Noniin. Näitä keskusteluja lueskellessa on taas pakko muistuttaa ihmisiä siitä mitä metsästys on.
Metsästys on ennen kaikkea luonnosta nauttimista, luonnon näkemistä, tunnetta ihmisen pienuudesta, luonnon monimuotoisuutta, historiaa, nykypäivää..listaa voi jatkaa pitkään.
Metsästys on siitä upea harrastus että se yhdistää niin pankkiirin kuin traktorikuskin. Luonto ei erottele ihmisiä sosiaalisten asemien mukaan. Luonnon tarkoitus on saattaa meidät juurillemme ja muistuttaa siitä mistä olemme tulleet ja minne kuulumme. Luonto ei aseta ihmistä itseään paremmaksi. Siinä sen hienous. Älkää hyvät ihmiset erottako itseänne luonnosta, se on meidän jokaisen henkireikä.
Metsästys sanana ja käsityksenä on harhaanjohtava. Se on myös metsästystä että saadaan luonnosta ja sen monimuotoisuudesta kokemuksia ja elähdyttäviä hetkiä.
Oikea erämies ei kersku laukausten määrällä ja saaliilla vaan kertoo luonnosta, siitä hiljaisuudesta ja yön hetkistä jolloin voi kuulla metsäneläinten käyskentelyä ja ennen kaikkea siitä maagisesta hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä johon nykyajan ihminen on sidottu. Siinä on jo saalista tarpeeksi. Metsästyksessä itse retki on tarina ja saalis on vain sivuseikka. Riittää kun saa kokemuksia siitä mihin ihminen on luotu.
Tämä tarina siksi, että henkilöt, jotka eivät itse metsästystä monissa muodoissaan ole kokenut, provosoituisi tyhjänpäiväisistä kirjoituksista.
Nauttikaa ihmiset luonnosta, seuratkaa luontoa, tulkitkaa luontoa ja ennenkaikkea olkaa osa luontoa.
Metsästys on ennen kaikkea luonnosta nauttimista, luonnon näkemistä, tunnetta ihmisen pienuudesta, luonnon monimuotoisuutta, historiaa, nykypäivää..listaa voi jatkaa pitkään.
Metsästys on siitä upea harrastus että se yhdistää niin pankkiirin kuin traktorikuskin. Luonto ei erottele ihmisiä sosiaalisten asemien mukaan. Luonnon tarkoitus on saattaa meidät juurillemme ja muistuttaa siitä mistä olemme tulleet ja minne kuulumme. Luonto ei aseta ihmistä itseään paremmaksi. Siinä sen hienous. Älkää hyvät ihmiset erottako itseänne luonnosta, se on meidän jokaisen henkireikä.
Metsästys sanana ja käsityksenä on harhaanjohtava. Se on myös metsästystä että saadaan luonnosta ja sen monimuotoisuudesta kokemuksia ja elähdyttäviä hetkiä.
Oikea erämies ei kersku laukausten määrällä ja saaliilla vaan kertoo luonnosta, siitä hiljaisuudesta ja yön hetkistä jolloin voi kuulla metsäneläinten käyskentelyä ja ennen kaikkea siitä maagisesta hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä johon nykyajan ihminen on sidottu. Siinä on jo saalista tarpeeksi. Metsästyksessä itse retki on tarina ja saalis on vain sivuseikka. Riittää kun saa kokemuksia siitä mihin ihminen on luotu.
Tämä tarina siksi, että henkilöt, jotka eivät itse metsästystä monissa muodoissaan ole kokenut, provosoituisi tyhjänpäiväisistä kirjoituksista.
Nauttikaa ihmiset luonnosta, seuratkaa luontoa, tulkitkaa luontoa ja ennenkaikkea olkaa osa luontoa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jokaiselle löytyy aina mieluisat harrastuksensa.Minä en halua tappaa.Sienestys ,marjanpoiminta,pyöräily,kajakilla melonta ovat antoisampia harrastusmuotoja.Elo sovussa luonnon keskellä antaa sen suurimman nautinnon.Tietty jos joutuisi hakemaan elantonsa riistasta.Mutta silloin se ei olisi enää harrastus vaan elinehto.
Elanto tulee silloin riistasta, kun metsästää. Eihän nykyaika poista sitä tosiasiaa, että voi edelleen saada osan ruuastaan riistasta.
