Hei,
tämä kuulostaa kamalan turhamaiselta :-) Mutta siis olen miettinyt yhtä asiaa. Minulla on aivan täydellinen pieni 4kk vanha tiibetinspanieli, narttu. Tyttö on todella rohkea ja se on sosiaalistettu toisiin koiriin loistavasti, niin isoihin kuin pieniin (tai siis sosiaalistaminen jatkuu edelleen), ei pelkää mitään. On todella ihmisrakas ja menisi kadulla jokaisen vastaantulijan syliin, tulee hyvin toimeen lasten kanssa, on silti "luonnekas"; ei kotona mikään aivan lälly, mutta juuri minulle sopiva halikoira. Kuitenkin, kaikkia vieraita se tervehtii todella iloisesti sekä esim. vanhempiani, joiden luona viettää aikaa. Kun tulen hakemaan sitä tai tulen kotiin, tms. tapaamme jälleen, koira ei oikein innostu. Se heiluttaa vähän häntää ja tulee vastaan, mutta se on tosi pientä verrattuna jopa vieraiden kohtaamiseen. Kotona koira nukkuu yksin ollessaan (hyvä juttu), eikä tule aina edes vastaan. Kuitenkin kohtelen sitä todella hyvin, ts. olen aina rakastanut koiria ja nyt kun olen saanut oman ihanan, niin se on ihan ykkösjuttu. Mutta eikö koira ole kiintynyt minuun vielä vai onko tämä ihan normaalia joillekin koirille?
tämä kuulostaa kamalan turhamaiselta :-) Mutta siis olen miettinyt yhtä asiaa. Minulla on aivan täydellinen pieni 4kk vanha tiibetinspanieli, narttu. Tyttö on todella rohkea ja se on sosiaalistettu toisiin koiriin loistavasti, niin isoihin kuin pieniin (tai siis sosiaalistaminen jatkuu edelleen), ei pelkää mitään. On todella ihmisrakas ja menisi kadulla jokaisen vastaantulijan syliin, tulee hyvin toimeen lasten kanssa, on silti "luonnekas"; ei kotona mikään aivan lälly, mutta juuri minulle sopiva halikoira. Kuitenkin, kaikkia vieraita se tervehtii todella iloisesti sekä esim. vanhempiani, joiden luona viettää aikaa. Kun tulen hakemaan sitä tai tulen kotiin, tms. tapaamme jälleen, koira ei oikein innostu. Se heiluttaa vähän häntää ja tulee vastaan, mutta se on tosi pientä verrattuna jopa vieraiden kohtaamiseen. Kotona koira nukkuu yksin ollessaan (hyvä juttu), eikä tule aina edes vastaan. Kuitenkin kohtelen sitä todella hyvin, ts. olen aina rakastanut koiria ja nyt kun olen saanut oman ihanan, niin se on ihan ykkösjuttu. Mutta eikö koira ole kiintynyt minuun vielä vai onko tämä ihan normaalia joillekin koirille?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joillekin koirille on tosiaan ihan normaalia että eivät ole läheisriippuvaisia. Ole onnellinen, se ei todellakaan ole mitään herkkua kun menet minne tahansa kaksi nappisilmää valvoo tulemisiasi ja menemisiäsi. Ei sekunnin rauhaa kun koira piippaa koko ajan.
Mutta ehkä siihen auttaa se että pelehdit ja leikit koirasi kanssa vielä hiukan enemmän...
Koirasi on vielä noin nuori, niin ulkomaailma on vain kovin kiehtovaa.
Koska rakastat koiraasi ylikaiken (hyvä juttu) ja osoitat sille hellyyttä paljon ym ym, niin sillä ei ole sellaista miellyttämisen tarvetta sinuun, kuin esim vierailla ihmisillä ketkä eivät ole niin paljon sitä huomioineet. Mitä vähemmän huomioit koiraasi, niin sen enemmän se tekee hyväksesi. Itse huomasin tämän omassa koirassani. Olin aina se joka halaili ja rapsutteli, mutta silti koira innostui enemmän puolisoni huomion osoituksista. Puolisoni ei ns "lässyttänyt" koiralle läheskään niin paljon kuin minä ja silti koira oli aina sitä nuolemassa ja tekemässä temppujaan. Laumanjohtajana sinun ei kuulu mielistellä koiraa, vaan koiran sinua. Eli koira pitää itseään laumanjohtajana. Meillä laumanjohtaja on mieheni, koska huomioi koiraa vähemmän kuin minä.
dlfk ja eilaumanjohtaja ovat mielestäni ihan oikeassa havainnoissaan.
