Vähän vaille kuusikymppisenä totean, että kiinteys ja nuoruus on valttia. 40 vuotta aviossa, kaksi aikuista lasta. - Olen liian lihava enkä varsinkaan kiinteä, sanoi hän. Neljän lapsen yksinhuoltaja, ikää 35, on KIINTEÄ.
Niinpä. Ei ole aseita moiseen taisteluun. Kuppaanko rahat vai häivyn vähin äänin? Mielipiteitä.
Niinpä. Ei ole aseita moiseen taisteluun. Kuppaanko rahat vai häivyn vähin äänin? Mielipiteitä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kirjoituksesi ei avaudu mitenkään? Siis kellä on kiinteää ja kuka on lihava, ja miten ne lapset menivätkään?
Kuka sanoi olevansa lihava?
Pikkuisen selkeämpi seloste, kiitos.
Ookko tosissas? 40 vuotta aviossa, kaksi lasta, aikuisia. Miehellä 4 lapsen yksinhuoltaja kierroksessa, ikää 35 vuotta. Eli yksinhuoltaja kiinteä minä en. Miksiköhän? Voimistelun puute?? vai joku muu??
Jätä piruuttasikin se moitiskeleva miehesi temuamaan tämän kiinteän nuoremman (siis meitä paljon nuoremman ainakin) yksinhuoltajan kanssa. Yksinelo on varmasti mukavampaa kuin sellaisen kaverin kanssa, jolle ei "kelpaa".
Ja jos L-ohjeita tai -vinkkejä haluat - siis toimivia sellaisia - niin kysy vaikka minulta. Muutaman vuoden päästä voi sitten katsoa uudelleen, kuka on läski... mutta tuskin enää miestä takaisin haluat.
Sun pitää treenaata,käydä kuntosalilla ja spinningissä.Lupasin miehelleni,joka suunnittelee lähtöä,että alan treenaamaan. Nyt olen samanpainoinen kun hänen naisystävänsä,iästä pitäis saada 12-vuotta pois.
Kertokaa miten ?
Ikäero kompensoituu helposti makkarissa kokemusvuosien varmuudella.
Ei liene ongelma.
Ajoitus saattaa olla?
Asiaa en tiedä mutta matot halki!
Jos tippaakaan epäilyttää nykyisen liiton tyydyttävä jatko niin hittojako sitä kipristelemään?
Päätöksiä! Päätöksiä!
Mitenkäs tuo raha asiaan liittyy?
Joko on yhteistä tai sitten ei.
Eikös tuo ole juridisesti selvä asia?
Minähän olen erikoismies näissä kysymyksissä!
Pitää osata tehdä päätöksia omassa elämässä. Olin 10v vanhemmalle miehelle tuki ja turva hänen jäädessä leskeksi. Lohdutin, järjestin matkoja omakustanne hintaan. Ja pirulainen, huomasin ukkohan on toimimaton kiertopalkinto, kun minulta tultiin kysymään, onko mies toimivaa kamaa.
EI siinä paljon pyörähdelty kun sanoin ukolle, painu paremmille riistamaille olen kyllästynyt olemaan lohduttajasi. Sitten hän syytti minua alkoholisoitumisestaan, konjakkia meni päivittäin runsaasti ja edustusrauhanen remppasi korkein PSA-arvoin. Nyt tassuttelee lyhyin askelin kadulla, soittelee anelee lohduttajia, mutta mikä on kerran loppu, ei voi uudestaan alkaa.
Joskus pitää olla tiukka eikä lepsuilla.
Anna mennä, mutta älä ota eroa, katso jaksaako ja pystyykö vanha kamusi ottamaan eroa. Ero tulee olemaan tosi raskas sun vanhalle kamulle, voi käydä niinkin että ero jää ottamatta, tietenkin liitto on rikki, mutta aika parantaa kummasti pahoinkin haavoittuneen.
Vanha mies todellisuudessa jaksaa jonkin aikaa nuorta naista, mutta ei menekauaakaan, kun hän alkaa kaipaamaan juuri sinua ja entisiä aikoja, tämä on totta.
Anna hänen mennä niinpaljonkuin tahtoo, ala sinä harrastamaan omia mukavia asioita, niitä varmasti löytyy käsityön parista, liikunnasta, kaikenlaisista yhdistyksistä, ja matkusta jonkun nais ystävän kanssa vaikka espanjaan viikoksi, miehelläsi silmät aukeaa kummasti kun annat hänelle vapuden mennä.
