Minulla alkoi 2 viikkoa sitten tinnittää toinen korva. Useista tutkimuksista huolimatta sille ei ole löydetty syytä. Kaikki korvassa kunnossa, samoin kuulo jne.
Olen tässä nyt pikkuhiljaa yrittänyt asennoitua siihen, että tuo saattaa jäädä pysyväksi ja totutella siihen, ettei täysin hiljaista enää ole. Asiaa vaikeuttaa mielestäni se, että ääni on erittäin ns. epätasaista, piipitystä. Ääni on matalaa vinkunan tyylistä piippausta. Kuin joku sähköttäisi jotain kirjoitusta tjsp.
Asun maalla (en tiedä vaikuttaako asiaan loppupelissä) mutta täällä tuntuu olevan vielä hiljaisempaa kuin ehkä muualla joten ääni kuuluu useasti päivän mittaa ihan arkipuuhissakin (olen 3 pienen tytön äiti) askaretta siis riittää mutta huomio kiinnittyy silti usein korvaan koska sen äänen kuulee.
Nyt olen huomannut, että ehkä suurin ongelmani on tämä PELKO ääntä kohtaan. Eli kun kuulen sen, niin kierre alkaa -> paniikki, ahdistus iskee enkä tiedä mitenpäin olisin. Eli miten oppisi olemaan välittämättä äänestä?! Hiljaisuudesta on minulla aikaa vasta tovi joten kaipaan sitä vielä niin maan pirusti =/ pitäisi oppia nyt vaan hyväksymään tämä tilanne mutta vaikeaa on.
Jotenkin tuntuu, ettei jaksaisi käyttää sitä vähääkään energiaa jota nyt on, niin toivoen sen pois lähtemiseen.
Lisäksi kiinnostaisi tietää millaisia tinnitusääni teillä muilla on ja kuinka voimakasta se teillä on? Kuuluuko päivisin vai vain yöllä. Minulla aina ennen ollut käsitys että se olisi vaan korkeaa tasaista vinkunaa tai jotain esim. verenkierron kohinaa. Nyt tuntuu että olen tainnut liikaakin asiasta lukea netistä mikä ei ehkä ole niin hyvä juttu (pelottaa osa mitä lukenut).
Olen tässä nyt pikkuhiljaa yrittänyt asennoitua siihen, että tuo saattaa jäädä pysyväksi ja totutella siihen, ettei täysin hiljaista enää ole. Asiaa vaikeuttaa mielestäni se, että ääni on erittäin ns. epätasaista, piipitystä. Ääni on matalaa vinkunan tyylistä piippausta. Kuin joku sähköttäisi jotain kirjoitusta tjsp.
Asun maalla (en tiedä vaikuttaako asiaan loppupelissä) mutta täällä tuntuu olevan vielä hiljaisempaa kuin ehkä muualla joten ääni kuuluu useasti päivän mittaa ihan arkipuuhissakin (olen 3 pienen tytön äiti) askaretta siis riittää mutta huomio kiinnittyy silti usein korvaan koska sen äänen kuulee.
Nyt olen huomannut, että ehkä suurin ongelmani on tämä PELKO ääntä kohtaan. Eli kun kuulen sen, niin kierre alkaa -> paniikki, ahdistus iskee enkä tiedä mitenpäin olisin. Eli miten oppisi olemaan välittämättä äänestä?! Hiljaisuudesta on minulla aikaa vasta tovi joten kaipaan sitä vielä niin maan pirusti =/ pitäisi oppia nyt vaan hyväksymään tämä tilanne mutta vaikeaa on.
Jotenkin tuntuu, ettei jaksaisi käyttää sitä vähääkään energiaa jota nyt on, niin toivoen sen pois lähtemiseen.
Lisäksi kiinnostaisi tietää millaisia tinnitusääni teillä muilla on ja kuinka voimakasta se teillä on? Kuuluuko päivisin vai vain yöllä. Minulla aina ennen ollut käsitys että se olisi vaan korkeaa tasaista vinkunaa tai jotain esim. verenkierron kohinaa. Nyt tuntuu että olen tainnut liikaakin asiasta lukea netistä mikä ei ehkä ole niin hyvä juttu (pelottaa osa mitä lukenut).
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ainakin voi todeta, että reagointisi asiaan on normaali.
Toiseksi, että kun olet lukenut "kaiken" ja huomaat että et saa enää uutta tietoa, niin lakkaat lukemasta liikaa ja poimit vaan sen mitä sattumalta tulee esiin.
