Mutta en olisi voinut olla enempää väärässä.
En ollut nähnyt hyvää ystävääni vähään aikaan kun asumme eri kaupungeissa ja tunteeni häntä kohtaan olivat jo "viilentyneet" pelkästään kaverilliselle tasolle. Olin saanut ajatukseni kasaan, onnistunut jatkamaan eteenpäin ja olin siitä enemmän kuin onnellinen, enkä menettänyt hyvää ystäväänikään. Meillä siis oli aiemmin ollut "pientä säätöä" ja hän tietää että olen ollut ihastunut häneen.
No, nyt kun jokin aika sitten näin häntä, hän katsoi minua silmiin itkuaan pidätellen ja kertoi kuinka ikävä hänellä on ollut. Tuntui kuin nyrkki olisi lyöty läpi rinnasta.
En vaan kerta kaikkiaan ymmärrä mitä tällä ihmisellä liikkuu päässä. Tiedän että olen hänelle tärkeä ystävänä ainakin, mutta hän flirttailee minulle edelleen, tuijottaa rintojani ja toistelee etenkin humalassa sitä kuinka paljon välittää mutta taas sen jälkeen heittäytyy kylmäkiskoiseksi ja palaa poikaystävänsä kainaloon.
Minulla on ollut monta päivää henkisesti ja fyysisesti paha olo, enkä ymmärrä miten reagoin tähän tilanteeseen näin voimakkaasti sillä näin ei ole käynyt ikinä ennen. En vain enää tiedä mitä minun pitäisi tehdä enkä tiedä kykenenkö näkemään tätä ihmistä enää ollenkaan. miksi hän toimii noin?
onko teillä ollut vastaavia tilanteita ja olisiko väärin katkaista välit kokonaan?
En ollut nähnyt hyvää ystävääni vähään aikaan kun asumme eri kaupungeissa ja tunteeni häntä kohtaan olivat jo "viilentyneet" pelkästään kaverilliselle tasolle. Olin saanut ajatukseni kasaan, onnistunut jatkamaan eteenpäin ja olin siitä enemmän kuin onnellinen, enkä menettänyt hyvää ystäväänikään. Meillä siis oli aiemmin ollut "pientä säätöä" ja hän tietää että olen ollut ihastunut häneen.
No, nyt kun jokin aika sitten näin häntä, hän katsoi minua silmiin itkuaan pidätellen ja kertoi kuinka ikävä hänellä on ollut. Tuntui kuin nyrkki olisi lyöty läpi rinnasta.
En vaan kerta kaikkiaan ymmärrä mitä tällä ihmisellä liikkuu päässä. Tiedän että olen hänelle tärkeä ystävänä ainakin, mutta hän flirttailee minulle edelleen, tuijottaa rintojani ja toistelee etenkin humalassa sitä kuinka paljon välittää mutta taas sen jälkeen heittäytyy kylmäkiskoiseksi ja palaa poikaystävänsä kainaloon.
Minulla on ollut monta päivää henkisesti ja fyysisesti paha olo, enkä ymmärrä miten reagoin tähän tilanteeseen näin voimakkaasti sillä näin ei ole käynyt ikinä ennen. En vain enää tiedä mitä minun pitäisi tehdä enkä tiedä kykenenkö näkemään tätä ihmistä enää ollenkaan. miksi hän toimii noin?
onko teillä ollut vastaavia tilanteita ja olisiko väärin katkaista välit kokonaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
koska on sekaisin itsensä kanssa. ja nyt tarvitsee sinua taas kun menee huonommin. jos kerran tiedät jo kuvion etukäteen ja tiedät miten taasen tulee käymään, älä lähde tuohon leikkiin mukaan uudestaan. saat vain kerätä ja kasata ittees taas uuden kerran. jaksaisitko? ole sä rehti ittees kohtaan..ystäväsi ei ehkä sitä osaa olla. vähiten itteensä kohtaan, siis. tai ei vain kykene omilta tarpeiltaan olemaan rehellinen sulle. mieti kahdesti jaksatko käydä saman läpi ittes kanssa jos ja kun käy niin kuin ennenkin. ite olet paras ihminen arvioimaan sitä. parhaassa vaihtoehdossa hän on huomannut välittävänsä susta enemmänkin.. ystävyys ja eroottinen rakkaus on kaksi täysin eri tunnetta.
tsemppiä ja onnea sulle!
enkä jaksa enää lähteä tuohon leikkiin mukaan. joudun jo nyt keräämään itteni uudestaan ja tiedän että se vie aikaa, mikäli siihen pystyn, sillä tunnen olevani romahtamispisteessä.
viimeksi hän sai minut rakastumaan itseensä ja sen varsin hyvin tietää, niin en ymmärrä miten hän pystyy tekemään näin, koska ei missään nimessä ole ilkeä, vaan lämmin ja kiltti ihminen.
luulen myös (tai oikeastaan tiedän) että hän on sekaisin itsensä kanssa eikä ole varma mitä haluaa.
vaikka olisikin niin että on huomannut välittävänsä musta enemmän ku ystävänä, niin tuskin olisi valmis myöntämään sitä minulle tai muille, saatika tekemään asian eteen mitään.
