Eli, minulla on sekarotuinen kodinviahtaja, joka on todella kiinni minussa. Ei siis ole ollut agressiivinen kenellekkään, mutta nyt olen raskaana ja vauva tulee syksyllä. Pelkoni on, että koira tulee mustasukkaiseksi lapselle.
Kertokaapas siis keinoja, joilla voin jo nyt alkaa opettamaan sille, että se on laumassa alinpana ja ihmiset ovat alfoja. Ihan käytännön vinkkejä kaipaisin.
Meillä on jo nyt niin, että koiraa ei tervehditä, kun tullaan ovesta sisään, eikä tietenkään hyvästellä. Ihmiset kulkevat ovesta ensin, syövät ensin, eikä koiralla ole silloin asiaa sinne huoneeseen, jossa syödään, ruokaa annettaessa koira odottaa niin kauan, että saa luvan mennä kupille, sohvilla tai sängyllä ei olla, lenkeillä ollaan vierellä ja vasta silloin mennään haistelemaan, kun saadaan lupa.
Olisiko koiraihmisillä vielä jotain?
Kertokaapas siis keinoja, joilla voin jo nyt alkaa opettamaan sille, että se on laumassa alinpana ja ihmiset ovat alfoja. Ihan käytännön vinkkejä kaipaisin.
Meillä on jo nyt niin, että koiraa ei tervehditä, kun tullaan ovesta sisään, eikä tietenkään hyvästellä. Ihmiset kulkevat ovesta ensin, syövät ensin, eikä koiralla ole silloin asiaa sinne huoneeseen, jossa syödään, ruokaa annettaessa koira odottaa niin kauan, että saa luvan mennä kupille, sohvilla tai sängyllä ei olla, lenkeillä ollaan vierellä ja vasta silloin mennään haistelemaan, kun saadaan lupa.
Olisiko koiraihmisillä vielä jotain?
Vastaukset 18
Vanhimmat
jotka mättää. Se ensimmäinen: ei ole merkitystä sillä kumpi teistä kulkee ovesta ensin. Jos koira on kovasti päsmäröivä, voit toki kurkata ovesta ensimmäisenä. Istuta koira siis odottamaan, avaa ovi sekä katso ulos että reitti on selvä eikä koiran tarvitse olla esivalvojasi. Nyt voit antaa hyvin koirallesi luvan mennä ulos, ensimmäisenä. Istuta jälleen ulkopuolella odottamaan että saat suljettua oven.
Sitten se toinen: sohvilla ja sängyillä olemisella ei ole merkitystä siihen oletko alfa vai oomega. Jos haluat, voit toki pitää sohva/sänkykiellon voimassa mutta sillä ei todella ole mitään merkitystä oman asemasi kannalta eikä koiran.
Se millä on merkitystä, on se että pidät kuria ja järjestystä kotona ja puutarhassa. Opeta koiralle kaikki nuo hyvät perustaidot, jolloin ei tarvitse stressata siitä ettei ymmärrä mitä sanotaan ja että se mitä sanotaan myös pitää. Siis että EI-käsky ei ole mikään jyrkkä ehkä. Hyvä lenkkeilykäytös on kaiken a ja o sekä pelastaa ehkä koiran hengen. Älä myöskään unohda sitä että se on hyvä perheenjäsenesi ja kumppanisi, vaan leiki ja pelaa sen kanssa aina silloin tällöin. Älä unohda tätä siinäkään vaiheessa kun lapsi on syntynyt.
Sopivasti pehmeyttä ja sopivasti kuria ja järjestystä niin kyllä se siitä!
Ensimmäiseksi tulee mieleen, että noilla konsteilla koira taatusti jo tajuaa oman paikkansa laumassa. Mutta on ihan eri juttu, etteikö se silti voi tulla mustasukkaiseksi lapselle.
Kerroit monta esimerkkiä, kuinka teillä osoitetaan koiralle paikkansa. Osoitetaanko sille koskaan hyväksyntää, hellyyttä, puuhataanko sen kanssa, siis ylipäätään, miten se huomioidaan? Kysyn näitä siksi, koska niissä on se avain, jolla voit vaikuttaa tilanteeseen tulevaisuudessa eli kun lapsi on syntynyt.
