jättää lapset kuin äidin. Äiti hoitaa usein lapset jo avoliiton aikanakin enemmän kuin mies.
Siitä se johtuu, ettää kun enemmän on lasten kanssa tekemisissä, niin lapset eron myötä jää äidille. Mies tuskin ikävävoi kun ei ole paljon ollut lasten kanssa.
Mutta mistä elaririita? Siitä että mies ei halua maksaa lasten elämää. Ja kun seuralainen jos on, niin hän vaikuttaa myös siihen, että mies alkaa haastaaa riitaa lasetensa ja exän kanssa, ja sitten ei halua maksaa.
Kuin moni exät on hyvissä väleissä keskenään sen jälkeen kun mies otti uuden naien? Veikkaan ettei monikaan, ja siitä voi päätellä, että syy on usein siinä kolmannessa.
Siitä se johtuu, ettää kun enemmän on lasten kanssa tekemisissä, niin lapset eron myötä jää äidille. Mies tuskin ikävävoi kun ei ole paljon ollut lasten kanssa.
Mutta mistä elaririita? Siitä että mies ei halua maksaa lasten elämää. Ja kun seuralainen jos on, niin hän vaikuttaa myös siihen, että mies alkaa haastaaa riitaa lasetensa ja exän kanssa, ja sitten ei halua maksaa.
Kuin moni exät on hyvissä väleissä keskenään sen jälkeen kun mies otti uuden naien? Veikkaan ettei monikaan, ja siitä voi päätellä, että syy on usein siinä kolmannessa.
Vastaukset 47
Vanhimmat
eikä ollakaan sellaisessa avoliitossa kovin kauaa, joka ei johda avioliittoon.
Kyllä silloin avoliiton aikana jo näkee millainen mies on. Jos sitten suhde virallistetaan samalla pitäisi sopia myös lasten huoltovelvollisuus.
Naisella lasten synnyttämisen kanssa vaan on niin paljon pelkkiä fyysisiä muutoksia ja ongelmia, että ei jaksa syventyä samaan aikaan enää raha-asioihin, vaikka ne tulevaisuuden kannalta ovat kaikkein tärkeimmät. Liiaksi luotetaan miehen hyväntahtoisuuteen, mitä ei yleensä sulavankaan ulkokuoren alta löydy loppupeleissä.
Lapset ovat heikoilla nyky-yhteiskunnassa, vaikka he ovat tulevia päättäjiä. moniko ukkeli on kautojassa sitten, kun lapsi saa päättää hänen kohtalostaan, kun ukkeli päättää nyt lapsen kohtalosta mitä sattuu.
kärsii, kun kolmas tulee isän ja äidin liiton särkemään. Eiinä yritetään sitä äitiä kiusata, mutta eniten siinä kärsii lapset. Lapset menettää isän kokonaan ja joutuvat elämämään isättäminä.
Jossain tapauksissa lapset otetaan riitoihinm ukaan ja isä haluaa näyttää lapsiaan uudelle kumppanilleen. Sekin vain siksi, että voi kehua, mutta sillä ei mitään tekemistä isyyden kanssa. Siitä ne riidat alkaa, uusi ei hyväksy miehen lapsia, mutta omat lapset ovat parhaita. Samoin ex vaimo on kamala, mutta hän on paras.
No voi että. Onko joku kauhea nainen nyt rikkonut sun liittosi? Melko väsynyttä katkerointia, ei kenenkään liittoa voi mennä rikkomaan ja mikäli se ukkos on sut jättänyt, ei sitä sen uutta ainakaan eukkoa sun asias kiinnosta. Anna niiden elää elämäänsä ja lakkaa hourailemasta. Onko se niin vaikea myöntää että teidän liitto tul tiensä päähän ja ukkos löysi uuden? Eikä se uusi eukko vietä aikaansa sinua miettimällä :D
Meillä ollaan exän kanssa hyvisä väleissä (olen siis uusi avokki), sovimme myös itse tapaamisia välillä keskenämme ja hoidan lapselle jotain mitä tarvitsee..esim vaatteita.. Mutta on näitäkin tapauksia kun ollaan kavereita keskenämme.
Hyvää liittoa ei riko kukaan.
Lapset eivät erosta kärsi, jos vanhemmat hoitavat osuutensa hyvin.
