Minua pidetään poikkeuksellisen iloisena ja sosiaalisena tyyppinä. Tutustun helposti ihmisiin ja sana on halussa useasti niin tilanteessa kuin tilanteessa ja erilaisten/eri taustaisten ihmisten kanssa. Olen pidetty niin työ-, vapaa-aika kuin opiskeluympäristössänikin. Minua kuvaillaan useasti viehättäväksi, hauskaksi ja kunnianhimoiseksi. Olen lapsesta asti ollut huomion keskipiste. Tyttö, jonka suosiosta ja huomiosta kilpaillaan. Jossain vaiheessa teininä aloin kyllästymään huomioon ja vetäydyin enemmän omiin oloihini. Olin tyytyväisempi kun elämässäni oli vain pari hyvää ystävää jonka kanssa vaihtaa ilot, surut, innostukset ja ajatukset. Samoilla fiiliksillä menen edelleen tänä päivänäkin.
Huolestunut olen alkanut olemaan siitä, että ne muutama hyvä ystävä jotka minulla elämässäni on, ovat mielestäni...hmm, no en pidä heistä. He ovat mielestäni yksinkertaisia ja typeriä. Toinen on niin pinnallinen, että ainoa keskustelun aihe tuntuu olevan se, että onko lihonnut, mitkä vaatteet ovat muodissa tai miten hän voisi näyttää muiden silmissä paremmalta. Sen lisäksi hän on niin kuvottavan teennäinen ja kaksinaamainen, että ihmettelen joskus miten hänen muut ystävänsä jaksavat moista katsella. Miehet ovat myös elämän keskipiste. Miesten miellyttäminen on kaiken a ja o, vaikkei hän sitä puhuttaessa myöntäisikään.
Toinen parhaista ystävistäni on kuulunut elämääni jo kohta parikymmentä vuotta. Useinmiten haluaisin huutaa hänelle päin naamaa kuinka lapsen tasolle hän on jäänyt. Hänen elämänsä kiintopiste on vanhemmat, eikä hän osaa edelleenkään (lähestyen jo kolmeakymppiä) tehdä mitään päätöstä ilman vanhempien osallisuutta asiaan. "Maria" on muutenkin uskomattoman lapsellinen ja typerä. Hän elää kuin viisi -vuotias joka on jätetty yksin omiin oloihinsa: sotkee, makaa ja katselee videoita netistä. Siivoukseen voi mennä vuosi. Edes puuron keittäminen ei onnistu. Kodinhoidosta ei ole pienintäkään tietoa tai ylipäänsä minkäänlaisista yleisistä käytöstavoista. Mennessään vierailulle hän pitää itsestään selvänä että häntä palvellaan kuten hänen vanhempansa tekevät. Ei käy mielessäkään ehdottaa, että voisi esim. auttaa tiskaamisessa illallisen jälkeen, eikä mistään viemisistä ei ole tietoakaan. Joskus ajattelen Marian olevan jääneen ihan tosissaan jälkeen henkisessä kehityksessä.
Itse opiskelen yliopistossa. En pidä todellakaan itseäni älykkäänä tms. mutta olen aina ollut yleisesti kiinnostunut asioista sekä tartun asioihin oma-aloitteisesti. Vaikka laittautuminen, pukeutuminen ja sisustaminen on kivaa puuhastelua, on se täysin sivuseikka elämän tärkeysjärjestyksessä, toisin kun tälle ensimmäiseksi kertomastani ystävälle. Tuntuu, että he ovat niin idiootteja, ettei minulla ole heidän kanssaan mitään puhuttavaa. Ei sitten mitään. Olen jäänyt roikkumaan heidän kanssaan vain, koska en ole etsinyt uusia ystäviä korvaamaan heitä. Muutkin ystäväni ovat täysin samalla tasolla heidän kanssaan. Toisaalta tuntuu tunteettomalta heittää niin pitkäaikaisia ystävyyssuhteita menemään, mutta toisaalta en näe oikein mitään syytä jatkaakaan, koska joskus suoraan sanottuna vihaan heitä. Vihaan itseäni, ettei minulla ole parempia ja älykkäämpiä ystäviä. Odotan, että pääsen nopeasti valmistumiseni myötä muuttamaan ulkomaille työn parissa, jonka jälkeen jätän nämä turhat ystävät taakseni.
Kohtalotovereita?
En voi sietää ystäviäni
29
918
Vastaukset
- Siivekäs opossumi
Tuttua juttua. Eräs päivä avasin silmäni kun aloitin uuden alan opsikelun ja huomasin että bestikseni onkin täysin typerä ihminen! En ollut aikasemmin sitä huomannut, mutta jotenkin paikan vaihdos ja uusi ilmapiiri herättivät minut "koomasta" ja tajusin vihdoin minkälainen ihminen hän on. Hän on kateellinen muiden menestyksestä, hän ei muuttunut seitsemässä vuodessa mihinkään vaan on edelleen sama ihminen kuin yläasteella, rakastuu juoppoluusereihin ja valittaa heistä minulle, ei pysty opiskelemaan ammattia itselleen vaan elää sossun tuilla,tekee itsestään marttyyrin ja koko maailma pyörii hänen navan ympärillään. Minullahan ei koskaan ole ollut mikään huonommin kuin hänellä, hänen mukaansa. Vain koska menestyn ja jaksan opiskella niin olen jotenkin huono ihminen. Hän on mustasukkainen ja manipuloi...
Kaikkea tätä olin kestänyt ihmeen pitkään ennen kuin päätin että tämä ns. "bestikseni" on aivan turhake elämässäni, hän vain tekee olostani huonon joka kerta kun näen hänet ja jauhaa samaa paskaa vuodesta toiseen...kuinka HÄNELLÄ menee huonosti, kuinka HÄN joutuu kestämään miesystäväänsä, jota kuitenkin sokeana rakastaa vaikka tämä haukkuu ja hakkaa, miten onneton HÄN on koska elämä on niin vaikeaa...
Nainen, jos mies hakkaa, jätä tämä! Jos elämä on vaikeaa sossuntuilla niin mene hankkimaan ammatti! Älä valita aina kaikesta, kukaan ei jaksa kuunnella vinettämistä 24/7, elämässä täytyy olla hyviäkin hetkiä mikset kerro niistä! Kukaan ei tykkää sinusta jos mistään muusta et puhu kuin itsestäsi! Mikset voi iloita toisten menestyksestä vaan ammut heidät alas ja teet heidän hyvästä olostaan pahan?
No loppujen lopuksi katkaisin välit tähän ihmiseen ja tein sen aikuismaisesti ja hilliten itseni, mutta hän ei voinut lopettaa ns. ystävyyttämme niin, vaan teki asiasta ison numeron ja haukkui minut maanrakoon ja kertoi kuinka paska ystävä olen. No niin ehkä, mutta ainakin pääsin eroon isosta kahleesta joka masensi minua olemassaolollaan.
Nyt minulla on paljon uusia ystäviä uudella paikkakunnallani ja olen löytänyt ihmisiä jotka osaavat olla elämäniloisia, hauskoja ja kannustavia. Heidän ansiostaan jaksan joka päivä mennä kampukselle ja heidän takiaan jokainen vapaapäivä on hauska ja nautittava. Kyllä mekin puhumme ikävistä asioista ja välillä valitamme, mutta me jaksamme olla myös positiivisia ja uskoa tulevaisuuteen ja nostaa maljaa menestyneelle ystävälle. Me jaksamme hymyillä vaikka välillä tulisikin paskaa niskaan :).
Onnea uusien ystävien etsimisessä ja löytämisessä ja menestystä ulkomailla ;)- BeatriceH
Kuulostaa ihan mun tekstiltä tuo sun kirjoitus. Mäkin katselin sitä paskaa tosi kauan ennenku pistin poikki. Ihminen oli niin käsittämätön. Ei muuttunut ollenkaa, oli kateellinen muiden ystäviensä menestyksestä( tosin haukku sit tietysti et me muut oltiin kateellisia hänelle, koska eihän hänessä ollut iiiiikinä mittään vikaa), ja nuo miesasiat oli tietty asia erikseen. Niistäkin sitten jauhettiin, miten hän valitsi vääriä miehiä. Oli aina niin rakastunut viikossa ja sitten kun meni ´bänks´ oli maailma hajalla kunnes taas seuraava elämän rakkaus asteli kuvioihin.
Ja kukaan meistä muista ei ymmärtänyt häntä ja sekin oli meidän vika.
Tyyppi teki useammat ku yhdet oharit miesten takia, mutta sekin meidän vaan piti ymmärtää koska hän oli niiiiiiin rakastunut aina joka kerralla. Väitti aina muutenkin et kaverit on ykkösiä sille, mut ku mies tuli kuvioihin ni kumma juttu et kaikki kaverit unohtu heti. Yritinki joskus sanoo tosta mut se oli vaan mun ymmärtämättömyyttä suurta rakkautta kohtaan ja sitä et oon hänelle kateellinen. Aina kaikki mistä sanoin oli vaan kateutta. Ja rehellisesti voin sanoa että ainut asia mistä olin kateellinen hänelle oli se, että hänellä oli kaksi koiraa ja mulla ei yhtään. Hankin tosin myöhemmin sitten koiran itsekin.
Olenkin nyt miettinyt, miksi ihmeessä olin ees kaveri tän tyypin kanssa. Kaikki se ihme meininki mikä sillä oli meneillään päänsä sisällä, oli jotain ihmeellistä. Jotenkin sitä oli niin sokea tai jotakin.
