Puolitoista viikkoa sitten poikaystävä sanoi heipat 5,5 vuoden suhteen jälkeen. Aluksi iski kauhea shokki, viime keskiviikkoon asti elin lähes totaalisessa sumussa ja toimin kuin robotti. Keskiviikkona sitten läikkyi yli ja jouduin ottamaan saikkua, kun en vaan pystynyt olemaan parkumatta. (asiakaspalvelutyössä vähän hankalaa) Eilen koin totaalisen aallonpohjan, kun itkin vaan koko päivän pystymättä tekemään yhtään mitään ja illalla vielä tulin ihan hysteeriseksi ja soitin exälle kauhean huutoitku-puhelun. Tänään olo on onneks ollut vähän rauhallisempi. Ja olen keksinyt uuden tunteen, josta oon saanut tässä hetkessä kauheasti voimaa; vihan. Olen karjunut yksikseni kotona ja kirjoittanut paskalistaa exän huonoimmista puolista. Seuraavaksi on suunnitelmissa kirjata ylös suhteen surkeimmat hetket, jolloin on vituttanut kaikista eniten. Kun kuitenkin noita ylitsepääsemättömän tuntuisia surukohtauksia varmaan vielä tulee, niin niistä voisi nopeammin päästä yli, kun olisi valmiina lista, josta voi muistella kaikkea paskaa ja tajuta, etten todellakaan jää kaipaamaan sitä.
Vaikka meidän ero ei ollut mitenkään erityisen riitaisa tai traaginen, niin yksi asia ylitse muiden aiheuttaa ihan hillitöntä katkeruutta. Exällä on nimittäin jo uusi pimu kainalossa, johon ihastui kuulemma pari viikkoa ennen kuin jätti mut. Eikä sitten malttanut olla kertomatta, ettei ole ikinä ihastunut ja hullaantunut muhun yhtä paljon kuin tähän uuteen naiseen. Tuntuu niin epäreilulta, kun mä vasta pyristelen tajuamaan syliini tiputetun pommin, niin toisella on jo matkassa uusi rakas, jonka kanssa tähyillä tulevaisuuteen. Mä en voi tällä hetkellä edes vielä kuvitella ihastuvani enää ikinä yhtään kehenkään. Tuntuu myös ihan älyttömän repivältä miettiä vanhaa kultaa jonkun muun kanssa. Ex olisi voinut pitää edes jonkin kohteliaisuustauon.
Kaipaisin vertaistukea kaikilta eronneilta, jätetyiltä ja jättäjiltä ja yhdessä eroon päätyneiltä. Miten olette päässeet erosta yli? Mikä on auttanut eniten kaikista hirveimmillä hetkillä? Miten kohdata vanha rakas uuden hoitonsa kanssa tai edes sietää ajatusta?
Ero tuli, vertaistukea?
19
5548
Vastaukset
- Togetherforever
Olen kahdesti eronnut ja kolmatta kertaa naimississa, joten uskon tietätäväni omien kokemusteni kautta sen mitä koet juuri nyt.
Koska olet selvästi rakastunut edelleen exääsi,niin sydämesi on varattu hänelle. Kun teet surutyötä, itket kun muistat mitä hän sai sinut tuntemaan - luovut pikkuhiljaa hänestä. Hän ei ollut sinulle se oikea, koska häntä puhutteli joku muu. Jos rakastaa toista ihmistä sydämessä ei ole tilaa kenellekään muulle. Mitä ilmeisemmin kyseessä on suhde, jossa miehesi tuntee olevansa enemmän kuin sinun kanssasi. Syy ei ole kuitenkaan sinun. Jokainen meistä toimii siten, että voi olla onnellinen. Ei siinä ole tarkoituksena loukata toista - vaikka niin siinä vääjäämättä käy. Miehille ei riitä sama asia kuin naisille. Heille seksi menee ohi kaiken: sen on toimittava kunnolla. Heille miehisyys on ykkösasia. Se että he saavat tuntea olevansa oikeasti mies. Olen nähnyt kuinka muutoin miehet tyytyvät parisuhteessa melko vähään :o)
Sinä voit olla se oikea jollekin toiselle - vaikka et ehkä heti. Menee aikaa n.2 vuotta ennen kuin voit ryhtyä pitkään suhteeseen. Sitä ennen sinulla on kuitenkin ns. sydämen haavaa hoitavia, kevyitä mutta tärkeitä suhteita joissa saat läheisyyttä ja voit peilata naiseuttasi. Näin se yleensä menee. Jos menet liian äkkiä uuteen suhteeseen, et ehdi käydä läpi entistä suhdettasi ja nähdä myös omaa osuuttasi siinä.
Älä pelkää kipua, jonka tunnet. Kaipaat rakkaintasi päivittäin. Yritä keskustella asiasta ystäviesi ja ehkä ammattiauttajienkin kanssa, mikäli tilanne menee vaikeaksi. Ei ole tapaa, jolla prosessia helpottaisi. Tunnet nyt ehkä suurta huonommuutta, kelpaamattomuutta. Kyse ei ole siitä, että sinun pitäisi ehdonalaistaa ihmisyytesi. Jokainen on arvokas ja tärkeä. Sinäkin. Rakkaus haluaa hyvää toiselle. Jos exäsi on onnellinen uudessa tilanteessa, suo se onni hänelle. Olisi hyvä, mikäli pääsisit hänen kanssaan keskusteluyhteyteen. Kokemuksesta voin sanoa, että se ei onnistu heti alkuun. Itse on niin rikki, että toisen näkeminenkin pistää minuuden palasiksi: ikävä toisen syliin on niin kova. Surussa kääriydymme itsesääliin: meillä ei ole mitään, eikä ketään joka rakastaisi. Oikeasti kuitenkin meillä on. Meillä on läheiset, jotka ovat tilanteesta huolissaan ja rakastavat meitä. He haluavat auttaa,mutta tietävät etteivät voi tehdä muuta kuin kuunnella. Exän parjaaminen ja haukkuminen ei saa meitä voimaan paremmin. He ovat edelleen se rakastettava ihminen kuten mekin. Ei hänen oma valintansa tee hänestä huonoa. Me voimme ainoastaan ryhtyä päästämään irti. Suremaan ja käymään läpi tunteitamme. Vähän päivässä. Jonain päivänä näkyy valoa tunnelissa: ymmärrän toisen valinnan, ymmärrän miksi hän ei ollut minulle se oikea, ymmärrän että minulla on vapaus antaa rakkauteni kenelle haluan, sille jonka sydämeni valitsee.
