Olen 17-vuotias huostaanotettu tyttö ja olen asunut perhekodissa kohta neljä vuotta, sitä ennen isovanhempieni vähemmän miellyttävässä hoidossa. Olen ruotsin kansalainen ja haluaisin olla myös suomen kansalainen. Olen asunut koko ikäni suomessa. Äitini on ruotsin kansalainen ja isäni suomen. Olen syntynyt suomessa. Isovanhempani eivät anna minulle suomen kansalaisuutta, toisaalta ovatko he yhä huoltajiani, vai perhekodin vanhemmat? Vai kunta jossa asun? Yritän kysellä, mutta minulle ei koskaan kerrota mitään.
Sitten: haluan pois perhekodista, mutta minua ei päästetä. Syitä ei kerrota. Eikö yli 15-vuotias saa itse päättää minne hänet laitetaan? Erään sosiaaliviranomaisen mukaan (en tiedä kuka hän on) minua ei alunperinkään pitänyt laittaa perhekotiin vaan perheeseen. Minun heikkoa tilannettani käytettiin hyväksi ja minut huijattiin jäämään perhekotiin koska kuulemma olin heille kiitollisuudenvelkaa. Mutta nyt kun olen huomannut, että minulta pimitetään asioita, minua uhkaillaan, kiristetään ja kanssani yritetään käydä kauppaa käyttäytymiseni hinnalla, haluan pois. En tule toimeen perhekodin vanhempien kanssa. Olen kunnon tyttö, en polta, juo tai käytä huumeita ja pidän aina kotiintuloajoista kiinni. Mitä ihmettä minun tulisi tehdä? Olen yrittänyt ottaa kuntaan yhteyttä asian tiimoilta, mutta he eivät usko minua ja tämä asia on ollut käsittelyssä jo kohta vuoden, eikä asialle ole vieläkään tehty mitään. Olen todella epätoivoinen! Ujokin olen, että en heti uskalla soittaa jonnekin viralliseen systeemiin jos pitää. Minulla olisi tiedossa perhe, jonne voisin mennä, mutta en tiedä miten. Neuvokaa ihmiset kiltit minua, en tiedä mitä teen ja kertokaa, mitä laki sanoo!!!! Kiitos!
Sitten: haluan pois perhekodista, mutta minua ei päästetä. Syitä ei kerrota. Eikö yli 15-vuotias saa itse päättää minne hänet laitetaan? Erään sosiaaliviranomaisen mukaan (en tiedä kuka hän on) minua ei alunperinkään pitänyt laittaa perhekotiin vaan perheeseen. Minun heikkoa tilannettani käytettiin hyväksi ja minut huijattiin jäämään perhekotiin koska kuulemma olin heille kiitollisuudenvelkaa. Mutta nyt kun olen huomannut, että minulta pimitetään asioita, minua uhkaillaan, kiristetään ja kanssani yritetään käydä kauppaa käyttäytymiseni hinnalla, haluan pois. En tule toimeen perhekodin vanhempien kanssa. Olen kunnon tyttö, en polta, juo tai käytä huumeita ja pidän aina kotiintuloajoista kiinni. Mitä ihmettä minun tulisi tehdä? Olen yrittänyt ottaa kuntaan yhteyttä asian tiimoilta, mutta he eivät usko minua ja tämä asia on ollut käsittelyssä jo kohta vuoden, eikä asialle ole vieläkään tehty mitään. Olen todella epätoivoinen! Ujokin olen, että en heti uskalla soittaa jonnekin viralliseen systeemiin jos pitää. Minulla olisi tiedossa perhe, jonne voisin mennä, mutta en tiedä miten. Neuvokaa ihmiset kiltit minua, en tiedä mitä teen ja kertokaa, mitä laki sanoo!!!! Kiitos!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Aika jännä juttu, minulla on välillä deja vu:ta, ja nyt juuri on, "olen lukenut" tämän viestin "aiemmin" - oletko kenties postannut tämän aiemmin johonkin?
asia voi selittyä sillä että olen nähnyt vastaavan kaltaisen kysymyksen ennen, vaikka sinä et olisikaan ollut lähettäjä... heh. (en heti hoksannut ajatella)
Voimassaolevan perustuslain mukaan "kotiintuloaikoja" ei ole edes lapsella. Jokaisella on vapaus liikkua kellonaikaan katsomatta. Holhooja ei voi pitää lakia tiukempia sääntöjä muutoinkaan.
