ihan pieni

että lasteni parhaan ollessa etusijalla, yhden miehen luonnehäiriö ratkaisi lasten huollon jäävän minulle.
Että näin meillä.

mies ei tahtonut elää perhe-elämää.

ensinnäkin tossa näkee mikä ajatusmaailma suurimmalla osalla ihmisistä on.eihän MIES VOI OLLA YKSINHUOLTAJA.eiks niin.suoraan sanoen v.....aa välillä.mulla lapsen äiti otti ritolat kun huomas,ettei lapsen kanssa olekkaan niin helppoa.häiritsee vapaa-aikaa.olen ollut yksinhuoltaja jo 10 vuotta tytär 11v ja meillä menee erittäin hyvin.siinä sulle galluppia.

Eka (avio)mies käyttäytyi vilpillisesti ja ei puhunut totta (minulle). Siinä tärkein syy riitelyyn ja eroon.
Eron uhatessa oli valmis riitelemään lapsesta julmin keinoin.

Toisen (ei avio, eikä ihan avokaan)miehen nappasin isäksi sillä intuiitiolla, ettei hän takerru lapseen, koska tiesin jo, etten voisi kestää eroa lapsesta.
Yhdessäolollamme ei ollut alkua eikä loppua. Se kesti kuitenkin paremmin kuin avioliitto (lasten aikuisikään, eikä koskaan riidelty).

Ihan omasta halusta. kaksi vuotta käytiin yhdessä ja erikseen perheneuvottelu keskuskessa ja yksissä tuumin todettiin että ei mitään apua, eikä jakseta enää käydä siellä (takana 12 v avioliitto). Molemmat sitä mieltä että me tuhlataan tässä niitä vuosia jolloin kumpikaan ei ole onnellinen. Siis yhdessä sovittiin että erotaan ja yhdessä kerrottiin siitä myös lapsille. Ex sanoi heti että lapset jäävät luokseni asumaan, koska tiedän ja tunnen heidän hoito- ja kuntoutus tahot, aina ne yksin hoitanutkin.

Yh-iskälle: ette te ole sen kummajaisempia kuin yh-äiditkään. Se voi sanoa että yh-isät kokevat kai vähemmistönä olevansa edelleen joillakin tavalla martyyrimaisia (sitä löytyy myös naisista). En voi sietää että joku nostaa itsensä "julman-kohtalon-martyyriksi" vain sen takia että on yh! Tämä on vain yksi tapa elää, olla perhe jossa van sattuu olemaan yksi aikuinen, ei sen kummempaa.

Tunnen yh-isiä ja he ovat vain reilusti yhden vanhemman perheellisiä. Eivät tuo asiaa esiin korostetusti. Yhden yh-iskän poikien harrastus piirissä meni vuosi ennenkuin joku kysyi voisiko lasten äiti hakea, mies vain totesi että ei kun hän on jo 2 vuotta asunut muualla (ei alkanut parjata lasten äitiä, vaikka hän oli se joka rakastui, jätti kaiken ja lähti, perustaen uuden perheen). Pidän siitä kun yh-iskät ovat rehellisiä ja reiluja elämän matkaajia. Heiltä on turhat sananhelinät pois ja se on iso plussa! (oma rakkaani yh-isä).

Vastaavasti tunnen yh-äidin joka oikeasti jopa paikassa kertoo kuinka "hän on xxx-lapsen yh, mutta hyvä kun mies meni" ja kaikkien olisi oltava erittäin ymmärtäväisiä ja armollisia häntä kohtaan (mm. töissä hänellä on muka oikeus levätä enemmän kun yksin huolehtii lapsistaan). Kiesus!

Joi,joi niinettä yhteiselämä oli mahdotonta,juomaputket oli tosi pitkiä ja ei sellaisessa kuviossa lapsia kasvateta.Jäin mieluummin yksin lasten kanssa.

Miksi exäni jäi yksinhuoltajaksi....siitä yksinkertaisesta syystä,että se ämmä oli niin sairaan mustasukkainen ja vainoharhainen ettei sitä jaksanu katella. Vieraitakin kun tuli kylään se sulkeutu vessaan lukkojen taakse ja heitteli siellä tavaroita ympäriinsä.Epäili mua uskottomuudesta ja vaikka oli kotona ei koskaan viittiny laittaa rikkaa ristiin,siis ei viittiny tehä kotitöitäkään-makas vaan sohvalla ja lihoi porsaaksi ja vaikka minä kävin töissä syytti että en käyttäny ollenkaan aikaa lasten kanssa leikkimiseen-monta muuta asiaa ois vielä pitäny tehdä mutta ei se eukolle kelvannu.
Otin ja lähdin enkä päivääkään ole katunu..ja jos eukolta kysyttäs tätä samaa yksinhuoltajuus juttua niin se on kyllä tiedossa mitä se vastaisi.