Sinua voi lohduttaa se, että pidät yllä toivetta hänen takaisin tulostaan. Se ei ole irtipäästämistä. Hän tulee jos on tullakseen. Se ei ole sinun hallittavissa. Jos saat hänet tulemaan pakottamalla, uhkailemalla tms. Hän tulee takaisin siksi, että on pakko - ei siksi että se olisi hänen oma ratkaisunsa. NYT sinun on tärkeintä pitää huoli siitä,että sinä voit hyvin. Pidä huoli että elät omaa elämääsi: syöt, nukut ja harrastat sekä tapaat ystäviäsi ja läheisiäsi tarpeeksi. Yksin oloa tarvitaan, mutta sitäkin vain kohtuudella. Pelkona on muutoin, että luisut surusi kanssa niin syvälle että lopputulema on masennus. Tällöin et voi auttaa itseäsi.
Toivon todella sinulle jaksamista. Edessäsi on pitkä taival ja klisee 'aika parantaa haavat' tulee koetuksi kantapään kautta. Mutta: kaiken sen jälkeen olet vahvempi ihmisenä kuin koskaan. Olet valmiimpi uuteen suhteeseen. Nyt voit vain tehdä töitä itsesi kanssa eikä tämä prosessi ole kenellekään helppo. Vielä varoituksen sana: alkoholi ei vie eteenkäsin asiaa. Se voi syventää itseinhoa ja johtaa epäterveeseen kierteeseen.
Usko minua: kun tunnelin päästä näkyy valoa ensimmäisen kerran, hymyilet kuin huomaamatta ja elämä tuntuu paljon keveämmältä. Se on päivä, kun tiedät että sinä selviydyt. Jälkikäteen voit lämmöllä käydä läpi yhteistä historiaanne ja todeta: hän ei todellakaan ollut minulle se oikea.
Jaksamista.- Togetherforever
..aikaa ja eforttia ei kannata tässä tilanteessa käyttää toisen käyttäytymisen tai tekemisten analysointiin. Erilaisten tapahtumien ja tekemisten pohdinta ei johda mihinkään, koska ne ovat sinun ulkopuolellasi. Tärkeintä on miettiä mitä tunteita eri tilanteet ja exäsi tekemiset sinussa herättävät ja miksi? Suru voi tuoda esiin sinussa asuvan sisäisen lapsen tarpeet: yksinäisyyden pelon, aikuisen kaipuun, itsevarmuuden puutteen, huonommuuden tunteen yms. Kun käyt näitä tunteita läpi, opit itsestäsi paljon. Hyväksy se mitä kuulet: olet kaikkea tuota. Tunteet ovat ihmiselle rehellinen peili. Voit miettiä, miksi aikoinasi menit yhteen tämän miehen kanssa. Vastasiko hän odotuksiisi? Tuliko elämästä sitä mitä odotit? Oletko ollut viime aikoina hänen kanssaan oikeasti onnellinen? Mitä olisit kaivannut suhteeseenne?
Ajatus voi pyöriä siinä, mitä exäsi uuden naisen kanssa tekee. Sekään ei johda mihinkään. Se ei kuulu sinulle. Hän on vapaa tekemään mitä haluaa. Sinun tulee nyt miettiä vain ja ainoastaan omaa elämääsi: miten saat sen jälleen haltuusi. Kyse ei ole tässä mistään pelistä:kuka on voittaja ja kuka häviäjä. Exäsi kunnioittaa sinua, kun näkee että annat hänen olla onnellinen. Ulkopuolisille ei tarvitse selittää sitä, miksi kävi kuin kävi. Se on sinun asiasi, sinun elämäsi.
Älä käsikirjota elämääsi turhan tarkasti: anna elämän tulla sellaisena tykösi ja voit luottaa että se tulee juuri sellaisena kuin sinulle on tarpeen. Löydät itsesi juuri sieltä, missä sinun kuuluukin olla. - 2012
Togetherforever kirjoitti:
..aikaa ja eforttia ei kannata tässä tilanteessa käyttää toisen käyttäytymisen tai tekemisten analysointiin. Erilaisten tapahtumien ja tekemisten pohdinta ei johda mihinkään, koska ne ovat sinun ulkopuolellasi. Tärkeintä on miettiä mitä tunteita eri tilanteet ja exäsi tekemiset sinussa herättävät ja miksi? Suru voi tuoda esiin sinussa asuvan sisäisen lapsen tarpeet: yksinäisyyden pelon, aikuisen kaipuun, itsevarmuuden puutteen, huonommuuden tunteen yms. Kun käyt näitä tunteita läpi, opit itsestäsi paljon. Hyväksy se mitä kuulet: olet kaikkea tuota. Tunteet ovat ihmiselle rehellinen peili. Voit miettiä, miksi aikoinasi menit yhteen tämän miehen kanssa. Vastasiko hän odotuksiisi? Tuliko elämästä sitä mitä odotit? Oletko ollut viime aikoina hänen kanssaan oikeasti onnellinen? Mitä olisit kaivannut suhteeseenne?
Ajatus voi pyöriä siinä, mitä exäsi uuden naisen kanssa tekee. Sekään ei johda mihinkään. Se ei kuulu sinulle. Hän on vapaa tekemään mitä haluaa. Sinun tulee nyt miettiä vain ja ainoastaan omaa elämääsi: miten saat sen jälleen haltuusi. Kyse ei ole tässä mistään pelistä:kuka on voittaja ja kuka häviäjä. Exäsi kunnioittaa sinua, kun näkee että annat hänen olla onnellinen. Ulkopuolisille ei tarvitse selittää sitä, miksi kävi kuin kävi. Se on sinun asiasi, sinun elämäsi.
Älä käsikirjota elämääsi turhan tarkasti: anna elämän tulla sellaisena tykösi ja voit luottaa että se tulee juuri sellaisena kuin sinulle on tarpeen. Löydät itsesi juuri sieltä, missä sinun kuuluukin olla.Kiitos sanoistasi Togetherforever! En ole alkuperäinen aloittaja, mutta painiskelen sydänsurujen keskellä. Tuntuu välillä, ettei mikään auta, sitten menee vähän paremmin pari päivää, sitten taas takapakkia. Eilenkin iski ihan hirveä ikävä, mutta toista vaan ei enää ole. Olo on niin yksinäinen ja hylätty. Kaipa tämä tästä niin kuin sanoit. Kiitos vielä!
- Fit like a glove
Togetherforever kirjoitti:
..aikaa ja eforttia ei kannata tässä tilanteessa käyttää toisen käyttäytymisen tai tekemisten analysointiin. Erilaisten tapahtumien ja tekemisten pohdinta ei johda mihinkään, koska ne ovat sinun ulkopuolellasi. Tärkeintä on miettiä mitä tunteita eri tilanteet ja exäsi tekemiset sinussa herättävät ja miksi? Suru voi tuoda esiin sinussa asuvan sisäisen lapsen tarpeet: yksinäisyyden pelon, aikuisen kaipuun, itsevarmuuden puutteen, huonommuuden tunteen yms. Kun käyt näitä tunteita läpi, opit itsestäsi paljon. Hyväksy se mitä kuulet: olet kaikkea tuota. Tunteet ovat ihmiselle rehellinen peili. Voit miettiä, miksi aikoinasi menit yhteen tämän miehen kanssa. Vastasiko hän odotuksiisi? Tuliko elämästä sitä mitä odotit? Oletko ollut viime aikoina hänen kanssaan oikeasti onnellinen? Mitä olisit kaivannut suhteeseenne?