Tällähetkellä et ole huostaanottomielessä holhottu ja siten oletkin vastuussa omista asioistasi. Kansalaisuutta et varmaankaan voi hakea omatoimisesti ennen kuin olet täysi-ikäinen ja onhan esim. asunnon hankinta alaikäisenä hankalaa. Käytännössä siis kannattaa ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja kertoa ettei tule perhekodissa toimeen ja haluaisitkin oman asunnon. Mikäli vastaus on kielteinen sosiaalitoimistosta, niin sinulla on vielä mahdollisuus ottaa yhteyttä oman kotimaasi konsulaattiin ja esittää avunpyyntö.
Mikäli perhekodissa on kovasti kotiintuloaikojen kaltaisia sääntöjä, niin voit valittaa eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Minulla oli pari vuotta sitten 17v tyttökaveri joka oli ensin ollut lastenkodilla, ja omaan asuntoon muuttanut kuitenkin alle 18-vuotiaana (17 vai 16, en ole varma).
No olipas paljon asiaa ja kysymyksiä, pitänee yrittää vastata ainakin joihinkin.
Tuota, ensinnäkin tässä juridisessa puolessa on huomattava että tämä lastensuojelulainsäädäntö kuuluu ns. pehmeään lainsäädäntöön, jokoa eroaa ns. kovasta lainsäädännöstä (esim rikoslaki) siinä että lain soveltamisen painopiste ei olekaan näissä oikeusturvaperiaatteissa vaan lapsen edun ajamisessa, joka johtaa siihen että muusta lainsäädännöstä poiketen asiantuntijoiden ja viranomaisten harkintavalta on varsin laaja. (Eiköhän pian ilmesty jokin lainlukija, joka copy/pasteaa pitkä pätkät perustuslakia ja ihmisoikeussopimuksia, mutta pitäähän sitä haasteita vähän olla:))
Otetaan nyt ensin vaikka tämä perhekotipuoli. Eli Lastensuojelulain 30-32§:ien perusteella on mahdollista rajoittaa laitoksessa, johon perhekotikin lukeutuu, eräitä perusoikeuksia kuten liikkumisesta, viestintää ja yhteydenpitoa ja niiden suojaa, jos se on kehityksen kannalta välttämätöntä. Tuo perhekoti on nykyään sellainen yleisnimitys, että luulen ainakin osan kuuluvan näihin laitoksiksi luettaviksi.
Sen jälkeen kun täytit 15-vuotta sinulla on ollut oikeus yhdessä huoltajasi kanssa käyttää puhevaltaa ja tulla kuulluksi, silloin kun on tehty tulevaisuuttasi koskevia pätöksiä. Eli sinulla on oikeus saada tietoon mitä päätöksiä on tehty ja mitkä ovat hoitosuunnitelmasi. Ja periaatteessa myös rajoitettu valitusoikeus niistä.
Olet 17-vuotias, eli koska huostaanotto lakkaa viimeistään silloin kun täyttää 18-vuotta tai menee naimisiin, niin et missään tapauksessa joudu enää kovin pitkää aikaa olemaan perhekodissa, jos et tahdo. Periaatteessa voit lähteä jopa aikaisemmin jos pystyt osoittamaan ettei aihetta huostaanoton jatkamiseen enää ole. Itseasiassa sinulla on oikeus sen jälkeen kun olet tullut täysi-ikäiseksi vaatia kunnalta taloudellista tukea jälkihuoltona, jolloin uusi perhe saa kunnalta tukea siihen asti kunnes täytät 21 vuotta.
Tuohon omien asioiden ajamiseen on vaikea antaa muuta neuvoa kuin rohkeaa mieltä, voit aloittaa jos sosiaaliviranomaiset tuntuvat liian etäisiltä ja yhteistyöhaluttomilta, niin vaikka yhteydenotolla sosiaaliasiamieheen, jonka hommana on sitten neuvoa sinua miten menetellä eteenpäin.
