Moni sijaisperhe on joutunut kinkkiseen tilanteeseen lasten vartuttua. Kun nuori ei hyväksy rajoja, joita sijaisperhe laittaa esim. kotiintuloaikojen, päihteiden ja/tai koulun käynnin suhteen, hän haluaa itsenäistyä 15 - 17-vuotiaana tai vaihtoehtoisesti palata vanhemman/vanhempiensa luo, luottaen siihen, että nämä eivät rajoja aseta tai pysty niitä valvomaan.
Joskus itsenäistyminen riittävän tuen avulla on nuoren edun mukaista. Joskus vanhempien luo palaaminen on perusteltua. Toisinaan alle 18-vuotiaina sijaisperheistä pois haluavat nuoret ovat juuri niitä, jotka eivät hyväksy minkäänlaista ohjausta, sääntöjä tai seuraamuksia sääntöjen rikkomisesta vaan kokevat kaiken edellä mainitun henkilökohtaisena loukkauksena, josta aletaan kantamaan kaunaa.
Nämä nuoret ovat katkeria kohtalostaan ja usein kohdistavat katkeruutensa sijaisperheeseen. Ei ole epätavallista, että päästääkseen pois sijaisperheestä, he kertovat kaltoinkohtelusta tai seksuaalisesta, jos ei hyväksikäytöstä, niin ainakin häirinnästä. Nuoren kertomus on aina otettava todesta ja usein hänen kokemuksensa on aito, vaikka joku toinen ei kyseisessä tilanteessa kokisi mitään epäsopivaa. Pieni joukko nuorista saattaa värittää tapahtumia ja ehkä joku keksiäkin. Tieto, miten itsenäistymistä voi vauhdittaa leviää puskaradion kautta.
Kaikki nuorten esiin tuomat epäasiallisuudet on tutkittava ja todellisissa väärinkäytöksissä syyllisten on jouduttava vastuuseen. Mutta entä tilanne, jossa sijaisperheen vanhempia syytetään perusteettomasti. Miten asia tulisi hoitaa, jos perheessä on muitakin sijoitettuja lapsia? Jos vaikka nuori syyttää perheen vanhempaa seksuaalisesta hyväksikäytöstä, tulisi sosiaalityöntekijän informoida toisenkin kunnan työntekijää. Vastuunsa tuntevat työntekijät tietysti ottavat lapset turvaan välittömästi. Mutta entä jos syytös on perätön? Lapsia siirrellään tarpeettomasti ja sijaisperheen maine tuhotaan.
Miten sijaisperheenä voisi toimia niin, että turvaisi oman selustansa niiden mahdollisten tilanteiden varalta, että tulisi syytetyksi aiheetta? Halaus ja katsekin voidaan tulkita väärin, mutta olisi kammottavaa sekin, että lasta tulisi hoitaa, lainkaan koskematta häneen. Katse ja kosketus viestittävät välittämisestä.
Toivoisin aiheesta syntyvän keskustelua.
Joskus itsenäistyminen riittävän tuen avulla on nuoren edun mukaista. Joskus vanhempien luo palaaminen on perusteltua. Toisinaan alle 18-vuotiaina sijaisperheistä pois haluavat nuoret ovat juuri niitä, jotka eivät hyväksy minkäänlaista ohjausta, sääntöjä tai seuraamuksia sääntöjen rikkomisesta vaan kokevat kaiken edellä mainitun henkilökohtaisena loukkauksena, josta aletaan kantamaan kaunaa.
Nämä nuoret ovat katkeria kohtalostaan ja usein kohdistavat katkeruutensa sijaisperheeseen. Ei ole epätavallista, että päästääkseen pois sijaisperheestä, he kertovat kaltoinkohtelusta tai seksuaalisesta, jos ei hyväksikäytöstä, niin ainakin häirinnästä. Nuoren kertomus on aina otettava todesta ja usein hänen kokemuksensa on aito, vaikka joku toinen ei kyseisessä tilanteessa kokisi mitään epäsopivaa. Pieni joukko nuorista saattaa värittää tapahtumia ja ehkä joku keksiäkin. Tieto, miten itsenäistymistä voi vauhdittaa leviää puskaradion kautta.
Kaikki nuorten esiin tuomat epäasiallisuudet on tutkittava ja todellisissa väärinkäytöksissä syyllisten on jouduttava vastuuseen. Mutta entä tilanne, jossa sijaisperheen vanhempia syytetään perusteettomasti. Miten asia tulisi hoitaa, jos perheessä on muitakin sijoitettuja lapsia? Jos vaikka nuori syyttää perheen vanhempaa seksuaalisesta hyväksikäytöstä, tulisi sosiaalityöntekijän informoida toisenkin kunnan työntekijää. Vastuunsa tuntevat työntekijät tietysti ottavat lapset turvaan välittömästi. Mutta entä jos syytös on perätön? Lapsia siirrellään tarpeettomasti ja sijaisperheen maine tuhotaan.