Ajatus voi pyöriä siinä, mitä exäsi uuden naisen kanssa tekee. Sekään ei johda mihinkään. Se ei kuulu sinulle. Hän on vapaa tekemään mitä haluaa. Sinun tulee nyt miettiä vain ja ainoastaan omaa elämääsi: miten saat sen jälleen haltuusi. Kyse ei ole tässä mistään pelistä:kuka on voittaja ja kuka häviäjä. Exäsi kunnioittaa sinua, kun näkee että annat hänen olla onnellinen. Ulkopuolisille ei tarvitse selittää sitä, miksi kävi kuin kävi. Se on sinun asiasi, sinun elämäsi.
Älä käsikirjota elämääsi turhan tarkasti: anna elämän tulla sellaisena tykösi ja voit luottaa että se tulee juuri sellaisena kuin sinulle on tarpeen. Löydät itsesi juuri sieltä, missä sinun kuuluukin olla.Varmasti oikeassa tuossa mitä kirjoitit, on vain niin äärimmäisen vaikeata käsittää että miten voi toisen jättää niin "kivuttomasti". Minut jätettiin 11v ja 3 pojan jälkeen joulun alla.....siinä sai joulukin pitkäksi aikaa uuden käsitteen. Nyt olen 3 poikalapsen yh-isä ja taistelen päivittäin tuskaa vastaan tietäen että se tuska ei tule hellittämään vielä pitkään aikaan kun erosta on vasta puolivuotta. Toivotan tsemppiä kaikille samaa läpi käyville, kaippa se tosiaan sitten joskus helppaa....
- Togetherforever
2012 kirjoitti:
Kiitos sanoistasi Togetherforever! En ole alkuperäinen aloittaja, mutta painiskelen sydänsurujen keskellä. Tuntuu välillä, ettei mikään auta, sitten menee vähän paremmin pari päivää, sitten taas takapakkia. Eilenkin iski ihan hirveä ikävä, mutta toista vaan ei enää ole. Olo on niin yksinäinen ja hylätty. Kaipa tämä tästä niin kuin sanoit. Kiitos vielä!
..hienoa, jos sanoistani on eroaan läpikäyville tukea. Tiedän: eihän se lohduta, kun ystävät ympärillä hokevat, että aika auttaa. Kuka haluaa tuskaa jatkuvasti kokea? Kuitenkin juuri noin se menee: yksi askel eteen ja kaksi taakse. Ensin ajattelee, että joku asia helpottaa oloa ja sitten se ei helpotakaan. Kuten elämä, myös parisuhde on monien asioiden summa. Täytyy käydä läpi esim. asuntotilanne, laskut, lemmikkieläimet, ystävien suhtautuminen, vanhempien suhtautuminen, se miten yksin henkisesti tulee pärjäämään ja miten ylipäätään joka päivä jaksaa..opiskella tai käydä töissä tai sekä että. Tunteet vellovat laidasta laitaan: haluaisi niin toisen syliin, mutta ei ole ketään. Toisaalta vihaa sitä jonki vuoksi kärsii ja haluaisi kaikkea mahdollista pahaa. Hyvä tapa on purkaa omaa pahaa oloaan, tunteitaan ja yhteistä elettyä elämää paperille - kirjeen muodossa toiselle. Kirjettä ei kannata lähettää. Ajan kuluttua voi palata kirjeeseen ja nähdä kuinka suuri muuton henkisesti itsessä on tapahtunut. Toinen minulle tehonnut oli liikunta: se oli terapiaa, kun sai lenkillä puida läpi asioita. Oli kotiin tullessa ikään kuin taas saanut eteenkäsin asioita. Pahinta on, mikäli juuttuu suruun eikä anna itselleen lupaa vihata toista. Sekin on sallittua. Mielessään voi vaikka jollain tavoin kostaa - mutta se ei saa johtaa mihinkään. Omalle mielenterveydelle sillä on kuitenkin suotuisa vaikutus. Voi purkaa aggressiotaan vaarattomasti. Kuuntelin myös heavy metallia ja kunnon rokkia: panin autostereot täysille ja annoin palaa moottoritiellä. Se helpotti. Ihminen myrkyttää itsensä, jos ei pura sisällään olevaa vihaa - sitähän siellä kuitenkin etenkin jätetylle on mutta myös jättäjälle: hänen unelmansahan on murskattu, kun toinen on osoittautunut muuksi kuin mitä on odottanut.
Anna siis myös sen hetken tullessa itsellesi lupa vihata - mutta älä juutu siihenkään. Se katkeroittaa. Vihaan juuttunut ei mene elämässään eteenkäsin. Hän elää edelleen menneisyydessä jota - ei ole. Se meni jo. Siihen on turha laittaa enää energiaa.
Irti päästäminen on tuskaisaa, mutta vain siten voit löytää taas itsesi. Sen ihmisen, joka haluat olla.
HOX! Baarit on täynnään miesvihaansa julistavia naisia, jotka ovat vuosia yksin koska ovat juuttuneet vihaansa. Se estää heitä elämästä sitä elämää, jota me kaikki tarvitsemme: vain rakkaussuhteessa saamme naisena kaipaamaamme rakkautta, huolenpitoa, syliä, hellyyttä, kumppanuutta, ystävyyttä ja seksiä.
Jaksamista ja oikeaa rakkautta elämääsi - se oikeakin varmasti tulee, kun sinä olet valmis. - Togetherforever
Fit like a glove kirjoitti:
Varmasti oikeassa tuossa mitä kirjoitit, on vain niin äärimmäisen vaikeata käsittää että miten voi toisen jättää niin "kivuttomasti". Minut jätettiin 11v ja 3 pojan jälkeen joulun alla.....siinä sai joulukin pitkäksi aikaa uuden käsitteen. Nyt olen 3 poikalapsen yh-isä ja taistelen päivittäin tuskaa vastaan tietäen että se tuska ei tule hellittämään vielä pitkään aikaan kun erosta on vasta puolivuotta. Toivotan tsemppiä kaikille samaa läpi käyville, kaippa se tosiaan sitten joskus helppaa....
Minähän olen vain maallikko, vertaistukea tarjoava ihminen. Tiedän omasta kokemuksesta että elämä ei mene kuten haluamme. Se menee kuten menee. Elämää ei kukaan voi hallita. Pitää vain luottaa että se kantaa.