Ja huomasin että ihminen piti itteensä jotenkin niin saatanan täydellisenä, että sillä oli varmaa solvata meitä muita. Ja sitten väitti, että me muut solvattiin sitä. (Meillä tarkoitan siis kahta muuta naista, jotka myös olivat kavereita minun ja hänen kanssaan). Kukaan ei itse asiassa ole tän ihmisen ystävä enää.
Ja pahin enkä oli ne perättömät paskat mitä tää ihminen keksi pääasiassa musta. Kaikkee mitä muka olin sanonut ja tehnyt. Kuulin siis kiertoteitse, että oot tällastakin sille ihmiselle tehnyt. Enkä mä voinu olla ku huuli pyöreenä, et WTF.
Mulla kanssa ku panin poikki ni tää veti sellaset myllyt, että huhuh. Mä yritin, et mennään kaikessa rauhassa ja nyt vaan on näin, et tää homma ei skulaa. Ni ei. Se tyyppi veti sellaset kohtaukset ja tuli sellanen marttyyrikohtaus, että en voinut muuta ku ihmetellä. Ihmetellä, et tällainenko tää ihminen on edelleen. Tunsin ton ihmisen aika kauan ja tosiaan hän ei juuri muuttunut koko aikana. Vaikka tietysti loppupeleissä minä olin se, joka olin yhä lapsellinen paskiainen, joka on edelleen 14-vuotiaan tasolla.
En mä sillä, vikoja on mussakin. Mut enhän mä ny kaikkeen voi olla syyllinen? Eihän oikeesti oikeet kaverit ala selittää sun vikoja aina ku mahis on.
Vaikeinta tässä kaikessa oli just se et ei tuolla ihmisellä ollut niinsanottu todellisuuden taju kohdillaan. Jotkut ruuvit kai puuttui päästä koska ihan sellaset perus jutut miten olen ystävien kanssa ja miten heitä kohdellaan oli ihan kateissa. Eli vaikka tälle ihmiselle yritti nätisti sanoa mistä tahansa ni ei mennyt perille asti. Mut onneks ihmisistä pääsee eroon.
Mikä siinä onkin, että sitä pysyy huonoissa suhteissa ja kun silmät lopulta aukee ni tajuu vasta sit, millaisessa liejussa sitä onkaan vuosikausia elänyt?
Miksi sitä katsoo kaikkee kuraa sormien läpi vaikka sisällään tietää ettei tää homma mee näin?
Voimia kaikille joilla on ollut huonoja kokemuksia ystävistä. - Tasa-arvoa?
BeatriceH kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun tekstiltä tuo sun kirjoitus. Mäkin katselin sitä paskaa tosi kauan ennenku pistin poikki. Ihminen oli niin käsittämätön. Ei muuttunut ollenkaa, oli kateellinen muiden ystäviensä menestyksestä( tosin haukku sit tietysti et me muut oltiin kateellisia hänelle, koska eihän hänessä ollut iiiiikinä mittään vikaa), ja nuo miesasiat oli tietty asia erikseen. Niistäkin sitten jauhettiin, miten hän valitsi vääriä miehiä. Oli aina niin rakastunut viikossa ja sitten kun meni ´bänks´ oli maailma hajalla kunnes taas seuraava elämän rakkaus asteli kuvioihin.
Ja kukaan meistä muista ei ymmärtänyt häntä ja sekin oli meidän vika.
Tyyppi teki useammat ku yhdet oharit miesten takia, mutta sekin meidän vaan piti ymmärtää koska hän oli niiiiiiin rakastunut aina joka kerralla. Väitti aina muutenkin et kaverit on ykkösiä sille, mut ku mies tuli kuvioihin ni kumma juttu et kaikki kaverit unohtu heti. Yritinki joskus sanoo tosta mut se oli vaan mun ymmärtämättömyyttä suurta rakkautta kohtaan ja sitä et oon hänelle kateellinen. Aina kaikki mistä sanoin oli vaan kateutta. Ja rehellisesti voin sanoa että ainut asia mistä olin kateellinen hänelle oli se, että hänellä oli kaksi koiraa ja mulla ei yhtään. Hankin tosin myöhemmin sitten koiran itsekin.
Olenkin nyt miettinyt, miksi ihmeessä olin ees kaveri tän tyypin kanssa. Kaikki se ihme meininki mikä sillä oli meneillään päänsä sisällä, oli jotain ihmeellistä. Jotenkin sitä oli niin sokea tai jotakin.
Ja huomasin että ihminen piti itteensä jotenkin niin saatanan täydellisenä, että sillä oli varmaa solvata meitä muita. Ja sitten väitti, että me muut solvattiin sitä. (Meillä tarkoitan siis kahta muuta naista, jotka myös olivat kavereita minun ja hänen kanssaan). Kukaan ei itse asiassa ole tän ihmisen ystävä enää.
Ja pahin enkä oli ne perättömät paskat mitä tää ihminen keksi pääasiassa musta. Kaikkee mitä muka olin sanonut ja tehnyt. Kuulin siis kiertoteitse, että oot tällastakin sille ihmiselle tehnyt. Enkä mä voinu olla ku huuli pyöreenä, et WTF.
Mulla kanssa ku panin poikki ni tää veti sellaset myllyt, että huhuh. Mä yritin, et mennään kaikessa rauhassa ja nyt vaan on näin, et tää homma ei skulaa. Ni ei. Se tyyppi veti sellaset kohtaukset ja tuli sellanen marttyyrikohtaus, että en voinut muuta ku ihmetellä. Ihmetellä, et tällainenko tää ihminen on edelleen. Tunsin ton ihmisen aika kauan ja tosiaan hän ei juuri muuttunut koko aikana. Vaikka tietysti loppupeleissä minä olin se, joka olin yhä lapsellinen paskiainen, joka on edelleen 14-vuotiaan tasolla.
En mä sillä, vikoja on mussakin. Mut enhän mä ny kaikkeen voi olla syyllinen? Eihän oikeesti oikeet kaverit ala selittää sun vikoja aina ku mahis on.
Vaikeinta tässä kaikessa oli just se et ei tuolla ihmisellä ollut niinsanottu todellisuuden taju kohdillaan. Jotkut ruuvit kai puuttui päästä koska ihan sellaset perus jutut miten olen ystävien kanssa ja miten heitä kohdellaan oli ihan kateissa. Eli vaikka tälle ihmiselle yritti nätisti sanoa mistä tahansa ni ei mennyt perille asti. Mut onneks ihmisistä pääsee eroon.
Mikä siinä onkin, että sitä pysyy huonoissa suhteissa ja kun silmät lopulta aukee ni tajuu vasta sit, millaisessa liejussa sitä onkaan vuosikausia elänyt?
Miksi sitä katsoo kaikkee kuraa sormien läpi vaikka sisällään tietää ettei tää homma mee näin?
Voimia kaikille joilla on ollut huonoja kokemuksia ystävistä."Tyyppi teki useammat ku yhdet oharit miesten takia, mutta sekin meidän vaan piti ymmärtää koska hän oli niiiiiiin rakastunut aina joka kerralla. Väitti aina muutenkin et kaverit on ykkösiä sille, mut ku mies tuli kuvioihin ni kumma juttu et kaikki kaverit unohtu heti. Yritinki joskus sanoo tosta mut se oli vaan mun ymmärtämättömyyttä suurta rakkautta kohtaan ja sitä et oon hänelle kateellinen."
Noinhan sen pitää mennäkin. Itsekin kertoisin kavereilleni että tulisi este vaikka sata kertaa kertaa jos aidosti tuntisin rakastuneeni.
Pitää pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Kaveruus on kaveruutta ja vaikka kaveruus monilla kestääkin pidempään kuin parisuhteet niin rakkaus voittaa, aina.
En voi ymmärtää tuota "miesten takia" takia ikään kuin olisi yleinenkin totuus että että tytöt pitävät automaattisesti yhtä niin että kaverit ovat aina etusijalla ja yhdessä ja joiden sidettä ei mikään riko tai edes kyseenalaista.
Ikään kuin miehet olisivat kulutushyödyke joita käytetään sitten kun siltä tuntuu.
- jhsjksd
On hyvä havahtua, ja herätä miettimään: miksi olla huonossa seurassa? Itse olen mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Tosin onneksi en yksin joudu olemaan, vaan on minulla ystäviä, joihin olen tyytyväinen. Mutta matkan varrella olen tiputtanut pois kaikki huonokäytöksiset ja ilkeät ihmiset, joiden seurassa tulee jatkuvasti vain paha olo. Pinnalliset aina vain vaatteista, meikeistä ja ulkonäöstä pauhaavat eivät ole apinasuodatinta koskaan edes läpäisseet. Muistakaa, että seura tekee kaltaisekseen ja siksi seuransa kannattaa valita tarkasti!
- --
Minusta vaikuttaa että ainoa kuvottava asia kirjoituksessa on sinun omahyväisyytesi!
Jos olet kyllästynyt vanhoihin ystäviisi niin mikset heitä heitä pois kuin eilisen roskia, " tyttö jonka seurasta tapellaan" ? :-) ( hupaisa ilmaus )
Tai ehkä asia onkin niin, että olet kyllä etsinyt mutta et ole LÖYTÄNYT ketään joka haluaisi viettää aikaansa seurassasi muutamaa hetkeä kauempaa ? Tiedätkö , itsekkäille ihmisille käy niin toisinaan..- Kylmis(kö)?
