Ongelmana sekarotuisen leikatun uroksen kanssa, että pelkää vieraita lapsia.
Oma lapsemme saa tehdä ( olla vieressä, ottaa leluja pois suusta , nukkuvat vierekkäin usein yms) mitä vain, ja ovatkin yhdessä todella paljon. Pelkoa on kasvattanut varmasti härnääminen, josta olemme varmoja muutaman tapauksen takia. Koira ollut autossa odottamassa, lapsia/ lapsi pyörinyt auton ympärillä, koputellut ikkunoihin yms.
Ei ole vielä ketään purrut, mutta pidämme eri huoneessa, mikäli lapsemme kavereita tulee kylään.
On ihan ok, mikäli "vieraat" lapset ovat paikallaan, pääsee varovasti haistelemaan, mutt annas olla jo huutava ja juoksevat...Ei hyväksy kuin muutaman lapsen meidän lapsen lisäksi "laumaansa", ja nämäkin lapset ovat oman perheen jälkikasvua.Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta?
Oma lapsemme saa tehdä ( olla vieressä, ottaa leluja pois suusta , nukkuvat vierekkäin usein yms) mitä vain, ja ovatkin yhdessä todella paljon. Pelkoa on kasvattanut varmasti härnääminen, josta olemme varmoja muutaman tapauksen takia. Koira ollut autossa odottamassa, lapsia/ lapsi pyörinyt auton ympärillä, koputellut ikkunoihin yms.
Ei ole vielä ketään purrut, mutta pidämme eri huoneessa, mikäli lapsemme kavereita tulee kylään.
On ihan ok, mikäli "vieraat" lapset ovat paikallaan, pääsee varovasti haistelemaan, mutt annas olla jo huutava ja juoksevat...Ei hyväksy kuin muutaman lapsen meidän lapsen lisäksi "laumaansa", ja nämäkin lapset ovat oman perheen jälkikasvua.Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lasten kohtisyöksyminen, huutaminen, kirkuminen, tuijottavat, tekevät äkkinäisiä liikkeitä, valuu kuolaa, haisevat on koiran näkökulmasta epäilyttävää.
Kaikkien koirien ei tarvitse sietää kaikkia lapsia, hyväksykkää asia. Jos väen väkisin yritätte siedättään, niin koiralle jää silti epäilys ja se voi jopa kasvaa.
Jos tulee vierailulle fiksu lapsi, joka osaa olla koiran kanssa, niin kokeilkaa jos se sopii kaikille ja eritoten jos se sopii koiralle. Mutta missään nimessä ei pidä koiraa altistaa lapsilaumalle.
se muistaa sen. TAatkaa koiralle lapsirauha, niin olette kaikki paljon tyytyväisempiä. Ei kaikki ihmisetkään tykkää lapsista.
sehän on rankaisu koiralle ja epäluuloisuus kasvaa, tenavat kuitenkin möykkäävät.
Olkaa mieluummin koiran kanssa siinä huoneessa missä aikuisia ja hankkikaa vaikka joku portti ja lapsille kielto sinne.
Nyt eristämällä koiran , kasvatatte sen epäluuloa entisestään, sitä rangaistaan vaikka se on viaton. Kiusaaminen jättää jälkensä.
>>Lasten kohtisyöksyminen, huutaminen, kirkuminen, tuijottavat, tekevät äkkinäisiä liikkeitä, valuu kuolaa, haisevat on koiran näkökulmasta epäilyttävää.>>
-Ainosataan sellaisen koiran mielstä, joka ei ole lapsiin tottunut, eli ei erota lapsia aikuisista, jolloin pitää lasten leikkejä uhkina. Mutta jos koira tietää lasten olevan pentuja, se ymmärtää lasten vain leikkivän.
Mutta jotkut koirat tosiaan voivat olla liian hermostuneita sietämään lapsia ja jotkut pelkäävät lasten alkavan laikkiä liian rajusti (olevan liian huolettomia ja satuttavan vahingossa koiraa).