Rakkaus. Se tulee ja menee. Toisia ihmisiä ei voi pakottaa olemaan suhteessa, jossa he voivat huonosti. Jotkut ihmiset ovat vaeltajia. He eivät voi pysähtyä mihinkään suhteeseen, vaan rakastuvat aina rakastumisen tunteeseen. He kyllästyvät kun euforia on läpikäyty ja kun arki tulee.
Sinun ei tule nyt miettiä sitä, miten kylmästi hän kaiken teki vaan keskittyä siihen mitä tunnet hänen tekonsa johdosta ja miksi? Sinun on hyvä keskittää kaikki voimavarasi siihen, että sinä voit hyvin. Päätä tänään, että sinä selviät. Sano se ääneen, useita kertoja, joka aamu ja ilta. Joka kerta kun alat epäillä. Ajattele elämääsi: mitä olet saanut aikaiseksi? Mihin olet yltänyt. Ajattele läheisiäsi, sitä kuinka he sinua rakastavat.Saat sieltä voimaa ja uskoa siihen, että halutessasi pystyt mihin vain. Ilman tuskaa ihminen ei koskaan kehittyisi. Verkosta saat vertaistukea myös eri yhteisöjen keskustelupalstoilta ja on helppo sopia nettideittejä sitten kun olet siihen kypsä. Vaikka tuntuu, että tilanteesi on toivoton, niin vaihtoehtoja löytyy. Ne vain eivät ole se entinen tilanne. Sinulla on nyt mahdollisuus muutokseen eikä muutos tarkoita sitä, että sen myötä menetät jotain - päinvastoin :o) - fit_like_a_glove
Togetherforever kirjoitti:
Minähän olen vain maallikko, vertaistukea tarjoava ihminen. Tiedän omasta kokemuksesta että elämä ei mene kuten haluamme. Se menee kuten menee. Elämää ei kukaan voi hallita. Pitää vain luottaa että se kantaa.
Rakkaus. Se tulee ja menee. Toisia ihmisiä ei voi pakottaa olemaan suhteessa, jossa he voivat huonosti. Jotkut ihmiset ovat vaeltajia. He eivät voi pysähtyä mihinkään suhteeseen, vaan rakastuvat aina rakastumisen tunteeseen. He kyllästyvät kun euforia on läpikäyty ja kun arki tulee.
Sinun ei tule nyt miettiä sitä, miten kylmästi hän kaiken teki vaan keskittyä siihen mitä tunnet hänen tekonsa johdosta ja miksi? Sinun on hyvä keskittää kaikki voimavarasi siihen, että sinä voit hyvin. Päätä tänään, että sinä selviät. Sano se ääneen, useita kertoja, joka aamu ja ilta. Joka kerta kun alat epäillä. Ajattele elämääsi: mitä olet saanut aikaiseksi? Mihin olet yltänyt. Ajattele läheisiäsi, sitä kuinka he sinua rakastavat.Saat sieltä voimaa ja uskoa siihen, että halutessasi pystyt mihin vain. Ilman tuskaa ihminen ei koskaan kehittyisi. Verkosta saat vertaistukea myös eri yhteisöjen keskustelupalstoilta ja on helppo sopia nettideittejä sitten kun olet siihen kypsä. Vaikka tuntuu, että tilanteesi on toivoton, niin vaihtoehtoja löytyy. Ne vain eivät ole se entinen tilanne. Sinulla on nyt mahdollisuus muutokseen eikä muutos tarkoita sitä, että sen myötä menetät jotain - päinvastoin :o)Ehkä olet maalikko mutta hyvä vertaistuki henkilö myöskin! Tuossa on perää mitä enemmissä määrin, tosin itse siinä kierteessä oleva ei näe asioita juuri sillä hetkellä kun niitä käy läpi noin selkeästi.
Siksikin on hyvä että on asian jo läpikäynyt ihminen tarjoamassa kurkistuksen tulevaisuuteen, ja antaa uusia näkökulmia asioihin. Minä itse olen ihminen joka ei oikein kykene tuohon vihaan...katkeruuteen kylläkin joka monasti johtaa itsesääliin, joten asiat eivät tule käsitellyksi kunnolla ja ne patoutuu sisään kunnes räjähdyksen omaisin purkauksin tunkee ulos. Toisinaan nämä purkaukset osuvat ihmisiin joilla ei ole osaa eikä arpaa ko. tilanteeseen vaan ovat täysin syyttömiä. Onneksi en ole väkivaltainen ihminen joten purkaukset jäävät pahimmillaan pelkäksi uhoksi ja suun soitoksi. Siitä sitten seuraakin seuraava kierre eli karkoittaa ystävät ja muut jotka yrittävät ymmärtää sinua. Melkoinen kierre siitä alkaakin....tämän minä tiedän omakohtaisesta kokemuksesta. - Maarukka
fit_like_a_glove kirjoitti:
Ehkä olet maalikko mutta hyvä vertaistuki henkilö myöskin! Tuossa on perää mitä enemmissä määrin, tosin itse siinä kierteessä oleva ei näe asioita juuri sillä hetkellä kun niitä käy läpi noin selkeästi.
Siksikin on hyvä että on asian jo läpikäynyt ihminen tarjoamassa kurkistuksen tulevaisuuteen, ja antaa uusia näkökulmia asioihin. Minä itse olen ihminen joka ei oikein kykene tuohon vihaan...katkeruuteen kylläkin joka monasti johtaa itsesääliin, joten asiat eivät tule käsitellyksi kunnolla ja ne patoutuu sisään kunnes räjähdyksen omaisin purkauksin tunkee ulos. Toisinaan nämä purkaukset osuvat ihmisiin joilla ei ole osaa eikä arpaa ko. tilanteeseen vaan ovat täysin syyttömiä. Onneksi en ole väkivaltainen ihminen joten purkaukset jäävät pahimmillaan pelkäksi uhoksi ja suun soitoksi. Siitä sitten seuraakin seuraava kierre eli karkoittaa ystävät ja muut jotka yrittävät ymmärtää sinua. Melkoinen kierre siitä alkaakin....tämän minä tiedän omakohtaisesta kokemuksesta.Kiitos togetherforever, juuri tuon kaltaista vertaistukea kaipailinkin ! :') Jotenkin sitä vain kaipaa, että joku ulkopuolinen sanoo monta kertaa, että asiat tulevat sujumaan. Vähitellen opettelen uskomaan myös itseäni, kun yritän tolkuttaa itselleni, että olen ihan hyvä tyyppi erosta huolimatta ja tästä vielä selvitään alkuperäistä ehompana ulos !