Ero ei ole kiusaamista, se on ero.
Lapset eivät menetä isäänsä, jollei isä halua menettää lapsiaan.
Lapset eivät ole isättömiä, kts. edellinen.
Joskus kypsymätön vanhempi käyttää lapsia koston välineenä.
Tietenkin isä näyttää uudelle kumppanilleen lapsiaan.
Lapsista on kiva, että heidän isänsä kehuu heitä ystävälleen.
Isyys on sitä kun mies tunnustaa isyytensä.
Asiallinen keskustelu lasten isän kanssa kantaa pitkäle ja tuottaa hyvää satoa.
Omat lapset ovat aina parhaimpia.
Joskus ex-vaimo on kamala, ei aina ja kaikille oma napa on lähin, vaikkei aina tärkein.
kauan kunnes kolmas tuli väliin, sitten mies ei tykännyt enää lapsistakaan ja ilkeili heille ihan uuden naisensa pyynnöstä. Nyt eivät ole lapset nähneet isää 18 vuoteen ja emme tiedä missä mies on.
sanoo ja kirjottaa, mutta käytäntö on toinen! Kolmas pystyy rikkomaan hyvän liiton, ja isä pystyy hylkäämään lapsensa tämä kolmannen ihmisen käskystä! Se on todistettu juttu.
Lapset kärsii erosta, vaikka vanhemmat kuin hyvin heitä kohtelisis erosta huolimatta, mutta aina siinä lapset kräsii.
Kyllä mies hylkää lapset, jos kolmas niin määrää ja painostaa.
Lapset eivät kuulu isän naisystävälle mitenkään, eikä halua heitä varmaan monikaan nähdä. koska isä hylkäsi saa isä myös siitä maksaa.
Useimmiten se isänuusio on ilkeä ja kamala, kun painostaa miestä jättämään lapset ja haastamaan riitaa exän kanssa. Hänelle pelko miehen menetyksestä on kamalaa ja kiukku siitä että miehellä on lapsia exän kanssa on niin raskas ymmärtää, että siksi pitää tehdä kiusaa ja painostaa miestä.
"kaikki ja aina ja joka kerta"
Eli siis minä voin mennä tästä nyt naapuriin rikkomaan heidän avioliittonsa ja vieläpä käskeä isäntää hylkäämään lapsensa? Jopas, enpä tiennyt että sellainen valta naisihmiselle on suotu :D
Vakavasti puhuen, sinun pitäisi hakea apua. Se on ymmärrettävää että tuntuu pahalta kun mies jättää ja löytää uuden, mutta sen kanssa pitää oppia elämään. Ei se uusi nainen ole syyllinen sun pahaan oloosi.
Äideillä on vaan niin paljon helpompaa viedä lapset isältä. Isästä tulee lähes aina etävanhempi ja saa sitten vain maksaa rahaa exälleen ja ehkä vähän niitä entisiä lapsia tapailla. Mistä elaririidat tulevat, kuinka paljon haluat itse maksaa rahaa exällesi?
Ai entisiä lapsia. Tuliko sinun lapsistasi entisiä kun erosit heidän isästään? Ellet sitten ole itse etäisä, joka ehkä vähän tapailee entisiä lapsiaan... Lähiäiti sinä et ainakaan ole, kirjoituksistasi paistaa katkeruus aito-etäisän tapaan.
Lapsista tulee entisiä lapsia jos etävanhempi saa ainoastaan tavata heitä ja tapaamisia harvakseltaan (esim joka-toinen-vkl). Mutta jos lapset saavat asua myös etävanhemman luona, etävanhempi saa edelleen kasvattaa ja huolehtia heidän arjesta ja elättää heitä suoraan niin silloin lapset ovat edelleen omia lapsia. Maan tapa on kuitenkin sellainen että etävanhemman rooli on maksaa rahaa exälleen ja jos ex-puoliso suo niin hän saa joskus lapset kylään.
Lapsista ei tule koskaan entisiä, ei elämässä eikä kuolemassa. Mieti mitä kirjoitat!
