Kalle työskenteli hitsarina telakalla ja työporukan kanssa lähdettiin käymään Neuvostoliiton puolella Leningradissa. Istuttiin iltaa hotellin baarissa ja kohtapuoliin erään paikallisen kanssa syntyikin antoisa keskustelutuokio. Ei Kalle osannut venäjää sen enempää kuin vastapuolikaan suomea, mutta koska venäläinenkin oli hitsari, niin yhteinen kieli löytyi nopeasti.
Venäläinen hitsari uteli miten suomalaiset johtajat kohtelevat työntekijöitään, ja Kalle aloitti kertomuksensa.
- No esimerkiksti tällainen tosikertomus osoittaa että kyllä meillä johtajat välittävät työntekijöistään. Kello tulee neljä, ja työläiset odottavat tehtaan portilla bussia kotiin, kun tehtaan portti avautuu ja siitä kurvaa kadulle johtajan musta limusiini. Koska sataa vetää, limusiini pysähtyy työläisten eteen, johtaja rullaa takaoven ikkunan auki ja osoittaa erästä työntekijää ja sanoo: - Tulkaa kyytiin, meillähän on melkein sama matka niin pääsette tässä kotiin.
- Työläinen vilkaisee hämillään ympärilleen ja ihmettelee että tarkoittiko johtaja todellakin häntä. Kun johtaja edelleen viittoilee, niin lopulta työläinen astuu mustan auton takapenkille. Takapenkillä johtaja ottaa pullon esille ja sanoo: - Kyllähän sitä näin työpäivän jälkeen voi yhden paukun ottaa, siellä ulkona on niin kylmä ja vettäkin sataa.
- Työläinen ottaa kiitollisena tarjotun ryypyn, ja kohta johtaja sanoo: - Jaa mutta tehän kastuitte ihan läpimäräksi tuossa sateessa. Kuulkaa, tulkaapa minun luokseni. Siellä on mukava kuivatella vaatteita takkatulen lämmössä, syödään hyvin ja eiköhän siinä ruuan kanssa joku lasillinen viiniäkin alas mene.
- Hetken emmittyään työläinen suostuu, ja niin johtajan musta limusiini kurvaa ison palatsin pihaan. "Kylläpä johtaja asuukin leveästi", ajattelee työläinen sisälle päästyään.
- Johtaja sytyttää takkaan tulen, ojentaa sitten työläiselle aamutakin ja sanoo: - Riisukaa ihan rohkeasti vaan vaatteenne ja asetelkaa ne siihen takan eteen, kuivuvat sillä tavalla nopeammin. Ei tarvitse ollenkaan ujostella. Tulkaa sitten tuonne ruokasaliin, meille on katettu sinne ateria.
- Kun johtaja ja työläinen ovat syöneet ties kuinka monen eri ruokalajin aterian ja ottaneet hieman viiniä kyytipojaksi, siirrytään taas takan ääreen istumaan. Takkatulen lämmössä onkin mukava istuskella ja rupetella, ja kohta työläinen alkaakin jo haukottelemaan. - Jaa mutta kello on jo noin paljon, hoksaa silloin johtaja. - Kuulkaapas Mäkinen, Mäkinenhän teidän nimenne oli?, eiköhän teidän ole viisainta jäädä tänne meille yöksi? Turha teidän näin myöhään on enää kotiin mennä, meillä on täällä kyllä tilaa ja aamulla pääsette samalla kyydillä minun kanssani työmaalle.
- Koska ylenpalttisen aterian yhteydessä on nautittu viiniä lasillinen jos toinenkin, työläistä alkaa kohta ramaista oikein kunnolla ja hetken mietittyään hän myöntyykin johtajan ehdotukseen. Niinpä lähdetään kohti johtajan isoa makuuhuonetta, ja viini tuntuu nyt kihoavan työntekijän päähän oikein kunnolla. Hän jopa hieman horjahtaa, mutta johtaja on niin reilu mies että hän nappaa työläisen syliinsä ja kantaa tämän makuuhuoneeseen, jossa asettelee tämän vuoteeseen ja avaa työläisen aamutakin vyön....
Koko tarinan ajan tarkkaavaisena kuunnellut venäläinen hitsari lyö yhtäkkiä nyrkin pöytään ja huutaa:
- Mitä paskaa sinä koetat minulle suoltaa? Eihän tuollaisia johtajia ole missään päin maailmaa. Onko sinulle itsellesi esimerkiksi käynyt joskus noin?
