Ehdotan keskusteltavaksi avustavien vuokratyöntekijöiden mallia. Keskeinen ajatus on siirtää työttömyystukea saavat työttömät kunnan vuokratyöyrityksen palvelukseen. Tällöin he säilyttävät samat yhteiskunnalliset etunsa. Yrityksen ajatuksena on, että sen kautta kuntien eri yksiköt voivat tilata avustavia työntekijöitä tästä yrityksestä kunnan ylläpitämiin kohteisiin. Tämä luonnollisesti edellyttää avustavien työntekijöiden ominaisuuksien kartoitusta. Työtehtäviä vastaan ottamalla työttömät saisivat pienen lisäkorvauksen ja vastaavasti kieltäytymällä menettäisi pienen osan työttömyystuestaan. Malli kannustaa tekemään työtä työttömänäkin, kuntien palvelut paranevat ja työssäkäyvät hyötyvät sitä kautta.
Esimerkiksi vanhainkodeissa on huutava pula käsipareista, jota kuntien on nykyisessä taloudellisessa tilanteessa hankalaa korjata. Vuokratyöntekijät voisivat avustaa vanhusten ulkoilussa, vessakäynneillä, virkistymisessä, jne. Toinen esimerkki : Avustavia vuokratyöntekijöitä voitaisiin palkata valvomaan päiväkotien ja koulujen lähettyvillä risteysalueiden liikennevalojen noudattamista. Heillä ei olisi oikeutta sakottaa tai puuttua liikenteeseen, mutta heidän olisi oikeus välittää tiedot asianmukaiselle viranomaiselle. Vuokratyöntekijät toimisivat siis ikään kuin valvontakameroina. Tai kirjaamaan valvontakameroiden kuvien tietoja. Katujen kunnossapitoa, puistojen siistimistä, valvontaa kouluissa, jne. Kaiken kaikkiaan tehtävien kirjoa rajoittaa ainoastaan ihmisten tarpeet ja mielikuvitus. Kunnan työntekijät varmasti osaavat nimetä enemmän kuin tarpeeksi tehtäviä.
Tavoitteena ei ole ajaa ammattitaitoisia työntekijöitä säästösyitä työttömäksi. Tästä syystä avustavien vuokratyöntekijöiden työpaikalle tilaamisesta vastaavat itse työpaikalla työskentelevät. Heillä on paras asiantuntemus työpaikan todellisista tarpeista, johon kouluttamaton tai vähän koulutettu henkilö voi pienellä vaivalla tuoda suuren hyödyn. Samalla he pitävät huolen, että järjestelmää ei käytetä ammattitaitoisen henkilökunnan vähentämiseen, lomauttamiseen tai muuhun epäterveeseen säästömielessä tapahtuvaan.
Mallin tarkoitus on edistää myös avustavia vuokratyöntekijöitä parempaan elämään. Monelle työttömälle pieninkin lisäansio on tärkeä. Työttömänä avustavissa vuokratöissä työskentely pitää ihmistä kiinni työelämässä, joka on tärkeä tekijä työllistymisessä jatkossa. Monille nuorille kyseessä voi olla ensimmäinen työkokemus. Malli ehkäisee syrjäytymistä. Työtä tekemällä edellä mainituissa tehtävissä työntekijän itsearvostus nousee.
Malli palvelee myös niitä, joilla työllistyminen on vaikeaa. Aktiivisempi työttömyyskorvaus auttaa kohdentamaan heille sopivia töitä. Sopivan työtehtävän saaminen edesauttaa monia syrjäytymisvaarassa olevia työttömiä. Tarpeen vaatiessa heidät kyetään ohjaamaan koulutukseen, kuntoutukseen tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Tavoite on tukea, ei rangaista niitä, joilla on vaikeaa.
Mallin ensisijainen tavoite on parantaa kuntien ja työttömien asemaa. Myös työsuhteessa olevat saavat monia etuja. Suurin hyöty kohdistuu luonnollisesti kuntasektorin työntekijöille. Kunnat hyötyvät keventämällä työntekijöidensä työtaakkaa, jonka voidaan olettaa vähentävän sairauspäiviä, loppuun palamista tai muita yleisiä työyhteisöjen ongelmia. Kuntasektorin houkuttelevuus työnantajana kokisi kaivatun lisäyksen. Yksityisen sektorin työntekijät hyötyvät saamalla parempia palveluita itselleen, mutta etenkin lapsilleen ja vanhemmilleen. He saavat parempaa vastinetta verorahoilleen. Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuuden tunne lisääntyy, kun kuntalaiset kokevat, etteivät toiset jää perusteettomasti heidän elätettävikseen. Avustavien vuokratyöntekijöiden malli kannustaa tekemään työtä.
