Miksi laitokseen sijoitettu lapsi aivopestään? Siksi että hän on nähnyt ja kokenut laitoksessa asioita jota ei haluta ulkopuolisten tietää.
Voi hyvinkin olla laitoksessa varttunut lapsi pitää aivan normaalina ja asiaankuuluvana esim. erään laitoksen tapaa avata asukille tuleva posti. Useimmiten julkinen nöyryyttäminen on naamioitu hoidolliseksi toimenpiteeksi tai muuten "lapsen eduksi".
Tämän vuoksi meidänkaltaisten pitää kertoa täällä internetissä mikä on normaalia ja mikä ei. Viranomaiset eivät sitä puolestamme tee ja ne seurapiirit joissa lapsen annetaan liikkua ovat tarkoin sossun valitsemia. Valitettavan usein laitoslapsen vanhemmat ovat viranomaisuskovaisia tai sitten lapsi on erotettu täysin vanhemmistaan.
Joskus lapsen arjessa on ns. kuunteleva ystävä joka pitää luottavaiset välit lapseen ja kuuntelee tämän kauhutarinoita. Hän on olevinaan pahoillaan laitoksen edesottamuksista mutta välittää edelleen kuulemansa sossuille tai muuten toimii ilmiantajana. Tälläisen "terapian" sivutuotteena laitoksen epäkohtien leviäminen ulkopuolisille vähenee ja samalla lasta yritetään saada uskomaan psykologiaan. Usein "ystävän" motiivina on oma lehmä ojassa.
Lapsella olkoot oikeus kuulla että hänellä on myös oikeuksia eikä pelkästään pakkoja ja velvollisuuksia, huolimatta siitä miksi hänet on määritelty. Lapsi saattaa kokea myös syyllisyyttä saamastaan kohtelusta, turhaan sillä eihän niille mahda täysi-ikäinenkään. Maassamme on tilausta virkakoneiston vastapainolle, mutta koska sitä ei tule maan rajojen sisäpuolelta, tyhjiö täyttyy maan rajojen ulkopuolelta. Valitettavasti.
Voi hyvinkin olla laitoksessa varttunut lapsi pitää aivan normaalina ja asiaankuuluvana esim. erään laitoksen tapaa avata asukille tuleva posti. Useimmiten julkinen nöyryyttäminen on naamioitu hoidolliseksi toimenpiteeksi tai muuten "lapsen eduksi".
Tämän vuoksi meidänkaltaisten pitää kertoa täällä internetissä mikä on normaalia ja mikä ei. Viranomaiset eivät sitä puolestamme tee ja ne seurapiirit joissa lapsen annetaan liikkua ovat tarkoin sossun valitsemia. Valitettavan usein laitoslapsen vanhemmat ovat viranomaisuskovaisia tai sitten lapsi on erotettu täysin vanhemmistaan.
Joskus lapsen arjessa on ns. kuunteleva ystävä joka pitää luottavaiset välit lapseen ja kuuntelee tämän kauhutarinoita. Hän on olevinaan pahoillaan laitoksen edesottamuksista mutta välittää edelleen kuulemansa sossuille tai muuten toimii ilmiantajana. Tälläisen "terapian" sivutuotteena laitoksen epäkohtien leviäminen ulkopuolisille vähenee ja samalla lasta yritetään saada uskomaan psykologiaan. Usein "ystävän" motiivina on oma lehmä ojassa.
Lapsella olkoot oikeus kuulla että hänellä on myös oikeuksia eikä pelkästään pakkoja ja velvollisuuksia, huolimatta siitä miksi hänet on määritelty. Lapsi saattaa kokea myös syyllisyyttä saamastaan kohtelusta, turhaan sillä eihän niille mahda täysi-ikäinenkään. Maassamme on tilausta virkakoneiston vastapainolle, mutta koska sitä ei tule maan rajojen sisäpuolelta, tyhjiö täyttyy maan rajojen ulkopuolelta. Valitettavasti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Puhut totta. Lapsen vanhempiakin ollaan kuuntelevinaan, mutta laitoksen tuottama pettymys ja suuttumus lapsen huonon hoivan vuoksi sitten lopulta katsotaan vanhemman yhteistyökyvyttömyydeksi...