Et koskaan ota kantaa siihen, että osa etäisistä ei halua lapsia luokseen kuin vierailemaan tai eivät halua lainkaan tavata lapsiaan. Katselet erotilanteita vain oman elämäsi kautta ja puheenvuorosi vaikuttavat hyvin naisvihamielisiltä. Miksi?
eron myötä entisiä. Ei monikaanmies enää vitsi hoitaa velvollisuuksiaan. Monasti se uusi nainenkin on omiaan kannustamaan miestä jättämään lapsensa.
Meillä myös mies hylkäsi lapset, ja entisiä on lapset hälle kuin myös lapsille on entinen isä. Uusi kumppani järjesti niin, että mies ei voi olla lastensa kanssa tekemisissä. Mutta kaipa se miehelee sopii, kun ei tarvi huolehtia.
Mies tekee valintansa niin sinäkin.
Siirrä huoltajuus isälle ja nauti sinkkuudestasi.
Lapsista eikä exästä tule koskaan entisiä, he elävät kanssasi elävänä ja kuolleena tahdoit tai et.
Ydinperheestä lapsi muuttaa omaan asuntoon ja käy lapsuudenkodissaan äidin ja isän luona harvakseltaan, tuleeko hänestä silloin entinen?
Kyllähän puolisosta tulee entinen puoliso kun ette ole enää parisuhteessa ja puolisoita toisilleen. Samoin lapsesta tulee entinen lapsi jos et enää ole hänen vanhempansa. Et ole siis enää vastuussa lapsen kasvatuksesta ja hoidosta, sinulla ei ole keinoja vaikuttaa hänen elämäänsä jne. Aikuisen lapsen osalta tilanne on tietysti ihan erilainen. Vanhemman rooli on ihan erilainen jos kyse pienistä lapsista.
Lapsesta ei tule koskaan entistä lasta. Miten voit ajatella tuolla tavalla?
Vaikka jostain syystä vanhempi ei voi olla enää lapselle vanhempi, niin ei lapsesta tule entistä lasta. Herranen aika, lapsi on aina lapsi, hän on sinun lihaa ja verta.
Ihan vastaavalla tavalla kun puolisosta tulee entinen kun et enää ole hänen puolisonsa niin lapsesta tulee entinen lapsi jos et enää ole hänen vanhempansa. Sehän ei tarkoita että se puoliso tai lapsi mihinkään katoaisi, ainoastaan teidän välinen suhde. Ja sen takia pitää yrittää tehdä ratkaisuja missä vanhemmat saavat edelleen olla vanhempia erosta huolimatta. Siis tapaamiset ym romukuoppaan ja kumpikin vanhempi saa elää lapsensa kanssa.
Kuten sanoin, lapsesta ei tule entistä. Ainoastaan toisen vanhemman oikeudet lapsen kasvatukseen ja huoltoon voidaan evätä, mutta lapsi tulee olemaan vanhemmille aina lapsi.
Vastaisitko, tulee lapsesta 'entinen' kun hän muuttaa kotoa pois?
tule entisiä, mutta exästä kyllä tulee.
Muuttaa se lapsi uusperheestäkin omaan asuntoon ja käy äidin ja isän luona harvakseltaan, eikä silti ole entinen kummallekkaan. Mutta mikä pakkomielle on sitä exää yrittää pitää jalustalla? Minulle exä on ainakin entinen aviomieheni, ei mitään muuta. Lapseni isä on aina.
Ei tule entinen lapsi jos kyse aikuisesta lapsesta joka muuttaa omillaan. Mutta jos kyse pienestä lapsesta jolloin roolisi on elää lapsesi kanssa ja hoitaa/kasvattaa niin lapsi muuttuu kyllä helposti entiseksi jos näitä vanhemman tehtäviä otetaan pois. Suhde pieneen lapseen ylläpidetään hoitamalla ja elämällä lapsen kanssa. Tuskin sperman/munasolunluovuttajat koe kovin kiinteätä suhdetta lapsiin vaikka biologisessa mielessä ovat hänen lapsia.
Toki on tilanteita jolloin on parempi ettei vanhempi ole enää tekemisissä lapsen kanssa. Mutta vanhempien ero ei saisi automaattisesti johtaa siihen että toiselta evätään vanhemman roolia täysin.
Kuten sanoin, lapsesta ei tule entistä koskaan. Joka tapauksessa vaikka vanhemmuus syyllä tai toisella otettaisiin pois, niin side lapseen on aina. Vanhemman täytyy olla todella kylmä ja tunteeton ihminen jos unohtaisi lapsensa sen vuoksi ettei voisi tai saisi olla joka hetki lapsen elämässä.