Saattaa hyvin olla, että olen toisinaan omahyväinen. Kyllä tällaisessa seurassa alkaa tuntea suoraa paremmuuden tunnetta. Ja kyllä: seurastani on kirjaimellisesti tapeltu. Sitä on varmasti vaikea ymmärtää jos ei itse koskaan ole ollut koulun tai työpaikan suosituin, jonka elämään lähes kaikki tuntuu haluavan osallisiksi.
Oikeassa olet senkin suhteen, etten tosiaan ole tainnut löytää sellaista fiksua, sofistikoitua, tyylikästä ja kuitenkin hauskaa seuraa jota kaipaan. Täytynee myöntää, etten kyllä ole pahemmin etsinytkään. Tuntuu, että aikuisiällä on vaikea tutustua paremmin esim. tuttaviin harrastuksista. Se on niin arpapeliä, että synkkaa. Vähän niin kuin rakkaussuhteissa, eikö totta?
Ongelmahan tässä varsinaisesti onkin, että nämä kaksi parasta ystävääni eivät ole täysin turhia. He omaavat aivan fantastisen huumorintajun esimerkiksi:) Harvan kanssa saa niin hyvät naurut kun heidän kanssaan. Ja toisaalta, tämän pinnallisen ystäväni kanssa voin jakaa kiinnostukseni ulkonäöllisiin asioihin, vaikkeivät ne asiat maailmaani pyöritäkään. Joskus on ihanaa käydä kaupungilla ihastelevien katseiden seuraamana, koska olemme molemmat todella edustavia. Erilaisuus meidän välillä piilee siinä, ettei ystävälläni sitten tosiaan paljon muuta sanottavaa tai mietittävää olekaan, kuin edellä kertomat. Toiseen ystävään taas voin luottaa enemmän kuin äitiini. Tiedän, että "Maria" tukee minua aina ja on valmis kuuntelemaan surujani vaikkei kukaan muu olisi.
Äh, taisin olla aika huonolla tuulella eilen kirjoittaessa alkuperäistä tekstiä. Ei kai kenessäkään voi olla koko pakettia? Täytyy näiden hauskojen ja upeiden ystävien vastapainoksi hakea älykköystäviä :) (luultavasti hermopäissäni niihinkin kyllästyisin tasaisin väliajoin). Perhaps it´s just life? - tunturisusi
Mulla oli tuttava, joka oli aloittajan kaltainen. Hän piti itseään muita parempana, koska a)oli enemmän opiskellut kuin minä, joka olin peruskoulun jälkeen mennyt ammattikouluun. Hän kun oli lukion käynyt ja käynyt paljon ulkomailla, teki hänestä paremman, mukamas. b)hän oli kokoikänsä asunut Helsingissä, jopa syntynyt siellä, kuin minä synnyin ja asuin pitkään kehäkolmosen ulkopuolella. c)eteni esimiestehtäviin, vaikka on tosiasiassa tehnyt vähemmän töitä, kuin minä.
Kysymys kuuluu, tekeeko se ihmisestä paremman, kun ei hyväksy ihmisten erilaisuutta? Puheestani korostuu se, että olen asunut muualla, enkä puhu, kuten stadilaiset. Käytän mietä ja sietä..=)
Hän tosiaan luuli itseään paremmaksi, koska asui äidin helmoissa pitkään, ja vasta reilusti yli 22vuotiaana muutti pois kotoa. Ja tottakai " parhaaseen paikkaan" asumaan Helsingin keskustaan. Minä, kun en viihdy suurkaupungeissa. Hän luuli olevansa kovin vitsikäs, kun arvosteli kovin sanoin asuntoani, asuinpaikkaani ja jopa autoa. Hänellä, kun ei pitkään ollut ajokorttia, eikä nykyään omista autoa, niin on oikea ihminen arvostelemaan autoja. Hänelle ei kelvannut oikeastaan mikään, paitsi tietty se mitä hän omisti. Huomasin tämän asian jo pitkään, hienotunteisesti yritin asiasta hänelle sanoa, että en pidä siitä, että hän arvostelee asuntoani tai asuinpaikaani.
Hänen puheista ja eleistä näkyi kateus, olin pienikokoisempi kuin hän. Seurustelin paljon ja nykyään olen vakituisessa suhteessa. Hän ei. Hänkään ei myöskään koskaan sanonut mulle mitään, jos olin tehnyt jotain väärin vaan raukkamaisesti aina katkaisi välit kirjeitse, tekstiviestillä tai sähköpostilla. Koskaan ei sanonut mitään mikä oli vialla. Vaan aina oli asiat hyvin, kun kysyin. Suhteemme oli aika on-off, kunnes ennen joulua sain tarpeekseni ja välimme katkeni lopullisesti.
Yritin tällä sanoa, että luokittelemalla ihmiset huonoihin ja hyviin, ulkonäön/koulutuksen/varallisuuden mukaan, ei ole kovin viisasta.
Jos jollain on kokemuksia tuon kaltaisista ihmisistä ja haluatte jakaa kokemuksia niin minulle voi toki kirjoittaa osoitteeseen [email protected]
Ja jos haluatte muuten vaan kirjoitella muusta asiasta, niin pistähän postia tulemaan.!
Aurinkoista kesää kuitenkin kaikille! - g-gepardi
tunturisusi kirjoitti:
Mulla oli tuttava, joka oli aloittajan kaltainen. Hän piti itseään muita parempana, koska a)oli enemmän opiskellut kuin minä, joka olin peruskoulun jälkeen mennyt ammattikouluun. Hän kun oli lukion käynyt ja käynyt paljon ulkomailla, teki hänestä paremman, mukamas. b)hän oli kokoikänsä asunut Helsingissä, jopa syntynyt siellä, kuin minä synnyin ja asuin pitkään kehäkolmosen ulkopuolella. c)eteni esimiestehtäviin, vaikka on tosiasiassa tehnyt vähemmän töitä, kuin minä.
Kysymys kuuluu, tekeeko se ihmisestä paremman, kun ei hyväksy ihmisten erilaisuutta? Puheestani korostuu se, että olen asunut muualla, enkä puhu, kuten stadilaiset. Käytän mietä ja sietä..=)
Hän tosiaan luuli itseään paremmaksi, koska asui äidin helmoissa pitkään, ja vasta reilusti yli 22vuotiaana muutti pois kotoa. Ja tottakai " parhaaseen paikkaan" asumaan Helsingin keskustaan. Minä, kun en viihdy suurkaupungeissa. Hän luuli olevansa kovin vitsikäs, kun arvosteli kovin sanoin asuntoani, asuinpaikkaani ja jopa autoa. Hänellä, kun ei pitkään ollut ajokorttia, eikä nykyään omista autoa, niin on oikea ihminen arvostelemaan autoja. Hänelle ei kelvannut oikeastaan mikään, paitsi tietty se mitä hän omisti. Huomasin tämän asian jo pitkään, hienotunteisesti yritin asiasta hänelle sanoa, että en pidä siitä, että hän arvostelee asuntoani tai asuinpaikaani.
Hänen puheista ja eleistä näkyi kateus, olin pienikokoisempi kuin hän. Seurustelin paljon ja nykyään olen vakituisessa suhteessa. Hän ei. Hänkään ei myöskään koskaan sanonut mulle mitään, jos olin tehnyt jotain väärin vaan raukkamaisesti aina katkaisi välit kirjeitse, tekstiviestillä tai sähköpostilla. Koskaan ei sanonut mitään mikä oli vialla. Vaan aina oli asiat hyvin, kun kysyin. Suhteemme oli aika on-off, kunnes ennen joulua sain tarpeekseni ja välimme katkeni lopullisesti.
Yritin tällä sanoa, että luokittelemalla ihmiset huonoihin ja hyviin, ulkonäön/koulutuksen/varallisuuden mukaan, ei ole kovin viisasta.
Jos jollain on kokemuksia tuon kaltaisista ihmisistä ja haluatte jakaa kokemuksia niin minulle voi toki kirjoittaa osoitteeseen [email protected]
Ja jos haluatte muuten vaan kirjoitella muusta asiasta, niin pistähän postia tulemaan.!
Aurinkoista kesää kuitenkin kaikille!Ihan mielenkiinnosta näin sivukommentti: millainen auto sinulla on ja millainen hänellä? Onko hänellä kenties joku kalliimpi merkki kuin sinulla? Usein autot on sellainen puheenaihe, mistä ihmiset välttämättä haluavat kehuskella omillaan. Kokemusta on, mutta itse en sitä ottanut niin vakavasti tämän erään tuttavani kohdalla, koska minulle eivät autot merkitse niin paljon. Itselläni on ihan perus Toyota Corolla.
Miten katkaisit välit häneen? Jättikö hän sinut sitten rauhaan?
Kirjoitin tuohon alemmas omia kokemuksiani ja jouduin tosiaan hakemaan lähestymiskiellon, koska tämä ihminen ei ymmärtänyt sanaa "ei". Se oli aikamoista katseltavaa, kun ihminen vetää herneet nenään ja alkaa riehua. - tunturisusi
g-gepardi kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta näin sivukommentti: millainen auto sinulla on ja millainen hänellä? Onko hänellä kenties joku kalliimpi merkki kuin sinulla? Usein autot on sellainen puheenaihe, mistä ihmiset välttämättä haluavat kehuskella omillaan. Kokemusta on, mutta itse en sitä ottanut niin vakavasti tämän erään tuttavani kohdalla, koska minulle eivät autot merkitse niin paljon. Itselläni on ihan perus Toyota Corolla.