Kansalaisuusasiassa kannattaisi ensin selvittää kuka on sinun holhoojasi tällä hetkellä ja kysyä hänen suhtautumistaan asiaan, mutta sen jälkeen kun tulet täysi-ikäiseksi niin silläkään ei sitten ole merkitystä. Käsittääkseni sinun pitäisi saada kansalaisuus joko Kansalaisuuslain 9§:n tai 26 §:n perusteella ilmoituksenvaraisesti, jos isyys on tunnustettu. Tai vaihtoehtoisesti 28 §:n perusteella kun olet Ruotsin kansalainen jolloin sinun pitää 18-23 vuoden välillä tehdä ilmoitus, ja osoittaa että olet asunut Suomessa vähintää viisi vuotta.
Eiköhän tässä ollut nyt joitain vastauksia.
Epäröin antamaasi tietoa laillisesta perusoikeuksien rajoittamisesta perhekodissa, mutta mikäli tämä pitää paikkansa, niin sehän ei osoita muuta kuin lainsäätäjän sairaanloista suhtautumista ihmistä kohtaan. Ihmettelen myös miten Suomessa voidaan huostaanottaa ja rajoittaa Ruotsin kansalaisen vapautta.
Perusoikeuksien rajoitus ei voi olla myöskään perusteltua 17-vuotiaalle joka ei voi olla enää oppivelvollinenkaan.
Itse ostaisin vastaavassa tilanteessa melkovarmasti yhdensuuntaisen lipun Ruotsiin vaikka sitten vääriä henkilötietoja käyttäen, eihän Ruotsi voi estää oman maan kansalaisen maahan saapumista taikka palauttaa Suomeen vastentahtoisesti. Viimesitäänkin Ruotsissa tämä ihminen saisi asunnon itselleen. Yhteyden otto konsulaattiin siksi, että halutaan yksikertaisesti turvaan.
Kiitti kovasti, toi anto pikkasen rohkeutta; nyt aionkin ottaa asiassa edes pienen askeleen eteenpäin.Pistän postia sossujeni johtajalle ihan lähiaikoina.viel yks kysymys:jos kerta olen ruotsin kansalainen, niin oliko mun huostaanotto laillinen?kiitti,jos viittit vastata.
Tuota, rehellisesti sanottuna tiedän näistä tapahtumista ja niiden taustoista, eli tästä tosiasiakuvauksesta niin vähän, etten halua antaa varsinaista vastausta.
Mutta näin yleisesti puhuttaessa käsittääkseni tämä kansallisuus ei ole mikään olennainen kriteeri kun harkitaan huostaanottoa Suomessa asuvaan, jolla täyttyvät muut kriteerit huostaanotolle. Näissä ns. lapsikaappauksissa liittyvissä huostaanotoissa sillä on tietenkin suurtakin merkitystä, mutta muilloin, etenkin silloin kun kyseessä on toisen Pohjoismaan kansalainen käsittääkseni riittänee, että asiasta tiedotetaan toisen maan viranomaisille, ja mikäli he eivät vastusta tai vaadi luovutusta, niin huostaanotto voidaan suorittaa.
Luulisin että sinun kohdalla on katsottu, koska olet asunut koko ikäsi Suomessa ja vielä syntynytkin, niin ei ole haluttu katkaista sinun siteitäsi tuttuun ympäristöön siirtämällä sinut toiseen vieraaseen maahan, vaikka olisitkin muodollisesti sen kansalainen.
Siis, jos jokin veikkaus pitäisi antaa, niin arvelisin että huostaanotto oli laillinen, mutta en pysty sanomaan tarkemmin koska en tunne asiaa niin yksityiskohtaisesti.
Tuosta Mikon neuvosta sen verran, että koska Suomen lastensuojelulainsäädäntö on melko samanlainen kuin Ruotsissakin, paitsi että Ruotsissa sossutädeillä on asioihin puuttumiskynnys vielä Suomeakin alempi ja kattavampi. Joten Mikon neuvoa seuratessasi olisit luultavasti tullut huostaanotetuksi Ruotsissa, tai sinut olisi yksinkertaisesti palautettu Suomeen eräiden viranomaisten yhteistyösopimusten perusteella, mikäli Suomen viranomaiset olisivat vaatineet.