Miten sijaisperheenä voisi toimia niin, että turvaisi oman selustansa niiden mahdollisten tilanteiden varalta, että tulisi syytetyksi aiheetta? Halaus ja katsekin voidaan tulkita väärin, mutta olisi kammottavaa sekin, että lasta tulisi hoitaa, lainkaan koskematta häneen. Katse ja kosketus viestittävät välittämisestä.
Toivoisin aiheesta syntyvän keskustelua.
Vastaukset 42
Vanhimmat
samaa asiaa. Lapset ovat varhaisessa murrosiässä ja isommat jo teinejä. Perheessä on aina halattu omia, sekä sijaislapsia.Jokainen ilta tuilevat ottamaan kaulasta kiinni ja sanomaan hyvää yötä. Tyttö mielellään tulee myös polvelle istumaan ( 14 v. )
Tyttö on käynyt terapley-terapiassa ja siellä muistutettiin koko ajan siitä lähelle ottamisesta taputtamisesta ja halimisesta. Että kuinkas tärkeää se on lapselle, jota on kaltoin kohdeltu. Olemme isännän kanssa miettineet sitä, että entä sitten kun tulee ristiriitoja, joita kaikkien murkkujen kanssa kyllä tulee, niin käyttääkö ne juuri näitä aseita meitä vastaan?
Kokemuksena voin kertoa tytöstä, jota jouduimme rajoittamaan kiinnipitämisellä. Oli tilanteita, joissa hän yritti vahingoittaa itseään ja muita. Kun jouduimme luopumaan juuri tämän takia hänestä', niin hän jo laitoksessa sanoi, et "juu ne pahoinpiteli mua" . Hän yritti kaikin keinoin "kostaa" sitä, ettemme voineet häntä enää pitää. Nyt vuosien päästä taas olemme hänelle hyvin tärkeitä. Hän soittelee sieltä laitoksesta ja haluaa tietää mitä " kotiin" kuuluu!
Luulisin kertomasi olevan melko yleistä vastaavassa tilanteessa. Anteeksi uteluni, mutta johtiko tytön "ilmianto" toimenpiteisiin. Jouduitteko kuultaviksi asian tiimoilta? Miten perheenä selvisitte tilanteesta? Jos asia ei ole liian kipeä, voitko kertoa selviytymisestänne. Elämme itse tilanteessa, jossa saatamme joutua luopumaan lapsesta, koska hänen raivarinsa käyvät päivä päivältä vaikeammiksi hallita. Onko edes teoriassa mahdollista, että menetämme toisenkin lapsemme?
Miksi yleensä joku joutuisi miettimään puolustusta, jos elää lakien mukaan. Se että etukäteen pohtii tuollaisia on selvä osoitus syyllistymisestä laittomuuksiin
jokainen puolustautuu, jos syytetään aiheettomasti. Mekin niin teimme tietysti. Sain vaan kutsun laitokseen ja ihmettelin, kun puhelun sävy oli jotenkin tiukka. Edellisenä päivänä olin juuri kieltäytynyt ottamasta tyttöä viikonloppuvapaalle meille, kun hän oli tehnyt laitoksessa tyhmyyksiä ja en voinut tehdä muuta. Hän kosti kovalla kädellä. Itkin monta päivää asiaa. Olimme syyttömiä ja sossut tiesivät kotona olleista raivareista, mutta kuitenkin. Annoin oman lausuntoni ja jäin sydän pamppaillen odottamaan. Onneksi asia kääntyi, niin että tyttö katui ja meni kertomaan hoitajille, että valehteli ja samalla kysyi saanko lähteä' lomalle ensi viikonloppuna, siis meille :) Nämä ovat isoja asioita ja voi jäädä pitkäksikin aikaa painamaan mieltä. On tämä aika taiteilua!
Edellinenhän kertoi, että tyttö oli omasta päästään keksinyt. Usko pois, sitä kyllä tapahtuu sekä lasten, nuorten että aikuisten maailmassa! Siksi lakikin tuntee termin "perätön ilmianto".
Kyllähän se häiriintyneeltä nuorelta onnistuu! Mitä muuta siinä voi tehdä kuin miettiä puolustusta! Sanopa se! Pystytkö itse todistamaan, ettet ole millään sopimattomalla tavalla katsonut tai koskettanut jotakuta, joka silmät kirkkaina väittää niin tapahtuneen?
