poikaystävän exä

Juu sitä tässä itseasiassa olen ajatellutkin ja ollut jo sen verran yhteydessä tähän exään että olemme puhuneet näkemisestä tänä kesänä, ehkä jopa tällä viikolla. Jännittää kyllä vähän mitä siitä tulee, mutta juu yritän ainakin. Pelottaa että tapaaminen menee niin, että jämähdetään puhumaan ihan pinnallisesti vain asioista ja oloni ei helpotu yhtään. Miten uskallan ottaa puheeksi asiat jotka minua vaivaavat heidän ystävyydessään, teenkö itsestäni ihan tollon kun paljastan kuinka ihme juttuja funtsin ja kuinka mustasukkanen olen.

mustasukkanen kirjoitti:

Juu sitä tässä itseasiassa olen ajatellutkin ja ollut jo sen verran yhteydessä tähän exään että olemme puhuneet näkemisestä tänä kesänä, ehkä jopa tällä viikolla. Jännittää kyllä vähän mitä siitä tulee, mutta juu yritän ainakin. Pelottaa että tapaaminen menee niin, että jämähdetään puhumaan ihan pinnallisesti vain asioista ja oloni ei helpotu yhtään. Miten uskallan ottaa puheeksi asiat jotka minua vaivaavat heidän ystävyydessään, teenkö itsestäni ihan tollon kun paljastan kuinka ihme juttuja funtsin ja kuinka mustasukkanen olen.

Lue lisää

TEET ITSESTÄSI TOLLON. Exät ei kuulu SINUN elämääsi, eikä pitäisi kuulua poikaystäväsikään, sillä niitä
kutsutaan myös nimellä "varmat panot". Ja miehesi tietää tämän.

Pahoittelen etten osaa tiivistää mutta on niin hiton vaikeaa tällai lyhyesti yrittää kertoa pitkää juttua, johon liittyy niin paljon kaikkea. Tuo fb-kuva oli vain esimerkkinä niistä jutuista jotka minua kiusaavat. Aina käy kuitenkin niin ette lukija ymmärrä tilannette ihan täysin oikein kun en kaikkea pysty tähän kertomaan samaan syssyyn.

No, ensinnäkin, he ovat todella hyviä ystäviä keskenään, näkevät harvoin sen takia että asuvat eri kaupungeissa ja ovat kiireisiä muutenkin. Tätä he harmittelevatkin usein kun eivät kerkiä näkemään. Aina eivät kerkiä edes soittelemaan, koska heillä on tapana jhutelle sitten kun juttelevat, pitkiä perusteellisia puheluita. Ystävyys ei siis ole ainoastaan mitenkään tämän exän puolelta vaan myös poikaystäväni haluaa olla ystävä exänsä kanssa. Pitää häntä hyvänä tyyppinä jonka kanssa on kiva keskustella.

He erosivat molempien tahdosta ilman mitään riitoja. Ilmeisesti kiinnostus vaan lopahti kummallakin. En pidä ollenkaan mahdollisena että he palaisivat enää koskaan yhteen. En usko että kumpikaan heistä sitä haluaisi. He olisivat sitä paitsi palanneet kyllä jo yhteen jos niikseen olisi. Molemmat ovat kumminkin olleet pitkään sinkkuina yhtä aikaa, eikä mitään ole koskaan tapahtunut.

Syytän itseäni mustasukkaiseksi koska olen poikaystäväni mielestä sitä. Ja omastanikin tietty. Hankalaksi tämän tilanteen tekee se, että poikaystäväni ei ole hitusenkaan verran mustasukkainen itse ja ei ymmärrä sellaista ollenkaan. Hänestä se on loukkaus häntä kohtaan kun en osoita luottamusta hänelle. Välillä hän on ihan hajalla kun ajattelen hänen mielestään niin sairaita asioita ja olen ihan vainoharhainen jos pelkään jotain.

Tällä hetkellä kun poikaystäväni on töissä kaupungissa, mistä on kotoisin, olen vaivannut mieltäni sillä asialla että jos hän törmää siellä entisiin hoitoihinsa kaupungilla. Ihan tyhmä ja turha juttu miettiä, mutta en voi ajatuksilleni aina mitään. MEnin tämän pelkoni joskus ilmoittamaan ja hän on muistanut muistuttaa siitä moneen otteeseen kuinka sairasta on miettiä tollasia. Häntä ihan kuulemma pelottaa välillä kun mietin tollasia ihme juttuja. Kukaan muu ei hänen mukaansa miettisi tuollaisia. Itse olen sitä mieltä että varmasti moni ajattelee mutta suurin osa ei sano tuollaisia noloja turhia pelkoja ääneen niin kuin minä.