Hän on yksi läheisimmistä ystävistäni, niin ei tule olemaan helppoa ottaa etäisyyttä häneen. etenkin kun hän itse on sanonut, ettei tiedä mitä tekisi ilman minua, kun kukaan ei kuulemma saa hänen oloaan yhtä hyväksi. etäisyyden ottaminen taitaa kuitenkin nyt omaa henkistä hyvinvointia ajatellen olla ainoa ratkaisu. En vain haluaisi sanaa puhumatta kadota hänen elämästään. täytynee vielä miettiä miten tämän asian hoidan. mutta kiitos ja halaus sulle suorasta vastauksesta, sait vähän potkittua mua persuksille :)
ton sille ystävälle,ihan rehellisesti,perustele tilanne just noin,eiks joo.ei pidä aliarvioida hyvän ystävyyden syvyyttä.jos se ei totuutta kestä,ei se kovin syvää ollukkaan.
Joo, oon samaa mieltä eli älä jätä ystävääsi yksin ajatukien kanssa koska sillon jätät myös itsesikin ja tavallaan pakenet kun sattuu. Parempi kohdata asiat ja puhua suoraan. Tiedän sen kokemuksesta..
Itse yritin jutella pitkään toisen kanssa ja toinen vain vetäytyi omista syistään... vastaamattomuus ja juttelemattomuus jättää jälkensä silleen että toinen pyörii ajatuksissa, tulee uniin jne.
Olen päässyt toki eteenpäin, mutta silti kaipaan tätä ihmistä edelleen ja juttelua välillämme. Sitä ei ehkä koskaan tapahdu ja en voi itsekkään tietää kuinka pitkään tämä ihminen ajatuksiini tulee.
Se ei kumminkaan onneksi estä ihastumasta johonkin toiseen, mutta kaipauksen se on jättänyt.
Mun mielipiteeni on, että aina kannattaa jutella jos se vain on mahdollista, sillon on helpompi edetä elämässä, vaikka se alkuun sattuisikin. Toki ymmärrän ihmisiä jotka eivät tähän kykyne syystä tai toisesta, mutta lopulta on vai kyse juttelusta ja toistensa ymmärtämisestä ja kukapa ei haluaisi tässä elämässä tulla ymmärretyksi ;)
Tsemppiä!
Mulla on ollut ja tavallaan edelleen on täsmälleen samanlainen tilanne. Hän käyttäytyy samalla tavalla kännissä, kertoo kuinka tärkeä olen ja kuinka paljon tykkää. Kun asian ottaa puheeksi seuraavana päivänä, ei hän halua siitä puhua. No näin asia oli n. vuoden verran ja tänä aikana hän satutti minua sanoillaan ja teoillaan tietoisesti useaan otteeseen. Asia raastoi pahasti, sillä yhtenä hetkenä hän haluaa olla lähellä ja toisena ei pysty olla samassa huoneessa. Päätin moneen otteeseen päästää hänestä irti, mutta koska tunteeni häneen olivat niin vahvoja, hän sai vedettyä minut aina takaisin. Koska molemmat olemme erittäin tempperamenttisia ja elämme tunteella, otimme yhteen muutamaan otteeseen ja välimme olivat pitkään viileät. Sitten lähdin muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille ja kun sieltä tulin, joku oli muuttunut. Hän pystyi netin välityksellä puhumaan asioista ja vihdoin myönsi tykkäävänsä minusta. Tiedän, että se oli hänelle kova paikka. Ja hän sanoikin olleensa ja edelleen olevan sekaisin tunteidensa kanssa ja pelkäävän näitä "uusia" tunteita. Emme ole sen jälkeen asiasta puhuneet, sillä hän itse lähti ulkomaille, enkä halua vaivata häntä asialla, vaan antaa hänen nauttia matkastaan.
En tiedä mitä tapahtuu kun hän tulee takaisin, mutta toivon että voisimme puhua asioista kasvotusten ja selvittää kaiken väliltämme. Hän on minulle tärkeä ihminen ja tiedän, että jos jätän asiat selvittämättä, meillä ei ole missään muodossa tulevaisuutta, sillä se olisi vain liian vaikeaa. Toivon, että kaikesta huolimatta ja juuri siitä syystä, voisimme olla ystäviä. Hän on minulle ihminen, joka sai minut laskemaan muurini.