Tuollaisissa sana sanaa vasten tilanteissa, sosiaalityöntekijöiden on asetuttava lapsen puolelle, kunnes lapsen väitteet on todistettu perättömiksi. Syytetty perhe puolustautuu, miten parhaiten kykenee, mutta miten siinä tilanteessa perheen voimavarat riittävät mahdollisten muiden, omien ja sijoitettujen, lasten hoitoon ja saavatko perheen muut lapset ylipäätään jäädä perheeseen, jos sen on väitetty pahoinpitelevän tai hyväksikäyttävän lapsia. Ei voi muuta, kuin toivoa voimia väärien syytösten kohteiksi joutuneille perheille ja pikaista apua lapselle, joka sellaisia keksii.
Tää on niin tätä. Pelotellaan kaikki mahdolliset tulevat alalle aikovat keksimällä etukäteen mahdollisia tai pikemminkin mahdottomia ongelmia
etsimään aivan täysin muun työn. Teidän joukossa kun on jos jonkinlaista hiipparia. Kuka ei siedä lapsen läheisiä, kuka ei siedä lasta. Kuka esittelee lapsen heti tuntemattomalle - lapsen läsnäollessa tyyliin - "joo, tämä on sijoitettu ja siinä kyllä on vikaa". Mielestäni sijaisperhesysteemi on niin mätä, että todella sydämestäni kehotan kaikkia lopettamaan touhun. sen jälkeen yhteiskunnan on pakko keksia parempia keinoja suomalaisen sairauden parantamiseen. Eipä teidän tarvitisisi aina valittaa - kun mitään hyvää kerrottavaa teilla ei koskaan ole.
Kun nuori haluaa pois perheestänne, jonne hänet on väkivalloin asutettu, laskekaa irti sovinnolla, niin hänen ei tarvitse paljastaa tekemiänne vääryyksiä, joita hän ei teitä pelätessään ole aiemmin uskaltanut tehdä, vaan on tyytynyt todisteiden keräämiseen.
Aikuisten oikeesti, luuletko, että sijaisvanhemmat ovat ne, jotka "pakkoasuttaa" lapsia omiin koteihinsa tai, että heillä on valta itsenäistää nuori tai päättää, että nyt tämän on aika muuttaa omien vanhempiensa luo? Totta kai sijaisvanhempaa kuullaan - siinä missä nuortakin, mutta ratkaisut tekee sosiaaliviranomainen. Haukut väärää puuta.
eräs sijaisvanhempi näyttää päättävän kaikesta: eli tapaamisista ja niiden kestosta, yhteydenpidosta muuten yms. Sossut sen kuin vapisevat, kun tämä tunnettu henkilö määrää. Vaikka ei luulisi olevan mitään syytä tällaiseen vallankäyttöön - ottaen huomioon kaiken lasten ahdingon ko. paikassa vuosien aikana - hän vaan määrää. Sossut eivät halua riidellä - joten arvatkaapa, ketkä sitten "riitelee"?
Vaikka olisi kuinka kaikkivoipainen sijaisvanhempi, ei hänkään yksin riitele. Riidassa on vähintään kaksi osapuolta.
Jos näkisitten tuon henkilön, siis sijaisvanhemman, ette enää kyseenalsistaisi asiaa. Hän on MAAILMAN PARAS KAIKISTA JA AINA OIKEASSA. "Riita" tulee heti, jos olety jostain eri mieltä tai jos puutut näkemiisi lasten laiminlyönteihin. Tai jos tiedustelet, miksi lapselle kävi huonosti?
mutta tuo HERRASROUVA tekee koko ajan kaikkensa häiritäkseen ja estääkseen yhteydenpitoa. On olevinaan maailman paras sijaisvanhempi, vaikka kaksi lasta haettiin heiltä pois viime vuonna. Olen todella onnellinen noiden pienokaisten puolesta. Heitä onnisti.
ja olen sitä itsekin hakenut. Sijaisperhe ei ole suostunut.
Pyydä päätökset kirjallisina. Silloin niistä voi valittaa. Valittaminen kysyy aikaa, mutta lopulta kannattaa.
Tapaamisten rajoittamisen tulee olla perusteltua, eikä mielivaltaista. Rajoituksiin on oltava erittäin painavat syyt ja rajoituspäätökset tulee olla kirjallisia, jolloin niistä voi valittaa. Käänny tarvittaessa suoraan sossujen esimiesten puoleen. Jos näet lapsiin kohdistuvia vääryyksiä, tee lastensuojeluilmoitus/ilmoituksia, jotka on tutkittava määräajan kuluessa. Pysy faktoissa, äläkä tee itse päätelmiä näkemästäsi, niin ilmoitus on uskottavampi. Viranomaisten työksi jää päätelmien tekeminen ja toimenpiteisiin ryhtyminen.
