Minulla on 10- ja 12- vuotiaat lapset, joista minulla on yhteishuoltajuus sopimus lasten isän kanssa. Heti eron jälkeen lapset olivat käytännössä minulla aina kun en ollut töissä ja vain silloin tällöin yökylässä isällään. Tämä sopi mainiosti, mutta kun exäni meni uusiin naimisiin alkoi uusi meininki. Yht'äkkiä isä alkoi vaatia lisää lasten tapaamista (minulle tuli olo että hän halusi esitellä uudelle vaimolleen kuinka hyvä isä hän on?). En pistänut hanttiin, sillä uskoin että on lapsille hyväksi, jos suhde isään on läheinen.
Nyt kun tätä viikko/viikko systeemiä on kulunut kolmisen vuotta olen aivan ymmälläni. Vanhemmalle lapselle on kehittynyt vakava uniongelma, hän ei enää osaa nukahtaa isällä ilman lääkitystä. Minun luonani hän saa unen päästä kiinni jos olen hänen vieressään niin kauan että hän saa unen päästä kiinni. Molemmat lapset kertovat että isin luona ei ole mitään tekemistä. Isi on aina töissä tai tietokoneella. Isi ei puuhaile mitään heidän kanssaan, vaan keskittyy vain uuden vaimon ja heidän yhteisten lastensa asioihin! Haluaisin hakea yksinhuoltajuutta, sillä uskon että yksi koti on lapsille parempi vaihtoehto kuin tämä jatkuva kahden kodin välillä ramppaaminen. En vain tiedä kuinka jaksaisin oikeusprosessia, sillä tiedän ettei ex-mieheni suostu uuteen järjestelyyn ilman riitaa. Lisäksi exäni on huomattavan varakas, koulutukseltaan juristi ja luonteeltaan varmaan jonkinasteinen narsisti. Mitä ihmettä tekisin? Kuinka tällaiseen tilanteeseen voisi saada apua?
Nyt kun tätä viikko/viikko systeemiä on kulunut kolmisen vuotta olen aivan ymmälläni. Vanhemmalle lapselle on kehittynyt vakava uniongelma, hän ei enää osaa nukahtaa isällä ilman lääkitystä. Minun luonani hän saa unen päästä kiinni jos olen hänen vieressään niin kauan että hän saa unen päästä kiinni. Molemmat lapset kertovat että isin luona ei ole mitään tekemistä. Isi on aina töissä tai tietokoneella. Isi ei puuhaile mitään heidän kanssaan, vaan keskittyy vain uuden vaimon ja heidän yhteisten lastensa asioihin! Haluaisin hakea yksinhuoltajuutta, sillä uskon että yksi koti on lapsille parempi vaihtoehto kuin tämä jatkuva kahden kodin välillä ramppaaminen. En vain tiedä kuinka jaksaisin oikeusprosessia, sillä tiedän ettei ex-mieheni suostu uuteen järjestelyyn ilman riitaa. Lisäksi exäni on huomattavan varakas, koulutukseltaan juristi ja luonteeltaan varmaan jonkinasteinen narsisti. Mitä ihmettä tekisin? Kuinka tällaiseen tilanteeseen voisi saada apua?
Vastaukset 6
Vanhimmat
juristi, nainen joka on sovinisti ja oikein veemäinen...
lapset lääkäriin jne
hanki apua oikeusaputoimistosta yms
ja vaikka ex-ukkos on juristi, ei se mikään jumala ole eikä edes
jumalasta seuraava, vessassa sekin käy!
Elä nöyristele vaan nosta ex-ukko pöydälle ja pyyhi pöytä ex-ukollas
Kummalla lapset ovat kirjoilla? Miksi lapsi syö nukahtamislääkkeitä? Todista, ettei sinun luonasi tarvitse lääkkeitä. Pidä päiväkirjaa.
Vie lapset perheneuvolaan tai yksityiselle psykologille kuultaviksi. Lapsesi ovat sen ikäisiä, että heitä kuullaan asuinpaikkatoiveis, haluavatko lapset muutaa kokonaan luoksesi? Yksinhuoltajuutta on turha lähteä hakemaan, koska sitä et tule saamaan, mutta vuoroviikkohuollon purkamiseen sinulla on mahdollisuus.
Käy kysymässä neuvoa lastenvalvojan luona ja oikeusaputoimistossa.
hyviä vinkkejä, olenkin jo pistänyt asiaa eteenpäin. Kyllä taas näkyy valoa tunnelin päässä:)
Kannattaisi selvittää perheneuvolassa tms mikä on nukkumisongelmien taustalla. Huoltajuus ei nyt siihen tietenkään vaikuta. Voihan olla että taustalla tuo tapaamisjärjestely tai sitten jotain muuta kuten koulukiusaaminen tai äidin negatiivinen suhtautuminen isää kohtaan. Vaikutat aika katkeralta ja haukut exääsi narsistiksi, oletko varma että olet pystynyt piilottamaan asenteesi lapsiltasi?
Oikeusriita on tuon ikäisille äärimmäisen rankka juttu. Lapsia kuullaan ja he joutuvat ottamaan kantaa kumman luona haluavat asua. Oletko valmis laittamaan lapsia siihen
Juristi-isähän ei nyt joudu maksamaan elatusmaksuja tämän vuoroviikkosysteemin ansiosta, olenko oikeassa?
