Mitä muistoja Sulla on pyhäkoulusta? Onkohan pyhäkouluja enää nykyisin juuri ollenkaan?
Muistan, kun pyhäkoulussa oli se pyhäkoululaisen kirja, ja sai aina tähden siihen kirjaan, kun oli läsnä. Se oli sellainen kultainen tähti.
Muistan, kun pyhäkoulussa oli se pyhäkoululaisen kirja, ja sai aina tähden siihen kirjaan, kun oli läsnä. Se oli sellainen kultainen tähti.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tuli käytyä Pelastusarmeijan ruotsinkielisessä pyhäkoulussa. Tarrataulu opetuksineen jäi mieleen ainakin osittain.
Ja juhlassa laulettu bää bää viita lam...
Kyllä täällä maalla on nykyisinkin pyhäkouluja.
Kävin helluntaiseurakunnan pyhäkoulua kaverini kanssa, hänen perheensä oli helluntailaisia.
Minulle on jäänyt siitä hyvät muistot. Lauloimme antaumuksella svarta Saraa ja muita lauluja.
Pyhäkoulua piti kauppiaan vanhapiika tytär, joskus hänen veljensä kävi lukemassa meille raamattua. Siellä oli niin ihanan rauhallinen ja turvallinen tunnelma.
Kuuntelen vieläkin mielelläni helluntailaisten musiikkia.
Tuli käytyä. Tuiran kirkon vinttihuone oli mielenkiintoinen paikka lapselle, jossa kävin. Siellä laulettiin lauluja, mm. Mustaa Saaraa, täti puhui Raamatusta, näytti värillisiä pahvitauluja.
Lähtiessä annettiin pieni liimattava kuva, jossa oli tapahtumia Raamatusta. Niitä varten sain hankkia pienen albumin, joka on vieläkin tallessa. Ihan iloinen ja mukava tunnelma on pyhäkoulusta muistissa. Ei ainakaan mitään uskonnon tuputusta.
Ei ollut meillä päin pyhäkouluja, partioita eikä mitään muitakaan ohjattuja harrastuksia penskoille. Kuka niitä olisi pitänytkään? Ja kenen rahoilla vetäjän palkat maksettu?
Meillä äiti oli pyhäkoulun opettaja. Eivät siihen aikaan ainakaan pyhäkoulun opettajat mitään palkkaa saaneet. Seurakunnasta sai ymmärrykseni mukaan pyhäkoulukirjat. Meillä pyhäkoulu kiersi talosta taloon. Pieni kylä, niin ei nätä mökkeröitä montaa ollut. Mutta joka mökkerön mukulat kyllä pyhäkouluun tulivat.
Nytkin kun autiona seisovassa kotimökissä käyn silloin tällöin, niin tulee katseltua niitä pyhäkouluraamattuja ja pyhäkouluvirsikirjoja, joita on pitkä rivillinen siellä tekemässäni kirjahyllyssä. Niillä ei ole enää ollut käyttöä sitten yli 30 vuoteen. Kun minun ikäni kasvoi ulos pyhäkoulusta, kylällä ei ollut enää lapsia, kunnes meidän ikäluokka teki niitä. Mutta suurin osa meidän ikäluokasta oli lähtenyt, ja vain pari kolme on jäänyt kylälle asumaan.
Sitten kun kylältä lapset lopuivat, äiti piti pyhäkoulua kylällä vieraileville kyläläisten sukulaislapsille.
Tosin hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa toisinaan. Mummo oli harras uskovainen, hän asui samassa taloudessa. Hän kehotti meitä pyhäkouluun. Eikä äidilläkään ollut mitään sitä vastaan. Isä ei kuulunut kirkkoon ja hänen mielestään pyhäkoulu oli ihan turha juttu. Hän sanoi että kirkko tuomitsee vaan ihmiset kadotukseen. Ei hän kieltänyt menemästä, piti vaan turhana.
Menimme kuitenkin pyhäkouluun. Sitä piti kunnan terveyssisar. Sitä pidettiin pyhäkoululaisten kotona mutta ei koskaan meillä. Joskus terveyssisaren kodissa. Muuta en muista kuin pyhäkoulutaulun johon liimattiin tarrakuvia. Kerran oli keto johon liimattiin kukkia, kerran oli kalastajat nuottaa vetämässä ja siihen liimattiin kaloja. Se taisi olla Pietarin kalan saalis. Yksi kuva jokaisesta käynnistä-
tosin joskus lintsattiin, - lapselle tunnin istunto olisi jo ollut kyllin, ei enää jaksanut aina toista moista..
Koulua piti kuivakka ja kimakalla äänellä laulava naisimmeinen :(
P.s. meillä oli pakko istua sunnuntaisin radiosta tulleen Jumalanpalveluksen aika kuin kirkossa..
meidän kylällä oli kesäisin sunnuntaiaamuisin klo 11.
Paikka vaihteli talosta toiseen ja aina talon väestä joku hoiti homman,jolla oli hyvä laulun ääni
ja osasi opettaa ja viihdyttää lapsia.
sehän olivapaaehtoista,palkatonta työtä.
Olihan se lapsille kiva kokoontuminen,pyhäleninki vaihdettiin ja hiukset oli letitetty ja
kauniit rusettinauhat laitettu!
