunu, joskus mietin et kukahan se on. Myöhemmin se oli isä, joka lähti "viemään roskia" :) kyllä meillä on aina joulupukki käyny, sillonki ku ollaan oltu siskon kanssa aikuisia :) Sillon se oli jo leikkimielistä kyllä :) En muista että olisi ollut hetkeä, jolloin olisin tajunnut että pukki ei oo totta. Mulle se oli vaan aina sellanen, joka toi leluja (kun niitä kahdesti vuodessa sai, jouluna ja synttärinä...) ja koko perhe oli koolla ja odotettiin sitä koookoooo piiiitkä päivä :D Vuoden parhaita päiviä :)
Kysyin äsken omalta 3-vuotiaalta että onko pukki olemassa. Vastaus oli että on se kyllä! Kun taas toinen 4-vuotias oli sitä mieltä ettei ole. No, taidan antaa pojan vielä uskoa pukkiin, enpä sitä halua riistää häneltä. Kyllä meillä sanotaan, että jos on kiltisti, saa lahjoja. Tehdään kokoajan kilttien listaa-sinne saa tähden kun tekee hyvän teon! Mun mielestä se on kasvatuksellisesti hieno idea: hyvistä teoista palkitaan! Meidän lapset on kyllä muutenki tosia kilttejä, että ei aiheuta mitään sekaannusta. Me korostetaan enemmän niitä hyviä tekoja, kuin että jos olet tuhma, niin et saa lahjoja... Eli joulupukki katsoo listaa ja siinä oli enemmän hyviä tekoja ja siksi saa lahjoja.
Mutta itse asiaan, varmaankin annan uskoa pukkiin. Jos vielä siinä eskari-ikäisenä uskoo pukkiin, taidan jotenkin antaa tulla ilmi, ettei se oo totta. Nätisti. Mun pikkusisko sai kuulla koulussa ettei pukkia oo olemassa ja järkyttyi pahasti... Mut en usko että valtaosalle mitään suuria traumoja aiheesta tule. Ja jos omani alkaa jossain vaiheessa epäillä, niin en yritä valehdella... - dfgdsf
minua uskoteltiin joulupukkiin. Ei lapset tyhmiä ole, kyllä ne kohta älyää kun pappa katoaa, joulupukki tulee ja lähtee, ja pappa tulee muka niin pettyneenä kun ei nähnytkään pukkia. voit uskotella, kyllä se siitä älyää
- luovallaalalla
Itse en muista, että olisin koskaan uskonut joulupukkiin. Mielestäni oli jotenkin ilmiselvää, ettei sellaista nyt vain ole, vaikka vanhempani yrittivätkin autolevia pukkeja bongattuani puhua "pukin apulaisista". Ja kävihän meillä pukki vielä ollessani n. 11-vuotias, koska siskoni kanssa halusimme niin.
Ehkä olen ollut tylsämielinen lapsi. Minulle ja siskolleni ei ikinä "tuputettu" joulupukkisatuja, muttei meitä myöskään kielletty uskomasta. Omat mahdolliset lapseni tulen kasvattamaan samalla, hyväksihavaitulla reseptillä.
En kyllä käsitä tätä kohkausta. Liian moni tuntuu unohtavan, että lapsi saa vaikutteita myös ympäristöstä (kaverit, suku, yms.), joten vaikka vanhemmat sanoisivat, ettei pukkia ole/on, lapsi voi olla silti toista mieltä. Eli vaikka opettaisittekin Pértthie-Elmërylle, että pukki on, mutta kun Pértthie-Elmëryn 2 vuotta vanhempi lempiserkku sanoo, ettei näin ole, niin Pértthie-Elmëry saattaa kallistua serkun puolelle, valitan. - kukkapuska .
minusta jos lapsille itse valehtelee, niin on turha yrittää opettaa heitä rehelliseksi.
Enkä tykkää siitä että pienten lasten sokeaa uskoa käytetään tuolla tavalla hyväksi=(
Olen ajatellut, että jos joskus tulen äidiksi, niin lahjat saa vain "ilmestyä" yöllä kuusen alle ja varmaan lapset muilta lapsilta kuulee joulupukista, mutta en ota kantaa asiaan.
