Muistattekos miten toimittiin lapsuudessanne ukonilmalla? Meillä äiti komensi kakarat ulkosaunaan jossa ei ollut sähköjä, ja sitten myöhemmin kun omistettiin auto, niin sinne istumaan kunnes myrsky oli ohi.
Ukonilma
taivas salamoi
10173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä taas äiti ei välittänyt pätkääkään ukkosesta, jatkoi lauleskellen vaikkapa ruokahommiaan puuhellan ääressä. Isä taas oli siitä niin kauhistunut, että käski minut mukaansa, ja menimme yläkertaan mummulaan, kissa kainalossa.
Siellä isä tukkeutui papan päivälepopaikan, puusohvan alle, tyyny korvillaan.
Onneksi olen perinyt tässäkin äitini tavat ja luonteen.
se ukonilman pelko. Itse en oppinut pelkäämään, vaikka äitiä pelotti, kunnioittamaan opin luonnon voimanäytöstä. Monella menee naama valkoiseksi kun jyrähtää. Ennen rikkoi salamat paljon koneita, mutta nykyään kait maadottimet vähentää ukkosen tuhoja.
ollut kotonaan oppinut pelkoa, vaikka hänen synnyinkotinsa oli tosi ukkosenherkällä paikalla. Ukkonen särki lähes joka kerta sulakkeita sähkömittarissa.
Kyllähän vieläkin ukkonen rikkoo kodinkoneita.
tuollaista, mutta sen että aina sateella piti kipinkapin tulla sisälle vaikka kesäsade oli meistä kaikista mukavaa, eikä edes ollut kylmäkään. Mummoni tosin pelkäsi ukkosta, mutta se pelko taisi johtua sota ajasta ja siitä kovasta paukkeesta.
Olen kuullut ettei autokaan mikään ukkosenjohdatin ole joten sinne taitaa olla turha mennä ukkosella.
oli paras suoja kärmeitä ja ukkosta vastaan, kuivaan ojjaan piti hypätä makkuulle jos sattui salamoitten tihheys olevan liian lähellä ja ol keskellä pelkoja juoksussa kohti kotia. Iso veli sammutti pahimmilla ukkosilla pihan ja navetan välillä olevan sähkötaulun virtaukset jotain vipua alas painamalla. Sisällä oltiin ja ei saanu olla ulko-oven aukos kuikuilemas. Rauhallinen piti olla tai iloinen eli vitsailtiin. Jos sit oli vieraana pallosalama, niin sitä ei pitäny pelätä eikä olla huomaavinnaan niin sillo se jatko lopulta matkaa tai muuten katos. Sängyn alle ei voinu mennä ku oli metalliset hetekat, joten kellarin rappusil saatto istuu, jos uskalsi olla yksin. Meil ol korkee kallio peltojen takana, joten yleensä siltäpuolelta tuleva ukkonen possautti siihen tai sen puukasvustoon ja varsinkin nää pitkät elosalamat eivät tuntuneet niin pelottavilta, kun varmana mielessään luotti et sinne nekin ossuu. Navetassa oli myös turvallista olla ukkosen aikaan, kun eläimet on vaistoissaan aika hoksaavaisia eivätkä hötkyilleet tyhjästä.
voltin salama hyppää pari metriä, kevyesti.
Parin sentin kumisaapas ei ole sille ongelma, eikä kahdenkymmenen sentin autonrengas.
Mutta auto on hyvä suoja, jos ei ole kosketuksessa auton metalliosiin.
Mr. Faraday, testasi asian aikanaan, tosin ei autoilla, eikä kumisaappailla, niitä kun ei oltu keksitty.
Parhaiten suojassa on palanen kotikissaa, joka on ripustettu, kuivalla narulla, Rapumertaan roikkumaan.
Jokaisen kannattaisi suojata Kissansa Rapumerralla, muistakaa viiltää pari kertaa, että veri vuotaa.
Tuore Kissa ei houkuttele, mutta veri houkuttelee.
Samalla saa, hyvän, maineen luonnonsuojelijana.
Ohje ei koske, paikallisesti karvoittunutta, kesäkissaa.
:)
H.
kerro tuollaisia, miu uskoo kaiken mitä siu sanoo :((((((((((((
on muitakin kaltaisiasi, ja paljon, luulenpa että, kohta ovat Rapumerrat loppuunmyytyjä, kaikkialla.
Ja ensi keväänä on luonto täynä sirkutusta ja lirkutusta.
Anjaniina, Heikku, Sasus, Dorothea, Kednah jne. joutuvat ostamaan toisenkin säkin, ruokkiakseen niitä Salmonellanlevittäjiä.
Puuhevonen on uusi "lemmikkitrendi", ainakin lehtien mukaan, ja mikäs sopisi paremmin lemmikiksi, naisille, sitä ulkoilutetaan jalkojen välissä.
:)
tämäkin meni läpi ;-)
http://www.youtube.com/watch?v=NXfBgtbj-hI
nuorenakin.
Hienosti teit videon.
H.