Laura tuijotti minua ihmeissään. – Miten on mahdollista että sinä, joka olet noin pirun viehättävä, et muka ole saanut hyvää miestä niin pitkään aikaan?
Kohautin harteitani. – Mistä minä tiedän! Ihan oikeasti, antaisin juuri nyt kenelle tahansa. No en tietenkään kelle tahansa mutta kenelle tahansa joka on edes vähän puoleensavetävä. Ja toivon mukaan osaa asiansa. Vaikka meikäläisen vaatimukset ovatkin ehkä liian korkealla.
Laura nauroi ensin ja vakavoitui sitten. – Kuule Mari ei sinun pidä tinkiä vaatimuksistasi. Mutta kyllä sinun pitää päästä panemaan, ettei järki lähde.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Laura virnisti merkitsevästi.
-Onko Arttu sinun mielestäsi puoleensavetävä?
Nyt oli minun vuoroni katsoa Lauraa ihmeissäni.
- Et voi olla tosissasi. Arttu joka ei puhu? Älä nyt naurata.
Laura pudisti päätään. - Arttuhan ei ole kuitenkaan mikään tyhmä. Mutta onko sinun mielestäsi komea?
- Vähän outoa kommentoida tuohon kun se on niin samannäköinen kuin Henkka.
- Mutta onhan minun poikaystäväni komea.
- Onhan Henkka komea, minä myönsin, - ja valloittava persoona. Artusta en osaa sanoa mitään sellaista.
Laura hymyili merkitsevästi. Minä käskin Lauraa unohtamaan kaikki mahdolliset ideat mitä sillä oli, mutta Laura vain nauroi ja pudisteli päätään. Minua alkoi pelottaa että se alkaisi tosissaan parittajaksi. Mutta samalla hiljaa omassa päässäni aloin pohtia voisinko ajatella Arttua miehenä, sellaisena joka tekee muutakin kuin jurottaa. Laura kertoi muutamia todella yksityiskohtaisia tapauksia vapaan suhteensa seikkailuista ja minä kiihotuin niiden kuulemisesta siinä määrin että ajatus Artusta alkoi kiinnostaa yhä enemmän, sitä mukaa mitä enemmän Laura kertoi seksikokemuksiaan ja mitä enemmän viini nousi päähäni.
Kun veljekset olivat käyneet saunassa, oli meidän naisten vuoro. Löylyjen jälkeen suihkussa ollessamme katselin kadehtien Lauran kroppaa; pitkiä vaaleita hiuksia, täydellisiä pystyrintoja, siroja sääriä. Vaikka pidin omastakin kropastani, mustasta tukastani ja vihreistä silmistäni ja varsinkin isoista rinnoistani joista olin kuullut lukemattomia kehuja, pidin silti Lauraa täydellisenä Venuksena, eikä ollutkaan mikään ihme että sitä halusi panna jokaikinen mies. Minun rintani tai jalkovälini eivät olleet saaneet hyväilyjä kuin minulta itseltäni.
Laura kuivasi itseään pyyhkeellä ja hymyili itsekseen. Minä kysyin mitä se nyt taas virnuili.
- Kylläpä tuli puhuttua kaikenlaista tuolla ulkona. Henkka saa tänään kyytiä.
Minä hymyilin takaisin. Sapetti yhä enemmän. Aiemmin olin miettinyt olisiko mahdollista saada Artulta pikku pano jos oikein nätisti pyytäisin mutta sauna oli selvittänyt päätäni sen verran että totesin sen olevan ensinnäkin huono idea ja toisekseen varmaankin mahdoton tehtävä.
Menimme istumaan takkahuoneeseen ja joimme parit rommitotit. Yritin viritellä keskustelua Artun kanssa; se vastaili ensin vaisusti mutta alkoi hieman lämmetä sitten, todennäköisesti rommin ansiosta. Kun alkoholi alkoi taas rohkaista, menin istumaan Artun viereen ja ryhdyin tosissani juttua vääntämään ja hieman flirttaamaan. Arttu oli kohtelias ja jo hieman puheliaampi, mutta harmikseni havaitsin että Arttu oli niitä miehiä jotka tarvitsevat enemmän kuin pikaisen viettelyn. Missä ne kaikki suoraan asiaan-miehet olivat kun niitä tarvitsisi? Minä halusin päättää selibaattini tähän pisteeseen mutta tulin torjutuksi.
Pian Arttu nousikin ylös sohvalta ja totesi haukotellen menevänsä nukkumaan yläkertaan. Juttelin Lauran ja Henkan kanssa vielä hetken kunnes hekin lähtivät nukkumaan. Jäin itsekseni takkahuoneen vierasvuoteeseen ja pyöriskelin aikani miettien kaikkea kuulemaani ja harmitellen surkeaa iskuyritystäni kunnes väsymys vei voiton ja nukahdin.
En tiedä mitä kello oli kun havahduin ja tajusin etten ollut huoneessa yksin. Kookas hahmo asteli vuoteen vierelle ja pujahti peittoni alle muitta mutkitta.