Osa vanhemmista ja nuorista uskoo todellakin, että sijaisvanhemmat ovat ne, jotka jarruttavat itsenäistymistä. Osa taas on sitä mieltä, että sijaisperhe "ulostaa" nuoren heti, kun tämä tulee täysi-ikäiseksi ja korvaukset loppuvat. Mutta molemmissa tapauksissa päätös perustuu nuoren kuulemiseen ja sen tekee sosiaaliviranomainen.
Kysyn teiltä, joilta nuoria on itsenäistynyt, että oletteko antaneet nuoren pitää kotiavaimet?
Ottaisitteko omilta kullannupuiltanne kotiavaimet pois, näiden muuttaessa omilleen?
Meillä on juuri nuori lähdössä opiskelupaikkakunnalle. Olimme tänään hankkimassa hänelle kaikkea tarvittavaa. Innoissaan on ja vähän myös haikea. Meillä on lämpimät välit ja juuri ruokapöydässä kertoi, et kyllä mä soitan äidille aika usein. Ja tulen kyllä viikonloppuna katsomaan teitä ja saunaan. Tuntuu hyvältä kaikkien vuosien jälkeen. En ota avaimia pois, kun en omiltakaan ole ottanut!
Naapurin koti tyhjennettiin lomamatkan aikana. Sisään oli menty avaimilla. Kun juttua tutkittiin ilmeni, että ex-sijoitettu oli jakanut avaimensa kopioita ja tietija kodin irtaimistosta kavereilleen, jotka putsasivat kodin. Luottamatta paras.
No tossa tapauksessa asunnon putsaus oli kosto äijälle, jonka pedofiilitaipumukset pelottivat entisiä sijoitettuja. Haluutkos kuulla lisää. kaikella on monta puolta
tähän nuoreen. Olen antanut hänelle jo vuosia sitten avaimen. Avain ei ole koskaan ollut hukassa ja sitä ei ole koskaan käytetty väärin. Miten nyt, kun nuori on viikot opiskelemassa ja palaa viikonloppuna meille olisi asia jotenkin muuttunut. Metsä yleensä vastaa niin kuin sinne huudetaan!
Olen aina halunnut uskoa laillasi: "Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan": Kiitos, että laisiasi ihmisiä on vieläkin tässä maailmassa jäljellä. Toivottavasti sinun ei tarvitse kokea sitä, mitä me hiljattain suureksi hämmästykseksemme, saimme kuulla. Meiltä itsenäistynyt neiti heitti lokaa kasvoillemme, väittämällä mieheni ahdisteleen häntä, kun hän vielä asui kotona. Seurauksena oli juuri aloituksen kaltainen tilanne, että kaikki lapset vietiin meiltä tutkinnan ajaksi. Nyt vaan sitten odotellaan, mitä tämä tyttö tekee jatkossa. Toisia lapsia on kuultu ja he ovat sanoneet haluavansa asua meillä jatkossakin. He ovat myös kertoneet epäilevänsä tytön keksineen syytöksen. Tyttö on jopa leuhkinut toisille, saavansa iskän liriin, koska vaan halutessaan sitä. Meistä on väärin, että toisetkin lapset oli siirrettävä meiltä pois. Näin vaikka sosiaalityöntekijä sanoi näitä syytteitä tulevan nykyisin viikottain ja suurin osa vedetään pois nuorten itsensä toimesta. Hyvää kesää kailille lapsille, nuorille, meikäläisille, lasten vanhemmille ja sosiaalityöntekijöille. Yritetään puhaltaa samaan hiileen.
vaikeita juttuja ja tuntuu kuin koko maailma romahtaisi. Tärkeintä on olla toinen toisensa tukena, sillä yhdessä jaettu murhe helpottaa vähän. Niin kuin kirjoitin tuolla ketjun alussa, niin meitä sytettiin pahoinpitelystä, jonka syytteen tyttö sitten myöhemmin oikaisi, kun huomasi että osui omaan nilkkaan. Kaiken kaikkiaan nämä ovat raskaita asioita ja kun on sana sanaa vastaan, niin hyvin vaikeita todistaa. Tuntuu, että on oikein buumi noilla nuorilla. Se hiljattain puroon sitominenkin oli aika ihme juttu. Tytön omaa keksintöä. Mitähän hän siinäkin haki. Meillä on kerran syytetty myös tytön rahojen kavaltamisesta. Tytöllä oli tilillään 100 e. tilillä jonka olin minä avannut. Oma äitinsä pyysi minun hakemaan tililtä 50 e. kun hän menee katsomaan tyttöä sairaalaan. En luvannut hakea, kun tiesin ettei rahat kerkiä tytölle asti, että seuraava Alko ne saisi. Seuraavaksi tulikin sitten sossun puhelu ja siinä käytettiin sanaa kavallus, niin oli äiti sinne kertonut. No rahat olivat edelleen tytön tilillä! Ole tässä sitten lempeä, auttavainen, sosiaalinen sijaisäiti. Pakko rakentaa kuorta, ettei ihan murtuisi niin kaikenlaista on tämänkin 20 v aikana saanut kokea. Rikasta elämää kuitenkin ja juuri niin kuin kirjoitin suuria iloja ovat ne, kun oma työ näkyy. Nuori voi hyvin. Opiskelu sujuu, on kesätyöpaikka ja ihan pian oma koti. Sanoi minulle juuri eilen, että aina kuitenkin me olemme iskä ja äiti ja myöhemmin mummo ja pappa. Kiitos tälle nuorelle, tämä kaikki auttaa jaksamaan karikoidenkin yli.