Lisään vielä tähän, että hän on hirvittävän sosiaalinen tapaus, jolla on myös naispuolisia ystäviä. Kerran minua vaivasi kun hän kävi kahvilla yhden tytön kanssa jonka kanssa tiesin hänen myös harrastaneen seksiä, vaikka he olivatkin vain kavereita. No, hän myönsi tämän kaverisuhteen vähän oudoksi ja seuraavan kerran tämän tytön häntä pyytäessä kahville osasi kieltäytyä.

Lisäksi minua on petetty edellisessä suhteessa ja se on varmasti jättänyt jälkensä.

Haluaisin niin vaan saada rauhan mieleeni tämän asian (ja monen muunkin) suhteen. Oppian luottamaan ja olemaan vaivaamatta mieltäni kaikilla pimeillä ajatuksilla ja peloilla.

mustasukkanen kirjoitti:

Pahoittelen etten osaa tiivistää mutta on niin hiton vaikeaa tällai lyhyesti yrittää kertoa pitkää juttua, johon liittyy niin paljon kaikkea. Tuo fb-kuva oli vain esimerkkinä niistä jutuista jotka minua kiusaavat. Aina käy kuitenkin niin ette lukija ymmärrä tilannette ihan täysin oikein kun en kaikkea pysty tähän kertomaan samaan syssyyn.

No, ensinnäkin, he ovat todella hyviä ystäviä keskenään, näkevät harvoin sen takia että asuvat eri kaupungeissa ja ovat kiireisiä muutenkin. Tätä he harmittelevatkin usein kun eivät kerkiä näkemään. Aina eivät kerkiä edes soittelemaan, koska heillä on tapana jhutelle sitten kun juttelevat, pitkiä perusteellisia puheluita. Ystävyys ei siis ole ainoastaan mitenkään tämän exän puolelta vaan myös poikaystäväni haluaa olla ystävä exänsä kanssa. Pitää häntä hyvänä tyyppinä jonka kanssa on kiva keskustella.

He erosivat molempien tahdosta ilman mitään riitoja. Ilmeisesti kiinnostus vaan lopahti kummallakin. En pidä ollenkaan mahdollisena että he palaisivat enää koskaan yhteen. En usko että kumpikaan heistä sitä haluaisi. He olisivat sitä paitsi palanneet kyllä jo yhteen jos niikseen olisi. Molemmat ovat kumminkin olleet pitkään sinkkuina yhtä aikaa, eikä mitään ole koskaan tapahtunut.

Syytän itseäni mustasukkaiseksi koska olen poikaystäväni mielestä sitä. Ja omastanikin tietty. Hankalaksi tämän tilanteen tekee se, että poikaystäväni ei ole hitusenkaan verran mustasukkainen itse ja ei ymmärrä sellaista ollenkaan. Hänestä se on loukkaus häntä kohtaan kun en osoita luottamusta hänelle. Välillä hän on ihan hajalla kun ajattelen hänen mielestään niin sairaita asioita ja olen ihan vainoharhainen jos pelkään jotain.

Tällä hetkellä kun poikaystäväni on töissä kaupungissa, mistä on kotoisin, olen vaivannut mieltäni sillä asialla että jos hän törmää siellä entisiin hoitoihinsa kaupungilla. Ihan tyhmä ja turha juttu miettiä, mutta en voi ajatuksilleni aina mitään. MEnin tämän pelkoni joskus ilmoittamaan ja hän on muistanut muistuttaa siitä moneen otteeseen kuinka sairasta on miettiä tollasia. Häntä ihan kuulemma pelottaa välillä kun mietin tollasia ihme juttuja. Kukaan muu ei hänen mukaansa miettisi tuollaisia. Itse olen sitä mieltä että varmasti moni ajattelee mutta suurin osa ei sano tuollaisia noloja turhia pelkoja ääneen niin kuin minä.

Lisään vielä tähän, että hän on hirvittävän sosiaalinen tapaus, jolla on myös naispuolisia ystäviä. Kerran minua vaivasi kun hän kävi kahvilla yhden tytön kanssa jonka kanssa tiesin hänen myös harrastaneen seksiä, vaikka he olivatkin vain kavereita. No, hän myönsi tämän kaverisuhteen vähän oudoksi ja seuraavan kerran tämän tytön häntä pyytäessä kahville osasi kieltäytyä.

Lisäksi minua on petetty edellisessä suhteessa ja se on varmasti jättänyt jälkensä.