Minusta on väärin käyttää sanaa 'entinen' tässä yhteydessä, ja sperman/munasolunluovuttajilla ei taas tässä yhteydessä ole mitään tekemistä.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9178982/44823372
Kyllä on varmaan hyvin rankka asia että menettää lapsensa, tuo suru voi myös olla esteenä ettei tapaamiset toteudu kun ei kykene kohtaamaan niitä "entisiä" lapsia. Ihan vastaavasti sukusolun luovuttajat ovat biovanhempia mutta heillä ei ole vanhemman roolia "lastensa" elämässä ja sen takia tuskin kokevat näitä lapsia omaksi lihaksi ja vereksi.
Ei lapsia menetetä, ellei vanhempi itse tahdo eroon lapsistaan, mutta ei heistä silti saa entisiä millään. Toki lapset saattavat sanoa etteivät halua pitää vanhempaansa yhteyttä, mutta silti lapsi ei ole entinen.
Vanhemmasta tulee luovuttaja siinä mielessä, jos unohtaa lapsensa tyystin sen vuoksi ettei saa häneen enää oikeuksia. Mihin ne tunteet lapseen katoaa? No, kylmällä ja tunteettomalla vanhemmalla ei niitä tietenkään olekaan.
Aikuinen ja pieni lapsi eivät tee eroa vanhempien sydämessä, yhtä pahalle varmasti tuntuu aikuisen lapsen muutto kotoa kuin että erossa lapset menisivät toiselle vanhemmalle.
Jos etävanhempi ei kykene tapaamaan lastaan sopimusten puitteissa koska kokee niin suurta eroahdistusta lapsesta, on etävanhemmalla oltava suuria ongelmia psyykkeensä kanssa ja tuskin on pystyvä vanhemmuuteen lainkaan.
Usein tuollaisessa tapauksessa etävanhempi ei ole käsitellyt eroa exästä lopullisesti eikä näinollen kykene kohtaamaan edes lasta.
Oletko itse menettänyt lapsesi? Tiedät siis miltä se tuntuu? Itse en ole joutunut siihen mutta kyllä minä ymmärrän sen että se tuska on valtaisa, kaikilla ei sitten riitä keinoja/voimia pääsemään siitä surusta yli. Jotkut pystyvät ja hatunosto heille.
Tilanne on ihan eri jos kyse aikuisesta itsenäistyvästä lapsesta. Silloin olet kasvatustyösi tehnyt ja varmaan voi tuntua haikealta (mutta myös helpottavalta) että nuori lentää pesästä pois. Pienemmän lapsen vanhemmuuden menettäminen on ihan eri asia.
Kyllä tunteet muuttuvat ajan kanssa jos et enää ole lapsesi vanhempi. Ihan vastaavasti tunteet ex-puolisoa kohtaan muuttuvat kun et enää ole hänen puolisonsa.
Kuten sanoin, vanhemmuutta ei menetetä jos itse ei niin tahdo.
Omaan lapseen ja exään kohdistuvia tunteita ei voi mitenkään verrata toisiinsa. Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään.
Kuoleman kautta lapsen menettäminen on taas eri asia.
Muussa tapauksessa lapsesta ei tule entistä eikä häntä menetetä.
Olet vakaasti nyt sitä mieltä, että vanhemmuus ja lapsi katoavat eron kohdatessa. Olen eri mieltä kanssasi.
Olen samaa mieltä ettei vanhemmuus saisi katketa eron myötä mutta ikävä tosiasia on että näin käy usein. Toinen vanhempi joutuu väistymään ja hänen roolinsa on sen jälkeen ainoastaan elareitten maksaminen ja mahdollisesti jotain tapaamisia - jolloin vanhemmuus katkaistaan lähes kokonaan. Tämä tietysti heijastuu lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen.
Tunteet ovat tunteita - toki suhteen laatu vaikuttaa niihin. Jos et enää saa olla vanhempi lapselle niin taatusti se ajan kanssa vaikuttaa mitä tunnet lasta kohtaan. Ihan vastaavasti jos et saa enää olla puoliso exällesi niin se vaikuttaa siihen mitä tunnet exääsi kohtaan.