Ja kun se arjen kuuntelija, joka lapsella on, sitten kuitenkin puolustaa niitä mielivaltaisia ja byrokraattisia sääntöjä siten, että LAPSEN ON YMMÄRRETTÄVÄ niitä eli lapsi joutuu kantamaan laitoksen tuottaman oman turhautumisen ymmärryksellään ja hänet itsensä sivuutetaan.
Ja se aivopesu tapahtui ainakin mun lapsen tilanteessa niin, että hän tietty näki ja koki hoitajien olemuksen ja käytöksen ja siitä hän sai ilkeää mallia pikkusisaruksen kanssa olemiseen eli se hirveä autoritäärinen uhkaaminen ja mitätöinti ja selän kääntäminen on musertavaa katsottavaa! Kysyn vaan että onko tuollainen hoitajan käytös oikeanlaatuista "vuorovaikutusta", minkä "puute" oli alunperin minun lapsen hoitohuostan syy???
ps. Nyt on kaikki hyvin, lapsi kotona jo kauan ja hän osaa taas olla se oma itsensä joka hän oli ennen eroa:)
Mallioppimistapa juuri. Psykokulttuuri perustuu pitkälti psykosektorin henkilöstön palvontaan. Sosiaalilaitoksen johtaja on (omasta mielestään) vähintään yhtä nerokas kuin Pohjois-Korean johtaja.
Yleensähän ihmisellä on taipumus pikku hiljaa sokeutua arjen jokapäiväisyyksille, tämä koskee myös laitosväkivaltaa.
Asetelmahan on se että lapsi vanhempineen on laitoksessa alistetussa asemassa ja laitoksen laittomuuksien takana seisoo koko virallinen systeemi. Yleensähän ihmisellä on taipumus olla vahvemman puolella ja samaistua tähän. Lapsi ei kuitenkaan välttämättä ymmärrä että hän on sossun kestomitätöinnin kohde maailman tappiin asti mutta vika ei ole lapsessa vaan sossussa. Sossun hyväksyntää ei pidä tavoitella, tekee vain itselleen hallaa. Vain aasi kulkee porkkanan perässä.
Eräs entinen laitosasukki, nyt jo iso mies, vastustaa kovasti sossujen kaikkitietämistä mutta itse kuitenkin tekee yhteistyötä heidän kanssaan. Mitä hän moisella tavoittelee?
Lapsesi tapana oli kai sanoa pikkusisaruksilleen "Älä kuule sinä, kyllä kuule minä, sillä minä olen minä, psykologiaan uskova, minä tiedän kaiken, minä osaan kaiken, minä ymmärrän kaiken. Kyllä minä... , minä...".
Työsuojelulaki kieltää 15-vuotiasta työskentelemästä "sosiaalisesti vammautuneiden" (rikolliset? rapajuopot?) parissa mutta laitoksessa lapsi on ties minkämoisten insuliinimurhaajien kourissa.
Ps
Mistä ihmeestä ihmiset ovat saaneet päähänsä että totuus ja oikeus jotenkin liittyisivät sosiaalisysteemiin. Jos asiasta joskus käytäisiin avoin, julkinen, suora ja rehellinen keskustelu niin aika pian kaikki vähänkin sosiaalihössötykselle haiskahtava olisi naurunalaista. Miksi minunlaiseni pitäisi pelätä moista tilannetta?
Nimimerkki Toivotaan parempaa.
Kirjoitat loistavasti:
(...) eli lapsi joutuu kantamaan laitoksen tuottaman oman turhautumisen ymmärryksellään (...)
Tuo ajatuksesi kuvaa mielestäni hyvin sitä psyykkistä painetta ja ympäristön lapsen päälle kaatamaa skitsofreniaa, johon pienetkin lapset lastensuojelussa ajetaan! Lapsi tajuaa kyllä aina jotain kaikista rakenteellisista vääryyksistä. Hän joutuu niitä käsittelemään koko ajan mielessään. Se on äärettömän stressaavaa, kuluttavaa, eikä kuulu mielestäni ollekaan pienen lapsen eikä suuremmankaan tehtäviin!