Lapselle kehittyy vahva itsetunto mm. siitä, että vanhemmat ihailevat häntä. Erityisen tärkeää on, että vastakkaista sukupuolta oleva vanhempi ihailee tytön/pojan ulkonäköä. Näin hänestä kasvaa nuori, joka ei ensimmäisiä myöteisiä sanoja ulkomuodostaan kuullessaan, hyppää kehujan kanssa sänkyyn. Ennaltaehkäisyn nimissä en sijaisvanhempana lähtisi kovin paljon kehumaan lapsen ulkoista habitusta. En osaa sanoa, onko tällä turhia syytöksiä estävää vaikutusta, mutta kannattaa varoa. Kuka kertoisi, miten ehkäistä ennalta pahoinpitelysyytteet?
Että ilkeätte haukkua lapsia ja nuoria häiriintyneiksi! Taidatte olla juuri niitä sijareita, jotka pitävät pienen lapsen koti-ikäväitkuakin tapaamisten jälkeen kaltoinkohtelun merkkinä. Saman logiikan mukaan uhmakas huostaanotettu teini on tottakai häiriintynyt. Ei asia ihan yksi yhteen niin ole, että jokainen ylitsevuotavan uhmakas teini olisi välttämättä kaltoinkohdeltu ja ilman rajoja huonossa kodissa kasvanut. Joku on tähän ketjuun samasta aiheesta näköjään jo yöllä vastannutkin.
väitteet on todistettu perättömiksi." Noin helpostiko se sijaisperheen kohdalla käy? Ettei vain asiaan vaikuttaisi muutenkin jo etukäteen sijareihin päin kallellaan olevat sosiaalityöntekijät.
Lapsen omia vanhempia vastaan esitetyt syytteet kun yleensä katsotaan todeksi jo ennen poliisitutkintaa, niistä uutisoidaan suuresti lehdessiä jne. Mutta eihän sijareita vastaan esitetyt syytteet johda edes syyteharkintaan. On hyvin, hyvin paljon tehty lasten oikeusturvalle hallaa tuollakin väitteellä, kun puhutaan "valehtelevista lapsista".
valittaminen ja joskus ei. Yleisesti ottaen valitusviranomaiset ovat tehottomia, vaikka tulos olisi myönteinen, on sen vaikutus plus miinus nolla.
romahtaa aiheettomista syytteistä bio-vanhemmillakin, mutta lapsen vanhempien oikeusturvassa on puutteita sijaishuoltoon verrattuna. Lainaus naapuripalstalta:
" Sydämeen sattuu, kun luen Genefken huomioita: "Niin syvää ahdistusta en ole nähnyt koskaan." En minäkään. En ikinä ole nähnyt kenessäkään sellaista tuskaa ja ahdistusta kuin omassa, sijaishuollossa pahoinpidellyssä lapsessani näin. Minulla oli oikeus tukea ja lohduttaa häntä ne pari tuntia, jotka sain käydä keskiviikkoisin tapaamassa, sen jälkeen minun oli poistuttava ja jätettävä hänet pahoinpitelijänsä käsiin, tuntui lapsesta mille tahansa.
Lastensuojelu ei voinut heti tilanteeseen puuttua, koska "lapsessa ei ole näkyviä jälkiä pahoinpitelystä". Kaksivuotiseksi suunniteltu huostaanotto purettiin kuitenkin jo muutamassa kuukaudessa kaiken muun kaltoinkohtelun ja hoidotta jättämisen seurauksena. Lapsi sai jäädä kotiin ja on ollut täällä siitä alkaen. Noista tapahtumista on jo yli 5 vuotta aikaa, lapsi on saanut terapiaa huostaanottotraumoihinsa, mutta häipyvätkö ne haavat hänen sisimmästään ikinä, ei kukaan tiedä.