Haluaisin niin vaan saada rauhan mieleeni tämän asian (ja monen muunkin) suhteen. Oppian luottamaan ja olemaan vaivaamatta mieltäni kaikilla pimeillä ajatuksilla ja peloilla.

Lue lisää

Kaikkiin parisuhteisiin kuuluu mielestäni mustasukkaisuus. Tietysti on harvoja sellaisia ihmisiä, jotka eivät jostain syystä tunne ollenkaan mustasukkaisuutta. Ei se ole mikään asia, mitä täytyy hävetä. Lisäksi myönnät suoraan, että mustasukkaisuus on ongelma, mikä on mielestäni hyvä. Lopulta sinulla on myös hyvä syy mustasukkaisuudelle, koska sinua on petetty. Kyllä mielestäni sinun pitäisi pystyä puhumaan tuosta poikaystäväsi kanssa, ilman että hän suuttuu. Yrität sentään karkoittaa turhan mustasukkaisuuden.

En halua maalata piruja seinille, mutta jotkut ihmiset eivät vain ole luotuja toisilleen, mustasukkaisen ihmisen voi olla vaikea seurustella täysin päinvastaisen ihmisen kanssa. Ainakin tällainen suhde vaatii paljon töitä ja molempien panosta.

jaba daa kirjoitti:

Kaikkiin parisuhteisiin kuuluu mielestäni mustasukkaisuus. Tietysti on harvoja sellaisia ihmisiä, jotka eivät jostain syystä tunne ollenkaan mustasukkaisuutta. Ei se ole mikään asia, mitä täytyy hävetä. Lisäksi myönnät suoraan, että mustasukkaisuus on ongelma, mikä on mielestäni hyvä. Lopulta sinulla on myös hyvä syy mustasukkaisuudelle, koska sinua on petetty. Kyllä mielestäni sinun pitäisi pystyä puhumaan tuosta poikaystäväsi kanssa, ilman että hän suuttuu. Yrität sentään karkoittaa turhan mustasukkaisuuden.

En halua maalata piruja seinille, mutta jotkut ihmiset eivät vain ole luotuja toisilleen, mustasukkaisen ihmisen voi olla vaikea seurustella täysin päinvastaisen ihmisen kanssa. Ainakin tällainen suhde vaatii paljon töitä ja molempien panosta.

Lue lisää

No, en tiedä ollaanko nyt suorastaan luotuja toisillemme, en usko sellaiseen. Uskon että kyllä täällä maailmassa joku muukin olisi sekä minulle että poikaystävälleni, ei me nyt ainoita vaihtoehtoja toisillemme olla. Se on totta että olemme tässä asiassa niin erilaisia, että vaikeaa on välillä. Siksi yritänkin nyt itseäni kehittää tässä aisiassa, jotta yhteiselo sujuisi mutkattomammin. Itsekkään kun en näe mitään hyvää mustasukkaisuudessa, se vaan aiheuttaa ahdistusta molemmille, pahaa oloa ja riitoja. Enkä kyllä itsekään tykkäisi jos poikaystäväni olisi hirveän mustasukkainen.

En kuitenkaan millään haluaisi erota. Tällä hetkellä on kuitenkin se fiilis että haluaisin viettää tämän henkilön kanssa lopun elämäni. En usko että kukaan muu olisi loppupeleissä yhtään parempi. Siinä toisessa olisi jotain muuta vialla sitten. Kaikissa meissä on jotain vikaa ja jokaisessa parisuhteessa on jotain ongelmia. Tämä on meidän ongelma ja haluaisin kovasti sitä ratkoa.

mustasukkanen kirjoitti:

No, en tiedä ollaanko nyt suorastaan luotuja toisillemme, en usko sellaiseen. Uskon että kyllä täällä maailmassa joku muukin olisi sekä minulle että poikaystävälleni, ei me nyt ainoita vaihtoehtoja toisillemme olla. Se on totta että olemme tässä asiassa niin erilaisia, että vaikeaa on välillä. Siksi yritänkin nyt itseäni kehittää tässä aisiassa, jotta yhteiselo sujuisi mutkattomammin. Itsekkään kun en näe mitään hyvää mustasukkaisuudessa, se vaan aiheuttaa ahdistusta molemmille, pahaa oloa ja riitoja. Enkä kyllä itsekään tykkäisi jos poikaystäväni olisi hirveän mustasukkainen.

En kuitenkaan millään haluaisi erota. Tällä hetkellä on kuitenkin se fiilis että haluaisin viettää tämän henkilön kanssa lopun elämäni. En usko että kukaan muu olisi loppupeleissä yhtään parempi. Siinä toisessa olisi jotain muuta vialla sitten. Kaikissa meissä on jotain vikaa ja jokaisessa parisuhteessa on jotain ongelmia. Tämä on meidän ongelma ja haluaisin kovasti sitä ratkoa.