Koiraa ei pitäisi lapsen synnyttyäkään jättää huomiotta. Itse asiassa sille pitäisi kyetä suomaan huomiota lähes samalla tavalla kuin aiemmin. Sen minkä ehkä määrässä joudut lapsen vuoksi tinkimään, sinun pitäisi pystyä laadussa korvaamaan. Jos aikaa koiran kanssa puuhaamiseen tai lenkkeilyyn ei ole yhtä paljon, pitäisi puuhien ja lenkkien olla sitäkin mielenkiintoisempia. Ja erityisesti lenkkeilyn eli tarpeellisen ulkoilun kannalta, jos itse et pysty tarjoamaan sitä riittävästi, kuka voisi tilapäisesti korvata sinut, miehesi kenties, naapuri tms.? Puhut me-muodossa eli ilmeisesti sinulla on taloudessa mies. Mitäpä, jos hän yrittäisi jo nyt ottaa omaa paikkaansa koiran tärkeänä ihmisenä, jotta sinun korvaamisesi vauva-aikana onnistuisi luontevammin?
Oma suhtautumisesi on kuitenkin ehkä kaikkein tärkein. Oma luottamuksesi koiraan. Tiedät varmaan, että jos itse pelkäät ja jännität, koirasi vaistoaa sen. Se ei tosin tiedä mielialasi syytä, mutta se tietää, ettei "mammalla" ole kaikki hyvin. Ja se toteaa, että jokin huushollissa on muuttunut, sinne on tullut lapsi, jonka täytyy siis olla syy mamman levottomuuteen. Sen täytyy olla uhka mammalle. Suosittelisin pohtimaan asioita positiiviselta kannalta ja panostamaan siihen, että koko porukalla on kivaa, koira mukaanlukien. Toki koiralle pitää nyytti esitellä varovaisesti ja huolehtia lapsen turvallisuudesta, mutta jos itse osoitat käytökselläsi, että tilanne on kaikin puolin ok, vahvistat myös koiran luottamusta tilanteeseen. Aikanaan tietysti puolestaan lapselle pitää opettaa, että koiralla on omat oikeutensa eli oikeus olla rauhassa ilman taaperon hännästävetoja tms., vaikka muuten olisikin majan matalin.
tultaessa ja pois lähdettäessä, ei koira sen perusteella sinua kunnioita pätkääkään enemmän, päinvastoin.
Ydinasia on, että koirasi luottaa sinuun. Nyt ilmeisesti niin ei ole. Sinun pitää ansaita koirasi luottamus, huolehtimalla siitä hyvin, suojelemalla sitä tarvittaessa, leikkimällä ja viettämällä sen kanssa aikaa muutenkin kuin hihnalenkillä, jne.
Sinun asenteesi tekee paljon, koira vaistoaa sen. Ole mahd rento, älä vahdi silmä kovana vauvaa ja lasta, vaan tutustuta ne rauhassa toisiinsa. Koira arvatenkin jo on tottunut lapsiin? Jos ei niin ala totuttaa viimeistään nyt, tee se positiivisesti, opeta lapselle miten koiraa lähestytään, älä koiraa komentaen.
Lapsen on popittava pienestä pitäen miten koiraperheessä ollaan, sinun tehtäväsi on taata koirallesi rauha, ruokarauha, unirauha, lepopaikka, kaikki muu. Pidä huoli, että koira saa saman huomion ja rakkauden ja muun kuin ennen lapsen tuloa.
Ajattele asioita koiran kannalta, älä itsesi tai jonkun muun ihmisen. Koiran EI tarvitse olla perheen alin. Lue kirjallisuutta nykypäivältä, unohda vanhat uskomukset johtajuudesta, jotka eivät ole koskaan pitäneet paikkaansa, kummasti vain elävät joissakin piireissä.
Siis älkää vaan tehkö niinkuin edellinen "neuvoi". Koiraa ei todellakaan saa huomioida kotiin tullessa, eikä sieltä lähdettäessä. Tämmöinen kun ihan todistetusti lisää koiran eroahdistusta.
