- Tämä on tosiaan komea häntä, sanoin. Oli mukava pidellä Reijon lämmintä paksua yksisilmäistä kämmenellä ja puristella sitä.
- Eikö olekin? Varsinainen höijäri, Anja sanoi. Hän tuli nojatuoleineen lähemmäs katsomaan miten käsittelin hömpötintä.
- Raskas höpstätti, sanoin ja punnitsin sitä kämmenelläni.
- Ilokalikka alkaa turvota, Anja huomasi. - Vedäpä instrumentista liikkuvat taakse.
Tein niin. Kun esinahka liukui terskan päältä, Reijo alkoi puuskuttaa.
- Nyt jo näkyy että siitä sukeutuu aikamoinen jaakobinsauva, vai mitä? Anja sanoi.
- Se on kasvanut jo melko jonssoniksi, myönsin. - Saako sitä pussata?
- Saa, Anja vastasi huohottavan miehensä puolesta.
- Terve, jorma, sanoin ja pussasin jortin päätä.
- Ahahahaa! Reijo sanoi ja tärisi.
- Pilivinkki tykkää siitä, Anja sanoi. - Sanovat että nahkahissin käsittelyhommassa homot ovat parhaita, varsinaisia taiteilijoita. Hiero nyt sitä juhannusmakkaraa ja pussaile samalla mielin määrin, niin minä otan oppia.
Tein mitä emäntä käski, vaikka koinkin että taiteilijanvapauttani hieman rajoitettiin ohjeilla. Junttapaalu koveni vauhdilla.
- Pakko myöntää, että todella komea jäsen, sanoin.
- Eikö olekin? Anja sanoi. - Upea jäysä. Siinä kuulit, Reijo. Kuuletko kun sinun jökötintä kehutaan?
- Ahahahaa!
- Sinun jölli on nyt osaavissa käsissä, Anja sanoi. - Jömpötintä imee kokenut suu. Sinuna jöppänä nauttii siitä, eikös vaan, Reijo? Eikös vaan nautikin?
- Kyllä!
- Mitä kyllä?
- Ahahahaa! Jööti pitää siitä!
- Ja sen kyllä huomaa, Anja sanoi. - Hetkinen, Matti, pidäpäs tauko, ettei kanuuna laukea.
Lakkasin imemästä. Tuijotin letkutinta joka kiilteli syljestä märkänä.
- Ei ole mikään mahapeukalo, Anja sanoi.
- Ei, pikemminkin mahamakkara, myönsin.
- Onko suurin masto mitä olet nähnyt?
- Aikamoinen molkotin, myönsin.
- Niin, mutta onko suurin metriheikki mitä olet kätellyt?
- Luultavasti, sanoin Anjalle, vaikka olin nähnyt paljon suuremmankin, sellaisen monsterin ettei suuhun mahtunut. - Mutta sitä on vaikea sanoa näin katsomalla, lisäsin, - koska ympäristön mittasuhteet vaikuttavat visuaaliseen havainnointiin. Parhaiten asia selviäisi tilavuustestillä.
- Millaisella tilavuustestillä?
- No jos saisi pissakepin, tuota, anaaliin… koska anaalilla on eräänlainen muisti, kokomuisti.
- Vai kokomuisti? Anja tyrskähti. - Kas vain, memberi alkaa nuokkua. Ime taas sitä vähän aikaa.
Imin. Mielelläni. Pian Reijon mulppenpäri oli taas virkkuna.
- Kokokysymys ei siis ratkea ilman anaalitestiä? Anja sanoi. - Reijo? Täytyy tehdä anaalitesti.
Reijo ei pystynyt vastaamaan, sillä hän huohotti kiivaasti. Imin hänen tulppaaniaan koko ajan.
- Muusinuijan voisi ilmeisesti kysymättäkin jo tässä vaiheessa työntää minne tahansa, Anja sanoi.
- Ahahahaa! Reijo sanoi kovempaa kuin aikaisemmin. Hän oli tulemaisillaan.