Tapasin tänään exän ekaa kertaa kunnolla eron jälkeen ja sai herra kyllä ryöpytystä oikein olan takaa. Sain purettua paljon suhteen aikana kerääntynyttä vihaa ja katkeruutta ja kerrottua exälle paljon asioita, esim. miten paljon minua loukkaa se, että exällä on jo uusi nainen. Sanoin kyllä niin suorat sanat, etten ikinä kellekään. Aiemmin pelkäsin, että ex suuttuu minulle, jos olen vihainen, mutta nyt annoin pelolle piupaut ja se kyllä helpotti. Exäkin otti kaiken hyvin vastaan, koki saaneensa haukut ihan aiheesta. Läksytyksen jälkeen keskusteltiin vihdoinkin kuin kaksi tasavertaista aikuista rakentavasti ja hyvässä hengessä. Vähän itkettiinkin yhdessä ja kerättiin yhdessä exän tavarat mun asunnostani, minkä koin itse tärkeänä symbolisena irtautumiseleenä.
Vaikeinta on antaa itselleen aikaa. Tahtoisin olla iloinen ja ehjä nyt heti ! Pelkään vähän, että yritän pyristellä suhteesta eroon liian nopeasti ja joudun kokemaan uuden pudotuksen joskus myöhemmin. Olen tolkuttanut itselleni, että olen jo hyväksynyt eron tapahtuneen, mutta oikeasti en ehkä vielä ihan täysin ole. :( Exää on kova ikävä. - Togetherforever
fit_like_a_glove kirjoitti:
Ehkä olet maalikko mutta hyvä vertaistuki henkilö myöskin! Tuossa on perää mitä enemmissä määrin, tosin itse siinä kierteessä oleva ei näe asioita juuri sillä hetkellä kun niitä käy läpi noin selkeästi.
Siksikin on hyvä että on asian jo läpikäynyt ihminen tarjoamassa kurkistuksen tulevaisuuteen, ja antaa uusia näkökulmia asioihin. Minä itse olen ihminen joka ei oikein kykene tuohon vihaan...katkeruuteen kylläkin joka monasti johtaa itsesääliin, joten asiat eivät tule käsitellyksi kunnolla ja ne patoutuu sisään kunnes räjähdyksen omaisin purkauksin tunkee ulos. Toisinaan nämä purkaukset osuvat ihmisiin joilla ei ole osaa eikä arpaa ko. tilanteeseen vaan ovat täysin syyttömiä. Onneksi en ole väkivaltainen ihminen joten purkaukset jäävät pahimmillaan pelkäksi uhoksi ja suun soitoksi. Siitä sitten seuraakin seuraava kierre eli karkoittaa ystävät ja muut jotka yrittävät ymmärtää sinua. Melkoinen kierre siitä alkaakin....tämän minä tiedän omakohtaisesta kokemuksesta.Itse olin aivan erilainen mutta olenkin nainen. Minä surin niin kamalasti. Itkin kaksi kuukautta rakkauteni perään. Tuntui,ettei kukaan voi rakastaa toista kuten minä. Miten toinen pärjää ilman minua, kuka hänestä huolta pitää? Ajatukset olivat todellakin vain siinä toisessa, kunnes tajusin että se ei vie minun elämääni mihinkään. Olin kuin jäätynyt. En tuntenut mitään, ellei kyse ollut tuosta toisesta ihmisestä, joka matkusteli ja tapasi ystäviään ja tuntui nauttivan elämästään - tietämättä minun ponnisteluistani.
Tiedän tunteen, kun on kateellinen ihmisille jotka voivat elää normaalia elämää eikä sitä hallitse joku niin suuri asia kuin omaasi. Ero on valtava prosessi eikä tahdo jaksaa odottaa, että elämä normalisoituisi. Se ei sitä tee - koskaan. Sinä muutut ihmisenä ja ns. normaalielämä jatkossa myös parisuhteessa tulee olemaan erilaista. Olet kypsempi ja elät täydempää elämää. Se mitä luulit tämän toisen kanssa eläväsi jää taka-alalle - kuin sitä ei olisi ollutkaan.
Tiedän myös tuntee, kun haluaa lapsen vanhemman olevan siinä. Näkee kun lapsi kaipaa häntä. Tulee avuton olo,kun ei voi olla kuin toinen vanhempi. Jotta jaksaisit siinä roolissa antaa lapsellesi rakkautta, sinun on pidettävä itsestäsi huolta. Kukaan muu ei sitä puolestasi tee.
Jos oletkin nyt katkera, niin sekin on itselle suotava hetken - mutta kuten sanoin: huomiosi on silloin itsesi ulkopuolella, ei siinä mitä sisälläsi liikkuu. Omien tunteiden kohtaaminen käy kipeää - on hirveää todeta, että kaikesta huolimatta rakastaa tuota toista ihmistä. Tottakai rakastaa. Eivät tunteet niin pian pois haihdu. Katkeruus on muutoinkin salakavala. Jos siihen jää, se syö energiaa negaation ylläpitoon, mikä on täysin turhaa haaskausta. Elämässä ihmisen rajallinen energia on kohdennettava positiivisiin asioihin. Se palkitsee ja tuo elämääsi iloa, jota et ole odottanut. Ne ihmiset joille huudat ja purat vihaasi eivät sitä ansaitse - he ovat ulkopuolisia. Pyydä heiltä anteeksi - he ymmärtävät kyllä. Puhu heille asioista oikeilla nimillä. Sano kuinka kaipaat tuota toista ihmistä ja kuinka sinuun koskee. Itke. Se helpottaa. Vahvuutta on myöntää olevansa heikko ja tarvitsevansa muita.
Vihan purkaminen on tärkeää. Kuten sanoin yllä: musiikki on hyvä vaihtoehto. Voit hakata yksin ollessasi tyynyä tai huutaa ääneen - mikäli se on mahdollista. Huomaat että se helpottaa enemmän kuin toisen haukkuminen ja arvostelu. Kyse on tällöin omien tunteidesi tunnistamisesta. Kun kaipaat, niin mieti miksi se tunnet niin. Näin huomaat, että toinen ihminen on edelleen rakkautesi arvoinen. Ei hän ole huono siksi, että teki kuten hänen oma onnensa vaati. Kaikki teemme virheitä. Tämä toinen ihminen voi havaita tekonsa virheeksi myöhemmin, tai sitten ei. Meidän tehtävämme ei ole manipuloida toisen elämää tai vaatia häntä tekemään valintoja meidän eduksemme. Jokaisella on vapaus tehdä kuten itse haluaa, mikäli mielii elää omaa elämäänsä. Oma elämä mitä se on? Se on sitä, että emme elä muiden odotusten ja vaatimusten mukaan vaan siten että oma persoonamme voi kukoistaa. Siinä elämässä omat tarpeet, toiveet ja unelmat saavat sijaa. Parisuhteessa vallitsee jolloinkin epätasapaino: toinen on huono että toinen saa olla hyvä. Eletään vahvemman persoonan ehdoilla tai eletään symbioosissa jossa ei ole erillisiä toiveita tai unelmia. On vain me, johon persoonat ovat sulautuneet. Tällaisessa suhteessa veli ja sen sisko asuvat saman katon alla eikä intohimoa ole missään. Olen tämänkin käynyt läpi. Seksitön suhde on kauhistus. Ilman seksiä parisuhteesta puuttuu intohimo ja henkinen sekä fyysinen läheisyys.