Koira on laumaeläin, joten loogisesti sen kasvatus lähtee aina laumanäkökannasta. Koiran on todellakin oltava "pahnanpohjimmainen". Koiramaailmassa ei ole tasavertaisuutta, koira joko pomottaa, tai on pomotettavana.
...yritä opettaa koirasi ajattelemaan moraalisesti, hanki sille siis jostain moraali, että se voi käsittää jotain ylempi ja alempiarvoinen juttuja. Sitä ennen koulutus siihen suuntaan on melkoisen turhaa...
... ja pahasti. Mutta älä välitä, niin on moni muukin suomalainen pilattujen koiriensa kanssa.
Miksi epäilet sen mahdollisuutta?
Kohtele koiraa hyvin, niin siitä ei tule mustasukkaista, sillä ei ole mitään tarvetta sellaisene, jos se saa tarpeeksi ja oikeanlaista huomiota, huolenpitoa, aktivointia yms.
Harmittavan usein koira jää täysin unholaan, kun lapsi tulee. Koiraa vain komennellaan pois vauvan luota, pois siletä, ainoa lenkki on kuuma kävely äidin maleksiessa rattailla auringonpaisteessa. Arvannet vaikutukset koiraan.
Se on sinusta kiinni. Miten kohtelet koiraasi, siten se käyttäytyy. Positiivisuus vie näissä asioissa eteenpäin. Negatiivisuus, jatkuvat kiellot, huutamiset, alistamiset, käskytykset ym saavat luottamuksen katoamaan ja koiran suhtautumaan epäillen.
Miksi muuten koirasi ei saa nuuhkia kuin silloin kun sinulle sopii? Neuvoisin kyllä muuttamaan tyyliä tai etsimään koiralle ennen lapsen tuloa kunollisen kodin.
Siksi se ei saa lenkeillä nuuhkia, kuin vain silloin, kun saa luvan, koska se oli minulle tullessaan ihan hirveä lenkeillä. Siis oikeasti hirveä. Se riuhu ja veti hihnassa ja huusi ohikulkioille ja autoille. Mikään muu ei auttanut, muu kuin tuo lenkitys-systeemi. Täytyypä sanoa, että en aio edes muuttaa tuota lenkittelyä, koska en halua paluuta entiseen, se oli hirveätä aikaa. Koira pääsee hihnalenkkien lisäksi metsään juoksemaan joka päivä, en usko että ainakaan liikunnanpuutteeseen kuolee. :)
Ja siksi pelkään mustasukkaisuutta, koska koira on minussa niin kiinni, että jos mies on töissä ja me koiran kanssa kaksin kotona, en saa edes vessaan mennä rauhassa. Tämä on kylläkin jo sen 4 koti ja siksi koira on täällä loppuelämänsä, piste. Koira annetaan vain kuolleen ruumini yli toiseen kotiin.
Ihan käytännön syistäkin koiralla on sohva- ja sänkykielto. On sen verran suuri koira, enkä muutenkaan halua nukkua koirankarvojen keskellä. Koiralla on oma peti makkarissa ja sinne vetäytyy aina levolle. Kukin tyylillään ja tämä on meille ollut kaikille osapuolille hyvä. :)
Koiralle annetaan huomiota, tietysti. Mutta meillä koiralle annetaan silloin huomiota kun se itselle sopii, ei sillain että koira änkeää syliin kerjäämään rapsutuksia. Pyydetään luokse ja pidetään hyvänä ja kun hellyydenosoitukset loppuvat, ne loppuvat. Leikitään myös, yleensä kylläkin ulkona, koska koira tykkää kauheasti noutaa keppiä ja pallot ovat sen rakkaus, sisällä sitten vetoleikkejä.
Meillä siis mennään ovista sillain, että istutan koiran, avaan oven ja menen itse ulos ja koira tulee kun annetaan lupa, ovi kiinni ja samalla koiralle sanotaan: "Odota." Sitten kun lähtetään liikkeelle: "Mennään."
Tämäkin sen takia kun koira oli, noh, hyvinkin vaikea tuossa ovesta ulos menossa, täytyi tämä tilanne sitten "rauhoittaa".