- Tauko, Anja sanoi. - Mälliputken täytyy pysyä ladattuna, että Matti voi tehdä kokotestin.
- Anaalitestin, sanoin varmuuden vuoksi heille molemmille.
- Koska se on ainoa keino, Anja sanoi. - Niinhän sinä asiantuntijana vakuutat. Kuulitko, Reijo?
- Se on tosiaan ainoa keino, sanoin. Katselin Reijon nahkafagottia. Olin yrittänyt ahtaa sitä kurkkuuni, mutta se ei ollut mahtunut.
- Sinä olet, Matti, taitava kykloopinkäsittelijä, Anja sanoi. - Minä haluan ottaa sinusta oppia. Mitä sinä silloin teit kun Reijo ihan ulisi?
- Milloin?
- Kun Reijo ulisi että ”vuu vuu vuu”.
- Ai silloin. Kuljetin kieltä pitkin tämän upean punapäisen jogurttilusikan koronaa, siis terskan reunaa, ja samalla nostelin punnuksia. Näin!
- Vuu! Reijo sanoi.
- Otapa nyt housut pois niin päästään kokotestiin, Anja sanoi.
Riisuin housuni.
- Pyllistä, Anja sanoi. Ja sitten hän alkoi nuolla peräaukkoani. - Pitää liukastaa, hän selitti. Taivas että se tuntui hyvältä. Huohotin. Reijo riisui housunsa ja polvistui eteeni tarjoten punttimoukaria imettäväksi. Imin ja tuhisin. - Pian python luikertaa pikku pyllyyn, Anja sanoi ja työnsi sormen suoleeni. - Vai pitäisikö sanoa että rappion apostoli ryömii sodomiittikoloon, sillä tällaista me emme Reijon kanssa ole ennen harrastaneet. Emmekä olisi harrastaneet nytkään, ellen minä olisi pitänyt pintaani.
- Tilavuusmittari on valmis vastaanottamaan pötkön milloin tahansa, sanoin, sillä arvelin Reijon millä hetkellä tahansa ryöpsäyttävän spermat suuhuni.
- Eikö olekin? Varsinainen höijäri, Anja sanoi. Hän tuli nojatuoleineen lähemmäs katsomaan miten käsittelin hömpötintä.
- Raskas höpstätti, sanoin ja punnitsin sitä kämmenelläni.
- Ilokalikka alkaa turvota, Anja huomasi. - Vedäpä instrumentista liikkuvat taakse.
Tein niin. Kun esinahka liukui terskan päältä, Reijo alkoi puuskuttaa.
- Nyt jo näkyy että siitä sukeutuu aikamoinen jaakobinsauva, vai mitä? Anja sanoi.
- Se on kasvanut jo melko jonssoniksi, myönsin. - Saako sitä pussata?
- Saa, Anja vastasi huohottavan miehensä puolesta.
- Terve, jorma, sanoin ja pussasin jortin päätä.
- Ahahahaa! Reijo sanoi ja tärisi.
- Pilivinkki tykkää siitä, Anja sanoi. - Sanovat että nahkahissin käsittelyhommassa homot ovat parhaita, varsinaisia taiteilijoita. Hiero nyt sitä juhannusmakkaraa ja pussaile samalla mielin määrin, niin minä otan oppia.
Tein mitä emäntä käski, vaikka koinkin että taiteilijanvapauttani hieman rajoitettiin ohjeilla. Junttapaalu koveni vauhdilla.
- Pakko myöntää, että todella komea jäsen, sanoin.
- Eikö olekin? Anja sanoi. - Upea jäysä. Siinä kuulit, Reijo. Kuuletko kun sinun jökötintä kehutaan?
- Ahahahaa!
- Sinun jölli on nyt osaavissa käsissä, Anja sanoi. - Jömpötintä imee kokenut suu. Sinuna jöppänä nauttii siitä, eikös vaan, Reijo? Eikös vaan nautikin?
- Kyllä!
- Mitä kyllä?