Näistä tapahtumista tietävät kyllä suomalaispoliitikot, siitä olen pitänyt huolen. Mutta he sallivat laittomat huostaanotot, jopa lasten"suojelun" nimissä harjoitetun törkeän kaltoinkohtelun. Huostaanotto on kallis tomenpide, mutta lähemmässä tarkastelussa kunta hyötyy niistä taloudellisesti. Lain mukaan tarjotun palvelun kunta joutuu yksin maksamaan, mutta huostaanoton kautta hankitun lumepalvelun maksajiksi saadaan kunnan lisäksi sekä valtio että vanhemmat. "
Näin se yleensä menee. Harvinaista yllä kerrotussa on vain se, että sosiaalitoimi kotiutti lapsen. Tuntuu tosi kummalliselle, että sijaisvanhemmissa on säilynyt noin luja luottamus "tutkinnan valmistumiseen". Eihän rikosilmoitukset yleensä johda edes poliisitutkintaan, koska sijaishuoltoa vastaan tarvitaan näyttöä, mutta omia vanhempia vastaan ei. Nämä ovat erittäin vakavia puutteita lasten oikeusturvassa tässä lapsibisneskoneistossa.
Sijareiden mustamaalaus on niin yleistä, että itsellenikin on vuosien mittaan aika moni sijari avautunut syytöksistä, joita heitä vastaan on tehtailtu. Yleisempiä ovat juuri seksuaalisen hyväksikäytön tai pahoinpitely syytteet. Perheen maine menee lopuksi iäksi, vaikka syytteet ovat myöhemmin todettu perättömiksi. Joku kuitenkin aina miettii: "Ei savua ilman tulta".
Olen sitä mieltä, että sijaisvanhemman tulee tehdä kunnianloukkausesta syyte. Sillä kunnianloukkauksestahan on kysymys, jos tehdään perättömiä ilmiantoja. Jos kaikki turhaan syytetyt toimisivat näin, ehkä perättömät ilmiannot vähenisivät.
Jos sijaisvanhempi tekee rikosilmoituksen perättömästä ilmiannosta, hän kostaa hämmentyneelle lapselle, tämän ymmärtämättömyyksissään tekemän erehdyksen. Siitä seuraa vain typerä kostamisen kierre
kyseessä oli sairas lapsi. Ketä se olisi auttanut, jos olisimme tehneet kunnianloukkauksesta kanteen. Asia sovittiin lapsen ja häntä hoitavan laitoksen kanssa ja puhuttiin asia loppuun. En tiedä ymmärsikö lapsi koskaan kuinka vakavasta asiasta oli kyse. Tämän laitoksen hoitaja, sama joka oli kutsunut minut "puhutteluun" oli joutunut ottamaan lapsesta lujasti kiinni jossain tilanteessa. Lapsi huusi ja potki ja sai samalla mustelmia. Lapsi esitteli niitä vaurioita minulle, kun kävin häntä katsomassa ja kertoi, että hoitaja oli pahoinpidellyt häntä. Kerroin siitä ko hoitajalle ja kysyin miltä se sinusta nyt tuntuu? Ymmärsi varmaan vähän minun tuntemuksia sen jälkeen!
Voi sanoa teillä käyneen hyvän tuurin, kun tyttö teki vastaavan tempun toisellekin. Se puhdisti varmasti viimeisetkin epäilyksen rippeet, jos niitä teihin enää kohdistuikaan. En minäkään kannata kunnianloukkaussyytteiden tekemistä, mutta miten voisi elää niin, että ei joutuisi aiheetta syytetyksi siinä ensimmäisessäkään tilanteessa?
seksuaalista hyväksikkäyttöä, fyysistä pahoinpitelyä, puheluiden kuuntelemista, tavaroiden penkomista, asioiden levittelyä kylillä, nälässä pitämistä jne. lista, joista meitä on sijoitettujen lasten toimesta suutuspäissä syytetty on loputon. Koskaan he eivät ole tehneet ilmoituksia mihinkään suuntaan, mutta näitä on huudeltu meille päin kasvoja. Jos yrittää keskustella näistä lapsen vihan laannuttua kuuleekin: "En mä ole niin sanonnu". En tiedä mistä lapset nämä syytökset kaivavat, mutta joskus hirvittää, kun omat joutuu myös näitä kuulemaan.
" vaikka syytteet ovat myöhemmin todettu perättömiksi"
Kun meidän tapauksessa sij.äiti hyväksi käytti alaikäistä lastani (poikaani)useasti seksuaalisesti hyväksi niin siitä aiheesta teki rikosilmoituksen sij.perheen isä, ulkopuolinen sosiaalityöntekijä (eri kunta)" jolle lapseni oli tunnustanut näin tapahtuneen",lapsen mummu ja minä niin erikoista oli ettei syyte mennyt edes syyttäjälle asti.. koska myöhemmin kuulin että sossu oli puolustanut poliisi kuulusteluissa sij.äitiä joten juttu ei edennyt eteenpäin vaikka lapseni oli myöntänyt asian ja se on mustaa valkoisella poliisi tutkinnan papereissa.