Miten katkaisit välit häneen? Jättikö hän sinut sitten rauhaan?
Kirjoitin tuohon alemmas omia kokemuksiani ja jouduin tosiaan hakemaan lähestymiskiellon, koska tämä ihminen ei ymmärtänyt sanaa "ei". Se oli aikamoista katseltavaa, kun ihminen vetää herneet nenään ja alkaa riehua.Mulla oli citroen ax vm.89, hänellä ei ollut autoa ollenkaan, eikä ajokorttia. Kumma kyllä kyydit uimarannalle tms. kelpasi kyllä. Ja kun en suostunut kuskiksi lähtemään ns. ruokapalkalla n. 4h ajomatkalle hänen mökilleen, veti hän herneet nekkuun, kun hänen piti saada sieltä jotain. Ja ei ollut isänsä kanssa enää väleissä, jolla olisi myös ollut auto. Öö auto ei perunalla liiku, ainakaan noin vanhemmat autot. Nykyisin on Skoda vm 2003, käytetty sekin. Tarjouduin usein hakemaan hänet illanviettoihin autolla, kun asuimme hänestä niin hankalan matkan päässä. Minä Espoossa, hän Helsingissä. Mutta eihän nyt tollaselle hienohelmalle mikään skoda kelpaa. Ferrari tai mersu sen olla pitää! JA komea vapaa mies vielä kuskina.
Rauhaan miten sen nyt ottaisi? Joo ei hän yhteyttä enää ota mutta kirjoittelee blogissaan kaikkee paskaa minusta, mm. haukkuu siskojani ja jne. jotka eivät ole hänelle tehneet yhtään mitään.
Ongelma mielessäni on vähän se, että en ole uskaltautunut saman bändin keikalle, mitä molemmat ihailemme. Hän jumaloi sitä bändiä, mutta tiedän että hän on jokaisella keikalla, joten en viitsi mennä tietentahtoen katsomaan, vaikka nyt ikä riittää kaikkialle sisälle. olen nyt kohta 26 v. Et siinä mielessä olis pelisäännöt kiva tehdä, et jos jossain törmättäisiin niin oltais, kun ei tunnettais tms. asiallisia. mutta se kai on liikaa häneltä pyydetty. Kun en välttämättä halua mitään kissatappelua, nykyinen työpaikkani on kiva ja siinä pitää olla ihmisiksi, tai lentää pihalle. - dr3dg3
tunturisusi kirjoitti:
Mulla oli citroen ax vm.89, hänellä ei ollut autoa ollenkaan, eikä ajokorttia. Kumma kyllä kyydit uimarannalle tms. kelpasi kyllä. Ja kun en suostunut kuskiksi lähtemään ns. ruokapalkalla n. 4h ajomatkalle hänen mökilleen, veti hän herneet nekkuun, kun hänen piti saada sieltä jotain. Ja ei ollut isänsä kanssa enää väleissä, jolla olisi myös ollut auto. Öö auto ei perunalla liiku, ainakaan noin vanhemmat autot. Nykyisin on Skoda vm 2003, käytetty sekin. Tarjouduin usein hakemaan hänet illanviettoihin autolla, kun asuimme hänestä niin hankalan matkan päässä. Minä Espoossa, hän Helsingissä. Mutta eihän nyt tollaselle hienohelmalle mikään skoda kelpaa. Ferrari tai mersu sen olla pitää! JA komea vapaa mies vielä kuskina.
Rauhaan miten sen nyt ottaisi? Joo ei hän yhteyttä enää ota mutta kirjoittelee blogissaan kaikkee paskaa minusta, mm. haukkuu siskojani ja jne. jotka eivät ole hänelle tehneet yhtään mitään.
Ongelma mielessäni on vähän se, että en ole uskaltautunut saman bändin keikalle, mitä molemmat ihailemme. Hän jumaloi sitä bändiä, mutta tiedän että hän on jokaisella keikalla, joten en viitsi mennä tietentahtoen katsomaan, vaikka nyt ikä riittää kaikkialle sisälle. olen nyt kohta 26 v. Et siinä mielessä olis pelisäännöt kiva tehdä, et jos jossain törmättäisiin niin oltais, kun ei tunnettais tms. asiallisia. mutta se kai on liikaa häneltä pyydetty. Kun en välttämättä halua mitään kissatappelua, nykyinen työpaikkani on kiva ja siinä pitää olla ihmisiksi, tai lentää pihalle.Kiinnostavaa tälleen miehenä lukea näitä juttuja.. Avautuu vähän käsitys siitä millaisia ajatuksia kauniimman sukupuolen päässä pyöriikään.
Kuulostaa BTW. aika pissikseltä tuo parempana itseään pitävä. Sille kannattaisi sanoa suoraan mitä ajattelee että se palaisi edes vähän maan pinnalle.
Sä taas kuulostat hieman aralta vaatimaan oikeuksiasi niin kuin sitä bensarahaa mökkireissusta. Bensarahalla saa autokyytiä, make it simple.. varsinkin jos toisella on enemmän rahaa esimiesasemasta johtuen.
Silloin kyllä odottaisi tämän ehdottavan kustannuksien maksamista jo oma-aloitteisesti. - tunturisusi
dr3dg3 kirjoitti:
Kiinnostavaa tälleen miehenä lukea näitä juttuja.. Avautuu vähän käsitys siitä millaisia ajatuksia kauniimman sukupuolen päässä pyöriikään.
Kuulostaa BTW. aika pissikseltä tuo parempana itseään pitävä. Sille kannattaisi sanoa suoraan mitä ajattelee että se palaisi edes vähän maan pinnalle.
Sä taas kuulostat hieman aralta vaatimaan oikeuksiasi niin kuin sitä bensarahaa mökkireissusta. Bensarahalla saa autokyytiä, make it simple.. varsinkin jos toisella on enemmän rahaa esimiesasemasta johtuen.
Silloin kyllä odottaisi tämän ehdottavan kustannuksien maksamista jo oma-aloitteisesti.Hän ei silloin ollut vielä esimiesasemassa, mutta paremmin palkatussa duunissa kuitenkin. Minä siivoojan palkalla sinnittelin aika paljon ja sain tositarkkaan. Hän asui, kuitenkin äitinsä luona vielä pitkälle päälle 20.nen ja jo silloin asui vielä äitinsä helmoissa, kun oli mökkikuskia vailla. Eli vähemmän pakollisia kuluja, kuin yksin asuvalla. Ja joo kyl varmaan on sanottuki päin naamaa, mutta ei usko mitä sille sanotaan. :) Ei kuulemma itsestä vaikuta siltä, no varmaan siinä vaiheessa, kun ei ketään kestä sen seurassa olla niin huomaa. Silloin voi olla liian myöhäistä.
Minä ihmettelen naisena tätä s*tanan kilpailua, selkään puukottamista ja kadehtimista. Miksi pitää? Mutta tällaisilla ei varmaan helppoa tule olemaan kumppanin etsinnässä. Koska hänhän on niin paljon parempi, ettei kukaan ole riittävän hyvä hänelle. Ja vielä pahempaa, sen mies raukan pitää olla ajatusten lukija! Ja ihmettelen kuka mies katselee noin ylimielistä ja omahyväistä naista? - tunturisusi
tunturisusi kirjoitti:
Hän ei silloin ollut vielä esimiesasemassa, mutta paremmin palkatussa duunissa kuitenkin. Minä siivoojan palkalla sinnittelin aika paljon ja sain tositarkkaan. Hän asui, kuitenkin äitinsä luona vielä pitkälle päälle 20.nen ja jo silloin asui vielä äitinsä helmoissa, kun oli mökkikuskia vailla. Eli vähemmän pakollisia kuluja, kuin yksin asuvalla. Ja joo kyl varmaan on sanottuki päin naamaa, mutta ei usko mitä sille sanotaan. :) Ei kuulemma itsestä vaikuta siltä, no varmaan siinä vaiheessa, kun ei ketään kestä sen seurassa olla niin huomaa. Silloin voi olla liian myöhäistä.
Minä ihmettelen naisena tätä s*tanan kilpailua, selkään puukottamista ja kadehtimista. Miksi pitää? Mutta tällaisilla ei varmaan helppoa tule olemaan kumppanin etsinnässä. Koska hänhän on niin paljon parempi, ettei kukaan ole riittävän hyvä hänelle. Ja vielä pahempaa, sen mies raukan pitää olla ajatusten lukija! Ja ihmettelen kuka mies katselee noin ylimielistä ja omahyväistä naista?* korjaus.
sain siivoojan palkalla tositarkkaan miettii mihin rahani laitan. piti sanoa edellisessä- jäi puuttumaan. :) - hgtfshts
Kylmis(kö)? kirjoitti:
Saattaa hyvin olla, että olen toisinaan omahyväinen. Kyllä tällaisessa seurassa alkaa tuntea suoraa paremmuuden tunnetta. Ja kyllä: seurastani on kirjaimellisesti tapeltu. Sitä on varmasti vaikea ymmärtää jos ei itse koskaan ole ollut koulun tai työpaikan suosituin, jonka elämään lähes kaikki tuntuu haluavan osallisiksi.