Suomesta ei ole tarkoitus rakentaa Pohjois-Koreaa, jossa julkinen sektori määrää ihmiset töihin mielivaltaisesti. Työtön työnhakija voisi vaikuttaa minkä alan tehtäviin hän hakeutuu avustaviin vuokratöihin. Työtehtävistä saa kieltäytyä menettämällä osan työttömyyskorvauksestaan. Työttömät ihmiset, jotka eivät nosta työttömyystukea eivät tietenkään ole pakotettuja ottamaan työtä vastaan. Mallin keskeinen ajatus on, että työttömyyskorvauksen nauttiminen olisi vastikkeellista, eli siihen sisältyisi velvollisuus tarvittaessa osallistua julkisen sektorin työtehtäviin.
Tässä mallissa yhdistyvät lukuisat hyödyt. Kunnat saavat pienin kustannuksin kovasti kaivattua lisätyövoimaa. Kuntalaiset saisivat parempia palveluita. Vuokratyöntekijät saavat työkokemusta, voivat osoittaa työnhaussa aktiivisuutensa, pientä lisäkorvausta, välttävät passivoitumista ja syrjäytymisen uhkaa. Syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat työttömät tunnistettaisiin paremmin ja heidät voitaisiin ohjata tukipalvelujen ääreen. Työttömyyden työsuhteen sijasta valitsevat harvat tunnistettaisiin ja työn vastaanottaminen tulisi houkuttelevammaksi. Työsuhteessa olevat saisivat parempaa vastinetta verorahoilleen. Yhteiskunnan oikeudenmukaisuus lisääntyisi.
Esimerkiksi vanhainkodeissa on huutava pula käsipareista, jota kuntien on nykyisessä taloudellisessa tilanteessa hankalaa korjata. Vuokratyöntekijät voisivat avustaa vanhusten ulkoilussa, vessakäynneillä, virkistymisessä, jne. Toinen esimerkki : Avustavia vuokratyöntekijöitä voitaisiin palkata valvomaan päiväkotien ja koulujen lähettyvillä risteysalueiden liikennevalojen noudattamista. Heillä ei olisi oikeutta sakottaa tai puuttua liikenteeseen, mutta heidän olisi oikeus välittää tiedot asianmukaiselle viranomaiselle. Vuokratyöntekijät toimisivat siis ikään kuin valvontakameroina. Tai kirjaamaan valvontakameroiden kuvien tietoja. Katujen kunnossapitoa, puistojen siistimistä, valvontaa kouluissa, jne. Kaiken kaikkiaan tehtävien kirjoa rajoittaa ainoastaan ihmisten tarpeet ja mielikuvitus. Kunnan työntekijät varmasti osaavat nimetä enemmän kuin tarpeeksi tehtäviä.
Tavoitteena ei ole ajaa ammattitaitoisia työntekijöitä säästösyitä työttömäksi. Tästä syystä avustavien vuokratyöntekijöiden työpaikalle tilaamisesta vastaavat itse työpaikalla työskentelevät. Heillä on paras asiantuntemus työpaikan todellisista tarpeista, johon kouluttamaton tai vähän koulutettu henkilö voi pienellä vaivalla tuoda suuren hyödyn. Samalla he pitävät huolen, että järjestelmää ei käytetä ammattitaitoisen henkilökunnan vähentämiseen, lomauttamiseen tai muuhun epäterveeseen säästömielessä tapahtuvaan.
Mallin tarkoitus on edistää myös avustavia vuokratyöntekijöitä parempaan elämään. Monelle työttömälle pieninkin lisäansio on tärkeä. Työttömänä avustavissa vuokratöissä työskentely pitää ihmistä kiinni työelämässä, joka on tärkeä tekijä työllistymisessä jatkossa. Monille nuorille kyseessä voi olla ensimmäinen työkokemus. Malli ehkäisee syrjäytymistä. Työtä tekemällä edellä mainituissa tehtävissä työntekijän itsearvostus nousee.
Malli palvelee myös niitä, joilla työllistyminen on vaikeaa. Aktiivisempi työttömyyskorvaus auttaa kohdentamaan heille sopivia töitä. Sopivan työtehtävän saaminen edesauttaa monia syrjäytymisvaarassa olevia työttömiä. Tarpeen vaatiessa heidät kyetään ohjaamaan koulutukseen, kuntoutukseen tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Tavoite on tukea, ei rangaista niitä, joilla on vaikeaa.