Koiran iän kun ottaa huomioon, niin ei voi tästä käytöksestä päätellä mitään sen kummempaa, kuin että kaikki outo ja uusi on kovin kiehtovaa. Ei siinä uutta tutkaillessa paljon ehdi kuunnella ja katsella jo tutuksi tullutta!
Samoin 'eilaumanjohtajan' analyysi pätee: jos jatkuvasti osoitat ylenpalttista huomiota ja hellyyttä koirallesi, se kokee voivansa määrätä suunnan ja vauhdin, koska sinähän käyttäytymiselläsi (jatkuvilla yrityksillä ottaa kontaktia ilman tulosta) hännystelet tuota pikku eläintä! Koirat nimittäin toimivat pitkälti ajattelumalliltaan miesten tapaan. Anteeksi nyt vain kaikki miehet-))
Eräs olennainen juttu tässä kuviossa on ruokailu: oletko sinä se, joka antaa ruuan koiralle? Jos sinä olet se joka antaa ruuan, sinulla on etulyöntiasema. Ja se etulyöntiasema vahvistuu edelleen, jos olet myös se joka yleensä ulkoiluttaa koiran. Oletko sinä siis se henkilö, joka päättää milloin koira menee kodin etuovesta ulos?
Putkiaivoisia lienevät siis koiratkin, mikä todellakaan ei periaatteessa ole ollenkaan huono juttu. Se kun avaa koirankoulutukseen helpottavia näkökulmia. Perusperiaate on siis, että jos niitä haluaa hallita, niin ei pidä mennä niitä kohti, vaan niistä poispäin! Ja jos sillä joka menee poispäin, on 'kaikki avaimet taskussaan', asiat ovat hänen osaltaan ok. Ei siis tarvitse yrittää miellyttää ketään, tarvitsee vain näyttää, mitä kaikkea sinulla on tarjota, ja sitten antaa muille mahdollisuus seurata ja nauttia hedelmistä. Silloin ne tulevat nöyrästi perässä.
Saattaapi olla, että uudet ihmiset on siitä niin mielenkiintoisia, ja se haluaa hetimmiten miellyttää heitä. Voipi myös olla, että koirasi on kiintynyt vanhempiisi, jos se heidän luona paljonkin viettää aikaa. On meilläkin villakoira poika, joka on niin isän koira, ettei koskaan tule esim. minulta rapsutuksia kerjäämään, ei edes katsomaan jos tulen kotiin, eikä pyydä multa päästä ulos. Meidän nuorempi koira taas on sitten kiintynyt muhun.
Se että koira ryntää uusien ihmisten luo ei johdu siitä, että se rakastaa heitä enemmän. He vain ovat uusia ja koira on tottunut siihen, että "uusi ihminen tulee,se antaa minulle hellyyttä heti!". Oma vanhempi koira aiemmin pomppi ilosta minut nähdessään, se on vain merkki liian vähästä huomioimisesta. Jos koirasi odottaa kärsivällisesti kun menet sen luo,eikä hypi,se on vain hyvä tapa. Jos yksinäisyyden ja luona olon ero on hirvittävän suuri,se aiheuttaa vaan koiralle ahidstusta, joten hirveä "jee jee!" luokse tulo ei ole parasta. (Nyt vanhempi koira saa enemmän huomioita ja olen totuttanut sen siihen, että kun menen sen luo,sen ei tarvitse rynnätä minuun päin,vain se voi vaan maata ja minä tulen sen luo ja kun lähden, se ei jää kinuamaan vaan sanon "riittää")