Oikeassa olet senkin suhteen, etten tosiaan ole tainnut löytää sellaista fiksua, sofistikoitua, tyylikästä ja kuitenkin hauskaa seuraa jota kaipaan. Täytynee myöntää, etten kyllä ole pahemmin etsinytkään. Tuntuu, että aikuisiällä on vaikea tutustua paremmin esim. tuttaviin harrastuksista. Se on niin arpapeliä, että synkkaa. Vähän niin kuin rakkaussuhteissa, eikö totta?
Ongelmahan tässä varsinaisesti onkin, että nämä kaksi parasta ystävääni eivät ole täysin turhia. He omaavat aivan fantastisen huumorintajun esimerkiksi:) Harvan kanssa saa niin hyvät naurut kun heidän kanssaan. Ja toisaalta, tämän pinnallisen ystäväni kanssa voin jakaa kiinnostukseni ulkonäöllisiin asioihin, vaikkeivät ne asiat maailmaani pyöritäkään. Joskus on ihanaa käydä kaupungilla ihastelevien katseiden seuraamana, koska olemme molemmat todella edustavia. Erilaisuus meidän välillä piilee siinä, ettei ystävälläni sitten tosiaan paljon muuta sanottavaa tai mietittävää olekaan, kuin edellä kertomat. Toiseen ystävään taas voin luottaa enemmän kuin äitiini. Tiedän, että "Maria" tukee minua aina ja on valmis kuuntelemaan surujani vaikkei kukaan muu olisi.
Äh, taisin olla aika huonolla tuulella eilen kirjoittaessa alkuperäistä tekstiä. Ei kai kenessäkään voi olla koko pakettia? Täytyy näiden hauskojen ja upeiden ystävien vastapainoksi hakea älykköystäviä :) (luultavasti hermopäissäni niihinkin kyllästyisin tasaisin väliajoin). Perhaps it´s just life?lapsellista luettavaa aloittajan teksti. Jos ystäväsi lähenee kolmeakymmentä, toivottavasti itse olet nuorempi henkistä tasoasi ajatellen. Moitit ystäviäsi pinnallisiksi. Mitähän syvällisyyttä itse osoitit....Tekstisi on lähinnä huvittavaa luettavaa.
- sofia helsingistä
Huomaan turhautuvani usein ystävieni seuraan ja kaipaavani uusia, erilaisia ystäviä. Olen tuntenut nykyiset ystäväni peruskouluajoista asti ja meitä yhdistää yhteinen historia - aikoinaan meillä synkkasi todella hyvin! Olemme kuitenkin kaikki muuttuneen teinivuosista ja mielestäni ajatusmaailmamme ja mielenkiintomme kohteet eivät enää kohtaa. Jaamme lähinnä ulkonäkö- ja ihmissuhdeasioita. Olen 23v. nainen ja kiinnostunut tiettyyn rajaan asti jauhamaan ihmissuhteista ja ulkonäöstä, mutta elämässä on niin paljon muutakin!
Olen kiinnostunut (ulkonäköhömpän ja muodin lisäksi) kirjallisuudesta, kielistä, historiasta, politiikasta, maailman tilasta, ekologisuudesta, matkailusta, filosofiasta, ilmiöistä, musiikista, kirpputoreista, kirjoittamisesta ja janoaisin keskustella näistä aiheista ystävieni kanssa, mutta se edellyttäisi myös heiltä mielenkiintoa samoihin asioihin. Olisi mahtavaa ottaa yhdessä selvää asioista, pohdiskella ja tehdä jotain luovaa!
En väitä, että olisin hieno ihminen ja myönnän olevani valikoiva ihmisten suhteen. Olisin ikionnellinen, kun löytäisin muutaman (tai edes yhden!) ystävän, jonka kanssa jakaa elämän ja maailman monimuotoisuus. Viihdyn hyvin yksikseni, mutta välillä tunnen itseni yksinäiseksi.
Lukisin mielelläni teidän kokemuksia tästä aiheesta! Missä päin asutte ja minkä ikäisiä olette?- tunturisusi
Hei Sofia, laittaisitko vaikka sähköpostia tunturisudelle.
Olen itse 25 vuotias ja asun Kirkkonummella. Mielummin esittelen itseni paremmin sähköpostitse kuin tällain julkisesti. Ja muutkin saa kirjoitella. - Eliza-83
tunturisusi kirjoitti:
Hei Sofia, laittaisitko vaikka sähköpostia tunturisudelle.
Olen itse 25 vuotias ja asun Kirkkonummella. Mielummin esittelen itseni paremmin sähköpostitse kuin tällain julkisesti. Ja muutkin saa kirjoitella.Mulla on vähän samanlaisia fiiliksiä kuin sulla. Muuten kaverit on niin aikuisia, niin aikuisia olevinaan mutta itsekeskeisyys on sitä luokkaa, että huh huh. Kun kolmekymppiä kohta lähestyy niin luulisi, että ystävyyssuhteissa ei voi enää käyttäytyä kuin 15-20-vuotiaana jolloin esitettiin, että kenellä on eniten kavereita ja kuka saa eniten miehiä. Ja tosiaan jutut on niin t-y-p-e-r-i-ä, että ei voi kuin ihmetellä kuinka toisen henkinen maailma voi olla niin päin persettä. Tietynlainen älykkyydellinen haastaminen ja leikkimielinen kilpailu on hauskaa mutta jatkuva kyräily, kyttäily ja kateus pitäisi jo aikuisten akkojen jättää sivuun. Kavereiden kanssa pitäisi olla kivaa ja rentoa, ei jatkuvaa vitutusta ja kilpailuasetelmia joka h***n asiasta.
- tunturisusi
Eliza-83 kirjoitti:
Mulla on vähän samanlaisia fiiliksiä kuin sulla. Muuten kaverit on niin aikuisia, niin aikuisia olevinaan mutta itsekeskeisyys on sitä luokkaa, että huh huh. Kun kolmekymppiä kohta lähestyy niin luulisi, että ystävyyssuhteissa ei voi enää käyttäytyä kuin 15-20-vuotiaana jolloin esitettiin, että kenellä on eniten kavereita ja kuka saa eniten miehiä. Ja tosiaan jutut on niin t-y-p-e-r-i-ä, että ei voi kuin ihmetellä kuinka toisen henkinen maailma voi olla niin päin persettä. Tietynlainen älykkyydellinen haastaminen ja leikkimielinen kilpailu on hauskaa mutta jatkuva kyräily, kyttäily ja kateus pitäisi jo aikuisten akkojen jättää sivuun. Kavereiden kanssa pitäisi olla kivaa ja rentoa, ei jatkuvaa vitutusta ja kilpailuasetelmia joka h***n asiasta.
Ja naurettavinta tässä on se, että nuo jotka parjaavat toisia netissä, ovat niin mielinkielin eivätkä uskalla päin naamaa sanoa, että nyt riittää! Kokemusta on. Ja sitten jos vaihtoehtona on välien katkaisu, niin tekisi sen sitten ns.tyylikkäästi eikä raukkamaisesti sähköpostilla, tekstiviestillä tai kirjeellä, muttei vahingossakaan kasvotusten. Kokemusta on yhden tyypin kohdalla. Joka kerta kaikki oli ok, sitten 2 viikon päästä tuli kirje/tekstari jossa haukkui mut pataluhaksi, kun olin käyttäytynyt jotenkin typerästi tms. Meistä kukaan ei ole ajatustenlukijoita. Ei toinen voi tietää, jos vaan hymyillen sanoo kaiken olevan ok. Ja tosiaan luulisi olevan aikuisilla ihmisillä muutakin tekemistä, kuin kytätät ja vahdata. Muutenkin mietin tätä naisten kilpailuhenkeä, kaikesta kilpaillaan niin verisesti ettei mitään rajaa. Eikä osata olla onnellisia toisen puolesta, jos toisella menee hyvin. Vaan pitää sitten mumista seläntakana kaikkee p'skaa. Koitetaan me jaksaa, ketkä ovat joutuneet ylimielisten, pinnallisten ihmisten arvostelun kohteelle, kuinka ovat parempia.. Tunturisudelle saa kirjoittaa, osoite ylempänä.
- g-gepardi
Eliza-83 kirjoitti:
Mulla on vähän samanlaisia fiiliksiä kuin sulla. Muuten kaverit on niin aikuisia, niin aikuisia olevinaan mutta itsekeskeisyys on sitä luokkaa, että huh huh. Kun kolmekymppiä kohta lähestyy niin luulisi, että ystävyyssuhteissa ei voi enää käyttäytyä kuin 15-20-vuotiaana jolloin esitettiin, että kenellä on eniten kavereita ja kuka saa eniten miehiä. Ja tosiaan jutut on niin t-y-p-e-r-i-ä, että ei voi kuin ihmetellä kuinka toisen henkinen maailma voi olla niin päin persettä. Tietynlainen älykkyydellinen haastaminen ja leikkimielinen kilpailu on hauskaa mutta jatkuva kyräily, kyttäily ja kateus pitäisi jo aikuisten akkojen jättää sivuun. Kavereiden kanssa pitäisi olla kivaa ja rentoa, ei jatkuvaa vitutusta ja kilpailuasetelmia joka h***n asiasta.
Tiedän tunteesi. Minulla oli aivan samoja juttuja erään "ystäväni" kanssa. Hän toi aina esille omaa erinomaisuuttaan ja omaa onnellisuuttaan ja täydellisyyttään.