Ainoa asia, minkä metsästys poistaa, on turhan verhoilun tappamisesta. Kaikki lihatuotteet ja lihaliemet kaupassa tulevat kuolleista eläimistä; kun tappamisen tekee itse, on mielestäni mahdollisimman reilulla tavalla hankkimassa ruokaa. Ilman minkäänlaista peittelyä tietää tasan tarkkaan mistä ruoka on tullut.
Kenenkään muun niskoille ei vyörytetä tappamista ja lahtaamista. Tämä siis tappamisesta.
Usein on helppo hurskastella, kuinka ei tapa eläimiä, mutta esimerkiksi viljan tuotanto tappaa jopa miljoonia eläimiä, samoin useimpien ruokakasvien tuotanto.
Jokainen itse metsästä haettu, pyydetty ja tapettu ruoka on pois siitä tehotuotannosta, joka nykypäivänä tappaa paitsi suoraan nisäkkäitä ja kaloja, vaikuttaa myös epäsuorasti luontoon.
Se, että purraan porkkanaa jonka ostaa kaupasta, ei ole minkäänlainen tae siitä, etteikö juuri sen porkkanan jossakin kasvatusvaiheessa olisi kuollut useitakin eläimiä.
Tekopyhyyttä osoittaakin juuri hurskastelu; "En tapa eläimiä, koska se on julmaa. Syön vain kasviksia". Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan kauriinvasoja kuolee viljanleikkuuaikana puimurin teriin noin 700 000 kpl. Melkoinen määrä siis.
Tässä luvussa ei ole mukana muita eläimiä, kuten jäniksiä (rusakot), kettuja tai supikoiria, puhumattakaan pienemmistä eläimistä. Tämä siis vain kasvatusvaiheessa. Lisäksi tulee ruuan kuljetus, joka on luku sinällään (liikenne tappaa vuosittain kymmeniä miljoonia eläimiä ja lintuja).
sillä maatalosta kun olen,tiedän heinän ja viljan kaatamisen olevan jänisten pojille tuhoisaa aikaa.Ne menevät vaan matalaksi kuullessaan traktorin äänen,niinhän ne yleensä selviävät vaaroista.
Karmealla tavalla ne parkuvat kun joskus jalat vain sattuvat leikkautumaan poikki.Myös muuta elukkaa menee samalla lailla.Lokki viisaana alkaa heti kierrellä traktorin mukana.
Voisi hiukan provosoivasti sanoa viljan ja kasvisten olevan eläinten verellä maksetut.Miettikää jalantyngillä hyppivää jänistä kun syötte vihanneksia.
Hiukan omatunto kolkuttelee kun ruiskutetaan torjunta aineita peltoon.Mutta muu ei auta,muuten ei tulosta tule.Meillä on monet piiperöt ruokittavana.
näkemys metsästysharrastuksestani niinkuin jo jossain toisessa topicissa kirjoitin:: "metsästäjän saaliit ovat varsinkin nykyaikana yhä useammin korvien välissä kuin repussa. itselle parhaita tällaisia saaliita ovat oman koiran hienot haukut, eräkavereiden korvaamaton seura, jännittävät tilanteet, ympäröivän ruskametsän kauneus. listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin".. kyllä nuihin miken ajatuksiin voi yhtyä. metsästys on minulle rakkain harrastukseni enkä laske siihen kulutettuja killinkejä. sen verran vielä että kyllä se saaliskin metsästykseen oleellisesti kuuluu, eihän se muuten olisi metsästystä vaan retkeilyä. se ei kuitenkaan saa olla päätarkoitus vaan pikemminkin sellainen hieno kruunaus onnistuneelle eräretkelle. onnistunuthan eräretki voi toki olla muös ilman saalista. kuten jo aiemmin on tullut todettua.
Sinun tyylistäsi metsästää minä jostain syystä pidän.
klonkku! minä taas pidän sinun tyylistäsi keskustella asiallisesti. et ole niitä kiihkoilijoita joihin tällä palstalla niin usein törmää.
Kyllä olen kanssasi aivan samoilla linjoilla. Hienointa on seisoa luonnossa, kuunnella sen ääniä, katsella sen värejä. Metsästys tulee siinä sivussa. Saalis on sinäänsä tois arvoinen, minulle on tärkeämpää se "kilpailu" eläimen ja itseni välillä, se kumpi on lopulta ovelampi. Monesti olen lähteny masa passista itsekseni naureskellen kun majava on onnistunut taas livahtamaan käsistä.
