Olemme 22,-vuotias nainen ja yli keski-ikäinen mies. Suhteemme alussa mies sanoi selvästi ettei hyväksy minkäälaisia eläimiä! No minulla sattui olemaan jo kaksi kissaa joista tuli kauhea halo! Mies on allerginen eläimille ja ihan piruuttaan joskus vielä esittää että nuha sun muut littyvät kissoihin vaikka omassa kotonaanki sairastuu nuhaan eikä kissojani ole silloin lähettyvilläkään! Asumme siis eri kaupungeissa. Luojan kiitos!!
Nyttemmin haluaisin ottaa itselleni käärmeen (ei pölytä ei aiheuta miehelle allergiaa yms.) mutta mies on vastaan. Ja aina kun sanon jotain eläimiin liittyvää on vastaus jyrkkä: EI! Joten ihan piruuttaankin uhmaan miestäni ja haluan käärmeen koska se ei satuta ketään, ei pidä melua yms. Olen jo pitkään halunnut. Mies uhkaa että jos otan käärmeen hän lähtee ja suhde loppuu. Olen sanonut että senkus .. mitä tässä sitten pitäisi tehdä?
Olen koko pienen ikäni saanut kuulla mitä en saa TEHDÄ! Äiti valittaa jos ostan joskus kaljaa ja juon kavereiden kanssa (eikö nuoret ja vanhemmatkin tee niin??) ihan nätisti kukaan ei tappele eikä riko paikkoja yms. sitten myös sellaista hysteeristä selvittämistä että "elä nyt mee sinne baariin kun joku voi vaikka tappaa sut siellä!" Eiköhän joku mulle sit tee jotain jos niin on tarkoitus. Eli turha hössöttäminen on turhaa. Haluan kuitenkin olla nuori ja tehdä niin kuin itse haluan.. oppia sitten vaikka asiat kantapään kautta. Ollut muutenkin sen verta rankkalapsuus (s-hyväksikäyttöä, isän omankäden kautta lähteminen, perheväkivaltaa yms.) että olisi kiva joskus olla se aikuinen joka on ja tehdä omat päätökset.
Onhan se kiva että joku huolehtii mutta jos se on aina sitä että elä tee tätä ja tota ja tota.. niin ei sekään ole kiva. Kaikkia tekemisiäni rajoitetaan ja kumminkin itse äitini sekä mieheni ottavat alkoholia joskus porukassa joskus ihan vain kaverin kanssa kaksin.
Mitä mieltä olette? Ollakko vai eikö olla?
Nyttemmin haluaisin ottaa itselleni käärmeen (ei pölytä ei aiheuta miehelle allergiaa yms.) mutta mies on vastaan. Ja aina kun sanon jotain eläimiin liittyvää on vastaus jyrkkä: EI! Joten ihan piruuttaankin uhmaan miestäni ja haluan käärmeen koska se ei satuta ketään, ei pidä melua yms. Olen jo pitkään halunnut. Mies uhkaa että jos otan käärmeen hän lähtee ja suhde loppuu. Olen sanonut että senkus .. mitä tässä sitten pitäisi tehdä?
Olen koko pienen ikäni saanut kuulla mitä en saa TEHDÄ! Äiti valittaa jos ostan joskus kaljaa ja juon kavereiden kanssa (eikö nuoret ja vanhemmatkin tee niin??) ihan nätisti kukaan ei tappele eikä riko paikkoja yms. sitten myös sellaista hysteeristä selvittämistä että "elä nyt mee sinne baariin kun joku voi vaikka tappaa sut siellä!" Eiköhän joku mulle sit tee jotain jos niin on tarkoitus. Eli turha hössöttäminen on turhaa. Haluan kuitenkin olla nuori ja tehdä niin kuin itse haluan.. oppia sitten vaikka asiat kantapään kautta. Ollut muutenkin sen verta rankkalapsuus (s-hyväksikäyttöä, isän omankäden kautta lähteminen, perheväkivaltaa yms.) että olisi kiva joskus olla se aikuinen joka on ja tehdä omat päätökset.
Onhan se kiva että joku huolehtii mutta jos se on aina sitä että elä tee tätä ja tota ja tota.. niin ei sekään ole kiva. Kaikkia tekemisiäni rajoitetaan ja kumminkin itse äitini sekä mieheni ottavat alkoholia joskus porukassa joskus ihan vain kaverin kanssa kaksin.
Mitä mieltä olette? Ollakko vai eikö olla?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa vähän oudolta, että miehesi kieltää sinua ottamasta eläintä. Varsinkaan, kun käärme ei tosiaan edes allergisoi, joten ongelmaa ei pitäisi olla. Hänellä on ehkä vaan jäänyt sellainen periaate "päälle", että eläimiä ei ole eikä tule, koska hän on allerginen, eikä ole koskaan itse voinut eläimiä pitää. Yritä puhua miehellesi järkeä, käärmeestä ei ole haittaa hänelle. Kysy mitä mieltä hän olisi akvaariokaloista, yhtä haitallisia ne ovat, jos se on ok, miksei olisi käärmekin. Itse voin allergisena myös kertoa, että jos asuisitte yhdessä ja miehesi siis olisi kokoajan kissojesi kanssa samassa asunnossa, niin todennäköisesti hän tottuisi niihin ja allergiaoireet katoaisivat taikka ainakin vähentyisivät. Siedätyshoitoa, siis. Itselläni kun on kani, niin ensimmäisen viikon ajan tuli oireita, mutta ei tule enää. :) Ihmiset ovat tietysti yksilöitä, eikä kaikilla varmastikkaan mene näin, mutta itselläni ainakin.. Noh, toivottavasti sait jotain irti tästä. :D
kans kissa.
Älä anna miehen pompottaa sua taikka se tekee sen jatkossakin!!!