Perunannosto talkoot ja muuta

No on teidän kylällä ollut ennen melekoset ja ikimuistoiset perunan nostotalkoot.
Juu tuo heittopyöräkone on meilläkin Massey Ferguson135 traktorin perässä ja hyvin on sillä perunat penkistä ylös nousseet.
Ei meillä mitään sahtia sentään ole ollut tarjolla, mutta naapurin emäntä on laittanut kahvia, nisua ja useammanlaista kakkua tarjolle. Perunatalkoiden puolivälissä oli ensimmäiset kahvit ja lopussa oli vielä yhdet talkoon päätöskahvit.
Toinen emäntä järjesti toisen ja naapurin emäntä sitten toisen kaffitarjoilun.
Oli sitä muutakin sapuskaa emännät laittaneet, vaikkakin ei ihan joka kerta.
Kyllä se talkoiden paras ja odotetuin hetki oli kun pääsi syömään ja kahvipötään.

Hyvin vielä muista ajan, jolloin olin pikkupoika ja heinät laitettiin seipäille kuivumaan. Silloin on helteisiä poutapäiviä ja vaari laittoi aina kotikaljapullon viileään sarkaojaan.
On se vaan hyvää janojuomaa kesähelteellä tuo perinteiseen tapaan maltaista uutettu kotikalja.
Oli ne vain nostalgisia aikoja, enää ei sellaista pääse kokemaan, kun heinät paalataan muoviin ja lähes kaikki ojat on ummessa ja salaojitettu.

Kyllä ennenvanhaan ihmiset olivat paljon ahkerampia ja talkoohenkisempiä, koska kaikki oli työllä hankittava. Nykyään, kun pyytää jotain ihmistä vaikka pieneenkin hommaan avuksi, niin tulee sellainen olo, että paljokohan mahdan olla sitten velkaa euroissa tälle ihmiselle, kun hänen aikaansa hyödynsin.
Nyt jos menee pyytämään vähänkin apua johonkin pieneenkin hommaan ja jos tämä ihminen on vielä vieras, niin tämä kysyy, että paljon maksat.
Niinkuin mitään ei viitsitä tehdä edes avuksi, ilman että saisi siitä rahallisen korvauksen.
Minä ainakin olen muutaman kerran auttanut ihmisiä, enkä ole siitä mitään rahallista korvausta pyytänyt, vaikka olisi tarjottukin, niin olen sanonut, ettei tästä nyt mitään tarvi maksaa, kun hommakin oli niin pieni.
Saahan siitä itselle hyvän mielen, jos voi auttaa jossakin pienessä asiassa ja voi sitä jotain tehdä toisen hyväksi ilman että siitä tarvii aina rahaa pyytää.

peruna muhkura kirjoitti:

No on teidän kylällä ollut ennen melekoset ja ikimuistoiset perunan nostotalkoot.
Juu tuo heittopyöräkone on meilläkin Massey Ferguson135 traktorin perässä ja hyvin on sillä perunat penkistä ylös nousseet.
Ei meillä mitään sahtia sentään ole ollut tarjolla, mutta naapurin emäntä on laittanut kahvia, nisua ja useammanlaista kakkua tarjolle. Perunatalkoiden puolivälissä oli ensimmäiset kahvit ja lopussa oli vielä yhdet talkoon päätöskahvit.
Toinen emäntä järjesti toisen ja naapurin emäntä sitten toisen kaffitarjoilun.
Oli sitä muutakin sapuskaa emännät laittaneet, vaikkakin ei ihan joka kerta.
Kyllä se talkoiden paras ja odotetuin hetki oli kun pääsi syömään ja kahvipötään.

Hyvin vielä muista ajan, jolloin olin pikkupoika ja heinät laitettiin seipäille kuivumaan. Silloin on helteisiä poutapäiviä ja vaari laittoi aina kotikaljapullon viileään sarkaojaan.
On se vaan hyvää janojuomaa kesähelteellä tuo perinteiseen tapaan maltaista uutettu kotikalja.
Oli ne vain nostalgisia aikoja, enää ei sellaista pääse kokemaan, kun heinät paalataan muoviin ja lähes kaikki ojat on ummessa ja salaojitettu.

Kyllä ennenvanhaan ihmiset olivat paljon ahkerampia ja talkoohenkisempiä, koska kaikki oli työllä hankittava. Nykyään, kun pyytää jotain ihmistä vaikka pieneenkin hommaan avuksi, niin tulee sellainen olo, että paljokohan mahdan olla sitten velkaa euroissa tälle ihmiselle, kun hänen aikaansa hyödynsin.
Nyt jos menee pyytämään vähänkin apua johonkin pieneenkin hommaan ja jos tämä ihminen on vielä vieras, niin tämä kysyy, että paljon maksat.
Niinkuin mitään ei viitsitä tehdä edes avuksi, ilman että saisi siitä rahallisen korvauksen.
Minä ainakin olen muutaman kerran auttanut ihmisiä, enkä ole siitä mitään rahallista korvausta pyytänyt, vaikka olisi tarjottukin, niin olen sanonut, ettei tästä nyt mitään tarvi maksaa, kun hommakin oli niin pieni.
Saahan siitä itselle hyvän mielen, jos voi auttaa jossakin pienessä asiassa ja voi sitä jotain tehdä toisen hyväksi ilman että siitä tarvii aina rahaa pyytää.