Arttu oli ilmeisesti sittenkin halukas.
Kohautin harteitani. – Mistä minä tiedän! Ihan oikeasti, antaisin juuri nyt kenelle tahansa. No en tietenkään kelle tahansa mutta kenelle tahansa joka on edes vähän puoleensavetävä. Ja toivon mukaan osaa asiansa. Vaikka meikäläisen vaatimukset ovatkin ehkä liian korkealla.
Laura nauroi ensin ja vakavoitui sitten. – Kuule Mari ei sinun pidä tinkiä vaatimuksistasi. Mutta kyllä sinun pitää päästä panemaan, ettei järki lähde.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Laura virnisti merkitsevästi.
-Onko Arttu sinun mielestäsi puoleensavetävä?
Nyt oli minun vuoroni katsoa Lauraa ihmeissäni.
- Et voi olla tosissasi. Arttu joka ei puhu? Älä nyt naurata.
Laura pudisti päätään. - Arttuhan ei ole kuitenkaan mikään tyhmä. Mutta onko sinun mielestäsi komea?
- Vähän outoa kommentoida tuohon kun se on niin samannäköinen kuin Henkka.
- Mutta onhan minun poikaystäväni komea.
- Onhan Henkka komea, minä myönsin, - ja valloittava persoona. Artusta en osaa sanoa mitään sellaista.
Laura hymyili merkitsevästi. Minä käskin Lauraa unohtamaan kaikki mahdolliset ideat mitä sillä oli, mutta Laura vain nauroi ja pudisteli päätään. Minua alkoi pelottaa että se alkaisi tosissaan parittajaksi. Mutta samalla hiljaa omassa päässäni aloin pohtia voisinko ajatella Arttua miehenä, sellaisena joka tekee muutakin kuin jurottaa. Laura kertoi muutamia todella yksityiskohtaisia tapauksia vapaan suhteensa seikkailuista ja minä kiihotuin niiden kuulemisesta siinä määrin että ajatus Artusta alkoi kiinnostaa yhä enemmän, sitä mukaa mitä enemmän Laura kertoi seksikokemuksiaan ja mitä enemmän viini nousi päähäni.
Kun veljekset olivat käyneet saunassa, oli meidän naisten vuoro. Löylyjen jälkeen suihkussa ollessamme katselin kadehtien Lauran kroppaa; pitkiä vaaleita hiuksia, täydellisiä pystyrintoja, siroja sääriä. Vaikka pidin omastakin kropastani, mustasta tukastani ja vihreistä silmistäni ja varsinkin isoista rinnoistani joista olin kuullut lukemattomia kehuja, pidin silti Lauraa täydellisenä Venuksena, eikä ollutkaan mikään ihme että sitä halusi panna jokaikinen mies. Minun rintani tai jalkovälini eivät olleet saaneet hyväilyjä kuin minulta itseltäni.
Laura kuivasi itseään pyyhkeellä ja hymyili itsekseen. Minä kysyin mitä se nyt taas virnuili.
- Kylläpä tuli puhuttua kaikenlaista tuolla ulkona. Henkka saa tänään kyytiä.
Minä hymyilin takaisin. Sapetti yhä enemmän. Aiemmin olin miettinyt olisiko mahdollista saada Artulta pikku pano jos oikein nätisti pyytäisin mutta sauna oli selvittänyt päätäni sen verran että totesin sen olevan ensinnäkin huono idea ja toisekseen varmaankin mahdoton tehtävä.
Menimme istumaan takkahuoneeseen ja joimme parit rommitotit. Yritin viritellä keskustelua Artun kanssa; se vastaili ensin vaisusti mutta alkoi hieman lämmetä sitten, todennäköisesti rommin ansiosta. Kun alkoholi alkoi taas rohkaista, menin istumaan Artun viereen ja ryhdyin tosissani juttua vääntämään ja hieman flirttaamaan. Arttu oli kohtelias ja jo hieman puheliaampi, mutta harmikseni havaitsin että Arttu oli niitä miehiä jotka tarvitsevat enemmän kuin pikaisen viettelyn. Missä ne kaikki suoraan asiaan-miehet olivat kun niitä tarvitsisi? Minä halusin päättää selibaattini tähän pisteeseen mutta tulin torjutuksi.
Pian Arttu nousikin ylös sohvalta ja totesi haukotellen menevänsä nukkumaan yläkertaan. Juttelin Lauran ja Henkan kanssa vielä hetken kunnes hekin lähtivät nukkumaan. Jäin itsekseni takkahuoneen vierasvuoteeseen ja pyöriskelin aikani miettien kaikkea kuulemaani ja harmitellen surkeaa iskuyritystäni kunnes väsymys vei voiton ja nukahdin.
En tiedä mitä kello oli kun havahduin ja tajusin etten ollut huoneessa yksin. Kookas hahmo asteli vuoteen vierelle ja pujahti peittoni alle muitta mutkitta.
Arttu oli ilmeisesti sittenkin halukas.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.