Sitten, 2 viikkoa on lyhyt aika, ihmettelen kuinka edes on ehditty niin paljon tutkia. Minulla kesti pari vuotta ennen kuin ensi kerran pääsin korvapolille, jossa ei sielläkään selvyyttä saatu. Vuosien kuluessa on tapahtunut paljonkin vaihtelua, välillä on ollut vaiva poissa, ja ääni on madaltunut siedettäväksi. Tulen hyvin toimeen sen kanssa.
Jos olet etsinyt vaikkapa tältä palstalta positiivisia uutisia niin se on turhaa. Ihmiset joiden vaiva nyt on tipotiessään eivät enää täällä roiku, vaikka heistä olisi apua monessa tapauksessa. Siksi syntyy liiankin synkkä kuva, mutta kumminkin toisaalta kyllä on hyväksi huomata, ettei ole yksittäinen kummajainen, ja ainahan voi saada jonkun tärkeäksi osoittautuvan tiedonmurun joltain jolla on vastaava vaiva.
Mitä minuun tulee niin ensimm. tinni tuli aspiriinista ja kesti (aivan sietämätöntä kirskuntaa) pari viikkoa. Sitten kului vuosikausia ilman oireita, kunnes alkoi tämä, lieneekö yhteyttä siihen ensimmäiseen asiaan vai ihan muuta.
Lähes kaikki ihmiset kuulevat tinnitusääntä kun heidät suljetaan äänettömään tilaan. Kun on hiljaista, aivot yrittävät epätoivoisesti löytää jotain ääntä tulkittavaksi. Aivoissa on aina pientä sähköistä toimintaa, myös kuulokeskuksessa. Kun on täysin hiljaista, kuulokeskus alkaa oikean äänen puuttuessa voimistaa satunnaista aivojen sähkötoimintaa ääneksi. Tinnituksessa onkin kyse tästä: aivot tulkitsevat saamiaan signaaleja väärin; ne voimistavat ääntä mitä ei tarvitsisi voimistaa.
2 viikkoa tinnitusta on ehdottomasti lyhyt aika tehdä mitään johtopäätöksiä äänen pysyvyydestä. Piipitys voi hyvinkin kadota kokonaan lähipäivinä tai viikkoina. Tinnitus voi olla seurausta stressistä, purennasta, lihasjännityksistä jne, jolloin tinnitus katoaa kun fyysinen ongelma katoaa.
Tinnituksessa on alkuvaiheessa pahinta stressi äänen vaikutuksista, ei se tinnitusääni (tätäkin on tutkittu). Eli parasta mitä voit nyt tehdä, on yrittää rentoutua. Kuuntele hiljaista musiikkia, klassista, luonnonääniä tms, ja keskity mielekkäisiin askareisiin. Vältä täydellistä hiljaisuutta (mutta myös tietenkin melua). Käy saunassa, lenkillä ja pyydä hierontaa illalla...
Stressi lisää tinnitusäänen häiritsevyyttä. Kun osaat rentoutua, et kiinnitä huomiota tinnitusääneen ja äänen häiritsevyys laskee. Edelleen olo helpottuu ja huomaat ääntä yhä vähemmän jne.
Kiitos kannustavista sanoista! Luin ne jo toki tuossa aiemmin mutta ajattelin antaa ajan hieman kulua toivoen jotain muutosta tilanteeseen.
Tutkitutin kaikki yksityisellä joten siksi sain nopsaan "hoitoa". Tinni on edelleen. Mutta joskus pitää pieniä taukoja. Esim. olin miehen kanssa kaupassa ja jäin autoon odottamaan, autoon laskeutui hiljaisuus ja kas kummaa, ei soinutkaan. No siinä sitten istua tönötin hiljasessa. Joitain minuutteja siinä kului ja soiminen palautui (piipitys). Näitä taukoja on tullut muutama muukin, mutta kaikki ne olleet joskus viikko pari sitten, nyt soiminen ollut taas yhtämittaista.
Tauoista innostui jopa liikaa ja meni vähän siihen, että jonkunaikaa sitä teki ns. tarkistuskuunteluja eli miten nyt soi vai soiko jne. Enää en kuitenkaan ole ihan niin hysteerinen kuin "alussa". Lähinnä huomaaan, että olo alkaa nyt niistä paniikkiahdistuskohtauksista muuttumaan masennukseen, mikään ei huvita, mikään ei oikein kiinnosta enää. Esikoinen 11v oikeen säikähti ykspvä kun huomas että hymyilen jotain asiaa, huusi että ÄITI SÄ NAURAT!! perin merkillinen ilmiö lienee ollut tänä kesänä...