Lue lisää

Niin, kuullostin ehkä hieman liian dramaattiselta sanoessani "luotuja toisilleen". En itsekään usko ihan tuollaiseen, mutta sen sijaan uskon siihen, että joskus ihmiset ovat vaan lopulta niin erilaisia, ette yhteiselo onnistu.

Mutta, mielestäni olet oikealla tiellä. Yrität kehittyä ja tiedät ongelmasi. Se on jo paljon enemmän, kun moni tänä päivänä suhteensa eteen tekee. Jos poikaystäväsi omaa edes vähän samaa menttaliteettia, niin teillä on ihan täydet mahdollisuudet onnistua.

Harmi, etten voi antaa mitään helpottavaa vinkkiä. Mutta toivotan joka tapauksessa tsemppiä teille!

jaba daa kirjoitti:

Niin, kuullostin ehkä hieman liian dramaattiselta sanoessani "luotuja toisilleen". En itsekään usko ihan tuollaiseen, mutta sen sijaan uskon siihen, että joskus ihmiset ovat vaan lopulta niin erilaisia, ette yhteiselo onnistu.

Mutta, mielestäni olet oikealla tiellä. Yrität kehittyä ja tiedät ongelmasi. Se on jo paljon enemmän, kun moni tänä päivänä suhteensa eteen tekee. Jos poikaystäväsi omaa edes vähän samaa menttaliteettia, niin teillä on ihan täydet mahdollisuudet onnistua.

Harmi, etten voi antaa mitään helpottavaa vinkkiä. Mutta toivotan joka tapauksessa tsemppiä teille!

Lue lisää

Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Ajatellaan vaan itsekeskeisesti asioista, niin kuin tässäkin tapauksessa. Ei uskalleta luopua entisistä suhteista ja jäädään jotenkin roikkumaan asiaan kuin asiaan. Se kertoo minusta heikkoudesta.

Exät eivät kuulu hyvään parisuhteeseen millään lailla!

"" kirjoitti:

Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Ajatellaan vaan itsekeskeisesti asioista, niin kuin tässäkin tapauksessa. Ei uskalleta luopua entisistä suhteista ja jäädään jotenkin roikkumaan asiaan kuin asiaan. Se kertoo minusta heikkoudesta.

Exät eivät kuulu hyvään parisuhteeseen millään lailla!

Lue lisää

Nonni, näitähän juuri haluankin kuulla.. Asia nyt on vain niin ettei hyvässä parisuhteessa aleta myöskään kieltämään kumppanilta häntä näkemästä ystäviään. Muistutan vielä että he ovat ensisijaisesti ystäviä. Joskus vuosia sitten seurustelivat vähän aikaa ja totesivat ettei se onnistu. Kyseessä on siis ennemminkin ystävä kuin exä.

mustasukkanen kirjoitti:

Nonni, näitähän juuri haluankin kuulla.. Asia nyt on vain niin ettei hyvässä parisuhteessa aleta myöskään kieltämään kumppanilta häntä näkemästä ystäviään. Muistutan vielä että he ovat ensisijaisesti ystäviä. Joskus vuosia sitten seurustelivat vähän aikaa ja totesivat ettei se onnistu. Kyseessä on siis ennemminkin ystävä kuin exä.

Lue lisää

Hyvässä parisuhteessa tällaisia ongelmia ei ole. Sinua häiritsee ihan aiheellisesti tämä exän tapailu. Kerrot asiasta kumppanillesi ja hän lopettaa sen tapailun sinun vuoksesi. Yksinkertaista vai? Ei mitään ehdotonta kieltoa, mutta keskustelun kautta pitää tuoda esille sinun näkemys ja mielipide asiasta. Fiksu kumppani tekee sitten tietynlaisen ratkaisun.

Luulevatko ihmiset todella, että miesten ja naisten välinen ystävyys varsinkin exien välillä yleensä toimii? Tapaillaanko exiä silloinkin, kun molemmat menevät tahoillaan naimisiin ja hankkivat lapsia? Entäs sitten vanhemmiten ja eläkkeellä? Kuinka monen vanhemmat tapailevat säännöllisesti edellisiä kumppaneitaan mikäli tapaamisiin ei liity lapset tms?

Voi kun ihmiset ajattelisivat enemmän muita kuin itseään..