Kivat muistot siitä on jäänyt!
Jokainen meidän ikäinen on uskonnon opetuksen suuruudella valmis pappi.
tsot, tsot, en ikuna oo käynny pyhäkoulua, enkä ollut uskontotunnilla, ja en oo ainoa.
Ateisti vanhemmat, kuten itsekin. Olen lukenut kylläki paljo uskontojen historiaa, koska kiinnosti, miten kansojaa vedetään höplästä.
Mitä arvokasta opit uskontotuntien aikana, joita muut kuuntelivat?
minähän en niillä tunneilla ollut. Oli kaksi tuntia viikossa, eri aikaan, koulun uskonnottomille oma opettaja. Kai sitä voisi sanoa elämäntaidoksi, mitä opetettiin. Estetiikkaa, humanismia, ympäristöä käsiteltiin, moniakin asioita, joista on ollut hyötyä paljonkin.
Siitäkö johtuu, että osaa ilkeille tai paremmin sanottuna kehtaa ilkeillä?
Uskonto on hyvä apu hallitsioille pitää kansaa kurissa.
Myös johtaa kansaa sille tielle mitä johto haluaa.
Ilkeillä? Mitähän ilkeilin, kun vastasin , ihmiselle, joka väitti kaikkien ikäistemme uskontoa saaneensa, papin viran verran?
Eiköhän hän yleistänyt aika lailla? Meitä on oikeasti olemassa, joita ei ole aivopesty lapsena, vaan olemme saaneet itse etsiä totuutta, mikä se sitten kellekin on?
niimpä, monissa maissahan tuo vieläkin on se ainoa totuus, uskonto.
Miten paljon sotia ja kärsimystä sillä onkaan saatu aikaan?
Vielä -70 luvullakin, diktaattorin oli helppo johtaa euroopassa, suuri osa kansaa lukutaidottomia.
Jos sato menetettiin, oli tehty syntiä. Piti antaa loputkin, anteeksipyyntöjen kera, "jumalalle" kun sitten tuli hyvä sato, piti siitäkin antaa, sehän oli "jumalan" ansiota.
Ja köyhä kansa uskoi.
Lopetan osaltani tähän, mukavaa sunnuntaita.
Kävin pyhäkoulua sekä Pelastusarmeijassa Hesassa, että Ruotsissa sotavuosina. Vieläkin virret joita lauloimme puhtain lapsen mielin, ovat antaneet henkistä tukea tarvittaesaa, ja ennen kaikkea iloa ja kiitollisuutta!
Uskoa elämään, ja hyvyyden lopulliseen voittoon, on uskonto vahvistanut minulle.
PS. Kyynisyyttä koen näkemyksessä, pitää kansaa vallassaan? Papin ohjatessa elämään oikein.
katekismuksestakin opettelee ulkoa kaikki 10 käskyä ja elää niiden mukaan,
luulisin,että maailma olisi parempi paikka elää.
Ennen oli kinkereitä,jolloin pappi kuulusteli rippikouluun pyrkijöitä.
Silloin osattiin ainakin käskyt,ja niiden selitykset,sekä Herran rukous.
Myöhemmin rippikoulussa sitten enemmän.
Kyllä ne ohjeet ovat hyviä tänäkin päivänä.
Ehkä siinä tulee ajatus,ettei toiselle voi tehdä mitä vain,siitä seuraa rangaistus!
Anteeksi vain,tämä nyt poikkesi varsinaisesta aloituksesta hieman.
Suvaitsevuuden puute, eniten kaiketi itseäni ärsyttää, ns uskovaisilla.
Mistä tiedät, että luterilaisuus on se ainoa oikea? Siksikö, kun pappi kerran sanoi?
Miksi ei muut uskonnot yhtä hyvin?
Ettehän te uskovaiset suvaitse edes muita uskontoja,, saati omilla aivoillaan ajattelemaan opetettuja.
Miksi?
Kuin tulkoot autuaaksi omalla tavallaan, mutta vähempikin "oikean" ainoan uskon sokea hyväksymienen, saa epäilemään, sen tarkoitusperiä?
Olkoot usko sitten mitä haaraa hyvänsä.
ja lampaita liimattiin.
Ja tuli myös lehtinen minulle "Lastensiioni" siinä oli lasten kirjoituksia ympäri suomen ja kirjeenvaihto kavereita, ne olikin mukavia juttuja.
Kyllä siellä kotinurkilla pyörii edelleen pyhäkoulut ja ompeluseuratkin.
ihan isoksi tytöksi asti. Minulle tuli Hyväpaimen -niminen lehti ja kiersi luettavava naapureidenkin lapsilla.
Tuo väittely uskonnollisuuden ja siihen kielteisesti suhtautuvien välillä jatkuu hamaan maailmanloppuun saakka. Kumpikaan osapuoli ei tiedä totuutta, väitellä silti pitää. Inttäminen on tämän palstan keskustelua .
Kävin lapsena pyhäkoulua, jota piti nuori nainen. Tykkäsin kovasti, teimme kuvakorteista vihon, joka on mulla vieläkin.
Uskonnoista on johtunut sotia, mutta ei ateisti maissakaan niin ihana ole ollut.