Lue lisää

Tällä seudulla sahti näytteli ja näyttelee vieläkin osia aika suurta roolia erilaisissa tapahtumissa. Talkoot olivat juuri sellaiset, että talkooväelle piti olla sahtia, muuten kukaan ei tullut ellei tiedossa ollut kunnon (?) sahtia. Yksi maisteri järjesti talkoot limonaadin voimalla ja tuloksena täydellinen floppi, vain muutama pikkupoika tuli sen limonaadin perässä sinne.
Eräs hupaisa juttu oli näiden talkoiden suhteen kylällämme, kun tehtiin tietä (oli useita asutustiloja, joille valtio oli tehnyt hallintasopimuksen mukaisesti jonkilaisen tien, mutta ei siitä juuri mihinkään ollut) talkoilla. Yksi perhe oli aina halukas järjestämään talkoiden ruokailun, jonne sitten yhteisesti hankitut tarpeet vietiin. Perheessä oli paljon lapsia, joten talkoväeltä ylijääneellä hernesopalla oli kyllä tarvetta. Vaarini oli myös noissa talkoissa ahkerasti mukana ja kyllä varillekin se sahti maistui, mutta usein hän tuli nälkäisenä kotiin, jota mummo ihmetteli, ettekö te siellä talkoissa syönneet?? Vaari väitti, ettei me kehdattu, kun pienet lapset oli komennettu pöydän viereen katsomaan talkooväen ruokailua ja lapset katselivat keiton katoamista, "että kaikki se männöö, kaikki se männöö"...
Nämä talkoot toimivat oman aikansa, kunnes sitten joidenkin "kotiinpäin" vetämiset saivat porukkaa eripuraa. Itse olin mukana vielä 80-luvun alussa joissakin tietalkoissa, missä piti kunnostaa tuota samaa tietä, jota jo 50-luvulla oli rakennettu talkoilla. Meiltä oli töissä kaksi miestä ja kaksi traktoria ilman mitään korvausta, jälkeenpäin sitten saimme tietää, että jotkut olivat lähettäneetkin tiekunnalle laskun omista töistään ja noita laskuja oli myös maksettu tiekunnan varoista. Maistui hieman p...lta koko homma sen jälkeen!

Pönttö-Einari kirjoitti:

Tällä seudulla sahti näytteli ja näyttelee vieläkin osia aika suurta roolia erilaisissa tapahtumissa. Talkoot olivat juuri sellaiset, että talkooväelle piti olla sahtia, muuten kukaan ei tullut ellei tiedossa ollut kunnon (?) sahtia. Yksi maisteri järjesti talkoot limonaadin voimalla ja tuloksena täydellinen floppi, vain muutama pikkupoika tuli sen limonaadin perässä sinne.
Eräs hupaisa juttu oli näiden talkoiden suhteen kylällämme, kun tehtiin tietä (oli useita asutustiloja, joille valtio oli tehnyt hallintasopimuksen mukaisesti jonkilaisen tien, mutta ei siitä juuri mihinkään ollut) talkoilla. Yksi perhe oli aina halukas järjestämään talkoiden ruokailun, jonne sitten yhteisesti hankitut tarpeet vietiin. Perheessä oli paljon lapsia, joten talkoväeltä ylijääneellä hernesopalla oli kyllä tarvetta. Vaarini oli myös noissa talkoissa ahkerasti mukana ja kyllä varillekin se sahti maistui, mutta usein hän tuli nälkäisenä kotiin, jota mummo ihmetteli, ettekö te siellä talkoissa syönneet?? Vaari väitti, ettei me kehdattu, kun pienet lapset oli komennettu pöydän viereen katsomaan talkooväen ruokailua ja lapset katselivat keiton katoamista, "että kaikki se männöö, kaikki se männöö"...
Nämä talkoot toimivat oman aikansa, kunnes sitten joidenkin "kotiinpäin" vetämiset saivat porukkaa eripuraa. Itse olin mukana vielä 80-luvun alussa joissakin tietalkoissa, missä piti kunnostaa tuota samaa tietä, jota jo 50-luvulla oli rakennettu talkoilla. Meiltä oli töissä kaksi miestä ja kaksi traktoria ilman mitään korvausta, jälkeenpäin sitten saimme tietää, että jotkut olivat lähettäneetkin tiekunnalle laskun omista töistään ja noita laskuja oli myös maksettu tiekunnan varoista. Maistui hieman p...lta koko homma sen jälkeen!

Lue lisää

Ennen on kuulemma ollut tapana, että vierailuillakin vain aikuiset kutsuttu kahvipöytään ja lapset saaneet katsella vierestä mutta olleet ilman tarjoilua. Sitten hoksattu, että kun antaa jotain lapsille ensin, ne menee sitten leikkeihinsä ja aikuiset saa olla (ja juoruta) kahvilla rauhassa.

Äitini myös kertoo, miten kotona oli aina teroitettu, että kylässä ensimmäisellä käskyllä ei saa vielä mennä ottamaan, pitää odottaa toista käskyä. Emännät ei sitten tietenkään käskeneet kuin kerran, ja kun ei ottanut, korjasivat ruoat pois. Äidin veli oli ollut naapurissa apupoikana jonain päivänä, ja kun ruoaksi oli voileipää luvassa, oli Emäntä kysynyt, otatko "yhden- vai kahdenkäden kakun" (kakku= leipä)? Veli tietysti nälissään vastannut, että "kahden", kun luullut näin isomman leipäpalan saavansa, vaan Emäntä antoikin niin ohuen leivän, että sitä oli kahdella kädellä pideltävä.

kyläLLä

Taisivat jäädä nostamati........