Hän selitti, että nyt minulla on Facebookissa melkein kaksisataa ystävää. Minulla itselläni on alle sata, mutta jokainen heistä on oikeasti sellainen, jonka kanssa olen tekemisissä vähintään sähköpostitse.
Hän aina korosti myös omaa erinomaisuuttaan miesmarkkinoilla. Klassinen suomalainen kaunotar, hänen sanojaan lainatakseni. Minä en tietenkään ollut yhtä kaunis, koska silmäni eivät ole taivaan siniset ja hiukseni eivät ole heinäpellon vaaleat. Nuorempana uskoin, mutta näin vanhemmiten, en voi muuta kuin nauraa tuollekin kommentille. Mielestäni tuo korostaa juuri sitä, miten huono itsetunto ihmisellä on oikeasti ollut. Vai mitä olette mieltä?
Itse olen kovalla ja monen vuoden työllä saanut jalkani työpaikassani sellaiseen rakoon, että olen alempi esimies. Tämä oli kaunottarelle liikaa. Sen jälkeen hän selitti muka yleisellä tasolla, miten työpaikka ei merkitse mitään. Hän siis tuohon aikaan työttömänä, mutta myöhemmin pääsi sellaiseen make-up-artist-kouluun.
Pidän itseäni suht sivistyneenä. Osaan käyttäytyä illallisilla/juhlissa enkä puhu aiheista, jotka kuvittelen joillekin ihmisille vaikeiksi/sellaisiksi, ettei niistä haluta puhua. Joten osaan myös jonkin verran niin kutsuttuja sivistyssanoja. En moiti ihmisiä, jotka eivät tiedä eroa esim. ironian, sarkasmin tai parodian välillä. Mutta jos esittää tietävänsä, vaikkei tiedä, se minua ärsyttää. Tai ei tiedä jotakin ammattisanastoa, joita saatan työstä puhuessani joskus huomaamattani käyttää. Miksi ei voi kysyä, jos ei tiedä?
Minusta se on tietyllä tavalla tyhmyyttä, ettei voi kertoa, ettei tiedä. MIksi pitää esittää jotain, mitä ei ole? Ei se kenestäkään tee viisaampaa.
Lisäksi tämä kaunotar sanoi useamman kuin kerran minulle, että minun tulisi kasvaa aikuiseksi. Huvittuneena sitten seurasin vierestä, miten tämä kaunotar itse ei todellakaan käyttäytynyt niin aikuismaisesti kuin odotti muiden käyttäytyvän. Hän jaksoi jopa käyttää minusta sellaisai sanoja kuin lapsellinen ja valehtelija. Jokainen meistä valehtelee joskus, mutta hänelle en ollut koskaan valehdellut. Paitsi sitten, kun asiat alkoivat mennä vauhdilla alamäkeä. Sitten valehtelin, että olen kokouksessa, etten voi vastata tai milloin missäkin. Minun oli pakko poistaa tämä ihminen elämästäni. Ja valitettavasti hän ei ymmärtänyt sitä, joten jouduin lopulta hakemaan lähestymiskiellon. Naurettavaa, mutta se oli ainut tapa saada hänet ymmärtämään. Silti edelleen pelkään, jos törmään häneen, mitä tapahtuu. Hain lähestymiskiellon vuosi sitten ja toistaiseksi en ole kuullut hänestä mitään. Mutta hänet tuntien, tiedän lähes varmasti, että jonain päivänä törmäämme kadulla ja luulen, ettei siitä tule rauhallista kohtaamista. - g-gepardi
Aivan samoilla linjoilla myös sinun kanssasi. Itse tosin olen jo hieman vanhempi, 30. Ja asun nykyisin Helsingissä. Aikaisemmin asuin Kotkassa.
- tunturisusi
g-gepardi kirjoitti:
Tiedän tunteesi. Minulla oli aivan samoja juttuja erään "ystäväni" kanssa. Hän toi aina esille omaa erinomaisuuttaan ja omaa onnellisuuttaan ja täydellisyyttään.
Hän selitti, että nyt minulla on Facebookissa melkein kaksisataa ystävää. Minulla itselläni on alle sata, mutta jokainen heistä on oikeasti sellainen, jonka kanssa olen tekemisissä vähintään sähköpostitse.
Hän aina korosti myös omaa erinomaisuuttaan miesmarkkinoilla. Klassinen suomalainen kaunotar, hänen sanojaan lainatakseni. Minä en tietenkään ollut yhtä kaunis, koska silmäni eivät ole taivaan siniset ja hiukseni eivät ole heinäpellon vaaleat. Nuorempana uskoin, mutta näin vanhemmiten, en voi muuta kuin nauraa tuollekin kommentille. Mielestäni tuo korostaa juuri sitä, miten huono itsetunto ihmisellä on oikeasti ollut. Vai mitä olette mieltä?
Itse olen kovalla ja monen vuoden työllä saanut jalkani työpaikassani sellaiseen rakoon, että olen alempi esimies. Tämä oli kaunottarelle liikaa. Sen jälkeen hän selitti muka yleisellä tasolla, miten työpaikka ei merkitse mitään. Hän siis tuohon aikaan työttömänä, mutta myöhemmin pääsi sellaiseen make-up-artist-kouluun.
Pidän itseäni suht sivistyneenä. Osaan käyttäytyä illallisilla/juhlissa enkä puhu aiheista, jotka kuvittelen joillekin ihmisille vaikeiksi/sellaisiksi, ettei niistä haluta puhua. Joten osaan myös jonkin verran niin kutsuttuja sivistyssanoja. En moiti ihmisiä, jotka eivät tiedä eroa esim. ironian, sarkasmin tai parodian välillä. Mutta jos esittää tietävänsä, vaikkei tiedä, se minua ärsyttää. Tai ei tiedä jotakin ammattisanastoa, joita saatan työstä puhuessani joskus huomaamattani käyttää. Miksi ei voi kysyä, jos ei tiedä?
Minusta se on tietyllä tavalla tyhmyyttä, ettei voi kertoa, ettei tiedä. MIksi pitää esittää jotain, mitä ei ole? Ei se kenestäkään tee viisaampaa.
Lisäksi tämä kaunotar sanoi useamman kuin kerran minulle, että minun tulisi kasvaa aikuiseksi. Huvittuneena sitten seurasin vierestä, miten tämä kaunotar itse ei todellakaan käyttäytynyt niin aikuismaisesti kuin odotti muiden käyttäytyvän. Hän jaksoi jopa käyttää minusta sellaisai sanoja kuin lapsellinen ja valehtelija. Jokainen meistä valehtelee joskus, mutta hänelle en ollut koskaan valehdellut. Paitsi sitten, kun asiat alkoivat mennä vauhdilla alamäkeä. Sitten valehtelin, että olen kokouksessa, etten voi vastata tai milloin missäkin. Minun oli pakko poistaa tämä ihminen elämästäni. Ja valitettavasti hän ei ymmärtänyt sitä, joten jouduin lopulta hakemaan lähestymiskiellon. Naurettavaa, mutta se oli ainut tapa saada hänet ymmärtämään. Silti edelleen pelkään, jos törmään häneen, mitä tapahtuu. Hain lähestymiskiellon vuosi sitten ja toistaiseksi en ole kuullut hänestä mitään. Mutta hänet tuntien, tiedän lähes varmasti, että jonain päivänä törmäämme kadulla ja luulen, ettei siitä tule rauhallista kohtaamista.Joo, noita niin erinomaisia olen tavannut aika montakin. Yksi niistä alistaa miehensä niin tossunalle ku vaan voi, mies ei saa pukea vaatteitakaan päälle, ilman että tarkistaa naiseltaan, että ne ovat ok. Mies ei myöskään saa mennä ulos poikien kanssa, ilman että tämä muija on mukana jokapaikassa. Sitten oli eräs toinen tyyppi, joka oli niin erinomainen ja " rikas" että ostelee 4e maksavia erikoismehuja kaupasta ja paheksuu, kun itse ostan Raynbow tms.mehuja, jos edes ostan mehuja. Mehuja ostan hyvin harvoin, koska ne on aika sokeripommeja, eikä tee hyvää hampaille. Hänelle ei kelvannut muu, kuin Abban tonnikala. Siis voi h'lvetti mikä mäkätys seurasi jos se olikin Pirkka tonnikalaa tai muu edullisempi merkki! Olin vuosia pienituloisessa työssä, mutta työssä kuitenkin. Elätin itseni ja maksoin asuntolainaa sillä pienellä työllä, jota tein. Olin siivoojana siis. Hän eli äitinsä helmoissa ja ei tarvinnut edes vuokriin osallistua, joten siitä oikeasta elämästä hänellä ei ollut tietoakaan. Hän ihmetteli, kun en ostanut yksin asuessani talouspaperia, koska se oli kallista. Tiskirätillä pyyhin pöydät, jotka tarvittaessa pesin puhtaaksi pesukoneessa. Hän kun pyyhki paistinpannutkin vain palalla talouspaperia.