Itse en valitettavasti pysty enää menemään niin pitkiä lenkkejä, kuin aikaisemmin, siksi mies vie myös nykyään koiraa lenkille ja aina ollut koiralle hyvin tärkeä henkilö. Koira on aina innoissaan ovella vastassa, kun mies tulee töistä jne.
Koira on ollut aikaisemmin lapsiperheessä, mutta ikinä ei sellaisessa, jossa vauva, kyseisessä perheessä lapset olivat siis jo isompia, muistaakseni 5-7-vuotiaita. Suunnitelma olis se, että minun ollessa sairaalassa mies tuo koiran nuuhkittavaksi esim. vauvan vaatteen. Kun sitten tulen sairaalasta, minä menen ensin ja tervehdin koiran ja pidän vähän aikaa hyvänä ja mies tulee perästä vauvan kanssa ja antaa koiran haistella vauvaa. Onko ihan pöllö ajatus?
Ja meillä tottakai opetetaan lapselle, että esim. koiran peti on koiran oma alue, sinne ei mennä häiritsemään, kun koira on levolla tai haluaa muuten vetäytyä omaan rauhaan, ruokarauha on myös tärkeä. Vaikka koira on opetettu jo siihen, että kesken syömisenkin voi ottaa kipon pois tai laittaa käden kippoon, ei sano mitään, odottaa vain että saa jatkettua syömistä, silti se on vain eläin, josta ei voi aina ollu 100 % varma. Opetetaan käsittelemään koiraa oikealla tavalla yms.
Ihan heti en usko, että koira tekisi lapselle mitään, mutta kuitenkin hieman takaraivossa on ajatut, että koira voi kuitenkin tulla lapselle mustasukkaiseksi.
Täytyy siis muistaa, että vaikka lapsi onkin, huomioida koiraa samalla tapaa ja antaa koiran tutustua lapseen omaa tahtia? Kaksin en kyllä aio jättää hetkeksikään, on liian paljon maailmalla kauhutarinoita.
Eihän siinä mitään pahaa ole, että koiralla on selvät säännöt, sohvineen kaikkineen. Vielä kun kyse on kodinvaihtajasta, on hyväkin, että käytännöt ovat aina samat, ettei ole tänään yhtä ja huomenna toista. Epävarmuutta koirasi elämässä on ollut jo riittämiin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kestää monia vuosia, ennen kuin lapsi kasvaa niin paljon, että siihen voi soveltaa samoja sääntöjä kuin aikuisiin. Tarkoitan esimerkiksi kupin poisottamista kesken ruokailun. Ei ole mitään syytä, miksi lapsen pitäisi saada tehdä sitä lainkaan ehkä koirasi koko elinaikana, eikä se silti muuta lauman arvojärjestystä mitenkään.
Ja uskon, että suunnitelmanne sairaalasta kotiutumiselle on ihan käyttökelpoinen.
Kuten jo mainitsinkin, koira vaistoaa pelkosi, usein enemmän kuin me ihmiset huonoilla vaistoillamme mitenkään käsitämme. Siksi kannustin unohtamaan pelon, mikä ei ole sama kuin unohtaisit normaalin järkevän varovaisuuden. Ei ole mitään syytä eikä järkeä jättää koiraa ja pikkulasta kahdestaan. Ei oikeastaan ole syytä jättää niitä kahdestaan, ennen kuin lapsi on kasvanut niin vanhaksi, että tajuaa jo maailmasta ja säännöistä jotain. Sama pätee ihan mihin tahansa koiraan, ei pelkästään teidän kodinvaihtajaanne.
Ja nimenomaan anna koiran tutustua lapseen omaa tahtiaan. Koiran kannalta se on sama kuin uuden pentukoiran tuominen aikuisen koiran seuraksi, vaikka me ihmiset tietysti ajattelemme, että ihmisvauva on ihan eri asia. Koiran kannalta kyse on rutiinia rikkovasta tulokkaasta, johon pitää tutustua ja mitä enemmän se tapahtuu koiran omalla tahdilla ja aina positiivisessa ilmapiirissä, sen parempi lopputulos.