Ole aina ystävällinen miehellesi, älä sorru moittimaan vähättelemään, mutta anna ymmärtää että pärjäät rinnalla aivan hyvin, sinulla on oma vapautesi, ja siihen oikeus.
Kaikkea hyvää elämmääsi.
Juuri noin, on kokemusta pitkästi yli neljänkymmen vuoden avioliitosta, kaikki kääntyy lopuksi hyvin, ihminen vanhenee, yksin ei ole hyvä , kaksin aina kaunihimpi, miehesi tulee häntä koipien välissä takasi, asiasta on kokemusta , näin on käynyt monelle muullekkin.
Ei vanha mies kauaa kestä nuoren naisen OIKKUJA , tressi tulee hyvinkin pian, anna nyt hänen hurvitella. Ota sinä oma tilasi ja vapautesi, lähde vaikka lomalle, kaikki kummasti kääntyy hyväksi.
Nyt sinulla on raskasta , mutta älä ota vanhoillapäivillä eroa, se ei kannata, eikä sun vanha miehesi JAKSA semmoseen prosessiin alkaa, hänelle se on vielä raskaampaa.
tuleehan se takaisin. Sitten kun se häntä pysyykin siellä koipien välissä.
sisältänee aimo annoksen ennalta ehkäisyä?
Sanoilla "antaa", "sallia", "luvata" jne. on minun korvissani tälläisessä yhteydessä huono kaiku.
Ei itsestään selvyyksiä tarvitse sallia tai antaa!
Mutta tuo positiivnen perusvire yhteiselämässä ja siihen liittyen kohtuullisten tarpeiden huomioon otto toimivat mielestäni ehkäisevinä tekijöinä sen kimmoisyyden etsimisen suhteen.
Jos kotona on kaikin puolin hyvä olla niin miksi etsiä ulkopuolelta mitään?
Ainakaan tällääisen laiskiksen.
Jos tuon tilanteen siirtäisi meille niin paluuta ei olisi.
Matot olisivat halki jo heti tilanteen paljastumisen jälkeen.
On se vaan niin temperamenttinen ja suvaitsematon se minun elämäni sulostuttaja.
Tuo edellinen parisuhde-experttihän oli pelkkää herjaa.
Meidän arvomaailmassamme jotain olisi aikaisempina vuosina jäänyt tekemättä ja/tai tehty.
Vapaus mennä?!
Ei nuoremman naisen kimmoisuus selitä mitään!
Jonkin asian seurauksena sitä on lähdetty etsimään.
Mutta tuo tyttöjen matka on aivan hyvä ajatus.
Alkuun, vuosia sitten, ensimmäisellä kerralla jouduin ehdottamaan sellaista vaimolleni.
Mielemme teki silloin Maltalle mutta näköni oli kaihien johdosta harmaa.
Hesarissa oli imoitus "kaksi yhden hinnalla".
Sanoin silloin ettei minun kaihini saa olla esteellä vaan etsii kaverin ja menee kun kohde kiinnostaa.
Pääasia ei ollut lähteminen vaan kohde.
Sen jälkeen vaimo on kerran, kahdesti vuodessa tehnyt tuollaisen 1 - 3:n viikon tyttöjen matkan.
Viime keväänä, ennen Espanjaan menoamme, hän kävi Roomassa.
Nyt elokuun alkupuolella menevät kahdeksi viikoksi Espanjaan. Elchen keskiaikafestareille.
Tunnustus. Kahta vuorokautta lukuun ottamatta asuvat asunnossamme.
Ei tässä mistään kriisihoidosta ole kyse vaan kummankin reviirin ja tarpeiden kunnioituksesta.
Sen että vaimo palaa siivottuun asuntoon, hyväntuulisen ukon luokse, hän ottanee parhaana tervetulo toivotuksena. Luulisin?
Mutta "anna", "salli", "lupaa",bööööö!
Juu, mutta se on elämän laki, elämä on rajallista, me vanhenemme, niin mies kuin nainen, vanhempana alkaa korostua koti, mukava kaveruus, ja yhteinen eletty elämä, yhteiset lapset ja lapsenlapset, nämä muuttuu elämän tätkeimmiksi asioiksi.
ei ero ole välttämättä paras ratksisu. Yleensä käy niin että vnhemmalla ijällä otettu ero tulee harmittamaan molempia todella paljon. Jos on jo erottu, takaisn muuto on tosi vaikeaa hrmituksesta huolimatta. mutta jos kaiken kestää , kuten avioliittolupauksessa aikoinaan on luvattu, kaikki kummasti muuttuu vielä hyväksi.