"" kirjoitti:

Hyvässä parisuhteessa tällaisia ongelmia ei ole. Sinua häiritsee ihan aiheellisesti tämä exän tapailu. Kerrot asiasta kumppanillesi ja hän lopettaa sen tapailun sinun vuoksesi. Yksinkertaista vai? Ei mitään ehdotonta kieltoa, mutta keskustelun kautta pitää tuoda esille sinun näkemys ja mielipide asiasta. Fiksu kumppani tekee sitten tietynlaisen ratkaisun.

Luulevatko ihmiset todella, että miesten ja naisten välinen ystävyys varsinkin exien välillä yleensä toimii? Tapaillaanko exiä silloinkin, kun molemmat menevät tahoillaan naimisiin ja hankkivat lapsia? Entäs sitten vanhemmiten ja eläkkeellä? Kuinka monen vanhemmat tapailevat säännöllisesti edellisiä kumppaneitaan mikäli tapaamisiin ei liity lapset tms?

Voi kun ihmiset ajattelisivat enemmän muita kuin itseään..

Lue lisää

Periaatteessa olen samaa mieltä. Kun ihmisen kanssa alkaa seurustella, niin silloin yleensä on vaikea palata enää täysin normaaliin ystävyyteen. Ymmärrän sen, että nähdään usein, jos on esimerkiksi yhteinen kaveripiiri, jolloin muidenkin kavereiden tapailu olisi vaikeaa, ilman että ex on paikalla.

Ärsyttää myös ap:n poikaystävän tapa kuitata asia liialla mustasukkaisuudella. Itse ainakin ymmärrän, mistä mustasukkaisuus johtuu. Enkä olisi kovin iloinen, jos oma tyttöystäväni rupeaisi tapailemaan säännöllisesti eksäänsä, vaikken uskokaan, että hän tätä takaisin haluaisi.

Itsekin yritin tapailla eksääni eron jälkeen. Totesin kuitenkin melko nopeasti, etteivät nuo tapaamiset olleet kovin luontevia. Ja myös sen, että aina kun hänen uudet suhteensa olivat jotenkin ongelmissa, niin tilanne oli suorastaan kiusallinen. Siksi lopetin hänen näkemisensä. Vuotta myöhemmin hän soitti minulle ja kertoi eronneensa hieman pitempi aikaisesta poikaystävästään. Viimeistään tässä vaiheessa rupesi tuntumaan jotenkin oudolta ja kiusalliselta.

Se että eksän kanssa pysyy väleissä, ei tarkoita, että pitäisi tapailla jatkuvasti. Harvoin eks on niin korvaamaton ystävä, että häntä olisi aivan pakko tapailla ja tehdä uusi mustasukkaiseksi. Asiasta on vaikea, vaan tehdä mitään tarkkoja ehtoja kumppanille. Nämä ovat asioita, mitkä pitäisi tajuta itse.

jaba daa kirjoitti:

Periaatteessa olen samaa mieltä. Kun ihmisen kanssa alkaa seurustella, niin silloin yleensä on vaikea palata enää täysin normaaliin ystävyyteen. Ymmärrän sen, että nähdään usein, jos on esimerkiksi yhteinen kaveripiiri, jolloin muidenkin kavereiden tapailu olisi vaikeaa, ilman että ex on paikalla.

Ärsyttää myös ap:n poikaystävän tapa kuitata asia liialla mustasukkaisuudella. Itse ainakin ymmärrän, mistä mustasukkaisuus johtuu. Enkä olisi kovin iloinen, jos oma tyttöystäväni rupeaisi tapailemaan säännöllisesti eksäänsä, vaikken uskokaan, että hän tätä takaisin haluaisi.

Itsekin yritin tapailla eksääni eron jälkeen. Totesin kuitenkin melko nopeasti, etteivät nuo tapaamiset olleet kovin luontevia. Ja myös sen, että aina kun hänen uudet suhteensa olivat jotenkin ongelmissa, niin tilanne oli suorastaan kiusallinen. Siksi lopetin hänen näkemisensä. Vuotta myöhemmin hän soitti minulle ja kertoi eronneensa hieman pitempi aikaisesta poikaystävästään. Viimeistään tässä vaiheessa rupesi tuntumaan jotenkin oudolta ja kiusalliselta.

Se että eksän kanssa pysyy väleissä, ei tarkoita, että pitäisi tapailla jatkuvasti. Harvoin eks on niin korvaamaton ystävä, että häntä olisi aivan pakko tapailla ja tehdä uusi mustasukkaiseksi. Asiasta on vaikea, vaan tehdä mitään tarkkoja ehtoja kumppanille. Nämä ovat asioita, mitkä pitäisi tajuta itse.