älä väkisin tutustuta lapseen, sillä voi olla kodinvaihtajana lapsiperheestä huonoja lapsikokemuksia. Kannattaa niistä otta selvää, jos lapset kiusanneet tms. Tutustuta ajankanssa, rauhassa, koiran ehdoilla ja anna koiralle riitävästi huomiota, se on kaiken a ja o, että koiraa ei koe olevansa maan matonen kun lapsi tulee. Sen pitää tuntea, että siitä välitetään.
meillä ei vieraat juosseet kiljuen vauvan luo lässyttämään, mikä on koiran korviin tosi outoa. Vaan ensin tervehtivät koiran kuten ennenkin ja vasta sitten vauvan luo.
Vauvathan haisevat, kannattaa pitää mielessä. Koiran nenään vielä enemmän eli sitä varmasti kiinnostaa. Tutustuta, kun koira hitusen väsynyt. Aivotyöhän se tunnetusti koiraa väsyttää, liika fyysinen aktivitettii, saa sterssihormonit liikkeelle, adrenaliinit eli se kannattaa myös pitä mielessä.
Miettikää asiat koiran kantilta, miltä siitä näyttää ja tuntuu jokin juttu, niin hyvin menee. Jos teette vain omista näkökulmista, niin silloin teette itsellenne.
Harjoittele kaikkea mahdollista jo etukäteenkin, kuten vaunujen kanssa lenkkeilyä. Ihan tyhjien vaunujen kanssa alkuun, nimittäin jos siellä on itkevä nyytti, on edellytykset siinä vaiheessa jo selkeästi huonommat (hermo saattaa kiristyä).
Meillä pelättiin myös, mutta koira otti heti vauvan luonnollisena osana perhettä, tosin oli jo aiemmin nähnyt niitä paljon, ja meillä oli myöskin hoitolapsia ennen sen oman vauvan tuloa.
Mitään isoa numeroa ei ole tehty lasten tulosta myöhempienkään koirien kanssa, vaan on seurailtu tilannetta. Hajuun tutustuttamisessa ei mitään pahaakaan ole, joten ne kannattaa tehdä. Suurin ongelma varmaan oli meillä, kun yksi koirista jostain syystä halusi piilottaa kaikki vauvan tutit omaan petiinsä :)
Kannattaa tosiaan miettiä, miten turvaa koiran oman rauhan siinä vaiheessa, kun lapsi liikkuu, ehkäpä jos on tarve muuttaa unipaikkaa, kannattaa se tehdä jo ennen lapsen tuloa. Hanki kunnon vaipparoskis. Monessa perheessä koirat rakastavat hajottaa (syödä) vauvan vaippoja, varsinkin, jos siellä on kakka :) Voi olla koiralla paha ummetus, eikä sen märän imuhötön siivoaminen ole todellakaan mukava homma.
Tarkkaile koiran reagointia, pidä huoli koiran liikunnasta ja aktivoinnista, myöskin ilman vauvaa. Noilla keinoin pääsee jo pitkälle, sekä valvonnalla.