Pelkään etten enää ikinä voi tehdä asioita joista ennen nautin, lukeminen rauhassa, mökkeily jne. Jotenkin tämä reagoiminen sopii minuun muutenkin, olen niin herkkä etten yhtään ihmettele tätäkään nyt. Myös se, että voiko tällainen pahentua vielä? Jotenkin tuntuu, että ne maskeerausäänet joita alussa laittoin taustalle, esim. muutaman herätyskellon lyömään eritahtiin, tietsikan hurinan tai radion hiljaselle niin peitti soimista hyvin, mutta nykyään tuntuu että äänen saa melkeen jo minkätahansa möykän läpi kuulumaan, vai johtuuko siitä että sitä tavallaan "oppii" kaivamaan sen esiin??
Nyt voin sanoa, että kaikki olen kokeillut mitä kokeilla voi ja enää ei voi muuta kuin ihmetellä kuinka käy, joko lähtee tai sitten jää. Sen armoilla mennään. Eli itse korvat kuulo tutkittu, niskat ym hoidettu omt:ssä, hierojalla ja kiropraktikolla. Hampaat myös hoidettu ja kisko käytössä (ollut jo vuosia mutta nyt viim. 2v en ole käyttänyt kun ei ole ollut tarvetta).
ehkä tämä tästä, helpottaa kun huomaa kuinka yleistä tämä on. Muuten, miehellänikin tinnittää (vinkunaa). Olemme olleet 10v yhdessä mutta tämä asia selvisi minulle vasta NYT kun itselle pamahti sama. Hän ei ole koskaan ennen ottanut sitä edes puheeksi kun ei kuulema ole mikään niin ihmeellinen juttu. Vinkunut kuulema niin kauan kuin muistaa. Niin tottunut ja kai aatellut olevan vähän niinkuin normaaliakin tjsp.
Itselläni on ollut tinnitystä niin kauan kuin muistan.
Muistan ainoastaan yhden kokemuksen varhaislapsuudesta, jossa oli aivan hiljaista ja keskityin vain sydämeni lyöntiin sängyssä, jolloin ei kuulunut tinnitystä, vaan pelkästään sydämen jumputus. Nykyään jos tekisin niin ajatukset menevät suoraan vain tinnityksen kuuntelemiseen.
Kyllä siihen tottuu, minun tinnitykseni ei tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta, en edes muista koskaan saaneeni tinnitystä, joten sen on täytynyt tulla hyvin pitkän ajan kuluessa, tai sitten se on aina ollut, mutta nyt olen vain alkanut keskittyyn siihen enemmän.
Sori kun kirjotin näin vanhaan postiin, mutta teki vain mieli kirjoittaa :D :D :D :D
Mut tinnityksen kanssa voi elää, ehkä se pelottaa ja ahdistaa alussa, mutta ajan myötä se pelko lähtee. Itse en edes aina kuule tinnitystä enää edes hiljaisessa ympäristössä, paitsi jos muistan yhtäkkiä että "hei, missä se tinnitys on" jolloin alan keskittymään siihen tinnitys ääneen ja kuulen sen taas. Huono juttu on se, että kun siihen alkaa keskittymään, siitä on vaikea saada ajatukset pois, melkeinpä mahdoton. Pitää vain hyväksyä se lopulta. Mutta kaikille se ei jää loppujen lopuksi, vaan se on vain väliaikainen. se saattaa johtua stressistä vain. Aina on toivoa ;D
Itselleni tuo tinnituksesta johtuva ahdistus oli myös TODELLA suuri ongelma ja en vain kyennyt pääsemään pelostani eroon. Sitten kerran menin käymään vielä korvalääkärillä, kun minua vaivasi koko ajan, että jos tinnitukseni onkin oire jostain vakavammasta. Tämä lääkäri oli kuin enkeli minulle! Hän hoksasi heti, että suurin ongelmani on juuri tuo pelko ja ahdistus. Lääkäri selitti minulle kaiken tinnituksen syistä ja synnystä lähtien ja vakuutti, ettei se ole mitään vakavaa ja, että opin elämään sen kanssa. Itsekin olin jo kyllä etsinyt tietoa tinnituksesta, mutta se, että sen tiedon kertoo suoraan sinulle joku, joka asiasta oikeasti tietää, on paljon tehokkaampaa "pelonkaristusta". Helpottavaa oli myös se, että lääkäri ymmärsi sen, että minun on oikeasti pahaolla, eikä vain todennut, että "joo se ny vinkuu siellä hautaan asti...koita tottua" Mielestäni olisi aina parempi kysyä ihmiseltä kuin Googlelta:)