Kun kirjoittaa jotain romaania tai novellia, tarvitseeko sen aina olla sellasta "massatekstiä"? tarkoitan tällä, että pitääkö tyylin olla tiettyjen standardien mukaiset ja pitää miellyttää kaikkia ihmisiä? vai kunnioitetaanko hyvin omituista, omaperäistä tekstiä?
Jos ihmiset eivät löydä romaanista yhtään elämäänsä liittyviä asioita, kiinnostus lopahtaa kuin lehmän häntä vai lopahtaako?
Jos ihmiset eivät löydä romaanista yhtään elämäänsä liittyviä asioita, kiinnostus lopahtaa kuin lehmän häntä vai lopahtaako?
Vastaukset 5
Vanhimmat
...on hyvästä! Mutta mukaan kannattaa ehkä laittaa joukkoon jotain tuttua ja turvallista.
Jos löytää jotain uutta niin kannattaa ehdottomasti kirjottaa siitä!
Ei miun kiinnostukseni ainakaan lopahtaisi 'uudenlaisen' tekstin edessä. Tai no, ehkä jos se on AIVAN erilaista...
Mielestäni rehellisyys on tärkeintä. Jos sun tarttee jossain kohdassa sanoa "vittu", niin sano. Jos sen sijaan kirjoitatkin "himskatti" niin teet petoksen lukijaasi kohtaan...
Edellä sanottiin jotain olennaista. Painakaamme kaaliimme.
Jokainen kai kirjoittaa sellaista, kun pystyy, mikä tuntuu kaikkein omimmalta. Mitään muuta ratkaisua minä en näe. Omat juttuni, jos joku niitä on lukenut, tuppaavat olemaan aika älytöntä scheiBea. Nimittäkää sitä sitten miksi haluatte.
Omaperäisyys on aina hyvästä. En oikein keksi tilannetta, jossa MIKÄÄN teoksessa ei olisi samanlaista kuin lukijan omassa elämässä. Onkohan sellaista edes mahdollista kirjoittaa?
Mutta lukijoita ei saa tahallaan ärsyttää, eikä tylsyys ole hyvä tyylikeino (se, että mitä pitää tylsänä, tosin riippuu lukijasta). Kaikki muu on sallittua, ja lehmän häntä ei lerpsahda.
Huolimatta siitä, että aina kannustetaan persoonalliseen tyyliin (niin kirjoittamisessa kuin muussakin), olen liki kolmikymppisen elämäni aikana huomannut, että massatuote myy. Se myy paljon paremmin kuin kivat, haastavat yksittäiset teokset. Valitettavasti. Miettikää vaikka seuraavia kirjasarjoja ja sarjakirjailijoita: Kaari Utrio, Barbara Cartland (tunnustan: olen lukenut 2 hänen..öh..TEKELETTÄÄN..), useimmat fantasiasarjat: Dragonlance, Eddingsin tekeleet, Anne Rice...
"Mitä vikaa? Mä ainakin tykkään Utriosta/Kingistä/Koontzista! Eivätkä ne ole kaikki samanlaisia! Möhkäleen kosto on ihan erilainen kuin Möhkäleen paluu, sillä ekassa Möhkäle tapaa tyttöystävänsä menneisyydestä ja tokassa ei ole paljon ollenkaan romantiikkaa!"
Niinpä. En halua täysin tyrmätä ns. viihdekirjallisuutta, luen sitä itsekin paljon. Sen myyvyyden syyksi uskon lähinnä sen, että viihde -etenkin hyvä viihde- on kuin jauhelihaa tai BigMac-hampurilainen. Kun ostat sitä, tiedät ainakin, mitä saat. Parempi vielä, jos tiedät pitäväsi ostamastasi tuotteesta. Ihmiset ovat loppujen lopuksi fyysisesti ja emotionaalisesti varsin turvallisuushakuisia. Siispä myös kirjailijat, huomattuaan jollakin teoksellaan iskevänsä kultasuoneen, haluavat pitäytyä tutussa muotissa. Se tuo pöytään leipää, ehkäpä jotain vielä leivän päälle.
Jauheliha on OK. Haluan vain vaihtoehdoiksi vähintään kyljyksen ja pippuripihvin.