On hyvä aika ajoin katsoa itseensäja miettiä, kenen tarpeet ovat pääroolissa? Kuka tahditti parisuhteen arjen? Kenen ehdoilla yhteiset tavoitteet päätettiin? Mikä rooli kumppaneilla on suhteessa? Ollaanko aidosti kiinnostuttu siitä,mitä toinen haluaa ja toivoo?
On tärkeä pysähtyä itsensä äärelle ja miettiä, mitä haluaa tehdä toisin jatkossa. Meillä on tämä yksi elämä. Sitä ei pitäisi tuhlata väärien ihmisten kanssa. Oikeat ihmiset kasvattavat meitä oikeaan suuntaan. He arvostavat persoonaamme ja antavat meille tilaa olla oma itsemme. He eivät muokkaa meitä mieleisekseen ja käytä meitä kuin esineitä.Olen tämän nykyisen avioliittoni myötä kiitollinen joka päivä. Sillä on ollut merkitys, että olen ollut kahdessa huonossa suhtessa tätä ennen: ilman niitä en olisi kehittynyt siksi kuka olen nyt. Tasapaino ja rauha on laskeutunut sieluuni. Voin joka päivä iloita sitä että olen elossa.
Parisuhde on rehellinen peili minuudellemme. Vain ihminen joka rakastaa meitä ja me rakastamme häntä voi kertoa meille minkälainen oikeasti olemme. Rakkaudessa saamme kehittyä parhaaksi itseksemme. Voimme tehdä virheitä turvallisesti tietäen, että meitä rakastetaan siitä huolimatta ettemme ole täydellisiä. - Togetherforever
Maarukka kirjoitti:
Kiitos togetherforever, juuri tuon kaltaista vertaistukea kaipailinkin ! :') Jotenkin sitä vain kaipaa, että joku ulkopuolinen sanoo monta kertaa, että asiat tulevat sujumaan. Vähitellen opettelen uskomaan myös itseäni, kun yritän tolkuttaa itselleni, että olen ihan hyvä tyyppi erosta huolimatta ja tästä vielä selvitään alkuperäistä ehompana ulos !
Tapasin tänään exän ekaa kertaa kunnolla eron jälkeen ja sai herra kyllä ryöpytystä oikein olan takaa. Sain purettua paljon suhteen aikana kerääntynyttä vihaa ja katkeruutta ja kerrottua exälle paljon asioita, esim. miten paljon minua loukkaa se, että exällä on jo uusi nainen. Sanoin kyllä niin suorat sanat, etten ikinä kellekään. Aiemmin pelkäsin, että ex suuttuu minulle, jos olen vihainen, mutta nyt annoin pelolle piupaut ja se kyllä helpotti. Exäkin otti kaiken hyvin vastaan, koki saaneensa haukut ihan aiheesta. Läksytyksen jälkeen keskusteltiin vihdoinkin kuin kaksi tasavertaista aikuista rakentavasti ja hyvässä hengessä. Vähän itkettiinkin yhdessä ja kerättiin yhdessä exän tavarat mun asunnostani, minkä koin itse tärkeänä symbolisena irtautumiseleenä.
Vaikeinta on antaa itselleen aikaa. Tahtoisin olla iloinen ja ehjä nyt heti ! Pelkään vähän, että yritän pyristellä suhteesta eroon liian nopeasti ja joudun kokemaan uuden pudotuksen joskus myöhemmin. Olen tolkuttanut itselleni, että olen jo hyväksynyt eron tapahtuneen, mutta oikeasti en ehkä vielä ihan täysin ole. :( Exää on kova ikävä...itseäni on helpottanut paljon nämä sanat:
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Healthy_Relationship.html - fit_like_a_glove
Togetherforever kirjoitti:
..itseäni on helpottanut paljon nämä sanat:
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Healthy_Relationship.htmloli todella hyödyllinen minulle, kiitos!
- Togetherforever
Maarukka kirjoitti:
Kiitos togetherforever, juuri tuon kaltaista vertaistukea kaipailinkin ! :') Jotenkin sitä vain kaipaa, että joku ulkopuolinen sanoo monta kertaa, että asiat tulevat sujumaan. Vähitellen opettelen uskomaan myös itseäni, kun yritän tolkuttaa itselleni, että olen ihan hyvä tyyppi erosta huolimatta ja tästä vielä selvitään alkuperäistä ehompana ulos !
Tapasin tänään exän ekaa kertaa kunnolla eron jälkeen ja sai herra kyllä ryöpytystä oikein olan takaa. Sain purettua paljon suhteen aikana kerääntynyttä vihaa ja katkeruutta ja kerrottua exälle paljon asioita, esim. miten paljon minua loukkaa se, että exällä on jo uusi nainen. Sanoin kyllä niin suorat sanat, etten ikinä kellekään. Aiemmin pelkäsin, että ex suuttuu minulle, jos olen vihainen, mutta nyt annoin pelolle piupaut ja se kyllä helpotti. Exäkin otti kaiken hyvin vastaan, koki saaneensa haukut ihan aiheesta. Läksytyksen jälkeen keskusteltiin vihdoinkin kuin kaksi tasavertaista aikuista rakentavasti ja hyvässä hengessä. Vähän itkettiinkin yhdessä ja kerättiin yhdessä exän tavarat mun asunnostani, minkä koin itse tärkeänä symbolisena irtautumiseleenä.
Vaikeinta on antaa itselleen aikaa. Tahtoisin olla iloinen ja ehjä nyt heti ! Pelkään vähän, että yritän pyristellä suhteesta eroon liian nopeasti ja joudun kokemaan uuden pudotuksen joskus myöhemmin. Olen tolkuttanut itselleni, että olen jo hyväksynyt eron tapahtuneen, mutta oikeasti en ehkä vielä ihan täysin ole. :( Exää on kova ikävä.Itse jäin kaksi kertaa kiinni ns. myrkylliseen rakkauteen, jossa elin toisen ihmisen elämää - siinä ei ollut sijaa minun toiveillani tai tarpeillani. Se johtui omasta taustastani, siitä etten koskaan riittänyt vanhemmilleni. Minulle jäi sisään huonommuuden tunne. Siksi minusta tuli miellyttäjä: yritin tehdä kaiken oikein ettei toinen vain hylkäisi minua. Annoin itseni pala palalta pois.Lopulta tunsin itseni niin tyhjäksi, etten tiennyt muuta vaihtoehtoa kuin eron. Kun se oli tapahtunut kahdesti, tajusin että olin valinnut kumppanin väärin perustein. Hän oli kuin minusta huolta pitävä isä. Kadonnut lapsi sisälläni kaipasi vanhemman huolenpitoa. Mutta koska olin aikuinen, niin minun tuli seisoa omilla jaloillani. Minun ei saanut olla sairaan riippuvainen toisesta ja suostua huonoon kohteluun.