Sanon vaan, että siihen ne ilmestyi, en tiiä kuka toi..valehtelemista sekin, mutta en voi suoraan kieltääkään pukin olemassa oloa kun lapset kuitenkin kertoo siitä kavereilleen.
Ihan tyhmää tuollainen valehtelu omille lapsille, kyllä lapsilla mielikuvitusolentoja riittää ihan ilman aikuisten "auttamistakin".
Lisäksi tuo joulupukkitouhu tuo paineita vanhemmillekin, kun lapset tosiaan tekee pitkiä lahjalistoja ja köyhemmällä perheellä on siinä selittelemistä, miksei kaikkea tullutkaan..lisää valheita.
Lapsi varmasti ymmärtäisi tiukan rahatilanteen paremmin, kuin sen että pukki ei pitänytkään tarpeeksi kilttinä..- fdfdgfd
sano että pukki tuo KAIKKI lahjat mitä vaan keksii pyytää?!! meillä ainakin tuo lisäjännitystä se, että MITÄ toivotuista lahjoista pukki tuo! ei mun oo edes tarvinnu selittää ettei pukki sentään kaikkea tuo... eikä pienet lapset sitäpaitsi ymmärrä rahatilanteesta mitään, rahaahan saa seinästä ja kortilla voi maksaa!
- Jouluonni
Meillä koko perhe uskoo pukkiin. 7-vuotias alkaa ehkä hiljalleen tajuta, ettei kaikki ole ihan totta mutta ei taatusti sanoisi sellaista ääneen, kun äiti ja isikin uskovat "vielä" joulupukkiin. :) Joulun lähestyessä luemme paljon jouluaiheisia kirjoja ja lapset saa nopeasti lopettamaan tuhmuudet kun muistuttaa ikkunan takana kurkkivista tontuista, jotka kirjoittavat kaiken näkemänsä muistikirjaansa ja toimittavat tiedot Korvatunturille. Meillä käy myös usein lasten muualla ollessa tonttuja, jotka tuovat äidille pussillisen lahjoja käärittäväksi kun tontut eivät millään ehdi kaikkea. Tontut myöskin saattavat epähuomiossa viedä lahjoja sukulaisten ym luo, joista ne sitten toimitetaan meille. Lapset tietävät kyllä, että vanhemmat ja muut ihmiset hankkivat heille myös lahjoja. Pidän tietenkin huolen, että lahjoista osa on "Joulupukilta". Lapset etsivät tonttujen jälkiä ulkona ja onpa joku joskus piilottanut yöllä joulukalenterin alle tarroja tai jouluisen cd-levyn...
Mielestäni joulupukkitohinasta on vain hyötyä, koska se tuo oman lisänsä lapsenmielisten elämään. En ole huolissani totuuden selviämisestä, lapset kyllä selviävät siitä kun se ei tapahdu kertarysäyksellä vaan pikkuhiljaa (pieni epäilys muuttuu varmuudeksi vuosien mittaan). Itselläkin pysyy mielikuvitus virkeänä kun joutuu keksimään uskottavia selityksiä kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin! Vanhin tässä jokin aika sitten selvitti pikkusiskolleen, että kaupassa ollut joulupukki ei ollut se ihan aito ja oikea pukki vaan joku pukin apulaisista. Miten se muuten voisi olla kahdessa kaupassa yhtä aikaa... Tämä myös selittää sen miksi pukit ovat eri näköisiä.
Pukiksi pyydetään aina joku lapsille tuntematon/oudompi mies, joka osaa vetää roolinsa hyvin ja on pukeutunut asianmukaisesti. Meillä kävisi pukki vaikkei lapsia olisikaan, koska se kuuluu joulun perinteisiin eikä joulu ole joulu ilman pukkia. Joulupukin päätehtävä ei ole lahjojen jako, vaan jännityksen tuominen. Tontut toimittavat suurimman osan lahjoista kuusen alle salaa aaton aikana ja pukki jakaa vain pari lahjaa jokaiselle lapselle juttelun ja laulun ohessa. Meillä lapset eivät tee mitään kummoisia lahjalistoja (kuten tiedän monessa ystäväperheessä tehtävän), koska olemme selittäneet, että pukki tuo vain mitä katsoo olevan lapsille tarpeen. Ehkä jokin toive toteutuu mutta pukki ei voi mitenkään ostaa kaikkea, koska toisillekin lapsille pitää riittää joulupukin joululahjarahoista.