Et sinä tiedä, sinä luulet tietäväsi.
erilainen mielipide tosta asiasta. Vanhempani erosivat kun olin vuoden ikäinen. Jäin äitini kanssa asumaan ja isää tapasin silloin kun se sattui hänelle sopimaan. En kuitenkaan koskaan kokenut että hänestä olisi tullut entinen isä tai minusta entinen lapsi. Tietenkään hän ei kantanut vastuuta eikä osallistunut arkeemme muttei hänestä tullut entistä.
Voin kertoa sinulla munasoluja luovuttaneena että kyllä sen lapsen äiti on se joka hänet kantaa ja synnyttää. Biologisesti, lapsella on ehkä minun geenini, mutta en todellakaan koe että hän olisi minun lapseni, enhän minä ole häntä synnyttänyt. Sukusolun luovuttamisella ei ole mitään tekemistä lasten huoltajuusasioiden kanssa, enkä ymmärrä miksi otat moisen edes esiin tässä yhteydessä. Mikäli ihminen on saanut lapsen rakastamansa puolison kanssa ja ero tulee, suhde lapseen ei todellakaan kuihdu sukusolun luovuttamisen tasolle. Sinä olet sairas jos niin ajattelet.
Normaali ihminen ei lakkaa rakastamasta lastaan. Puoliso on eri asia. Lakkaisitko sinä rakastamasta lastasi jos hänet otettaisiin sinulta pois?
Koska tseeus ei ole nainen vaikka niin väittää. Hän on etäisä, jolta on käräjillä otettu huoltajuus pois. Todennäköisesti hän ei ole myöskään viitsinyt tavata lapsiaan eron jälkeen. Katkeroitunut, hieman viinaanmenevä mies siellä tseeuksen takana piileksii.
Luultavasti varmaan kävisi vuosien saatossa niin että rakkaus hiipuisi. Ensin tietysti valtava suru ja surutyön jälkeen tunteet lasta kohtaan muuttuisivat, varmaan tunteita jäisi mutta olisivat enemmän haikeutta ja surua.
heitä kohtaan ole koskaan kadonnut.
hän nyt itsestään?
ikinä lakkaa rakastamasta lapsia ja exäänsä, mutta jos miehellä on uusio,niin hän painostaa useimmiten siihen, että mies jättää lapset ja exän kokonaan elämästään. Harvoin se mihes itse niin tekee, ellei ole ketään joka kannustaa siihen.
mies on lakannut rakastamasta eksäänsä, jos sitä rakkutta vielä olisi ei oltaisi koskaan erottukaan.
sillä, sillä ei muuten mies lähtisi pois lasten elämästä jos rakastaisi heitä.
KAIKKI miehet jättää lapsensa (exän saa unohtaakkin), KAIKKI miehet haastaa riitaa, KAIKKI liitot on AVOliittoja: Meillä ei ainakaan päde näistä mikään.
- Me aikuiset erosimme AVIOliitosta, isä on yhä läheinen isä lapselleen.
- Isä varmasti ikävöi lastaan niinä hetkinä kun tästä erossa on, minua hänen ei tarvitsekkaan ikävöidä, en
minäkään ikävöi ex-aviomiestäni.
- Meillä ei ole elari riitoja, mies maksaa, tapaa ja huolehtii, siinä missä minäkin oman osuuteni.
- Ex-aviomiehelläni on uusperhe, mukava avovaimo ja kaksi sisarusta lapsellemme.
- Me exät olemme hyvissä, asiallisissa väleissä toistemme kanssa yhä, ja minä veikkaan että meitä
keskenämmetoimeen tulevia on paljon.
- Syy ex-puolisoiden riitoihin on varmaan myös itse ex-puolisoissa. Ex-vaimossa, joka yhä edelleen haluaa
määrätä ex-miehensä elämää, aikaa ja olemista, eikä voi hyväksyä että yhteinen elämä on ohi.
En kiellä etteikö voisi olla myös hankalia uusia puolisoitakin, mutta vähemmissä määrin kuin annat
ymmärtää.
Vielä yksi asia: Sinun erosi, sinun exäsi, sinun tämän hetkinen tilanne EI OLE sama kuin että AINA ja JOKAISESSA suhteessa olisi niin.