Meidän koira tietää kyllä lasten olevan pentuja, mutta koska se ei siedä omankaan lajinsa pentuja, niin ei ihmislapsiakaan. Koskaan se ei tosin ole vielä kimppuun hyökännyt, vaan enintään murissut uhkaavasti, mutta koska se ei ole kovin lapsirakas/pentuystävällinen, niin emme luota siihen täysin lasten seurassa, vaan valvomme sitä aina, kun pieniä lapsia on sen ympärillä. Koiramme on luonteeltaan melko hermostunut.
Tätä ennen meillä oli koira, joka tuli lasten kanssa hyvin toimeen, eikä se piitannut lainkaan lasten riehunnoista. Mutta nykyisen koiramme hankimmekin ku se oli jo aikuinen, joten meidän oli myöhäistä totuttaa se enää lapsiin. Koira on totutettava huolella lapsiin jo pentuna. Se entinen koiramme oli rottweiler-narttu ja nykyinen koiramme englanninspringerspanieli-uros.
Jos koira ei siedä ihmislasten touhuja, niin ei omankaan lajinsa pentuja.
Kiinnitin huomiota tähän yhteen: "Jos koira ei siedä ihmislasten touhuja, niin ei omankaan lajinsa pentuja. "
Kyllä meillä näyttää olevan niin että koira-pennuilla on ollut aina jonkinlainen protected by law-status päällä. Ihan vieraillakin pennuilla. Itse asiassa koissu näyttäisi jopa viihtyvän niiden seurassa.
Sama ei jostain syystä päde ihmis-pentuihin. Viimeksi juuri eilen tuli yksi pikkupoika kysymään saisiko silittää ja kun olimme tulleet pitkältä lenkiltä arvelin olevan koissun sen verran väsynyt ettei viitsisi alkaa ärisemään. Aluksi kaikki näyttikin menevän melko hyvin, mutta sitten yhtäkkiä ärähti ja yritti hälvästä. Ei onneksi saanut kun oltiin molemmat pojan kanssa vikkeliä. Jokin tulkintavirhe siinä taas tapahtui. Hiukan näytti poika kalpealta mutta ilmeisesti ei mitään traumaa tuosta kuitenkaan saanut. Omien sanojensa mukaan ainakaan.
Vähän kiusallista kun tolla kuitenkin olisi melko iso fanclubi naapuruston tenavissa, mutta clubi-isäntä on vähän turhan äkäpussi.
No kaikki pentuystävälliset koirat eivät ehkä niin ihmislapsia pentuina pidä, mutta usein koirat älyävät jopa kananpoikien ja karitsojen olevan vain pentuja, jos ovat lempeitä omankin lajinsa pennuille. Mutta toki koirien älykkyydelläkin on aina yksilölliset rajansa, kuten pennun tunnistamisessa.
Minun koirani suhtautuu varauksella vieraisiin aikuisiin ihmisiin, mutta lempeästi sekä tuttuihin että vieraisiin lapsiin. Se osaa erottaa lapset aikuisista.
Olemme olleet itse koiran seurana huoneessa, taikka lapsen huoneen ovi laitetaan kiinni, jotta koira saa olla "vapaana". Hyväksymme tämän asian lapsipelkoon, koska ei ole siihen tietenkään itse syyllinen.
Pääasia on, että ei ole mitään pelkoja omaa lastamme kohtaa, päinvastoin. Ovat mitä ihanin "pariskunta" kun touhuavat yhdessä. Oma lapsemme tiedostaa asian hyvin,ja kertookin kavereillee, että ei mene koiran lähelle. Koiran hätä on suuri, jos olemem uýhdessä lenkillä ja lapsemem menee vaikka pihalla olevien kavereidensa luokse. Luulee varmaan,että hänen pikkuihmistä toiset lepset kiusaavat..
ja sitä on lapset satuttaneet.