Lue lisää

Tässä tapauksessa on kumminkin kyse ihan täysin pelkästä ystävyydestä poikaystäväni ja hänen exänsä välillä. Siitä ei ole epäilystä ja ongelmani ei olekaan varsinaisesti se että pelkäisin heidän välilleen kehkeytyvän enää mitään. Suoraan sanottuna pidän paljon suurempana uhkana ihan ketä muuta tyttöä vaan kuin jotain exää, joka on "kokeiltu jo" ja huonoksi kumppanivaihtoehdoksi itselle havaittu.

Ongelma on nimenomaan nyt minussa ja yritän työstää mustasukkaisuuttani koko ajan pois, jotta he voisivat pitää ystävyytensä. Asia on kumminkin niin että näin minun on tehtävä jos haluan saada suhteeni pysymään. Hyvässä suhteessa kuuluu myös olla luottamusta.

Siihen kaipaisin vinkkejä miten saisin työstettyä tätä ahdistustani ko. asiasta pois minusta. En tarvitse yhtäkään kommenttia siihen liittyen ettäkö tämä olisi jotenkin epänormaalia tai että poikaystäväni tekisi väärin. Se kun ei ole nyt vaihtoehto.

"Tapaillaanko exiä silloinkin, kun molemmat menevät tahoillaan naimisiin ja hankkivat lapsia? Entäs sitten vanhemmiten ja eläkkeellä? Kuinka monen vanhemmat tapailevat säännöllisesti edellisiä kumppaneitaan mikäli tapaamisiin ei liity lapset tms? "

Tuohon haluaisin vielä kommentoida että miksi ei? Ei saa olla noin mustavalkoinen. Yleensähän sellainen ei toimi että exän kanssa pysyisi ystävänä mutta minusta jos vaan voi, tulisi se ajatella enemminkin rikkautena kuin huonona juttuna. Kunhan asia on täysin selvä ettei heidän välillään ole enää muita kun kaverillisia tunteita ja asiasta ollaan rehellisiä.

mustasukkanen kirjoitti:

Tässä tapauksessa on kumminkin kyse ihan täysin pelkästä ystävyydestä poikaystäväni ja hänen exänsä välillä. Siitä ei ole epäilystä ja ongelmani ei olekaan varsinaisesti se että pelkäisin heidän välilleen kehkeytyvän enää mitään. Suoraan sanottuna pidän paljon suurempana uhkana ihan ketä muuta tyttöä vaan kuin jotain exää, joka on "kokeiltu jo" ja huonoksi kumppanivaihtoehdoksi itselle havaittu.

Ongelma on nimenomaan nyt minussa ja yritän työstää mustasukkaisuuttani koko ajan pois, jotta he voisivat pitää ystävyytensä. Asia on kumminkin niin että näin minun on tehtävä jos haluan saada suhteeni pysymään. Hyvässä suhteessa kuuluu myös olla luottamusta.

Siihen kaipaisin vinkkejä miten saisin työstettyä tätä ahdistustani ko. asiasta pois minusta. En tarvitse yhtäkään kommenttia siihen liittyen ettäkö tämä olisi jotenkin epänormaalia tai että poikaystäväni tekisi väärin. Se kun ei ole nyt vaihtoehto.

"Tapaillaanko exiä silloinkin, kun molemmat menevät tahoillaan naimisiin ja hankkivat lapsia? Entäs sitten vanhemmiten ja eläkkeellä? Kuinka monen vanhemmat tapailevat säännöllisesti edellisiä kumppaneitaan mikäli tapaamisiin ei liity lapset tms? "

Tuohon haluaisin vielä kommentoida että miksi ei? Ei saa olla noin mustavalkoinen. Yleensähän sellainen ei toimi että exän kanssa pysyisi ystävänä mutta minusta jos vaan voi, tulisi se ajatella enemminkin rikkautena kuin huonona juttuna. Kunhan asia on täysin selvä ettei heidän välillään ole enää muita kun kaverillisia tunteita ja asiasta ollaan rehellisiä.

Lue lisää

Mistä tuo mustasukkaisuus sitten johtuu? Siitä, että hän jakaa aikaansa jonkun muun kanssa, vai siitä että ajattelet heillä olevan parempi keskusteluyhteys, kun sinulla ja hänellä?

Vaikka et pelkääkään, että he palaisivat yhteen, tai vaikka oletkin sitä mieltä, että vika on sinussa, on sinun myös ymmärrettävä, ettei mustasukkaisuutesi suoranaisesti ole epänormaalia. Kyseessä ei siis sinänsä ole vika, mikä pitäis poistaa, vaan ajattelutavan muutos tms.