Toivotan mukavaa kesää!
Kiitti tosta tiedosta, ehdin jo epäillä, et sossut olis tehny sen vastoin lakia(?!).Tosin huostaanottohan oli mulle vain hyväksi silloin 4-vuotta sitten. Mutta en osannut silloin ajatella tulevaisuuttani pidemmälle, koska mikä tahansa muu vaihtoehto kuin paluu mielisairaiden isovanhempien luo tuntui paremmalta. Mut olis yks kysymys: voidaanko alle 18-v. määrätä lähestymiskieltoon?
Mun tarttis tietää, sillä kun/jos hankin suomen kansalaisuuden heti, kun täytän 18.Jos mielellään viittisitte vastata aikas nopeest mulle, ni olisin kyl tosi kiitollinen!
Olen ehkä hieman tyhmä, mutta jotenkin en ymmärtänyt tätä kansalaisuudenhankkimisen ja lähestymiskiellon välistä yhteyttä.
No joka tapauksessa, käsittääkseni vaikka lähestymiskieltoa on ajateltu sovellettavaksi lähinnä aikuisiin, niin en näe mitään estettä etteikö sitä voisi ulottaa myös alle 18-vuotiaaseen, mikäli hän ei asu samassa taloudessa. Tietenkin ehdoton alaraja on tässä 15-vuodessa, sillä sen alle olevaa ei voisi kuitenkaan sitten rangaista sen rikkomisessa.
Tässä pari linkkiä joissa voit tutustua asiaan syvemmin.
http://www.oikeus.fi/6568.htm
http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/pages/8367D3F39B7603C8C2256B9D002F59F3?OpenDocument
Oot niin hyvin kommentoinut, että luulin sun tietävän suomen kansalaisuushakusysteemeistä.
Mut ei se mitään, voin kyl kertoo tarkemmin.
Oon 17-v.; oon syntyny Suomes ja asunu täällä koko ikäni, joten voin jo hakea itse suomen kansalaisuutta kun täytän 18. Ja voisin saada sen pelkällä ilmoituksella, MUTTA siinä on tiettyjä ehtoja, jotka pitää täyttää. Esimerkiksi on se että ei ole saanut lähestymiskieltoa(nuhteettomusedellytys) ja ei ole syyllistynyt rangaistavaan tekoon.
Esim. tästä osoitteesta löytyy selvempää tietoa:
http://formin.finland.fi/doc/fin/palvelut/kanslaki/saaminen.html#hakemuksesta
Ymmärrän nyt pointtisi paremmin, eli jos kysymys käännetään toisinpäin, niin onko sinulla olemassa jokin erityinen syy epäillä että sinulle olisi joskus annettu lähestymiskielto. Eli lähestymiskiellosta ilmoitetaan kyllä sille, joka sen saa, eihän se muuten oikein toimisikaan. Jos haluat pelata varman päälle, ja vaikka tarkistaa, niin poliisista löytyy ystävämme, joka voi tarvittaessa auttaa ja tarkistaa.
Muuten, jos luit tarkemmin tuota antamaasi linkkiä, niin nuhteettomisedellytyksenä oleva lähestymiskiellon puuttuminen koski kylläkin vain näitä HAKEMUKSELLA kansalaisuutta hakevia, eikä ILMOITUKSELLA kansalaisuuden saavia, kuten pohjoismaan kansalaisia esim. sinua. Ilmoituksella hakevien ainoana nuhteettomukriteereinä mainittiin vain vankeusrangaistuksen puuttuminen. Sanotaan nyt tämäkin vielä selvemmin, eli pelkkä rangaistavaan tekoon syyllistyminen ei riitä kansalaisuuden eväämiseen, vaan siitä on pitänyt myös saada vapausrangaistustuomio.