Siksi se varuillaan lasten kanssa. Ymmärrettävää, etkö itsekin olisi varuillaan niiden kanssa jotka sinua kiusanneet?
Anna koiralle rauha, osoita että pystyt ja haluat suojella sitä lasten häiriökäyttäytymiseltä, niin se alkaa pikkuhiljaa relata. Nythän se on skarppina, stressaantunut, varuillaan aina lasten läsnäollessa. Ei tee hyvää koiran päälle.
Ne tulee aikasemmista huonoista kokemuksista.
Mulla on iso hoitokoira jonka lapset saa vetää vaikka solmuun, sen omistajaperheessä
on paljon lapsia ja se on tottunut niihin.
Mutta auta varjele jos kävelylenkillä tulee vastaan sauvakävelijä. Se pysähtyy, pyrkii toiseen
suuntaan ja alkaa haukkumaan. Ihan selvästi hermostuu ja koittaa puolustautua ja puolustaa
minua.
Tämä johtuu siitä että kotipaikallaan naapurin mies oli hakannut sitä kepillä jos se
oli karannut heidän pihalle.
Olen koittanut siedättää silleen että omat kävelysauvat on tuossa näkyvillä ja välillä muina
miehinä vähän teen pientä lenkkiä pihalla niin että se oppisi että kaikki, joilla on keppi
kädessä, eivät hakkaa sillä koiraa.
Lapsipelko on varmaan vähän hankalampi poistettava, ja hyvä on varoittaa vieraita lapsia
siitä, ettei se sitten esim ahdistuttuaan lapsista tee mitään heille.
Meidän toinen isokokoinen uroskoiramme pelkää vauvoja. Se ei suostu edes hissiin samaan aikaa, jos siellä on vauva sellasessa kantohommelissa(kait semmonen, jonka saa kiinni autonistuimeen?) Se myöskin pelkää jos rattaista pikkunen kurottelee koskemaan. Tuskin on mihinkään aiempaan ikävään kokemukseen perustuvaa, sillä perheemme nuorin lapsi on 19v ja koira on 2v.
Ehkä se vaan ei ymmärrä mikä tuollainen outo olio oikein on, kun sen kokemuspiiriin ei kuulu yhtään alle kouluikäistä. En koskaan pakota koiraa tutustumaan vauvoihin, sellaiseen ei ole mitään tarvetta. Voimme hyvin kiertää rattaissa istuvat lapset, kun niitä joskus harvoin vastaan tulee ja voimme odotella seuraavaa hissiä. lapset kasvaa ja koira tykkää isommista lapsista, antaa rauhallisesti istuen silittää ja antaa tassua ja tekee temppuja. Samoin perheen toinen koira, jota ei jostain syystä vauvatkaan pelota.
Aika kuluu ja lapsemem kaverit sen myötä:) Ei mene enään montaa vuotta, kun ovat saavuttaneet koiramme mielestä "riittävän" pituuden.Olemem oppineet elämääm tämän tilanteen kanssa, ja tärkeintä että osaamme ennakoida tilanteita ja varoittaa tarpeen tulle muita lapsia.
Välillä vaan ärsyttää niin paljon, vaika sanoo että älä tule liian lähelle, niin ihan kuin sanoisi, tule ja silitä...Kaitpa tämä on tätä käänteistä psykologiaa, tekevät juuri päin vastoin kun sanotaan.
Omalle lapselle on taottu kristallin kirkkaaksi päähän, että kenenkään koiraa ei mennä silittämään jos ei ole omistajan lupaa. Hienosti on tämän asian ymmärtänyt, tosin asiaan vaikuttaa varmaan se, että oma koira ei hyväksy kaikkia lähelleen. Olemem myös huomanneet, että mustiin pukeutuneet aikuisetkin saavat jyrinää osakseen..Mutta kaiken kaikkiaan aivan loisto kaveri, ja meidän perheelle todella rakas.