Erään ystävän kouluikäinen vähän eristäytynyt lapsi uskoo vielä joulupukkiin aika huolestuttavan voimakkaasti. Lapsi kirjoittaa pitkät listat lelulehtien perusteella ja vähävaraiset vanhemmat hankkivat koko listan tavarat, ettei usko pukkiin vain mene. Tuttavien tuomat lahjat hoidetaan sekunnissa pois näkösältä eikä niihin saa kirjoittaa nimiä. Kyseinen lapsi ottaa kaikki asiat aika vakavasti ja hänen elämänsä on todella siloteltua. Mietin kovasti miten tämä lapsi mahtaa selvitä totuudesta, kun se aikanaan koulukavereilta selviää...- voi.
Pohtia eri näkökulmista. Uskoohan lapsi aku ankkaan,muumi peikkoihin,hämähäkkimieheen ym.niin miksei lapsi voi uskoa myös joulupukkiin? Mitä lapsi menettää siinä,jos hän uskoo joulupukkiin? Ei yhtikäs mitään. Kyllä minä pidän huomattavasti turmiollisempana lapselle,television väkivaltaviihdettä,tai vanhempien viinin maistelua Jouluna.
- ..
Monet lapset kyllä itse tajuavat että pukkia ei ole ja varmasti hyvin nuoretkin lapset saattavat kyllä sisimmissään tietää, että pukki on satua.
Ei kannata aliarvioida lapsia.- kaide von puu
Monet lapset todella itse tajuavat, että pukkia ei ole ja varmasti hyvin nuoretkin lapset saattavat kyllä sisimmissään tietää, että pukki on satua. Ja heillä on hoksottimet kohdallaan. Tyttäreni ollessaan 5 v ja olin koulun kuusijuhlan pukkina, niin hän kommentoi äidilleen. Pukilla on isin sukat. Tyttäreni 5 v kaksoset tulivat kauppaan tervehtimään joulupukkia ja kotiin päästyään olivat innoissaan kertoneet isilleen, että joulupukilla oli papan kello ranteessa. Konsertissa kävin orkesterin soittaessa joululaulua huiskuttamassa yleisölle Hyvää Joulua jolloin samaiset pirpanat olivat takariviltä hihkaisseet, että siellä on pappa. Kyllä lapset ovat tarkkoja ja sisimmässään iloitsevat joulupukista ja sitten luopuvat siitä pikku hiljalleen - riippuen siitäkin, millainen sisarusparvi on ympärillä.
- 14
itse olen 14 v tyttö ja sain tietää joulupukin todellisen laidan jo 7 vuotiaan kun vanhemmat kertoivat ennen kouluun menoa, tosin olin kerrennyt jo sellaista aavistellakkin,joten minulle ei ainkaan ollut mikään shokki ja näin jälkeenpäin ajateltuna oli kivaa odottaa pukkia yms.. :)
- ggggsdfsf
Miksi pitäisi valehdella että joku pukki olisi olemassa? Voihan sitä hömpötystä harrastaa ilmankin.
- on olemassa
Onhan joulupukki olemassa jos joku joulupukiksi rupeaa isäni sanoi aina tai antoi ymmärtää et lähtee nyt joulupukiksi ja tuli kohta joulupukiksi pukeutuneena.Hän ei huijannut joulupukki aiheella meitä lapsia
- seonsetunnelma
Itse oon nyt 19, enkä muistaakseni ainakaan ikinä oo uskonut joulupukkiin.. Meillä ei kotona koskaan erityisemmin edes kiinnitetty asiaan huomiota, enkä tunne menettäneeni mitään. Meillä toi "tonttu" oven taakse lahjat, mutta kyllä me siskon kanssa aina ollaan tajuttu mistä ne oikeesti tulee. Kaikki tyylillään, jos halua kertoailla joulupukista niin eiköhän sekin ole ihan ok, kunhan ei liiallisuuksiin mene. Mutta mielestäni lapsi ei varsinaisesti jää mistään paitsi vaikka sitä ei korostetakkaan. Onhan se hauskaa kuulla kaikennäkösiä tarinoita ja kehittää mielikuvitustaan yms., mutta kyllä se onnistui ilman mitään joulupukkiuskottelujakin.