- Ahahahaa! Jööti pitää siitä!
- Ja sen kyllä huomaa, Anja sanoi. - Hetkinen, Matti, pidäpäs tauko, ettei kanuuna laukea.
Lakkasin imemästä. Tuijotin letkutinta joka kiilteli syljestä märkänä.
- Ei ole mikään mahapeukalo, Anja sanoi.
- Ei, pikemminkin mahamakkara, myönsin.
- Onko suurin masto mitä olet nähnyt?
- Aikamoinen molkotin, myönsin.
- Niin, mutta onko suurin metriheikki mitä olet kätellyt?
- Luultavasti, sanoin Anjalle, vaikka olin nähnyt paljon suuremmankin, sellaisen monsterin ettei suuhun mahtunut. - Mutta sitä on vaikea sanoa näin katsomalla, lisäsin, - koska ympäristön mittasuhteet vaikuttavat visuaaliseen havainnointiin. Parhaiten asia selviäisi tilavuustestillä.
- Millaisella tilavuustestillä?
- No jos saisi pissakepin, tuota, anaaliin… koska anaalilla on eräänlainen muisti, kokomuisti.
- Vai kokomuisti? Anja tyrskähti. - Kas vain, memberi alkaa nuokkua. Ime taas sitä vähän aikaa.
Imin. Mielelläni. Pian Reijon mulppenpäri oli taas virkkuna.
- Kokokysymys ei siis ratkea ilman anaalitestiä? Anja sanoi. - Reijo? Täytyy tehdä anaalitesti.
Reijo ei pystynyt vastaamaan, sillä hän huohotti kiivaasti. Imin hänen tulppaaniaan koko ajan.
- Muusinuijan voisi ilmeisesti kysymättäkin jo tässä vaiheessa työntää minne tahansa, Anja sanoi.
- Ahahahaa! Reijo sanoi kovempaa kuin aikaisemmin. Hän oli tulemaisillaan.
- Tauko, Anja sanoi. - Mälliputken täytyy pysyä ladattuna, että Matti voi tehdä kokotestin.
- Anaalitestin, sanoin varmuuden vuoksi heille molemmille.
- Koska se on ainoa keino, Anja sanoi. - Niinhän sinä asiantuntijana vakuutat. Kuulitko, Reijo?
- Se on tosiaan ainoa keino, sanoin. Katselin Reijon nahkafagottia. Olin yrittänyt ahtaa sitä kurkkuuni, mutta se ei ollut mahtunut.
- Sinä olet, Matti, taitava kykloopinkäsittelijä, Anja sanoi. - Minä haluan ottaa sinusta oppia. Mitä sinä silloin teit kun Reijo ihan ulisi?
- Milloin?
- Kun Reijo ulisi että ”vuu vuu vuu”.
- Ai silloin. Kuljetin kieltä pitkin tämän upean punapäisen jogurttilusikan koronaa, siis terskan reunaa, ja samalla nostelin punnuksia. Näin!
- Vuu! Reijo sanoi.
- Otapa nyt housut pois niin päästään kokotestiin, Anja sanoi.
Riisuin housuni.
- Pyllistä, Anja sanoi. Ja sitten hän alkoi nuolla peräaukkoani. - Pitää liukastaa, hän selitti. Taivas että se tuntui hyvältä. Huohotin. Reijo riisui housunsa ja polvistui eteeni tarjoten punttimoukaria imettäväksi. Imin ja tuhisin. - Pian python luikertaa pikku pyllyyn, Anja sanoi ja työnsi sormen suoleeni. - Vai pitäisikö sanoa että rappion apostoli ryömii sodomiittikoloon, sillä tällaista me emme Reijon kanssa ole ennen harrastaneet. Emmekä olisi harrastaneet nytkään, ellen minä olisi pitänyt pintaani.
- Tilavuusmittari on valmis vastaanottamaan pötkön milloin tahansa, sanoin, sillä arvelin Reijon millä hetkellä tahansa ryöpsäyttävän spermat suuhuni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.