70-luvulla Lontoossa?

Asuin siella 1970 luvun alussa, siis Lontoossa, vuosia. Lahdin au-pauriksi, ja sille tielle olen jaanytkin, so. maailmalla. Olivat ne eri aikoja, flower power jne. Tuli tehtya paljon ystavyys siteitakin, jotka ovat kestaneet tahan paivaan saakka. Asuin Kensingtonissa, pohj Fincheleyssa, Earl's Courtissa, ja Portobello Roadin vieressa. Elama silloin oli aivan erilaista, verrattuna nykyiseen maailman menoon, kaikki oli jotenkin viattomampaa.
Nyt asun Helsingissa, talla hetkella ainakin, olisi kiva jos joku taalla asuva ehka ottaisi yhteytta, ja tavata kahveen merkeissa ja muistella "vanhoja hyvia aikoja".

ex-lontoolainen kirjoitti:

Asuin siella 1970 luvun alussa, siis Lontoossa, vuosia. Lahdin au-pauriksi, ja sille tielle olen jaanytkin, so. maailmalla. Olivat ne eri aikoja, flower power jne. Tuli tehtya paljon ystavyys siteitakin, jotka ovat kestaneet tahan paivaan saakka. Asuin Kensingtonissa, pohj Fincheleyssa, Earl's Courtissa, ja Portobello Roadin vieressa. Elama silloin oli aivan erilaista, verrattuna nykyiseen maailman menoon, kaikki oli jotenkin viattomampaa.
Nyt asun Helsingissa, talla hetkella ainakin, olisi kiva jos joku taalla asuva ehka ottaisi yhteytta, ja tavata kahveen merkeissa ja muistella "vanhoja hyvia aikoja".

Hei,

Lähdin heti lukion jälkeen Lontooseen au pairiksi. Tulin syyskuussa 1977 kreikkalaiseen perheeseen Hendoniin, lähelle Brent Cross Shopping Centreä. Muutimme perheen kanssa sitten Finchley Centralin lähelle. Olin heillä peräti 2 vuotta. Tuohon aikaan ei voinut samalla luvalla olla Englannissa pitempään, joten vaihdoin maata. Palasin vielä Lontoseen syksyksi 1980. Olin suomalaisen perheen lastenhoitajan Kings Crossilla.

Olihan ne huimat vuodet - parasta elämässä! Erityisen iloinen olen ollut siitä englannin taidosta, joka noina vuosina karttui. Siitä on ollut minulle todella paljon iloa elämässäni. Olen käynyt Lontoossa viisi kertaa tuon jälkeenkin. Halusin näyttää tytöillemme, missä äiti on nuorena seikkaillut. Viimeksi kävin Lontoossa viime kesänä. Vanhempi tyttömme oli tuolloin siellä töissä - ei tosin au pairina.

Pidän edelleen yhteyttä siihen kreikkalaiseen au pair -perheeseeni. Lisäksi edesmenneen serkkuni lapsia asuu Lontoon alueeella, joten kontaktit säilyvät. Muuten tuolta ajalta minulla ei ole kuin 2 suomalaista ystävää. Heistäkin toinen asuu muualla Euroopassa. Se vähän harmittaa, ettei tullut aikoinaan otettua näiden erimaalaisten kavereiden esim. lapsuudenkotien osoitteita, joihin voisi nyt ottaa yhteyttä. Yhden kaverin löysin Facebookin kautta. Hän asuu nykyisin Uudessa Seelannissa.

ex-lontoolainen kirjoitti:

Asuin siella 1970 luvun alussa, siis Lontoossa, vuosia. Lahdin au-pauriksi, ja sille tielle olen jaanytkin, so. maailmalla. Olivat ne eri aikoja, flower power jne. Tuli tehtya paljon ystavyys siteitakin, jotka ovat kestaneet tahan paivaan saakka. Asuin Kensingtonissa, pohj Fincheleyssa, Earl's Courtissa, ja Portobello Roadin vieressa. Elama silloin oli aivan erilaista, verrattuna nykyiseen maailman menoon, kaikki oli jotenkin viattomampaa.
Nyt asun Helsingissa, talla hetkella ainakin, olisi kiva jos joku taalla asuva ehka ottaisi yhteytta, ja tavata kahveen merkeissa ja muistella "vanhoja hyvia aikoja".

erilaista aikaa. Jotenkin niin kiehtovaa, romanttista. Oli paljon erilaisia fiiliksiä. Kaikki oli niin jännää. Olet asunut Finchleyllä? Oliko sellainen disco tuttu Finchley Roadilla kuin Purple Pussy Cat Disco? Itse kävi siellä. Asuin itse pohjois Lontoossa, Stanmoressa, ja sinne tuli mentyä sillooin tällöin undergroundilla.

I miss those times kirjoitti:

erilaista aikaa. Jotenkin niin kiehtovaa, romanttista. Oli paljon erilaisia fiiliksiä. Kaikki oli niin jännää. Olet asunut Finchleyllä? Oliko sellainen disco tuttu Finchley Roadilla kuin Purple Pussy Cat Disco? Itse kävi siellä. Asuin itse pohjois Lontoossa, Stanmoressa, ja sinne tuli mentyä sillooin tällöin undergroundilla.

Jotenkin tuo diskon nimi kuulostaa tutulta. Kovin paljon en muita paikkoja kiertänyt, kun minulla oli vakipaikkana illanvietoille British Council Students' Centre. Se sijaitsi hyvin lähellä Oxford Circuksen metroa, joka takasi mustan metrolinjan yhteydet pohjois-Lontooseen. Tuolla järjestettiin joka ilta jotakin; keskiviikkoisin oli Scottish Dancing, lauantaisin ja sunnuntaisin disko, filmi-iltoja ym. Ainut rajoite oli, että viimeisellä metrolla oli lähdettävä kotiin. Käytännössä se oli heti klo 23 jälkeen niin, että ehdin kotiin by midnight - kuin saduissa konsanaan.