Se että sinne mennään verenmaku suussa ei minusta ole "tervettä" metsästystä. Muutaman kerran olen ollut sellaisessa sakissa ja kyllä se yksin joen varressa istuminen sen voittaa. Esim: olin tänänn taas tutulla paikalla majavaa passaamassa ja sieltähän se tuli, mutta ei tarpeeksi lähelle, aivan kuin olisi tiennyt etten ammu niin kauas jäi uiskentelemaan hetkeksi siihen eteen... Mutta ei se harmittanut, kyseisellä joella on tällähetkellä myös paljon lintuja ja on ilo seurata niiden toimia illan mittaan.
..muistutus siitä että kaiken elämän ylläpitämiseksi tarvitaan kuolemaa.Oleellista on kunnioittaa kuolemaa joka ylläpitää omaa elämämme.
Mäkin harrastan sorsastusta syksyisin, ja voin kertoa että kaikista mukavinta on sinne lähteminen, vaikkei saisikkaan mitään. Esim. viime syksynä lähdin sorsastamaan tutun luoman varteen. Siinä aikani kuljin luoman vartta pitkin eikä sorsia pahemmin näkynyt. Sitten kun olin menossa kotio päin pari sorsaa lensi yli, nopeasti ammuin niitä, muttei osunu, olivat vähän liian kaukana. Sittenhän multa oli molemmat piiput ammuttu, ja kas kummaa ,parinkymmenen metrin päästä lensi komea ,lihava sorsa. Mutta se lensi tiehensä, en näet kerinny ladata. Sit menin kotia ja mietin itsekseni, miten mukavaa oli edes käydä metsällä...ainoastaan pää sai ravintoa, ei ruumis...
Näin se pojat menee!!!!!
Loistava keskusteluketju. Kaikki kunnioittavat toistensa mielipiteitä eikä kukaan provosoi turhia. Myös minun mielestäni metsästys on parhaimmillaan sitä mistä ed. kirjoittajat ovat kertoneet.
Tappaminen ei ole pääasia. Saalis kruunaa hyvän eräretken. En sano tuntevani sääliä ammuttua sorsaa tai teertä kohtaan, mutta arvostan ja kunnioitan saalista sen saatuani.
Hyvää kesää kaikille luonnosta tavalla tai toisella nauttiville.
Vegaaniystäväni perusteli taannoin metsästysvastaisuuttaan sillä, että hänen mielestään on mukava retkeillä metsissä joissa on paljon eläimiä. Tuohon oli helppo todeta että molempien osapuolten tavoite on sama!
Tällaiseen voi pyrkiä esim. pyytämällä alkuperäisluontoon kuulumattomia pienpetoja ja rajaamalla saaliin "luonnolliseen poistumaan" sisältyvään osuuteen (ylitiheät kannat, nuoret yksilöt) ja tietysti määrällisestikin kestävästi.
että on ilo lukea tällaista tekstiä. Joku osaa perustella tämänkin asian niin että se voi herättää ajatuksen aihetta myös aktivisteissa, joista osalla ei ole yhtään omaa ajatusta, seurataan vain ylevää aatetta.
Itse olen metsästäjä, mutta en tuomitse luonnonsuojelua. Luonnonsuojelu on tärkeä asia, kunhan se toteutetaan oikein eikä liihotella maan pinnan yläpuolella. Itse asiassa syksyisin pienpetoja pyytäessäni, tunnen itse olevani oikea luonnonsuojelija oikein isolla L:llä. Esim. nuoruusvuosina saatoin saada toistakymmentä minkkiä pieneltä alueelta, siitä voi jokainen minkkien ravintotottumuksiin perehtynyt laskea, kuinka monta sorsan henkeä säästyi. Vaikka sitten samana syksynä metsällä muutaman sorsan pudotan myös omaan pataani, jää silti henkilökohtainen vesilintusaldoni plussalle. Kuinka moni "aktivisti" voi konkreettisesti kehua samaa?
Tämä onkin asia, johon nuoria metsästäjänalkuja tulisi johdattaa, pienpetopyynti on riistanhoitoa ja luonnonsuojelua parhaimmillaan! Onneksi tämä on nykyään jo alettu tajuamaankin.
Tämä oli nöyrimmän allekirjoittaneen mielipide asiaan. Niille tiedoksi, joille jäi tekstistä kuva että tässä turisee joku vanha patu joka ei tajua nykyajasta mitään, ikää on alle 25 v..