Sitten tämä meni töihin hampurilaisbaariin ja oli niin ylpeä, kun hänet ylennettiin aika pian sen jälkeen. Ja nyt on edelleen hampurilaisbaarissa esimiehenä. Enpä haluaisi olla tämän tyypin alainen, koska ei hän palautetta kestänyt kuunnella, eikä anna. Vaan katkaisee välit, jos ei sanomatta mitään älyä muuttua. Varmasti antaa potkutkin näin, koska ei alennu sanomaan mikä on vialla. Hänestä on hienoa olla esimies, mutta enpä nyt itse kovinpaljon sillä leuhkisi! Ja tämä on hänen ensimmäinen työpaikka. Minä olen paljon tehnyt töitä, esim. siivoojana ja nyt vähän paremmassa työssä. Olen omaisuuttani kartuttanut vähitellen ja sekös häntä harmitti. Mutta ei tietenkään koskaan myöntänyt sitä, vaan aina arvosteli asuinpaikkaani tai kotiani. Mikä oikeuttaa kaverin arvostelemaan toisen kotia! Mikä on vielä toisen oma, ymmärtäisin jos olis vuokra-asunto minkä kuntoon ei paljon voi itse vaikuttaa. Mutta en ikinä ole arvostelemassa sitä, että esim. " toi sohva on tosi ruma" tai " tuo talo näyttää vankilalta, missä sä asut".
Meillä meni poikki ja hän kirjoittelee blogia, jossa haukkuu minua ja siskojani. Mukavaa on sellasta blogia varmaan lukeakin. Ja aina on kaikki hänellä päin v.tä.
Mä en voi muuta ku toivottaa tällaisille ylimielisille pikku p'skiaisille onnellista loppuelämää. Se elämä opettaa joskus rajullakin kädellä, mutta sitä odotellessa voi monella olla hermo kireänä tällaisen ihmisen kanssa. Koittakaa me muut kaltoinkohdellut jaksaa. Ja onneksi näistä tyypeistä pääsee eroon. Joskus se vaan kestää hetken huomata, että näin ilman noita p'skiaisia on oikeastaan ihan hyvä olla! Nautitaan kesästä! - tunturisusi
g-gepardi kirjoitti:
Aivan samoilla linjoilla myös sinun kanssasi. Itse tosin olen jo hieman vanhempi, 30. Ja asun nykyisin Helsingissä. Aikaisemmin asuin Kotkassa.
Olisi hauska tutustua sinuun vähän enemmänkin. Ikääkin on riittävästi ja tunnut mukavalta tyypiltä. Mihin sulle voi kirjoittaa niinku yksityisesti vaik sähköpostia. Tunturisudelle voi kirjoittaa [email protected]
Olisi kiva tutustua vähän enemmänkin, ties vaikka meistä tulisi ystäviäkin. - Black_Amaranth_X_
Ja myös mulla ollut parikin paskamaista ystävää, joiden teoista toipuminen ei ole ollut helppoa. Itkin yhden ihmisen tekojen tähden usemman kuin kerran, koska kaikki ne valheet ja ymmärtämättömyys satuttivat toden teolla. Nyt olen kuitenkin jo vahvempi ja ymmärtänyt sen, ettei yhden tai kahdenkaan ihmisen takia tarvitse menettää omaa rauhaansa. Niitä ihmisiä ei vain saa päästää ihon alle. Koska, kuten muillakin kohtalontovereilla täällä, hän oli lähes täydellinen ja mä en edes enää ole varma, mitä olin hänelle. Jonkinlainen korvike tai kertakäyttöinen nenäliina.
Enkä itsekään jaksa analysoida ulkonäköasioita loputtomiin. Vähän aikaa jaksan esittää kiinnostunutta, kun kaveri selittää uusista rakennekynsistä, irtoripsistä ja puuterista. Tuntuu, että pää hajoo, jos ei joskus saa puhua jostain vähän vaativammasta. Vaikka kai joku Guccin ja Dolce&Gabbanan mallistojen vertaileminenkin VOI olla vaativaa.
Ja mulle on ihan sama, miltä ihminen näyttää, jos hän on muutenkin kiva. En ole ikinä tuominnut ketään sen perusteella mitä hän panee päälleen, mitä hän painaa, tai onko hänellä silmälasit vai ei, rakennekynnet vai irtoripset. Se ratkaisee, miten itse hyväksyt itsesi. Ja näin se pitäisi olla kaikille. Ei pitäisi lokeroida ihmistä sen perusteella, mitä hän on tai mitä ei ole. Tai mitä hän omistaa tai mitä ei omista.
On niitäkin nähty, jotka eka kysyy varallisuuden ja jos se ei kelpaa, ni lähdetään sit menee.
Ja toinen on tää jatkuva vatvominen ihmissuhteista. Mullakin peruskouluaikaiset ystävät on muuten tosi ihania ja tärkeitä, mutta mä vaan en jaksaisi käyttää koko iltaa siihen, että puhutaan, kuka nyt harrasti seksiä kenenkin kanssa ja missä. Ja seurusteleeko Herra X nyt neiti A:n kanssa vai neiti B:n. Vai onkohan kuvioissa vielä neiti C.
:)
Asun myös Helsingissä ja monet noista kiinnostuksesi kohteista täsmää omiini.
Lähetä mulle viestiä, jos haluat jutella lisää. :)
black_amaranth_x [at] yahoo [piste] com
Muutenkin jos joku haluaa jutella enemmän sähköpostitse, niin saa lähettää mulle viestiä. - JD
Black_Amaranth_X_ kirjoitti:
Ja myös mulla ollut parikin paskamaista ystävää, joiden teoista toipuminen ei ole ollut helppoa. Itkin yhden ihmisen tekojen tähden usemman kuin kerran, koska kaikki ne valheet ja ymmärtämättömyys satuttivat toden teolla. Nyt olen kuitenkin jo vahvempi ja ymmärtänyt sen, ettei yhden tai kahdenkaan ihmisen takia tarvitse menettää omaa rauhaansa. Niitä ihmisiä ei vain saa päästää ihon alle. Koska, kuten muillakin kohtalontovereilla täällä, hän oli lähes täydellinen ja mä en edes enää ole varma, mitä olin hänelle. Jonkinlainen korvike tai kertakäyttöinen nenäliina.
Enkä itsekään jaksa analysoida ulkonäköasioita loputtomiin. Vähän aikaa jaksan esittää kiinnostunutta, kun kaveri selittää uusista rakennekynsistä, irtoripsistä ja puuterista. Tuntuu, että pää hajoo, jos ei joskus saa puhua jostain vähän vaativammasta. Vaikka kai joku Guccin ja Dolce&Gabbanan mallistojen vertaileminenkin VOI olla vaativaa.
Ja mulle on ihan sama, miltä ihminen näyttää, jos hän on muutenkin kiva. En ole ikinä tuominnut ketään sen perusteella mitä hän panee päälleen, mitä hän painaa, tai onko hänellä silmälasit vai ei, rakennekynnet vai irtoripset. Se ratkaisee, miten itse hyväksyt itsesi. Ja näin se pitäisi olla kaikille. Ei pitäisi lokeroida ihmistä sen perusteella, mitä hän on tai mitä ei ole. Tai mitä hän omistaa tai mitä ei omista.
On niitäkin nähty, jotka eka kysyy varallisuuden ja jos se ei kelpaa, ni lähdetään sit menee.
Ja toinen on tää jatkuva vatvominen ihmissuhteista. Mullakin peruskouluaikaiset ystävät on muuten tosi ihania ja tärkeitä, mutta mä vaan en jaksaisi käyttää koko iltaa siihen, että puhutaan, kuka nyt harrasti seksiä kenenkin kanssa ja missä. Ja seurusteleeko Herra X nyt neiti A:n kanssa vai neiti B:n. Vai onkohan kuvioissa vielä neiti C.
:)
Asun myös Helsingissä ja monet noista kiinnostuksesi kohteista täsmää omiini.
Lähetä mulle viestiä, jos haluat jutella lisää. :)
black_amaranth_x [at] yahoo [piste] com
Muutenkin jos joku haluaa jutella enemmän sähköpostitse, niin saa lähettää mulle viestiä.Itellä oli myös vastaavii kaverei/ystävii, jotka piti itteensä muita parempina.. Ja minähän en prkl sellasii ihmisii jaksanu kattoo... Ärsyttää kyl eniten maailmas hesalaiset, siis voi vittu voiko tyhmempii ja omahyväsempii enää ollakka? Epäilen vahvast....
- tunturisusi
JD kirjoitti:
Itellä oli myös vastaavii kaverei/ystävii, jotka piti itteensä muita parempina.. Ja minähän en prkl sellasii ihmisii jaksanu kattoo... Ärsyttää kyl eniten maailmas hesalaiset, siis voi vittu voiko tyhmempii ja omahyväsempii enää ollakka? Epäilen vahvast....
Täysin samaa mieltä. Hesalaiset kuvittelevat olevansa niin paljon parempia, kun asuvat Helsingissä! En itse ole kotoisin Helsingistä enkä enää ole pitkää aikaa asunut Helsingissä. Nimenomaan omahyväisiä he ovat. Tietty joku poikkeus saattaa löytyä, mutta sit kannattaa epäillä, että onko syntynyt tai asunut ensin jossain muualla. :) Minulla on muutama kaveri ulkomailta, jotka asuvat maansa pääkaupungissa. Eiväthe kulje nokkapystyssä ja arvostele muita, vaan siksi että asuvat Berliinissä tai Amsterdamissa! Mikä tekee Helsinkiläisistä muka niin paljon parempia, kuin ne jotka asuvat esim. Toijalassa tai Savonlinnassa? Mielenkiinnolla odottelen vastauksia...