Oikeastaan se, mitä rupesin tuosta antamastasi linkistä miettimään, niin oletko ottanut selvää siitä, että jos olet syntynyt Suomessa ja isyys on suomalaiseen isään vahvistettu, niin olisiko sinulla sittenkin mahdollisuus saada myös automaattisesti Suomen kansalaisuus?
Kysyin lähestymiskiellosta vaan muuten koska täytän vasta ensvuoden alussa 18.
Oon kyl syntyny Suomessa ja sossuni tietävät ja itsekin tiiän isäni nimen ja osoitteen, että luulisi isyyden olevan vahvistettu. Ja kun se (siis nimi) lukee vielä oikeudenkäynneistä tulleissa papereissa. Siitä en kuitenkaan ole 100% varma, että isäni olis täysin suomen kansalainen. Mutta jos näin on, niin ihmetyttää kyllä miksi en oo saanut aiemmin jo suomen kansalaisuutta ja vieläpä automaattisesti.
Mistä voisin saada tämän selville?
Joudun myös varomaan isovanhempiani(he ovat lailliset huoltajani), sillä he eivät anna minun ottaa suomen kansalaisuutta; epäluuloisia ja vainoharhaisia kun ovat. Pelkään, että jos he saavat tietää, niin he pistävät kapuloita rattaisiin ja voi sattua jotakin todella pahaa itselleni tai muille läheisilleni tai tuntemattomillekin (kokemusta on).
Suoraan sanoen en tunne tätä puolta kovin hyvin, mutta luulisin että maistraatin henkikirjoittaja osaa neuvoa ja pystyy pitkälti itsekin selvittämään tämän kansalaisuuden puuttumisen syyn. Lisäksi varmaan tuo ulkomaalaisvirasto pystyy myös auttamaan asian selvittämisessä.
Tuo isovanhenpiesi tapaus ei oikein ole enää juridinen ongelma, joten ihan mielipiteenäni suosittelen pitämään asiassa matalaa profiilia. Kun tuota aikaa täysi-ikäisyyteen ei ole kuin vajaa vuosi, kannattanee odotella sen aikaa ihan rauhassa, ja muutenkin olen havainnut että asioita on hankalampi vastustaa sitten jälkikäteen, eli kerro sitten vasta myöhemmin asiasta heille, kun olet jo saanut Suomen kansalaisuuden. Sitäpaitsi tuo huoltajan asema on sinun ikäiselläsi aika muodollinen enää, eli siinä he pystyvät huoltajina vaikuttamaan lähinnä näiden virallisten asioiden hoitamiseen, sekä erilaisten sopimusten tekemiseen. Ja oli huoltaja vielä tai ei, niin eihän se nyt oikein enää ole kohtuullistakaan että isovanhemmat yrittäisivät ohjata täysi-ikäisen (tai melkein) elämää pelottelulla ja uhkailuilla.
Lisäksi suosittelen että hankit mukavan poikaystävän tai jonkin muun läheisen ihmissuhteen joka voi sitten vaikeana hetkenä tukea sinua, ettei tarvitse ihan yksin olla kaikkea vastaan.
Kiitti taas TOSI paljo; yritän jaksaa ja malttaa mieleni et voin sit vuoden päästä yrittää hankkii suomen kansalaisuuden. Itte asias voisin nyt ruveta selvitteleen kaikes hiljaisuudes asioita pikkusen.
No onneks mulla on ees pari parasta ystävää, jotka on tukenu ja neuvonu mua. Kerta oon selvinny tähänki asti heidän avullaan, ni selviin kait täst eteenkipäin. Poikakaveri löytyy myöhemmin, jos löytyy.;)
Hyvää kevään jatkoo ja tulevaa kesää!!!!!
KIITOS!!!!!
Toivotan myös hyvää jatkoa, se on tietenkin ollut myös minulle mukavaa, jos olet jotain saanut irti keskustelustamme.
Olen myös sitä mieltä, että anna asioiden hautua rauhassa, äläkä turhaan stressaa itseäsi kesällä niiden miettimisessä. Tuon ikäisen tytön pitäisi tuhlata kesänsä mieluimmin kesäelämässä ja vaikka sen puuttuvan poikaystävän etsimiseen kuin kansalaisuusasioiden miettimisessä.;)