- joulustaalo
Tässä ketjussa monet väittävät joulupukkia taruolennoksi. Minulle on opetettu, että Joulupukki - Santa Claus - Pyhä Nikolaus (270 - 342) oli Myran (nykyään Izmir) piispa, haudattu Italiaan.
- jouluiloa
Omasta mielestäni uskottelua ei tarvita vaan joulupukki voi olla satuolento - kuten myös ne tarinoiden puhuvat koirat, kävelevät luurangot ja prinsessat ja luudilla lentävät noidat jms. Lapselle voi hyvin tarinoida joulupukista, joka asuu korvatunturilla tonttujen kanssa ja käy kerran vuodessa ilahduttamassa lapsia. Aina ei pukin tarvitse tuoda lahjoja, vaan voidaan ottaa pukki vain syömään pipareita ja kuuntelemaan lasten lauluesitystä. Lahjat voi sitten antaa erikseen kokonaan, jos niin tykkää tai pukki voi auttaa lahjojen jakamisessa. Omat poikani saavat vaan jtn tärkeää ja oikeasti toivottuna jouluna (luistimet tai uudet sukset tai uuden pulkan, jonkun auton ja aina siihen lisäksi jtn tarpeellista, jota muutenkin oisi ostettu esim.yövaatteet tai fleecepuku tai pipo tms). Joulun idea meillä siis se, että ollaan koko perhe koossa, käydään myös isovanhempien luona, keskitytään vain lapsiin ja mennään vaikka pulkkamäkeen tai yhdessä rekiajelulle omalla hevosella. Lahjaksi saa jotain sellaista, mitä ei muuten ehkä oisi varaa ostaa, jotain tosi paljon toivottua. Joulupukki vain viettää aikaa kanssamme, ei anna lahjaa vaan se saadaan omalta perheeltä..
- pap,,parainen
joulupukki on valepukki niin olen kertonut lapsenlapsilleni ja sillä siisti. En käy heitä kusettamaan ja valehtelememaan mokoman asian tiimoilta. Joulun merkitys on aivan toinen.
- jaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
no jooo....itselläni oli kova hinku johonkin käsikonsoliin otin pspeen ja oli 140 ja hinta oli 215pelin kaan.eihän tuo tietystikkään riittänykkää mutta isä oli sanonut"joulupukki sponssaa" isä otti kyllä lompakosta lisää rahaa että uskoiskohan tuota?
Itselleni lapsuudessa Joulu ja joulupukki, seimi ja viattomuus, olivat rakkaimpia asioita maailmassa, enkä ole koskaan oikeastaan menettänyt uskoa niihin. Tätä toivon myös lapselleni. Aineellisen ja henkisen maailman raja on häilyvä. Tontut tulevat suomalaisesta muinaisperinteestä, ja niillä voi opettaa lapsille aistimaailmamme rajallisuutta, että kaikki ei ole aistittavissa. Joulupukki on minulle yhä elävä olento. Se juontaa kaukaa lapsuudesta ja johtaa aina muinaisten shamanistisen perinteiden lähteelle, henkisten lahjojen äärelle.
- mielikuvienvoima
Juuri näin! Ja "joulupukkiin uskominen" edistää luovaa ajattelua luovuutta kehittää myös lapselle ihan erilaista hamotiislulu' kuin väite, että se minkä näemme (tai hahmotamme aistein) maailmasta on koko totuus.
Vanhemmat edellä pelkäävät, jos he valehtelevat lapsille - ei se ole valehtelua, kuten edelläkin joku toteaa, se on joulunäytelmä, esitys, scripti ja kulttuuria, jota näin kollektiivisesti ei todellakaan ole runsaasti Suomessa tarjolla.
