Tabermanin kuolema toi taas mieleeni yhden hänen parhaimmista kolumneistaan, luin sen jo monta vuotta sitten. Hän kirjoitti hyvin kauniisti Arvi-nimisestä mustalaispojasta, joka tuli äitinsä tuomana kouluun ensimmäiselle luokalle. Äiti ilmoitti, että nyt Arvi aloittaa koulunkäynnin ja hänestä tulee lukumies, eikä mikään hevosmies. Arvi istutettiin etummaiseen pulpettiin Tommy Tabermannin viereen. Pojat katsoi toisiaan, molemmilla valtava kihara hiuspehko, toisella musta toisella valkoinen.
Kun äiti oli lähtenyt, opettaja vei Arvin jonnekin ja kun he tuli takaisin, Arvin tukka oli leikattu puliksi. Opettaja ilmeisesti epäili siinä olevan täitä tai mitä syöpäläisiä. Tabermann kirjoitti, ettei käsittänyt asiaa millään, koska yhtä paksu tukka oli hänelläkin. Mikä siinä tukassa oli vikana? Ei kai sitten muuta kuin että väri. Arvi ei tullut kouluun enää seuraavana päivänä eikä koskaan myöhemminkään.
Niin tapettiin yhden pienen mustalaispojan opintie heti alkuunsa.
Arvi ilmestyi vielä kerran Tabermanin elämään. Hän oli nuorena poikana kotipihassaan, kun pensasaidan taakse ilmestyi nuori romanipoika, ja kysyi, saako lantista laulaa. Tabermann tunnisti Arvin heti. No sai laulaa, ja lauloi kuulemma äärettömän kauniisti. Siispä molemmista heistä etupulpetin pojista, huolimatta täysin erilaisesta elämäntiestä, tuli suurten tunteiden tulkitsijoita.
Mitenkähän Arville on elämässään käynyt? Tabermann kasvoi Karjaalla, joten siellä Arvikin ainakin 7-vuotiaana on ollut. Tällä hetkellä hän olisi siis 62-vuotias. Tabermannin kirjoitus meni jotenkin syvälle sydämeeni. Tällaisesta on varmaan romaneilla paljonkin kokemuksia, kuinka siis koulussa on kohdeltu ymmärtämättömästi ja loukkaavasti.
Kun äiti oli lähtenyt, opettaja vei Arvin jonnekin ja kun he tuli takaisin, Arvin tukka oli leikattu puliksi. Opettaja ilmeisesti epäili siinä olevan täitä tai mitä syöpäläisiä. Tabermann kirjoitti, ettei käsittänyt asiaa millään, koska yhtä paksu tukka oli hänelläkin. Mikä siinä tukassa oli vikana? Ei kai sitten muuta kuin että väri. Arvi ei tullut kouluun enää seuraavana päivänä eikä koskaan myöhemminkään.
Niin tapettiin yhden pienen mustalaispojan opintie heti alkuunsa.
Arvi ilmestyi vielä kerran Tabermanin elämään. Hän oli nuorena poikana kotipihassaan, kun pensasaidan taakse ilmestyi nuori romanipoika, ja kysyi, saako lantista laulaa. Tabermann tunnisti Arvin heti. No sai laulaa, ja lauloi kuulemma äärettömän kauniisti. Siispä molemmista heistä etupulpetin pojista, huolimatta täysin erilaisesta elämäntiestä, tuli suurten tunteiden tulkitsijoita.
Mitenkähän Arville on elämässään käynyt? Tabermann kasvoi Karjaalla, joten siellä Arvikin ainakin 7-vuotiaana on ollut. Tällä hetkellä hän olisi siis 62-vuotias. Tabermannin kirjoitus meni jotenkin syvälle sydämeeni. Tällaisesta on varmaan romaneilla paljonkin kokemuksia, kuinka siis koulussa on kohdeltu ymmärtämättömästi ja loukkaavasti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minäkin muistan tuon kolumnin. Tommy Taberman oli kolumnistina loistava! Taberman ei ollut pelkästään älykkö, vaan myös humanisti ja filosofi., lämmin persoona, joka tavoitti hetken.Tabermanin runoille en niin hirveästi lämmennyt. Muutama tunnetuimmista tietysti kolahtaa. Mahtaakohan kolumnit olla koottu kirjaksi? Kannattaisi ilman muuta julkaista. Katsoin eilen Tastulan ohjelman, jossa hän haastatteli kuolemantuomion saanutta Tabermania. Tämä painotti sitä, että meitä ihmisiä on kahdenlaisia: niitä jotka jättävät elämässään siemenen, mahdollisuuden kasvuun ja johonkin hyvään. Sitten on niitä toisia, jotka eivät jätä, vaan purkavat oman kyynisyytensä ja katkeruutensa toisiin.
Taberman painotti myös, siinä Tastulan edessä istuessaan, että se oli sillä hetkellä tärkeintä: kahden ihmisen kohtaaminen ja taito laittaa muut asiat syrjään tuon kohtaamisen ajaksi.
Parhaat meistä lähtevät ensin.
siitäkin jos teevee ohjelmassa puhuu rivouksia ja alapäänjuttuja senkun kerkii ja rasistisia puheita.
Tommy oli hieno mies, rakastettu runoilija.