Tästä linkistä löytyy taulukko, jonka tuella voi miettiä missä katkenneessa suhteessa mentiin. Se voi avata silmiä monessa suhteessa:
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Toxiclove.html - raastavaa...
Togetherforever kirjoitti:
Itse jäin kaksi kertaa kiinni ns. myrkylliseen rakkauteen, jossa elin toisen ihmisen elämää - siinä ei ollut sijaa minun toiveillani tai tarpeillani. Se johtui omasta taustastani, siitä etten koskaan riittänyt vanhemmilleni. Minulle jäi sisään huonommuuden tunne. Siksi minusta tuli miellyttäjä: yritin tehdä kaiken oikein ettei toinen vain hylkäisi minua. Annoin itseni pala palalta pois.Lopulta tunsin itseni niin tyhjäksi, etten tiennyt muuta vaihtoehtoa kuin eron. Kun se oli tapahtunut kahdesti, tajusin että olin valinnut kumppanin väärin perustein. Hän oli kuin minusta huolta pitävä isä. Kadonnut lapsi sisälläni kaipasi vanhemman huolenpitoa. Mutta koska olin aikuinen, niin minun tuli seisoa omilla jaloillani. Minun ei saanut olla sairaan riippuvainen toisesta ja suostua huonoon kohteluun.
Tästä linkistä löytyy taulukko, jonka tuella voi miettiä missä katkenneessa suhteessa mentiin. Se voi avata silmiä monessa suhteessa:
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Toxiclove.htmlErosta vähän aikaa ja minä se jättänyt osapuoli. Luin tuon myrkyllinen rakkaus linkin artikkelin ja pakko tunnustaa että edesmennyt suhde sisälsi lähestulkoon kaikki listan kohdat. Osa minun aiheuttamana, osa toisen. No jos jotain hyvää niin eipä se suhde tuonkaan mukaan olisi ollut elinkelpoinen enää pitkään. Vaikka on itse jättänyt osapuoli on tullut mietittyä ratkaisun oikeellisuuta ja mitäs jos... mitäs jos... Kuitenkin oli koskettavan hyvin sanottu "Rakkauden ei ole tarkoitus olla tuskallista. Jokaisessa suhteessa on tuskan aikoja, mutta jos se on tuskallinen suurimman osan ajasta, jokin on silloin pielessä.
Suhteen toivomisessa ei ole mitään väärää - se on luonnollista ja tervettä. Eikä siinäkään ole mitään vikaa, että toivoo suhdetta, joka kestää ikuisesti - mutta sen vaatiminen, että se kestää ikuisesti, on vahingollista. Odotukset tekevät meistä uhreja - ja saavat meidät hylkäämään itsemme etsiessämme päämääräämme.
Jos alamme nähdä ihmissuhteet kasvumahdollisuuksina sen sijaan, että näkisimme ne päämäärinä itsessään, me voimme alkaa saada toimivia ihmissuhteita. Suhde, joka päättyy, ei ole virhe eikä rangaistus - se on opetus.
Niin kauan kuin määrittelemme onnistuneen suhteen sellaisena, joka kestää ikuisesti, me valmistelemme omaa epäonnistumistamme. Niin kauan kuin kuvittelemme, että meillä on oltava toinen ihminen elämässämme ollaksemme onnellisia, olemme vain addikteja, jotka yrittävät suojella ainevarastoaan - käyttäen toista ihmistä huumeenamme."
- kahdesti kokenut
Minulla on kaksi eroa takana. Nuoruuden avioliitto kesti ne kuuluisat 7 vuotta, sen jälkeen pikaisesti ja heti eron jälkeen avoliitto, jota kesti sentään 14 vuotta ja rapiat. Tämä avoero ei enää riipaissut niin pahasti kuin avioero.
Kyllä aika parantaa. Minäkin harrastin tuota kirjoittelua, purin tunteeni ihan perinteiseen sinikantiseen vihkoon, kun ei lähellä ollut ketään, kelle olisi voinut puhua asioista ja tunteista. Alkuunsa sitä exää ajatteli koko ajan, mutta ajan kuluessa se vähenee. Pitää vain keskittyä omaan itseensä ja jaksamiseensa.
Ei kannata takertua menneeseen, vaan katsoa tulevaisuuteen. Siihen sinun omaan elämääsi!
Nyt olen ollut sinkkuna jo pari vuotta ja ajatukset on sitä luokkaa, että ihmettelen, miten olen voinut olla kummankaan kanssa.- vertaistukea
Itse sain vertaistukea ja voimia eroseminaarista. Aloittajalle vihjeeksi, lainaa tai osta itsellesi kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, kirjaa käytetään perusteoksena eroseminaareissa. Kirjassa annetaan tehtäviä mm. surun ja vihan käsittelyyn ja purkuun, se on varsin hyvä opas eheytyäksesi eron jälkeen. Kirjasta käy ilmi myös se, ettei eron jälkeen heti solmitut suhteet juuri kestä, joten turha olla kade exällesi. Kirja ja eroseminaari tarjoavat hyvät työkalut tarkastella omaa parisuhdettaan ja oppia toimimaan toisin ja solmimaan tulevaisuudessa tomivampia ihmissuhteita.
- ebtese
Kävin läpi suhteeni aikana monia tunteita ja vielä eron jälkeenkin. Olo on pettynyt, pettetty, hyväksikäytetty, surullinen, vihainen, katkera jne. Tunnemylläkkä on hurja ja edelleen päällä koska erosta on vähän aikaa. Menetin monia ihmisiä ex:ni vuoksi josta nyt saan kärsiä. Suhteeni vanhempiini on huonot myös koska puolustelin puolisoani viimeiseen kunnes paljastui hänen todellinen tarkoitusperänsä ja syyt. Kaiken paljastuttua tämä oli puolisolle enemmän kuin häpeä ja siksi lähti. Hänen lähtönsä olisin kestänyt mutta tähän liittyy niin paljon muutakin.
Eniten tässä ottaa päähän se että kun meillä on lapsia jotka kärsivät siitä etteivät saa viettää aikaa kanssani enää koska lasten äiti, ex rakentaa esteitä minun ja lasten välille käyttäen yhteisiä lapsia kilpenä ja kiusaamisvälineenä minua vastaan. Moni on sanonut että se on raukkamaista ja vihon viimeinen temppu.
Tilanne on oikeasti todella raskas ja en tiedä miten tässä tulee käymään. Tämä on jo toinen riitaisa ero minulle jossa on lapset välikädessä. Lapset ikävöivät kovasti minua ja minä heitä. Kummatkin äidit rakentavat esteitä tarkoituksella lasten tapaamisille. Ensin he pettivät olemalla uskottomia suhteessa kumpikin, sitten riistivät minulta lapset, se ei riitänyt heille vaan halusivat kostoa minulle. Ex:ni käyttivät minua kummatkin hyväksi sinisilmäisyyttäni ja vievät elatustukien kautta minut vararikkoon ja homma jatkuu yhä. Mitä minulle enää jää, ei mitään. Olen hajoamispisteessä ja hyvin lähellä sitä vielä.