Mitä tulee tohon luottamukseen, niin kyllä sitä mun mielestä teillä jo jonkin verran onkin. Jos kerran olet varma, etteivät heidän välinsä enää lämpiä ja että he ovat "vain" kavereita, niin se kertoo luottamuksesta. Todennäköisesti mustasukkaisuuskaan ei siis johdu siitä, että pelkkäisit heidän kiksauttavansa toisiaan?

jaba daa kirjoitti:

Mistä tuo mustasukkaisuus sitten johtuu? Siitä, että hän jakaa aikaansa jonkun muun kanssa, vai siitä että ajattelet heillä olevan parempi keskusteluyhteys, kun sinulla ja hänellä?

Vaikka et pelkääkään, että he palaisivat yhteen, tai vaikka oletkin sitä mieltä, että vika on sinussa, on sinun myös ymmärrettävä, ettei mustasukkaisuutesi suoranaisesti ole epänormaalia. Kyseessä ei siis sinänsä ole vika, mikä pitäis poistaa, vaan ajattelutavan muutos tms.

Mitä tulee tohon luottamukseen, niin kyllä sitä mun mielestä teillä jo jonkin verran onkin. Jos kerran olet varma, etteivät heidän välinsä enää lämpiä ja että he ovat "vain" kavereita, niin se kertoo luottamuksesta. Todennäköisesti mustasukkaisuuskaan ei siis johdu siitä, että pelkkäisit heidän kiksauttavansa toisiaan?

Lue lisää

Mustasukkaisuuteni tätä exää kohtaan johtuu eniten siitä että koen hirveätä alemmuuden tunnetta häntä kohtaan ja välillä mieleni saa minut pelkäämään että poikaystäväni arvostaisi häntä enemmän kuin minua.

Ikinä ei voi olla 100% varma niin sanotaan että olen sitten 99% varma ettei heidän välilleen kehkeydy koskaan enää mitään muuta kuin ystävyyttä. En vain aina tiedä itsekkään miksi heidän ystävyytensä kiusaa minua niin. Siksi koenkin välillä olevani aivan pimee.

Mieleni vie välillä niin vahvasti mukanaan että jos annan sille pikkusormenkaan se vie kyllä koko käden...Pystyn ajatuksen voimalla saamaan itselleni vaan niin huonon olon. Mielen hallinta ei ole aina helppoa.

Ahdistaa kun olette noin mustavalkoisia. Ei hyvään parisuhteeseen kuulu se että rajoittaa toisen tekemisiä ja ystäviä, ketä hän saa tavata.

He eivät yksin kertaisesti sovi yhteen (poikaystäväni ja hänen exänsä). He ovat sitä kokeilleet ja se ei toiminut. Mutta he pitävät toisiaan kumminkin hyvinä tyyppeinä ja keskustelukavereina. Minulla ei ole tässä tilanteessa mitään syytä mustasukkaisuuteen, mutta olen sitä silti. Varmaankin johtunee pitkälti huonosta itsetunnostani ja hylätyksi tulemisen pelostani ja itsearvostuksen puutteestani.

Toisen elämää me emme kumminkaan pysty kontrolloimaan. Sitä kun yrittää, ahdistuu vaan, koska siinä ei onnistu koskaan. Kyllä poikaystäväni olisi sen exänsä kanssa eikä minun jos niin haluaisi. Mutta hän haluaa olla minun kanssani, se on hänen valintansa. Minä voin kyllä vaikuttaa siihen valintaan olemalla kamala v-mäinen akka, joka nalkuttaa ja valittaa ja on hemmetin mustasukkainen kaikesta, jolloin poikaystäväni lähtee kyllä varmasti pian kävelemään. Tai sitten yritän olla hyvä kumppani ja mukava tyttöystävä, jonka kanssa haluaa olla ja viettää elämäänsä. Eli jos joku tämän suhteen tuhoon ajaa, se olen minä ihan itse.

mustasukkanen kirjoitti:

Ahdistaa kun olette noin mustavalkoisia. Ei hyvään parisuhteeseen kuulu se että rajoittaa toisen tekemisiä ja ystäviä, ketä hän saa tavata.

He eivät yksin kertaisesti sovi yhteen (poikaystäväni ja hänen exänsä). He ovat sitä kokeilleet ja se ei toiminut. Mutta he pitävät toisiaan kumminkin hyvinä tyyppeinä ja keskustelukavereina. Minulla ei ole tässä tilanteessa mitään syytä mustasukkaisuuteen, mutta olen sitä silti. Varmaankin johtunee pitkälti huonosta itsetunnostani ja hylätyksi tulemisen pelostani ja itsearvostuksen puutteestani.