Jolloin Kallen on pakko myöntää: - No ei henkilökohtaisesti mulle. Mutta mun siskolle helvetin usein.
Venäläinen hitsari uteli miten suomalaiset johtajat kohtelevat työntekijöitään, ja Kalle aloitti kertomuksensa.
- No esimerkiksti tällainen tosikertomus osoittaa että kyllä meillä johtajat välittävät työntekijöistään. Kello tulee neljä, ja työläiset odottavat tehtaan portilla bussia kotiin, kun tehtaan portti avautuu ja siitä kurvaa kadulle johtajan musta limusiini. Koska sataa vetää, limusiini pysähtyy työläisten eteen, johtaja rullaa takaoven ikkunan auki ja osoittaa erästä työntekijää ja sanoo: - Tulkaa kyytiin, meillähän on melkein sama matka niin pääsette tässä kotiin.
- Työläinen vilkaisee hämillään ympärilleen ja ihmettelee että tarkoittiko johtaja todellakin häntä. Kun johtaja edelleen viittoilee, niin lopulta työläinen astuu mustan auton takapenkille. Takapenkillä johtaja ottaa pullon esille ja sanoo: - Kyllähän sitä näin työpäivän jälkeen voi yhden paukun ottaa, siellä ulkona on niin kylmä ja vettäkin sataa.
- Työläinen ottaa kiitollisena tarjotun ryypyn, ja kohta johtaja sanoo: - Jaa mutta tehän kastuitte ihan läpimäräksi tuossa sateessa. Kuulkaa, tulkaapa minun luokseni. Siellä on mukava kuivatella vaatteita takkatulen lämmössä, syödään hyvin ja eiköhän siinä ruuan kanssa joku lasillinen viiniäkin alas mene.
- Hetken emmittyään työläinen suostuu, ja niin johtajan musta limusiini kurvaa ison palatsin pihaan. "Kylläpä johtaja asuukin leveästi", ajattelee työläinen sisälle päästyään.
- Johtaja sytyttää takkaan tulen, ojentaa sitten työläiselle aamutakin ja sanoo: - Riisukaa ihan rohkeasti vaan vaatteenne ja asetelkaa ne siihen takan eteen, kuivuvat sillä tavalla nopeammin. Ei tarvitse ollenkaan ujostella. Tulkaa sitten tuonne ruokasaliin, meille on katettu sinne ateria.
- Kun johtaja ja työläinen ovat syöneet ties kuinka monen eri ruokalajin aterian ja ottaneet hieman viiniä kyytipojaksi, siirrytään taas takan ääreen istumaan. Takkatulen lämmössä onkin mukava istuskella ja rupetella, ja kohta työläinen alkaakin jo haukottelemaan. - Jaa mutta kello on jo noin paljon, hoksaa silloin johtaja. - Kuulkaapas Mäkinen, Mäkinenhän teidän nimenne oli?, eiköhän teidän ole viisainta jäädä tänne meille yöksi? Turha teidän näin myöhään on enää kotiin mennä, meillä on täällä kyllä tilaa ja aamulla pääsette samalla kyydillä minun kanssani työmaalle.
- Koska ylenpalttisen aterian yhteydessä on nautittu viiniä lasillinen jos toinenkin, työläistä alkaa kohta ramaista oikein kunnolla ja hetken mietittyään hän myöntyykin johtajan ehdotukseen. Niinpä lähdetään kohti johtajan isoa makuuhuonetta, ja viini tuntuu nyt kihoavan työntekijän päähän oikein kunnolla. Hän jopa hieman horjahtaa, mutta johtaja on niin reilu mies että hän nappaa työläisen syliinsä ja kantaa tämän makuuhuoneeseen, jossa asettelee tämän vuoteeseen ja avaa työläisen aamutakin vyön....
Koko tarinan ajan tarkkaavaisena kuunnellut venäläinen hitsari lyö yhtäkkiä nyrkin pöytään ja huutaa:
- Mitä paskaa sinä koetat minulle suoltaa? Eihän tuollaisia johtajia ole missään päin maailmaa. Onko sinulle itsellesi esimerkiksi käynyt joskus noin?
Jolloin Kallen on pakko myöntää: - No ei henkilökohtaisesti mulle. Mutta mun siskolle helvetin usein.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.