Jos jollain on mennyt huonosti niin miten sitten oma tapaukseni. Minä se vasta pohjalla olen ja todellisessa kusessa asioiden ja itseni kanssa. Kaikki asiat käydään nyt kertaalleen läpi joka syö todella syvältä tämä miestä. Kaverit jo puhuvat että näytän siltä kuin vetelisin viimeisiä ja siltä tuntuukin, eikä tilanne ole yhtään parempaan menossa. Olen sairastellut paljon eron jälkeen ja olen mennyt todella huonoon kuntoon koska masennut ja mikreeni on kova. En toivo tätä tunnetta kenenkään kokevan koskaan, milloinkaan, ikinä, mikä tunne minulla on nyt. - 31
Oma eroni tapahtui jo viime syksynä ja häpeän myöntää, että itken edelleen melkein päivittäin... Ero oli todella suuri isku ja ikävöin eksääni aivan mielettömän paljon edelleen. Emme ole tekemisissä, sillä siinä oli pettämistä taustalla ja heti perään toinen nainen.
En koskaan saanut selitystä eroomme ja toinen nainen oli ilmeisesti vahvasti mukana kuvioissa. Olen pohtinut näiden kuukausien aikana, että eksäni ei koskaan edes rakastanut minua. Rakastava ihminen ei käyttäydy niin kuin hän käyttäytyi. On kauheata olla yhteisten tuttaviemme kanssa tekemisissä ja olla porukassa se jätetty ja petetty sinkku, jolla OLI niin kaunis ja hyvä elämä. Voin sanoa, että eromme on ottanut minulta niin paljon pois, että en vieläkään voi olla onnellinen. Tietääkö joku sen kun sydän kirjaimellisesti särkyy ja sen voi fyysisesti tuntea?
En voi olla vihainen eksälleni siitä, että hän on jättänyt minut. Välillä mietin, miksi minulle kävi näin? Meillä ei ollut suuria ongelmia ja kaikki tuli yllätyksenä. Ollessamme yhdessä, mietin monta kertaa kuinka minulle on voinut käydä näin hyvä tuuri, että olen löytänyt elämäni miehen. Ihmisen, jonka kanssa on niin hyvä olla. Tällä hetkellä hän on jo toisessa seurustelusuhteessa eromme jälkeen. Hän on mennyt niin nopeasti eteen päin ja minä edelleen nuolen haavojani....
En halua antaa neuvoja, mutta kannattaa mennä juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa. Se on helpottanut minua todella paljon, vaikka edelleenkin olen raunioina. Läheisimmät ystäväni tietävät tunteistani, mutta muille ihmisille näyttelen, että olen mennyt eteen päin. Luulen, että jokaisella menee oma aikansa eron selvittelyssä, eikä mitään kannata kiirehtiä. Tärkeintä on pitää itsestään huolta ja yrittää ainakin unohtaa katkeruus. Siinä kaivaa vain itselleen kuoppaa. - Roima-Reiska
"Tuntuu niin epäreilulta"...voi kuule, se tuntuu vielä epäreilulta, mutta myöhemmin tajuat, että kuinka
hyvä sitä on ihmisen olla taas sinkkuna...voit aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä-tosin sinusta riippuu, jääkö se exä kummittelemaan lopuksi ikää mieleesi.
"Ex olisi voinut pitää edes jonkin kohteliaisuustauon."
-exäsi ei ole velvollinen tähän, valitan. Anna hänen mennä-mutta älä anna tulla takaisin...siitä ei tule kuin
harmia.
"Mikä on auttanut eniten kaikista hirveimmillä hetkillä?"
-muistelet sitä listaa huonoista puolista. Itte ryyppäsin 3 viikkoa putkeen-silloin oli aika miettiä jo muita
asioita, kuin ex-vaimoa, terveyttä nääs. En ole muuten juonut 12 vuoteen pisaraakaan. Ja sitäkin "putkea"
ennen hyvin vähän. Ihmisestä tulee vähän omituinen vissiin, kun oikein "kolisee" sieluun.
"Miten kohdata vanha rakas uuden hoitonsa kanssa tai edes sietää ajatusta?"
-ajan kanssa se menee. Jossain vaiheessa siitä ex-vaimosta tuli vain hahmo väkijoukossa. Jossain vaiheessa
sitä sitten itse käveli uuden vaimon kanssa vanhaa vaimoa vastaan, ja vasta 5 minsan päästä hoksasi, että
"hetkinen, tuohan oli entinen vaimo"...niin se vaan menee.
Mutta, aika parantaa haavat jossain vaiheessa. - fdhiargki
En usko että hän olisi muka ihastunut tähän "uuteen" enemmän...varmaan on hänellä itselläänki tunteet ihan sekaisin, ns laastarisuhde on varmaan nyt miehelläs...kokemuksesta sanon, että sinulla tulee olemaan vielä paljon alamäkiä ja ylämäkiä tunteittesi kanssa...itse olen mies ja vaimoni jätti minut n.5kk sitten ja sen jälkeen ollut tunteiden tulva, vihaa, sääliä, rakkautta, välinpitämättömyyttä ym ym...voimia sinulle. Turvaa Jumalaan :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
YLE Äänekosken kaupunginjohtaja saa ankaraa arvostelua
Kaupungin johtaja saa ankaraa kritiikkiä äkkiväärästä henkilöstöjohtamisestaan. Uusin häirintäilmoitus päivätty 15 kesä841626Euroopan lämpöennätys, 48,8, astetta, on mitattu Italian Sisiliassa
Joko hitaampikin ymmärtää. Se on aivan liikaa. Ilmastonmuutos on totta Euroopassakin.2691541Asiakas iski kaupassa varastelua tehneen kanveesiin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/33a85463-e4d5-45ed-8014-db51fe8079ec Oikein. Näin sitä pitää. Kyllä kaupoissa valtava2701276Martina lähdössä Ibizalle
Eikä Eskokaan tiennyt matkasta. Nyt ollaan jännän äärellä.1691252- 56867
- 66844
Jos ei tiedä mitä toisesta haluaa
Älä missään nimessä anna mitään merkkejä kiinnostuksesta. Ole haluamatta mitään. Täytyy ajatella toistakin. Ei kukaan em64837Miksi mies tuntee näin?
Eli olen mies ja ihastuin naiseen. Tykkään hänestä ja koskaan hän ei ole ollut minulle ilkeä. Silti ajoittain tunnen kui40821- 40817
Se nainen näyttää hyvältä vaikka painaisi 150kg
parempi vaan jos on vähän muhkeammassa kunnossa 🤤44781