kyllä tuntuisi olevan erittäin hyvällä pohjalla tuo koirahomma teillä. Koirat rakastaa rutiineja. Hieman korjauksena kylläkin että vauva ei nouse koiran yläpuolelle vaan asettuu suojeltavaksi, kuten pennut. Terve koira ymmärtää sen itsekin. Minulla ei ole lapsia, mutta olen "harjoitellut" siskoni lasten kanssa kun epäilin itsekin että koirani saattaisi olla mustasukkainen ajan koittaessa. Ota koira mukaan kaikkeen tekemiseen vauvan kanssa, vaipanvaihtoa myöten, jos on miellyttämisenhalua niin opeta sitä vaikka laittamaan vaippa roskiin, mutta iholle ei tarvitse heti päästää. Se huomaa kyllä missä mennään ja sitä mukaa kun lapsi kasvaa koira pääsee lähemmäs. En tarkoita sitä että eka vuosi koira on eri huoneessa vaan ihan vaan että koira saa katsella ja vaikka haistella vaatteita ja paikkoja missä vauva on ollut ja olla lähelläkin, mutta pari päivääkin pitää ettei pääse ihan kosketuksiin että koira huomaa että nyt on jotain mikä on mammalle tärkeää. Jos on vaikka useampi koira kotona ja yksi saa pentuja niin ei emo heti laske kavereita siihen vierelle ja koirat tajuavat sen. Oma koirani on sen verran herkkä että se kyllä (kun oli tottunut) silloin on lasten lähellä erittäinkin rennosti kun lapset on meillä hoidossa, mutta kun siskoni, lasten äiti, on vieressä, se kulkee koko ajan varovasti, "kysyy lupaa" siskoltani että saako tulla lasten luo ja koko ajan tarkkailee. Koira on ollut minulla aina ja tiedän että kukaan ei ole sille mitään tehnyt ja kaikkein vähiten koirarakas siskoni, mutta koirat elävät vaistojen mukaan ja vaisto sanoo että pentu kuuluu emolle ja emo puolustaa sitä. Tietenkin koirat on yksilöitä ja sinun koirasi voi toimia erilailla kuin minun, mutta tässä nyt oli yksi ajatus mikä ainakin meillä toimi. =) onnea, kaikki menee varmasti hyvin, onhan koirasi jo hyvällä pohjalla tekstistäsi päätellen.. =D
oli jo 11-vuotias kun tyttäreni sai ensimmäisen lapsensa. Vaikka koiralla ei heti ollut tilaisuutta tutustua pieneen, niin siitä näki sen kiintymyksen lapseen sen tullessa käymään. Kun vauvaa kylvetettiin ja vaippaa vaihdettiin se seisoi kiinostuneena vieressä. Kun vava nukkui pihalla vaunuissaan koira ilman käskyä, oma-aloitteisesti asettui makaamaan vaunujen viereen ja luulen että siihen ei olisi kenelläkään vieraalla ollut asiaa. Myöhemmin tytön kasvaessa tämä sai halata vanhusta ja koira tuntui vaan nauttivan .
Tervepäinen koira kyllä tunnistaa kuka kuuluu sen laumaan.
Ja koira pysyykin tervepäisenä, kun sille taataan oma rauha, omaa aikaa eli liikuntaa, aktivointia, hellittelyä, hoitoa kaikkea mitä ennenkin, sitä ei missään tapauksessa pidä jättää kakkoseksi, siitä ne ongelmat aina syntyy ja sitten syytetään koiraa, kun ei vain itse vauvan tultua enää jakseta huolehtia kuin siitä ja koira saa pärjätä joten kuten ja sille vain huudetaan, kiskotaan ja kielletään kaikesta.
hei.
tarkoitatko että koira "roikkuu" sinussa koko ajan, inisee perääsi ja kerjää koko ajan huomiota?
jos niin, niin siihen hyvä keino on olla vähän aikaa (pari päivää, viikon) huomaamatta koiraa lähes ollenkaan.
muutoin kun esim. rapsuttelet koiraa, niin muista kutsua koira SINUN luoksesi ensin, älä itse aina mene koiran luokse. siinäkin se oppii että sen on tultava luoksesi ja sinä olet "pomo". koirakouluttujat ovat näin sanoneet.
ja ihan perusjuttuja toki teet koiran kanssa, riippuen koiran rodusta. lenkkeilet, uitat, menet metsälle, opetat vaikka temppuja ja hellit tietenkin. ja lopetatte kun sinä niin päätät. ja ihan peruskoulutusta läpi koiran elämän kannattaa pitää yllä, vahvistaa sidettäsi koiraan.
tuo on myös hyvä että syötte itse ensin, ja koira vasta sitten.
mutta tosiaan, kun saat lapsen niin muista antaa koiran heti haistella hänet rauhassa, äläkä vaan pidä lasta kilometrin päässä koirasta, kuten monella on ihmeellisesti tapana. sitten ihmetellään kun koira on mustasukkainen/outo!! tottakai sen pitää antaa haistaa ja nähdä uusi perheenjäsen ja tottua siihen.
ja juuri kuten joku sanoi, huomaa koiraa edelleen SAMALLA LAILLA lapsen syntymisen jälkeen, niin sen ei tarvitse olla mustasukkainen. ihan kuten toivottavasti huomioit yhtä paljon kaikki perheenjäsenesi etkä vain yhtä :)