Aikuiset hyväkkäät sosiaalirouvat kuormittavat lapsiamme. Minun lapseni ei elä sijaishuollossa, hän ei ole siis huostaanotettu, mutta aivan samalla tavalla kaikki nämä rakenteet sälyttävät varjonsa myös minun (vapaan) lapseni ylle. Ei yksikään lapsi ole vääryydeltä suojassa, jos viranomaistoiminta on nykyisen kaltaista.
Sosiaalirouvien pöyhkeys ja itsetyytyväisyys, silkka ahneus ja omahyväisyys, on ammuttava alas! Heiltä on riisuttava kunnioitusta herättävät univormut ja paljastettava heidät alastomina!
joka sälytetään kansalaisen ylle muistuttaa diktatuurin kaltaisen sanelusysteemin aiheuttamaa pelkoa. Kun ihmisiä tarpeeksi pidetään epämääräisyydessä ja kun näkee viranomaistoiminnan hulluuden mikä ei anna tilaa juuri lahjakkaimmille (tai muillekaan) yhteisön jäsenille kehittyä luonteensa mukaisiksi, se näivettää sielun.
Se sosiaalirouvien pöyhkeys on kuin 7-vuotiaiden lellikersojen vallan tuomaa nautintoa. Leuhkojen likkaklikkien supatusta ja omien sääntöjen kikkailua - tai pääkiusaajien p...een nuolemista, että saa kuulua piireihin.
Juuri niin, Matti W. Tällaisten keskustelupalstojen arvo on tosiaankin siinä, että niissä pohditaan mihin rajat pitäisi viranomaisten toiminnassa eli julkisessa vallassa asettaa ja mikä on yksinkertaisesti NORMAALIA (tervettä) ja mikä ei.
Sosiaalialan päätöksentekijöillä (lastensuojelulaitoksissa, sijaishuollossa ja sosiaalityössä) on paljon valtaa, jonka edelleen ANNETAAN pysyä omassa suojaisessa rauhassaan eli näissä rouvaverkoistoissa. Rouvien valta on sellaista, ettei heidän tarvitse seurustella "ulkopuolisten" kanssa, jollainen lapsen vanhempikin on! Heidän mielestään ja lainsäätäjän heille suoman mahdollisuuden mielestä.
Lait uusiksi! Suomalaiset AINA liian orjallisesti ovat tyytyväisiä laikeihinsa, vaikkeivät niitä koskaan edes lukisi ja pohtisi.
On muuten todella kummallista tuo lasten kirjeiden avaaminenkin. Tiedän perhekodin (perhekoti Venäjä, Venäjän rajan lähellä), jonne lähetetyt kjrjeet, postikortit ja paketit eivät ole sittemmin koskaan tavoittaneet lapsia. Edes lähetyksistä vaarattomimipia ei ole heille annettu. En tiedä mihin perhekoti tavarat varastoi.
Avaatko tavalliset vanhemmat tavallisessa perhe-elämässä lastensa posteja? Eivät takuulla, mutta mukana kirjeen lukemisessa he saattavat olla, taustalla.
Esimerkiksi tuolla Perhekoti Venäjässä on se tilanne, ettei sinne kannata siellä asuville pikku lapsille lähettää yhtään mitään. KAIKKI joutuu kaapatuksi ja sensuroiduksi. Kukaan, ei kunnolla edes vanhemmat, saa pitää lapsiin siis mitään yhteyttä. Pikku lasten vanhemmilla on lupa soittaa sinne kahtena iltana viikossa. Ja nämä kaikki mielettömät YHTEYDENPIDON RAJOITUKSET vielä senkin jälkeen, kun mitään syytä lasten huostaanotolle ei ole löytynyt suurissa ja seikkaperäisissä selvityksissä.
Ei ihme, että perhekoti Venäjä pelkää. Kun ei mitään reittiä pitkin löydy (jälkikäteen) huostaanotolle mitään perustetta, perhekoti Venäjä alkaa itse säveltää kaikenlaista lasten turmioksi. Lastenkotibisnes toimii näin.
Bisnes keräilee hyviä katteita, että perhekodin "vanhemmat" pääsevät jatkuvasti matkustamaan ulkomaanlomille. He olivat äskettäin Nizzassa viikon.