Saman jutun olen useammalta samankaltaiselta tapaukselta kuullut ettei mene syyttäjälle asti niin ihmettelen suuresti miten sinä onnistuit saamaan todisteen siitä että asia oli perätön?
Ja tuo pahoinpitely juttukin jäi vain poliisin tutkinnan tasolle vaikka itse sij.äiti soitti poliisille kun sij.isä vahvassa humalassa kävi tätä hyväksi käytettyä lastani kiinni ja ehti lyömään kasvoille ja 4 poliisia ilmestyi paikalle ja sij.äiti ja lapseni karkasivat hotelliin siksi aikaan turvaan ja sen jälkeen ei lapseni suostunut palaamaan enään takaisin niin sossu joutui järjestämään toisen sij.kodin.
Jostain syystä tuntuu että et joko sinä tai nämä monet sijarit ole olleet sinulle rehellisiä.
Johan on epäoikeudenmukainen tämä maamme armahin Suomen maa. Lasten asiat eivät etene edes syyttäjälle saakka.
Johan on epäoikeudenmukainen maa tämä maamme armahin Suomen maa. Lapsen asia ei etene edes syyttäjälle saakka.
"Mutta entä jos syytös on perätön? Lapsia siirrellään tarpeettomasti ja sijaisperheen maine tuhotaan."
Täällähän niin kovin ahkerasti korostetaan, miten aiheettomia syytteitä bioja kohtaan ei voi ollakaan, niin mistä ihmeestä ap tuollaisen päähänsä tempaisi? --- Juu, totta kai! LAPSIA syytetään valehtelijaksi, ilman muuta se noin menee sijaishuollon puolella. Sen takia juuri iso osa sijaishuollossa tapahtuneista kaltoinkohteluista jää tulematta julki, koska sijarit väittävät lapsen valehtelevan.
Vai että oikein rajattomaan kotiinsa haluavat. Vai niin. On se mielenkiintoista nähdä, miten sijarit kääntelevät oman kasvatuskyvyttömyytensäkin lapsen vanhempien syyksi.
On se vain Jumalan kiitos, että ei sentään kaikkia voimakastahtoisia ja aikaista itsenäistymistä toivovia nuoria ole sentään vielä sijoitettu, vaan he saavat kasvaa ihan rauhassa kotonaan omien myös voimakastahtoisten vanhempiensa hoidossa, jotka kyllä pystyvät asettamaan rajat lapselleen ilman, että lasta silti alistetaan. He kun ovat samasta puusta veistettyjä, niin se käy ihan luonnostaan. Nuoren uhma voi olla toosi voimakasta, mutta ei sitä pidä suinkaan pelästyä. Siinä se nähdään taas, millaisia ongelmia tulee kun vieras kasvattaa, luonne- ja temperamenttierot ovat niin suuria, että lapseen suhtautumisessa tulee ongelmia.
Onhan se tietysti harmi, jos sijarin maine tuhotaan, bio-vanhempien maineen turhasta tuhoamisesta ei sitten niin väliä olekaan.
Tuo oli ap:n kirjoituksessa erikoista, että lapsen pompottelun syyksi nähdään tälläkin palstalla jotain muuta kuin sama ikuinen valhe vanhempien oikeudesta, jota kumartaen sossu muka kotiuttaa liian herkästi lapsia päihdevanhemmille. Vanhempien oikeuksia ei olla lastensuojelussa tunnettu enää vuosiiin ja "valehtelevien" lasten oikeudet tuntuvat myös olevan vähän niin ja näin.
Jotkut lapset satuilevat, jotkut eivät. Aivan yhdentekevää on se ovatko he sijoitettuja vai eivät.
En ole kieltänyt, etteikö sijaisperheissä tapahtuisi pahojakin ylilyöntejä. Kaikki lasten tekemät ilmoitukset on tutkittava. Itse asiassa olen sitä mieltä, että sosiaalityöntekijöiden tulisi ainakin kaksi kertaa vuodessa keskustella lasten kanssa ilman sijaisvanhempia, vaikka mitään ertyistä ei epäiltäisikään. Ja kun epäillään ja saadaan näyttöä, että asiattomuuksia on tapahtunut, tulee ensimmäiseksi lapsen siirtoa harkittaessa, arvioida kodin tilanne ja aina, kun on mahdollista palauttaa lapsi vanhemmilleen, eikä uuteen sijoituspaikkaan.