Muistan itse, kun alakoulussa sain kuulla, että joulupukkia ei olekaan - kiiruhdin nopeasti kotiin kysymään vanhemmilta, että onko vai eikö ole. Valehtelivatko pojat koulussa, vai eivätkö valehdelleen? Sain vastauksen: kyllä se on niin kauan kuin siihen uskot, ja niinpä päätin uskoa koko elämäni.
Uskomalla saa pidettyä itsellään ihan mitä haluaa.
Ketähän höpöhöpö akateemikkoja ja miltäköhän tieteen alalta tässä puhuvat kieliposkella:
"Tiukka varoitus järkyttää: Joulupukkiin uskominen on lopetettava lapsiperheissä!"
http://www.voice.fi/ilmiot/tiukka-varoitus-jarkyttaa-joulupukkiin-uskominen-on-lopetettava-lapsiperheissa-135055
Mielikuvien voima on psyykkisesti kaikista tärkein asia - ne pitävät ihmisen täysjärkisenä. Ja niiden perusta luodaan lapsuudessa. - kattiperhana
Jahas, kissa käveli näppäimistön yli - siis kehittää hahmotuskykyä, pitäisi lukea.
- MEGA_KULLI
mielikuvienvoima kirjoitti:
Juuri näin! Ja "joulupukkiin uskominen" edistää luovaa ajattelua luovuutta kehittää myös lapselle ihan erilaista hamotiislulu' kuin väite, että se minkä näemme (tai hahmotamme aistein) maailmasta on koko totuus.
Vanhemmat edellä pelkäävät, jos he valehtelevat lapsille - ei se ole valehtelua, kuten edelläkin joku toteaa, se on joulunäytelmä, esitys, scripti ja kulttuuria, jota näin kollektiivisesti ei todellakaan ole runsaasti Suomessa tarjolla.
Muistan itse, kun alakoulussa sain kuulla, että joulupukkia ei olekaan - kiiruhdin nopeasti kotiin kysymään vanhemmilta, että onko vai eikö ole. Valehtelivatko pojat koulussa, vai eivätkö valehdelleen? Sain vastauksen: kyllä se on niin kauan kuin siihen uskot, ja niinpä päätin uskoa koko elämäni.
Uskomalla saa pidettyä itsellään ihan mitä haluaa.
Ketähän höpöhöpö akateemikkoja ja miltäköhän tieteen alalta tässä puhuvat kieliposkella:
"Tiukka varoitus järkyttää: Joulupukkiin uskominen on lopetettava lapsiperheissä!"
http://www.voice.fi/ilmiot/tiukka-varoitus-jarkyttaa-joulupukkiin-uskominen-on-lopetettava-lapsiperheissa-135055
Mielikuvien voima on psyykkisesti kaikista tärkein asia - ne pitävät ihmisen täysjärkisenä. Ja niiden perusta luodaan lapsuudessa.Mielikuvitus pitää ihmisen täysjärjessä joo se on totta. Mutta miten nykypäivän lapset kehittää mielikuvitusta ja ne kattoo pädiä tablettia puhelinta koko päivät ei kehity mitään mielikuvitusta laite ajattelee jotenkin niiden puolesta oon kuullu
- MEGA_KULLI
Ei ne nyt vaan vilkaise lahjoja kyllä ne leikkii kaikilla ja leikkii muutama päivä niillä ja sit ne unohtuu niinhän se on kaikilla
- MEGA_KULLI
Kun mentiin mummulle niin mummulla oli lahjoja ja kaikki sukulaiset toi lahjat sinne mun mummun luokse jota jaettiin jouluaattona mummun luona. Kun me oltiin pieniä niin mummu sanoi meille kun uskottiin vielä joulupukkiin niin mummu sanoi aina joo joulupukilla oli taas niin kiire että se heitti vaan kakki lahjat sängylle ja meni suraavaan taloon
- Anonyymi
Samaa valhetta ku politiikka
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1065587Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631453703Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503245Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4542589Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2611620- 871366
Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito131319Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde321293- 771258
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1511196