Olisiko tässä syy hänen intoonsa ottaa lapset luokseen vuoroviikoin?
Kyllä narsistisen/emotionaalisesti etäisen/kylmän/ankaran isän luona oleskelusta voi seurata yhtä sun toista haittaa lapsen kehitykselle. Oleellista mielestäni tässä on juuri se, HALUAVATKO lapset isälleen joka toinen viikko vai ei. Jos toinen tai molemmat ei halua, ja ottaen huomioon että olit välissä jo vuosia lähes yksin vastuussa lapsista, ei lasta/lapsia pitäisi pakottaa uusioperheeseen vastoin tahtoaan. Kaipa se sotkee muutenkin elämää, harrastuksia, kaveripiiriä ym? Pyri saamaan tämä vanhempi muutenkin juttelemaan asioistaan lastenpsykiatrin tms. kanssa, että hän pääsisi eroon ahdistavista ajatuksista tai mikä häntä nyt valvottaakin?
Niin. Tossa on kaksi vaihtoehtoa. Joko sinne raastupaan mennään (hinta: rahaa, aikaa, välien pahentuminen, toisen lapsi-vanhempi-suhteen heikentyminen) ja sillä rauhoitetaan kuvio. Tai sitten se kaikkista vaikein eli aloitetaan vakavat keskustelut ja yhden pöydän ääreen, mielellään 3. osapuoli mukana. Ja tässä hintana on se, että asettaudutte vanhempina monen inhimillisen tunteen yläpuolelle. Teillä jo tuosta kirjoituksesta huokui paljon pikkukinaa, josta muodostunut iso pallo. Ja lapset tämän ovat varmasti vaistonneet myös ja stressaantuneet asiasta. Lisääntyikö riitely vko-vkon jälkeen? Tossahan vaan harvat tosin onnistuu puhumalla ja ajan kanssa parantamaan välejä. Siinä pitää olla niin helkkarin itsekriittinen. Ja mä en voi sanoa noista kahnauksista mitään, koska narsistiksi ei voi maallikko toista sanoa. Se voi olla kuitenkin totta, mutta se voi olla myös toisen mustamaalaamista. Sitä ei tiedä miten teidän väliset kahnaukset ja ihan tahattomat viestit lapsille ovat vaikuttaneet tilanteeseen. Jokatapauksessa teidän ON OPITTAVA TULEMAAN TOIMEEN KESKENÄÄN! Oli se toinen millanen perseläpi tahansa. Menitte siittämään lapsen niin tämä on se vastuu. Jos ette osaa tulla toimeen, niin sitten välit poikki ja hinnan maksaa lapsi. Teidän tehtävä arvio onko hinnan arvoinen vai voisitteko oikeasti muuttaa toimintamallejanne, kumpikin omansa. Sinä voit miettiä että miten sitä tulee suhtauduttua exään ja hänen vaimoon/lapsiin? Onko sinulla paljon katkeruutta häntä kohtaan ja onko hän sittenkään narsisti vai onko vain tehnyt aikoinaan ajattelemattomasti sinua kohtaan ja loukannut sinua? Exälläsi on sitten omat kysymykset esitettävänä.
Ei siihen oikein apua millään muulla saa kuin oikeusteiste ja sekin on raskas. Jos teistä vanhempina tarpeeksi ihmistä rauhoittamaan välinne ja puhumaan avoimesti, niin sitten voikin olla ajan myötä helpotusta lapsille.
Mitä lääkäri sanonut, kait nyt syitäkin on selvitelty eikä vain lääkepurkkia lapsen kouraan tungettu? Ja kuinkas kauan teillä on ollut vko-vko? Lapsenne ovat jo aika isoja ja tottuneet muuhun malliin. Siinä on heillekin alkuunsa paljon totuttelua ja stressiäkin varsinkin jos ei ole pikkuhiljaa siirrytty malliin ja sinäkin koet järjestelyn epämukavaksi. Henk.koht. pienten lasten kohdalla, kun eron jälkeen on suht nopsaan siirrytty vko-vkoon voi malli olla erittäin hyvä ja tuo paljon hyvää lapsille. Mutta miinusta tulee, jos ovat ehtineet tottua toiseen erokuvioon, ovat vanhempia ja varsinkin jos teillä on välimatkaa eli ystäväpiiri, koulumatka jne. muuttuu joka viikko. Ja vko-vkossa on erittäin oleellista, että vanhemmat osaavat tulla toimeen keskenään (kuten kaikissa kuvioissa toki!!!). Tossa iässä nimittäin jo ne kamutkin ja pleikkarit alkaa merkkaamaan niin paljon enemmän ja jos siellä päässä ei ole ehtinyt kaverisuhteita muodostumaan eikä ole kummassakin kämpässä niitä mieluisia pelejä ja vehkeitä, niin lapsi jo sen vuoksi voi vastustaa sitä - vaikka äiti/isä olisi miten ihana heistä tahansa. Siinä iässä maailmassa alkaa olemaan jo niin paljon muitakin tärkeitä asioita kuin äiskä ja iskä.