Minä en ole missään väittänyt etteikö myös bio-vanhempia syytettäisi aiheettomasti, milloin kenenkin toimesta. Kaikkien turhaa syytettyjen vanhempien lasten tulisi saada jäädä omaan kotiinsa tai sijaiskotiin ja vanhemmille tulisi esittää anteeksipyyntö, oli sitten kysymyksessä sijais- tai bio-vanhempi.
Fakta on myös se, että veri on vettä sakeampaa. Voimakastahtoinen bio-vanhempi saa helpommin lapseltaan anteeksi lapsensa tahdon vastustamisen, kuin voimakastahtoinen sijari.
Myöskään en ole väittänyt kaikkien bio-vanhempien kasvattavan lapsiaan rajattomasti, mutta niitäkin vanhempia löytyy ja valitettavasti jotkut (eivät kaikki) nuoret haluavat itse päättää elämästään silloinkin, kun eivät ole riittävän kypsiä siihen. Jotkut heistä pyrkivät päämääräänsä keinoja kaihtamatta.
"mätämunia" löytyy niin bioista kuin sijareistakin... Itse kuitenkin perhehoitajana heidän kouluttajanaan, en ole koskaan törmännyt lapseen, joka olisi otettu syyttä suotta huostaan. Ja toisin kuin täällä väitettiin, myös biovanhempia vastaan on tarvittu vahvaakin vahvempaa näyttöä ennen huostaanotto toimenpiteitä. Vanhempia on poikkeuksetta tuettu pitkään avohuollon toimenpiteillä ja esim. päihdevanhemmat tai mielenterveysongelmista kärsivät vanhemmat ovat sitoutuneet hoitoon. Mutta tosiassa siotutuminen on ollut äärimmäisen heikkoa ja vahvaa näyttöä tästä on saatu alkoholi/huumeseuloilla. Mielestäni tällaiset seulta ovat varsin vahvaa näyttöä?? Lisäksi vanhemmat, joilla on mielenterveysongelmia, jotka useat eri lääkärit eri sairaaloissa ovat samalla tavalla diagnosoineet tietämättä toisistaan, kiistävät yhä olevansa mieleltään sairaita. Välillä tuntuu kuin tuulimyllyjä vastaan sotisi... Olisi niin ihana olla samalla puolella lapsen edun nimissä, mutta jos koko suhde perustuu vain sijaisvanhempien vihaamiseen, mollaamiseen ja omien ongelmien totaaliseen kieltämiseen, ovat keino aika vähissä.
Tuo on kyllä kurjaa, että nuoret toisinaan hieman tarinoivat. On ilman muuta totta, että jokainen syytös pitää ottaa vakavasti vaikka niistä sitten olisikin vain murto-osa totta. Jokainen pahoinpitely tai lähentely on liikaa!! Valitettavasti seksuaalisesta ahdistelusta syyttely kattaa myös oman ammattikuntani, eli opettajat. Etenkin miesopettajat ovat lirissä, sillä heitä vastaan nostellaan jatkuvasti seksuaalisen ahdistelun syytteitä. Onni on vain se, että usein ryhmässä on myös niitä rehellisiä lapsia, jotka sitten paljastavat totuuden siitä, että syyte onkin ollut tekaistu, esim. kosto huonosta arvosanasta jne... Tyhmä ei ole se, joka tällaisia asioita etukäteen jo pohtii. Minä ainakin kannustan siihen! Kyseessä voi kuitenkin olla koko elämän mittainen maineen tuhoaminen, joka voi pahimmillaan johtaa vaikkapa työpaikan menetykseen. Oma vinkkini on, että pitää kirjaa kaikista kahnauksista tai vaikkapa pyytää saada raportoida kaikki ennalta sossuun. Yksi vinkki on myös se, että jos huomaa nuoressaan hiemankin tapuvaisuuttaa satuiluun (siis haitalliseen sellaiseen) ottaa asian heti avoimesti puheeksi sossussa, jolloin voi omalla toiminnallaan osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen. Nämä ovat vaikeita asioita ja olisi aivan mahtavaa voida näistä asioista keksustella täällä palstalla avoimesti ilman biojen "hyökkäyksiä."
Jos sinulla on nuorelle arkaluontoista/yksityistä asiaa, jonka puhut hänen kanssaan hänen huoneessaan, älä milloinkaan tee sitä niin, että huoneessa olette vain sinä ja nuori kahdestaan. Oman ja nuoren selustan turvaamiseksi ota puolisosi mukaan keskustelutuokioon. On nuorenkin edun mukaista, kun hän ei saa tilaisuutta satuilla. Satuilu nakertaa aikuisten luottamusta nuoreen, mikä kääntyy nuorta itseään vastaan. Poikkeavien tapahtumien kirjaaminen, helpottaa niihin palaamista myöhemmin, mikäli tarvetta ilmenee.