- Stadilainen Isolla
JD kirjoitti:
Itellä oli myös vastaavii kaverei/ystävii, jotka piti itteensä muita parempina.. Ja minähän en prkl sellasii ihmisii jaksanu kattoo... Ärsyttää kyl eniten maailmas hesalaiset, siis voi vittu voiko tyhmempii ja omahyväsempii enää ollakka? Epäilen vahvast....
eihän kukaan pakota hankkimaan Hesasta kavereita. Jos Hesalaiset on niin paskoja, ni älkää tutustuko niihin. Se on niin yksinkertaista. Ja täytyy sanoa, että kaikkein tyhmin on se ihminen joka yleistää. Jos yks oulainen on mulkku en mä mee sanoo kaikki mulkuiks. Tai jos viisikin oululaista on mulkkuja en mee sanoo et koko kaupunki on mulkku. Se on ahdasmielistä.
Ja ihan oikein jos ette siedä hesalaisia niin muuttakaa muualla asumaan.ei teitä kukaan tänne pakota jäämään.ja tuskin kukaan hesalainen tollaisia valittajia ja yleistäjiä tuleekaan kaipaamaan. Erona oikean stadilaisen ja muualta stadiin muuttaneen wannabe-stadilaisen kanssa on just se, että stadilainen on suvaitsevainen eikä yleistä ihmisryhmiä jonkn saman piirteen perusteella.
ja tollaset jotka muualta on muuttaneet ja asuneet vähän aikaa, on just niitä pahimpia. Sellaset ei oikeesti tajua sitä stadin henkeä ja sitä suvaitsevaisusutta. Ja sitten ne haukkuu stadilaisia ku ne itse ei ymmärrä. Ja yrittävät sit olla itse niin stadilaisia ku vaan voivat. Mut hommahan on se, että oikein stadilaisen ei tartte YRITTÄÄ olla mitään. Ne just jotka yrittää, ne on ne jotka pomppaa silmille. Ne on just niitä, jotka on muuttanut jostain muualta tänne.
Ja eiköhän nyt muualtaki löydy kavereita ihan yhtä lailla, jotka on olevinaan parempia.on se kumma, et pitää yleistää. Ette tekään niin ainutlaatusia oo ku tolle tasolle meette.näköjään te ite pidätte itteenne jotenkin parempina, ku voitte sanoo et hesalaiset on mulkkuja. se miten mullku sä oot ei oo suorasa suhtesa siihen mista sä tulet. ja just tossa ylmpänä selitit ettet tuomitse ihmistä ulkonäön tai jonku perusttella. Onks se sit jotenkinn eri asia että tuomitsee ihmisen sen prusteella missä se asuu?
ja sit samalla ku haukutaan hesalaisia ni samalla sit kuitenkin itse tuutte pääkaupunkiin, ku muualla ei oo töitä tai kauppoja tai harrastuksia. jos stadi on niin paska paikka ni pysykää poissa. stadilaisetkin kiittää ku tollanen jengi pysyy siellä omassa kylässänsä. voitte sielä sitten rauhassa dissata stadilaisia mielen määrin.
tai ihan yhtälailla voisin yleistää et kaikki jotka kirjoittaa suomi24een on idiootteja. Ja ihan sen perusteella mitä oon näitä keskuteluja seurannut nin ei täällä kyllä jäkrvää porukkaa liiku. Et idiootteja ootte tekin ku asioitanne täällä itkette. miks ette hoida niitä IRL? on teilläki jotain ongelmia ku täällä pitää itkee.
tollaset kaksnaamaset pellet on just mitkä mua niinku ärsyttää. ollaan niin olevinaan. niin kauan ku ite asutaa stadissa, stadi o kiva mesta. mut sit ku on löydetty 'parempi' asunto muualta ni alkaa se dissasus, että vittu et pitiki siel stadis asua. kukaan ei teitä tänne pakota. - tunturisusi
Stadilainen Isolla kirjoitti:
eihän kukaan pakota hankkimaan Hesasta kavereita. Jos Hesalaiset on niin paskoja, ni älkää tutustuko niihin. Se on niin yksinkertaista. Ja täytyy sanoa, että kaikkein tyhmin on se ihminen joka yleistää. Jos yks oulainen on mulkku en mä mee sanoo kaikki mulkuiks. Tai jos viisikin oululaista on mulkkuja en mee sanoo et koko kaupunki on mulkku. Se on ahdasmielistä.
Ja ihan oikein jos ette siedä hesalaisia niin muuttakaa muualla asumaan.ei teitä kukaan tänne pakota jäämään.ja tuskin kukaan hesalainen tollaisia valittajia ja yleistäjiä tuleekaan kaipaamaan. Erona oikean stadilaisen ja muualta stadiin muuttaneen wannabe-stadilaisen kanssa on just se, että stadilainen on suvaitsevainen eikä yleistä ihmisryhmiä jonkn saman piirteen perusteella.
ja tollaset jotka muualta on muuttaneet ja asuneet vähän aikaa, on just niitä pahimpia. Sellaset ei oikeesti tajua sitä stadin henkeä ja sitä suvaitsevaisusutta. Ja sitten ne haukkuu stadilaisia ku ne itse ei ymmärrä. Ja yrittävät sit olla itse niin stadilaisia ku vaan voivat. Mut hommahan on se, että oikein stadilaisen ei tartte YRITTÄÄ olla mitään. Ne just jotka yrittää, ne on ne jotka pomppaa silmille. Ne on just niitä, jotka on muuttanut jostain muualta tänne.
Ja eiköhän nyt muualtaki löydy kavereita ihan yhtä lailla, jotka on olevinaan parempia.on se kumma, et pitää yleistää. Ette tekään niin ainutlaatusia oo ku tolle tasolle meette.näköjään te ite pidätte itteenne jotenkin parempina, ku voitte sanoo et hesalaiset on mulkkuja. se miten mullku sä oot ei oo suorasa suhtesa siihen mista sä tulet. ja just tossa ylmpänä selitit ettet tuomitse ihmistä ulkonäön tai jonku perusttella. Onks se sit jotenkinn eri asia että tuomitsee ihmisen sen prusteella missä se asuu?
ja sit samalla ku haukutaan hesalaisia ni samalla sit kuitenkin itse tuutte pääkaupunkiin, ku muualla ei oo töitä tai kauppoja tai harrastuksia. jos stadi on niin paska paikka ni pysykää poissa. stadilaisetkin kiittää ku tollanen jengi pysyy siellä omassa kylässänsä. voitte sielä sitten rauhassa dissata stadilaisia mielen määrin.
tai ihan yhtälailla voisin yleistää et kaikki jotka kirjoittaa suomi24een on idiootteja. Ja ihan sen perusteella mitä oon näitä keskuteluja seurannut nin ei täällä kyllä jäkrvää porukkaa liiku. Et idiootteja ootte tekin ku asioitanne täällä itkette. miks ette hoida niitä IRL? on teilläki jotain ongelmia ku täällä pitää itkee.
tollaset kaksnaamaset pellet on just mitkä mua niinku ärsyttää. ollaan niin olevinaan. niin kauan ku ite asutaa stadissa, stadi o kiva mesta. mut sit ku on löydetty 'parempi' asunto muualta ni alkaa se dissasus, että vittu et pitiki siel stadis asua. kukaan ei teitä tänne pakota.Itse en voinut 5 vuotiaana valita, että minne muutin vaan olosuhteet pakottivat(muutto isäni luokse). Ja muutin heti stadin ulkopuolelle, kun siihen vain pystyin. Kyllä mun kokemuksesta voin sanoa, että suurin osa mitkä olen tavannut ovat syntyperältään helsinkiläisiä. Sain kuulla lähes joka kerta tavatessani tämän tyypin, kun olimme vielä kavereita, kuinka asun landella, tai asun huonossa asuinpaikassa yms. Ja hänellä kaikki paremmin. Meitä erotti joskus " landen" stadista, se että välissä oli Konalan kävelysilta. Konala oli lande ja Pitäjänmäki se stadi. Ihan kuin lapsena voisi jotenkin vaikuttaa siihen mihin vanhemmat haluavat muuttaa. Ja muutimme sinne " landelle" juuri samaisesta Pitäjänmäeltä, missä tämä tyyppi asui. Hänellä oli pokkaa arvostella jokaista asiaa, mitä minulla oli. Oli se kyse asuinympäristöstä, työstä, mun synnyin paikasta, mistä vaan mitä keksi! Haluaisin tavata tällaisen suvaitsevaisen stadilaisen. Ihan mielelläni voisin tavatakin, koska sellaisia en ole kovin montaa tavannut. Itse olen suvaitsevainen ei minulla ole väliä asuuko joku Keravalla vai Helsingissä. Molemmista paikoista löytyy hyviä ja huonoja puolia. Keravaa en tunne, mutta varmasti sielläkin on ihan hyvä paikka asua. Tuntemani tyyppi oli vain sitä mieltä, että asumalla ihan keskustassa on paraspaikka. Hänellä oli parhaimmat vaatteet yms.koska pystyi ostamaan uusina kaikki. Minä sain siskojen pieniksi jääneet vaatteet yms. Ilkeää minusta.
- v...u
lestadiolaiset kuin stadilaiset
- Anonyymi
Oulainen naista nyt salaa sais kyrpää oon 32v mies tuu autolla käymään saat munaa 0466154835
- Anonyymi
Njaa, virtsa noussut ylimpään kerrokseen, lopputulos ap:n kirjoitus!
Päätä pensaaseen vaan...🌳
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 271888
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1281874Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231838Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851620Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?601442Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201256Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371153Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381150- 111148
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101127