Mallin ensisijainen tavoite on parantaa kuntien ja työttömien asemaa. Myös työsuhteessa olevat saavat monia etuja. Suurin hyöty kohdistuu luonnollisesti kuntasektorin työntekijöille. Kunnat hyötyvät keventämällä työntekijöidensä työtaakkaa, jonka voidaan olettaa vähentävän sairauspäiviä, loppuun palamista tai muita yleisiä työyhteisöjen ongelmia. Kuntasektorin houkuttelevuus työnantajana kokisi kaivatun lisäyksen. Yksityisen sektorin työntekijät hyötyvät saamalla parempia palveluita itselleen, mutta etenkin lapsilleen ja vanhemmilleen. He saavat parempaa vastinetta verorahoilleen. Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuuden tunne lisääntyy, kun kuntalaiset kokevat, etteivät toiset jää perusteettomasti heidän elätettävikseen. Avustavien vuokratyöntekijöiden malli kannustaa tekemään työtä.
Suomesta ei ole tarkoitus rakentaa Pohjois-Koreaa, jossa julkinen sektori määrää ihmiset töihin mielivaltaisesti. Työtön työnhakija voisi vaikuttaa minkä alan tehtäviin hän hakeutuu avustaviin vuokratöihin. Työtehtävistä saa kieltäytyä menettämällä osan työttömyyskorvauksestaan. Työttömät ihmiset, jotka eivät nosta työttömyystukea eivät tietenkään ole pakotettuja ottamaan työtä vastaan. Mallin keskeinen ajatus on, että työttömyyskorvauksen nauttiminen olisi vastikkeellista, eli siihen sisältyisi velvollisuus tarvittaessa osallistua julkisen sektorin työtehtäviin.
Tässä mallissa yhdistyvät lukuisat hyödyt. Kunnat saavat pienin kustannuksin kovasti kaivattua lisätyövoimaa. Kuntalaiset saisivat parempia palveluita. Vuokratyöntekijät saavat työkokemusta, voivat osoittaa työnhaussa aktiivisuutensa, pientä lisäkorvausta, välttävät passivoitumista ja syrjäytymisen uhkaa. Syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat työttömät tunnistettaisiin paremmin ja heidät voitaisiin ohjata tukipalvelujen ääreen. Työttömyyden työsuhteen sijasta valitsevat harvat tunnistettaisiin ja työn vastaanottaminen tulisi houkuttelevammaksi. Työsuhteessa olevat saisivat parempaa vastinetta verorahoilleen. Yhteiskunnan oikeudenmukaisuus lisääntyisi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaan kuka todella päättäisi mihin olet kykenevä ja kuka määräisi mihin työhön menet tai menetät etuutesi? Miksi työstä ei makseta kunnon palkkaa? Miksi työtön saa vain "lisäkorvausta", mutta oikea työntekijä kunnon palkan?
Kiitoksia, että näit vaivan lukea ja kommentoida. Tässä vastauksia kysymyksiisi.
Kukaan ei määräisi mihin työhön työtön kykenee tai menee. Tietenkin asiaan saisi vaikuttaa aivan kuten tavanomaisessa työllistymisessä. Asia päätettäisiin työnantajan kanssa, eli kunnan edustaja pitäisi työhaastattelun ja työsektori sovittaisiin. Jokainen osaa jotain tehdä, ainakin siivota. Jos ei löydä mitään itselleen sopivaa työtä, nämä hankalasti työllistyvät ohjataan koulutukseen, kuntoutukseen tai eläkkeelle. Kunnan vuokratyöfirmassa työskenneellä siellä on aivan normaali haastattelu. Vastaava malli myös työttömien avustaviin töihin palkattaessa.
Etuuksia ei voi menettää, mutta niitä voidaan leikata. Tämä on aivan normaali käytäntö nykyisinkin, jos työtön kieltäytyy ottamasta työtä tai koulutusta vastaan.
Työstä ei makseta kunnon palkkaa, koska siihen ei ole varaa eikä syytä. Esimerkiksi vanhusta ulkoiluttavalle kouluttamattomalle nuorelle ei tietenkään pidä maksaa, kuten koulutetulle työntekijälle. Vastaavia malleja ovat taksvärkki, varusmiespalvelu, siviilipalvelus, vapaaehtoistyö, jne. Ei näistäkään makseta täyttä palkkaa. Avustava työntekijä ei ole samalla tavalla vastuussa ja työajat ovat varmaankin lyhyempiä, esimerkiksi muutaman tunnin pätkiä. Ja heille maksetaan jo korvausta. Edut ovat muitakin kuin palkka: työkokemus, aktiivisuus työmarkkinoilla, syrjäytymisen ehkäisy, työn tekemisen tuoma arvostus ja haluan korostaa, että aidosti köyhälle varmasti kelpaa pienikin lisätulo. Tietysti kaikille maksettaisiin mielellään kunnon palkka ja mielellään reilu sellainen, mutta valtio ja kunnat velkaantuvat sellaista vauhtia, että ilman uusia ratkaisuja työttömiä lisääntyy ja palvelut heikkenevät, jos jotain uutta ei kehitetä. Malli on kaikkea muuta kuin ihanteellinen, mutta pyrkii parempaan kuin nykyinen.