Toisen elämää me emme kumminkaan pysty kontrolloimaan. Sitä kun yrittää, ahdistuu vaan, koska siinä ei onnistu koskaan. Kyllä poikaystäväni olisi sen exänsä kanssa eikä minun jos niin haluaisi. Mutta hän haluaa olla minun kanssani, se on hänen valintansa. Minä voin kyllä vaikuttaa siihen valintaan olemalla kamala v-mäinen akka, joka nalkuttaa ja valittaa ja on hemmetin mustasukkainen kaikesta, jolloin poikaystäväni lähtee kyllä varmasti pian kävelemään. Tai sitten yritän olla hyvä kumppani ja mukava tyttöystävä, jonka kanssa haluaa olla ja viettää elämäänsä. Eli jos joku tämän suhteen tuhoon ajaa, se olen minä ihan itse.

Lue lisää

Mulla on vähän samaa ongelmaa omassa suhteessa, joten ymmärrän yskän. Ainoa ero että ennen meidän suhteen alkua mieheni oli exänsä tykönä ja mieheni oli hieronut häntä ilman että hänellä oli paitaa ja nukkunut alasti samassa sängyssä vaika vuodesohvakin oli tajolla JA VÄITTÄÄ kiven kovaa ETTEI MITÄÄN TAPAHTUNUT (joo en kyl usko tota, et se ehkä saattaa vaikuttaa nykyiseen ajatusmaailmaani). En minäkään ole rajoittanut mieheni menoja tmv. koska en koe sitä kohtuulliseksi. Otin kyllä puheeksi sen ja hän sanoi, että minun vuokseni hän lopettaisi exänsä tapaamisen jos niin haluaisin, mutta en halunnut kuitenkaan. Kutsuin tämän exän myös miehenki 26-vuotis syntymäpäiville ja ihan ok meni ja hän jutteli mulle tosi paljon ja helpotti vähän aikaa enkä muistanut koko tyyppiä. Itse olen suurimman osan eksien ja panojenkin kanssa väleissä, mutta en seurustellessani pidä heihin yhteyttä, koska miksi pitäisin ne ovat menneisyyttä vaikka hyviä tyyppejä olivatkin. Toki jos sattuisin törmäämään niin vaihtaisin kuulumiset.

Yhtenä iltana sorruin katsomaan meselogeja (kun on aina pakko vaan olla niin vit** utelias :|) ja huomasin "mehevän" ja kivan keskustelun heidän välillään. Sanoin tästä jätkälleni (hän tietää että urkin välillä hänen meselogejaan, mutta sanoi ettei se haittaa koska hänellä ei ole mitään salattavaa, tottakai harmistui myös siitä etten luota häneen niin paljon, mutta totesin myös jos se minun oloani helpottaa niin senkus) ja hän totesi, että meidän väliset keskustelut ovat jääneet heikommaksi (mikä pitää paikaansa hänen työkiireiden ja minun opiskelun takia). Ja tämä kismittää.

Mutta, pari päivää mietittyäni ja perin pohjin itseäni tutkittuani, jutellut ystävieni kanssa ja psykologian lehtorin niin päädyin siihen tulokseen, että: Jos haluat suhteen toimivan, on sun myös toimittava tunteittensa mukaan. Voit tutustua eksään, mutta loppupeleissä se tuskin tuo sinulle sitä mitä haet, koska vertaat itseäsi häneen ja tutustuessasi huomaat enemmän "huonoja" asioita itsessäsi. Vietä enemmän aikaa miehesi kanssa ja keskustelkaa mukavista asioista. Tosisin sanottuna sun tarvii lähentää sun ja sun miehen suhdetta, ja lykätä eksä sinne ulkopuolelle. Kun teidän suhde on läheisempi, myös se muuttuu tärkemmäksi kuin "keskustelukaveri-ex". Asiaan saattaa myös vaikuttaa se, että oletko itse saanut pidettyä välejä eksiesi kanssa? Jos et niin se saattaa myös harmittaa sinua, vaikka et sitä itse tiedostaisi. Ja niin mustasukkaisuudesta et tule ikinä pääsemään eroon, joten keskity suhteesi lähentämiseen yhteisillä hetkillä, matkoilla, seksillä, keskusteluilla...... niin huomaat kyllä, ettei se eksä oikeasti olekaan "tärkeämpi" miehellesi. Jos ei auta niin sitten sanot sille miehelle, että susta tuntuu tosi paskalta heidän ystävyys, jos hän todella sua rakastaa ja haluaa tulevaisuuden vain ja ainoastaan sun kanssa, niin hän on siihen kyllä valmis ettei enää vietä aikaansa exänsä kanssa.