En menisi takeeseen!
Taas, "ota oma tila ja vapautesi"!? Mihin ne ovat sitten kadonneet?
Lähde lomalle!? Ihminen lomailee jos haluaa!
Olenpa eksynyt outoon joukkoon!
Jos tilanteesi on (olisi) tuo niin sinun kannattaisi kiitellä vatsaanottajaa!
35-vuotias 4:n lapsen yksinhuoltaja? Kyllä ukkosi olisi helisemässä siinä porukassa.
Äänioikueus jäisi kynnykselle ja nettipankin tunnuslukujen ulkopuolelle.
Siiten noille paluun kannattajille.
Millaisia hiton lampaita te olette?
Perusajatuksenne on että ukko voi oman harkintansa mukaan jättää pitkäaikaisen kumppaninsa ja jos olo ei miellytäkään niin paluu on hänen päätettävissään.
Tiedän tarkkaan olevani niin huono mies että tuosa tilanteessa ovi olisi saranoitu minulle ainoastaan yhteen suuntaan.
Jotain särmää pitää naisessakin olla!
Toisaalta, en ihmettele jos tuollaisen kanssa pitempään elänyt jotain kipinää elämäänsä kaipaakin.
Olisi pitänyt kipinöidä jo aikaisemmin.
kyllä sitä mieltä, että tuommoinen ukko joutaa mennäkin. Jos vaihtaa turvallisen ja pitkän ihmissuhteen johonkin yksinhuoltajaan ja neljän lapsen yksinhuoltajaäitiin, on korvien välissä kyllä paljon tyhjää. Olipa vaikka kuin kiinteä, ei taida ukkokaan olla enää niin kiinteä komistus. Nyt vain on hulluus iskenyt. Ehkäpä tuo nainen haluaakin itselleen rahallista hyötyä?
Vähän aikaa voi jotenkin mennä, mutta eipä taida vanhus kauan jaksaa nuoren naisen rinnalla ja toisinpäin myös.
Tee oma ratkaisusi vaikka vaikeaa olisi ja lähde tai ota ero ukostasi1 Tämä on minun neuvoni.
Vastauksena Sinulle laiska-Lassi. Kyllä on kipinöinyt, ihan siihen asti kunnes sain syöpädiagnoosin. 4 vuotta sitten. Se oli kuin punainen vaate miehelleni. Minut leikattiin ja kaikki on nyt ok. En tarvitse hoitoja, se on poissa. Mutta mieheni pakeni ja näköjään pysyykin poissa. Mitä rahaan tulee, mieheni on varakkaampi, huomattavasti, mutta kun ei ole avioehtoa luulisin, että saan osani. En tiedä mistä tässä taistelisin. Terveys on tärkeintä kuitenkin, vaikka raha rauhoittaakin sanotaan.
Ei tuo sairastuminen mikään tavaton tilanne ole.
Miehesi reaktio kielii kylläkin melko pinnallisesta parisuhteesta.
Ei ukko muuten niin pian kylille liukene.
Vaikuttaa suorastaan tekosyyn odotukselta.
Vakavankin, pysyvän sairauden kohdatessa asia(t) on yleensä hoidettavissa.
Jos vaikka toinen jää pelkäksi "lihaklöntiksi" niin silloinkin pitkän suhteen muovaama kiintymys pitää yhdessä mutta saattaa vaatia joitakin erillissopimuksia.
Miehesi on varakkaampi?
Miten?
Ilman avioehtoa on puoilisolla kaikkeen avio-oikeua.
Esimerkiksi keillä on kaikki muu paperillakin puoliksi paitsi Espanjan asunto.
Siihenkin on vaimolla avio-oikeus.
Pakoon ei ilman eri järjestelyjä pääse.
Jos miehelläsi on moraalin häivääkään niin hän ei ryhdy maallisista riitelemään.
Mutta, sivullisethan eivät kaikkea tiedä.
Mies vai nainen? Parempaa suomea toivon, vai onko kieli niin muuttunut.
KIRJASTA LÖYTYY myös ätille!
neuvoa, kun ei kohdalleni ole tuollaista osunut. Itse olisin voinut suuttua ja jättää miehen heti. Sanoin miehelleni, että jos on onnellisempi jonkun muun kanssa, niin menköön. Olisi kuitenkin tehnyt niin. Eihän ketään voi väkisin pitää.